Sunnuntain suosikkiruoka - sitruunakana

Sitruunakana reseptistä on kiittäminen Villeä, joka ainakin kymmenen vuotta sitten valmisti meille ensimmäisen kerran sitruunakanaa. Yksinkertaisuudessaan resepti on mitä mainioin, ja siitä on tullut, ainakin meillä, herkkuruokaa myös seuraavalle sukupolvelle. Eipä ole tullut puheeksi, miten on Villen perheessä. 

* 

Sitruunakana

broilerin marinoimattomia rintaleikkeitä

3 sitruunan mehu

3 dl oliiviöljyä

1 rkl juoksevaa hunajaa

rosmariinia

timjamia

suolaa

rosamunda-perunaa

Valmista marinadi. Purista sitruunoista mehu, lisää oliiviöljy ja mausteet. Alkuperäiseseen ohjeeseen on kirjattu 1 sitruuna = 1 dl oliiviöljyä.  Voit käyttää makusi ja saatavuuden mukaan joko kuivattuja tai tuoreita yrttejä. Laita broilerin rintaleikkeet marinadin sekaan vähintäänkin muutamaksi tunniksi.

Kuori perunat ja leikkaa ne veneperunoiden muotoisiksi. Lado perunat uunipannulle. Ripottele päälle hieman suolaa. Laita marinoituneet rintaleikkeet perunoiden päälle ja kaada myös marinadi uunipannulle.

Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia kunnes broilerinleikkeet ovat kypsiä. Varo ylikypsentämästä broileria, mutta huolehdi kuitenkin, että leikkeet ovat kunnolla kypsiä.

Nauti sitruunakana ja perunat vihreän salaatin kera. Muista ottaa lautaselle myös maukasta öljyä kastikkeeksi

*

Ville tarjosi sitruunakanan kanssa aina Retsinaa, joka persoonallisen pihkaisena, multaisena ja hennon sitruksisena sopiikin kyseiselle ruokalajille. Meillä sitruunakanan ruokajuomat vaihtelivat vedestä ja maidosta hapokkaaseen Rieslingiin. Riesling toimi ihan hyvin ja on ehkä vähemmän persoonallinen valinta kuin Retsina. Rohkea kokeilee Retsinaa!

Viime vuosina reseptin toteuttamisen kannalta haastavimmaksi on osoittautunut löytää kaupasta marinoimattomia rintaleikkeitä. Pitkän kypsymisen vuoksi ruokalajiin sopivat mielestäni parhaiten luulliset leikkeet. Koipireisisitä, joita useammin löytää marinoimattomana kuin rintaleikkeitä, ruoka onnistuu, mutta siitä tulee melkoisen rasvaista. Näitä sunnuntaisia rintaleikkeitä haettiin lihakaupasta, kauppahallista ja yhdestä marketista. Toisesta marketista onnistui! Marinoituja olisi ollut saatavilla, mutta marinoidut eivät tässä kertakaikkiaan käy.

Vinkkinä vielä, että mikään ei maistu paremmalta, kuin ne ruualta ylijääneet perunat, jotka jäävät uunipannulle odottamaan tiskarin inspiraatiota. Sen vaan sanon, että jollei tiskari ala siivoamaan keittiötä kovin vaudikkaasti, ainoatakaan perunanlohkoa ei uunipannulta löydy. Ainakaan meillä. Pyykkäri voi sitten paidoista päätellä, kuka on napsinut viimeiset perunat.

Viime syksynä sateli näinä päivinä ensilumi. Nyt lumesta ei ole tietokaan. Tänä aamuna oli sentään pakkasta. Lopuksi sen kunniaksi muutama kuurainen kuva. En tiedä olenko hullu, mutta mielestäni talvi saisi jo vaikka tulla.