tiistai 17. marraskuuta 2015

Haaveista totta - viikonloppu Pietarissa

Muutama kuukausi sitten soi sunnuntai-iltana puhelin. Ystäväni kyseli lähdenkö kaveriksi Pietarin matkalle. Onneksi lähdölle ei ollut esteitä. Matka Pietariin on aina ollut haaveissa. Ajattelimme ehtivämme kokea perillä vietetyn kahden kokonaisen ja kolmen yön aikana monenlaista. Historiallinen ja tarunhohtoinen miljoonakaupunki on aina kiehtonut minua. Erityisesti viimeisten tsaarien aika, hovi ja toisaalta suuren kaupungin merkitys 1800-luvun suomalaisille on kiinnostanut minua. Hovi ja sen elämän miellän kauniiksi ja romanttisiksi, vaikka ihmiskohtalot, hovissakin, ovat monasti olleet varmasti kaikkea muuta kuin kauniita ja romanttisia.




Suola ja pippuri -mummot Katyushassa


Mutkikkainta (ja kalleinta) Pietariin matkustettaessa on viisumin hankkiminen. Aivan loistavaa palvelua saimme viisumiasioissa Saimaatravelsilta. Jos tulee tarvetta, en epäröi hetkeäkään käyttää matkatoimiston palvelua uudelleen. Viisumia lukuun ottamatta matkajärjestelyt hoidettiin itse. Allegro-juna kuljetti turistit turvallisesti, nopeasti ja edullisesti ulkomaille. Me hyppäsimme kyytiin Lahdesta. Matka-aika Pietariin oli vain kolmisen tuntia. Rajamuodollisuudet sujuivat leppoisesti ja joutuisasti mennen tullen liikkuvassa junassa. Koska matkustimme illalla pimeässä, minulle riitti vielä odotettavaa paluumatkallekin. Halusin nähdä Karjalan kannasta ja Viipurin linnan. Hotellin valinnassa meillä oli muutamia kriteereitä, joista ehkä päällimmäisenä oli hyvä sijainti. Radisson Royal oli sijainniltaan mitä parhain. Tosin sijainti aiheutti myös pienen ongelman. Maalaistytöille suurkaupungin äänet kantautuivat melko kovina toisen kerroksen huoneeseemme, ja yöunet jäivät vähän huonoiksi. Huone oli kuitenkin siisti ja mukava, hotellin henkilökunta ystävällistä ja avuliasta ja shamppanja-aamiainen juuri sitä, mitä perheenäiti lomaltaan odottaa.


Eremitaasi Palatisinaukiolta. Jo pelkkä rakennus on sykähdyttävän kaunis.





Yhdeksi matkan pääkohteistamme olimme valinneet Eremitaasin, ja sinne suuntasimmekin heti ensimmäisenä päivänä. Kävelymatka Nevski Prospektin puolesta välistä auttoi tajuamaan, että kyseessä on todellakin iso kaupunki. Kortteli ei ole Pietarissa mikään pieni juttu. Tyhjän Palatsinaukio takana kohoava valtava Eremitaasi aiheutti ensimmäiset syvät huokaukset, eikä siitä huokailusta tullut loppua. Päädyimme kiertämään toisen kerroksen ja silläkin matkalla olimme useamman tunnin. Suosikikseni nimeäsi Jordanian portaikosta ja Pavilijonkisalin, jonka upea lattiamosaiikki ja lukuisat kattokruunut tekivät vaikutukset. Puhumattakaan kellosta, joka on valmistettu jo 1770-luvulla. Taide-aarteiden lisäksi rakennus itsessään on niin hengästyttävän ylenpalttinen kaikkine kultauksineen, mosaiikkilattioineet ja peileineen, että sille aivan sokaistuu. Myönnettävä onkin, että ainakin omalta kohdalta suurimman ihailun sai rakennus, vaikka mittavia taide-aarteitakin, niin maalauksia kuin veistoksiakin, olisi ollut tarjolla. 


Jordanin portaikko




Yksi Pavilijonkisalin lukuisista kattokruunuista



Pavilijonkisali hohti valoa ja raikkautta, vaikka vain muutama kattokruunu oli päällä



Hyvä vastapaino vanhalle taiteelle oli Eremitaasia vastapäätä, Palatsinaukion toisella laidalla, pääesikunnan rakennuksessa kuvajournalisti Steven Mccurryn näyttely "Unguarded Moment". Selvärajaiset, terävät ja kirkkaat todellisuutta ilmentävät valokuvat loivat mahtavan kontrastin vanhalle maalaus- ja veistostaiteelle sekä arkkitehtuurille. Valokuvanäyttely on esillä tammikuun puoleen väliin. Suosittelen näyttelyä lämpimästi.


Unguarded Moment näyttely Pääesikunnan rakennuksessa




Marraskuinen Pietari ei varmastikaan näyttänyt meille parhaita puoliaan. Esimerkiksi Pietari-Paavalin linnoitus jäi kylmän sään vuoksi näkemättä. Oli sen verran kylmä, että ei tehnyt mieli edes ajatella jokiristeilyä Nevalla. Kesällä sekin olisi varmasti varteenotettava vaihtoehto. Myöskään puistojen ja puutarhojen kukkaloistosta ei ollut jälkeäkään. Toisaalta varmasti hyödyimme tästä off-season matkasta, missään ei ollut turisteja tungokseen asti, ei museoissa, kaduilla tai edes metroissa.



Meillä oli Pietarin matkalla sellainen onni, että oppaanamme toimivat pietarilaiset ystävämme, jotka osasivat kertoa tavattoman hyvin kaupungin historiasta, ja toisaalta he pystyivät kaupunkilaisina tutustuttamaan meidät myös nykyhetkeen. Emme tarvinneet opastettua kiertoajelua, vaan ystävämme kuljettivat meitä ympäri kaupunkia kävellen, taksilla, metrolla ja autollan. Hauskaa oli, että toisen päivän kohteemme Faberge-museo, oli myös paikallisoppaillemme uusi kohde. Onnistuimme saada viimeiset liput englanninkieliselle opastukselle. Ilman taitavaa opasta museokierros olisikin jäänyt vajaaksi. Loistossaan Shuvalovin palatsissa sijaitseva museo ei hävinnyt Eremitaasille kuin kokonsa puolesta. Harmi, että museossa ei saanut kuvata lainkaan.

Museon lisäksi toisen päivän kohteitamme olivat tyyliltään kaksi täysin erilaista kirkkoa Kazanin katedraali ja pelkästään museona toimiva Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Kirkko veren päällä. Kazanin katedraalissa ihastelin hyvin käyttäytyviä vieraita. Monissa suurissa kirkoissa on tottunut turistilaumojen valitettavan huonoon käytökseen, mutta täällä tunnelma oli harras ja kunnioittava. Mekin sytytimme tuohuksemme. Mahtipontinen ja sy Listalla olisi ollut vielä Iisakin kirkkokin, mutta sinne emme sitten ehtineetkään. En ollut aikaisemmin nähnyt mitään Verikirkon kaltaista. Kirkkaat värit kupoleissa ja kokonaan mosaiikista rakennuttu sisäpuoli tekivät syvän vaikutuksen.



Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Kirkko veren päällä tai Verikirkko



Kirkko veren päällä oli lattiasta kattoon upeaa mosaiikkia



Yksi parhaista asioista kaupunkilomalla on ulkona syöminen. Jotta jaksaa kävellä ja kiinnostua, tutkia ja ihailla, on pysähdyttävä juomaan kuppi kahvia, haukkaamaan välipalaa tai nauttimaan lasillinen viiniä. Välillä on syötävä tuhdimmin. Ilman ystäviämme olisimme olleet vähän hukassa ravintoloiden ja kahviloiden valinnan suhteen. Nyt pääsimme todella tunnelmallisiin ja viihtyisiin paikkoihin. Hintatasoltaankin edullisiin. Monista mieleen jääneistä taukopaikoista ja suupaloista kerron teille nyt muutamista. Yksi niistä on hunajakakku, jota nautittiin taideähkyssä Eremitaasissa. Makeaakin makempi, mutta pehmeä, hunajalla maustettu kakku oli täytetty hunajalla maustetulla kermavaahdolla. Singerin talon yläkerran kahvilasta puolestaan avautui kaunis näkymä Kazanin katedraaliin. Amaretolla maustettu tee ja mustaherukkamarmeladi lämmittivät tihkusateessa kylmettynyttä ruumista. Singerin talo, joka myös kirjojen talona tunnetaan on nähtävyys jo itsessään. Metallirunkoinen talo on päällystetty suomalaisella graniitilla. Kirjakaupan valtavista löytyivät juuri ne oikeat postikortit kotiin lähetettäväksi.



Amaretto teetä Singerin talon kahvilassa.
Maisema avautuu Kazanin katedraaliin



Suloisen makea hunajakakku Eremitaasissa. Takana ujostelee Napoleonin leivos.



Venäläinen pikaruokaketju Teremok oli lounasruokapaikaksi aivan ykkönen. Sisään astuessaan olisi voinut kuvitella tulevansa mihin tahansa hampurilaisravintolaketjun ravintolaan, mutta tarjonta Teremokissa oli jotain aivan muuta. Valitsin ateriakseni borssikeiton smetanalla, kinkulla ja juustolla täytetyn lätyn sekä mukillisen kotikaljaa. Ateria kustansi vain reilun kaksi euroa. Ihmetellessämme lasten suurta määrää, oppaamme kertoivat, että väliarvioinnin aikaan ketju tarjoaa hyvän todistuksen näyttäjälle ilmaisen täytetyn lätyn. Mikä motivointi keino! Ilman oppaitamme olisimme saattaneet valita lounaspaikaksi Burger Kingin tai mäkkärin. Mikä onni, että saimme tutustua Teremokiin.


Borssia, lettua ja kotikaljaa Teremokissa

Aivan ensimmäisen illan ruokapaikka oli reissun vaikuttavin. Georgialainen ruoka tuntuu olevan kovassa huudossa, enkä yhtään ihmettele miksi. Tunnelmallinen ja pieni kulmaravintola vaati torstai-illaksikin pöytävarauksen. Khachapuri I Vino ravintola löytyy pienen kävelymatkan päässä Nevskiltä. Sen osoite on Sotsialisticheskaya ulitsa 10. Itselleni georgialainen keittiö on aivan uusi tuttavuus, mutta voin vakuuttaa, että kiinnostukseni vain kasvoi. Ruokaa tilattiin pöytään useita annoksia, jotka sitten jaoimme. Maistelimme ainakin punajuuresta, pinaatista, paprikasta ja munakoisosta valmistettuja kylmiä alkupaloja sekä aivan ihanaa hatsapuria eli juustoista leipää. Uusi tuttavuus oli myös granaattiomenasta valmistettu makea aromaattinen viini. Harmittaa, että en tullut ottaneeksi ruuasta ja viinistä enempää selkoa.



Mahtava georgialainen iltapalanen Khachapuri I Vinossa

Ihastuttava ravintola oli myös Katyusha kellariravintola Nevskillä. Aitoa venäläistä ruokaa tarjoilivat kukkamekkoihin pukeutuneet tarjoilijat romanttisesti sisustetussa ympäristössä. Astiatkin olivat ruusukuvioisia. Taustalla soitettiin venäläisiä vähän surumielisiäkin iskelmiä ja ikivihreitä. "Illan tuuli soittaaa jo latvaa pihlajan..." ja "miljoona, miljoona ruusua..." tunnistin ainakin. Pikkusievä ympäristö ja raskas venäläinen ruoka loivat hauskan vastinparin. Musiikkikin kuului ehdottomasti osaksi elämystä. Katyashassakin päädyimme tilaamaan useita annoksia jaettavaksi. Maistelimme ainakin kylmää perunasalaattia, kylmää punajuuri-sillisalaattia, kesäkurpitsalettuja kylmäsavulohella ja pelmenejä muutamallakin eri täytteellä. Tuhti ruoka kruunattiin ruusumukillisella teetä ja muutamalla marmeladilla.






Katyuasha-ravintolan päivälliseen kuului herkkua jos jonkin moista muun muassa kesäkurpitsalettuja kylmäsavulohella ja lihatäytteisiä pelmenejä




Shoppailijalle Pietari olisi paratiisi. Tällä reissulla me emme asiasta innostuneet, vaikka toki kävimme katsastamassa Passagen ja Grand Palacen, mutta myös kotoisan Stockmannin ja ison ostoskeskuksen Nevskin eteläpäässä lähellä Moskovan rautatieasemaa. Pienemmistä kaupoista mieleen jäi erityisesti Jelisejevin historiallinen herkkukauppa Nevski Prospektilla. Ruokaharrastajalle ihan tavallisten ihmisten tavalliset ruokakaupatkin ovat elämää suurempi kokemus. Sellaisellekin onneksi pääsin. To do-listalla oli myös tori, mutta sinne emme ehtineet. Kuten huomaatte paljon jäi tekemistä seuraavalle kerralle. 


Jelisejevin marsipaanista taiteiltuja herkkuja



Jelisejevin herkkukaupassa riitti silmän ruokaa


Viikonloppumatka Pietariin oli niin loistava irtiotto arjesta, että en näe mitään syytä, miksi en lähtisi Pietariin uudelleenkin. Pietari on lähellä, mutta silti kaukana kotoa. Suurkaupungissa tuntee itsensä pieneksi, ja silti osaksi kaikkea, tätä hetkeä ja historiaa.

Onnistuneesta matkasta kiitos matkakumppanille ja paikallisoppaille!

4 kommenttia:

  1. Käväisin juuri viime viikonloppuna taas pitkästä aikaa Pietarissa. Se on kyllä ihastuttava kaupunkilomakohde ja niin lähellä! Vietin syksyn vaihdossa Moskovassa ja voin suostella sitäkin - pääkaupunkiin verrattuna Pietari on tosi länsimainen.

    Kruusialainen ruoka on pitänyt pintansa venäläisten suosikkina jo pitkään, mutta aasialaisetkin ravintolat (etenkin sushi) alkavat olla kovassa huudossa. Street food -trendi on sekin nousussa. Käyhän blogistani kurkkaamassa vinkki Pietarin parhaisiin burgereihin! ;]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Viv, ja vinkistä! Täytyypä käydä lueskelemassa blogiasi. Minäkin ihastuin Pietariin. Paljon jäi näkemättä. Mielenkiintoista olisi nähdä myös Moskova.

      Poista
  2. Aivan mielettömän upeita kuvia ja muutenkin loistava postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli upea vierailla Pietarissa. Se on niin lähelläkin. Varmasti Pietarissa on kesällä auringon paistaessa vielä kauniinpaa kuin marraskuisessa räntäsateessa. Kiitos kommentistasi Reissaaja!

      Poista