Loppiaisena palaan vielä pikaisesti joulun, tai oikeammin pikkujoulun, tunnelmiin. Meillä on naapureiden kanssa perinteenä kerääntyä viettämään pikkujouluja. Kukin on vastuussa juhlista vuorollaan, ja saa tehdä juhlistaan oman näköisensä. Tänä vuonna oli meidän vuoromme.
*
Siika-mätikakku
10 viipaletta perunalimppua (esim. Pirkka)
80 g voita
2 keitettyä kananmunaa
noin 500 g lämminsavusiikaa
4 liivatelehteä
1 prk kuohukermaa
1 prk kermaviiliä
50 g kapriksia
1 dl hienonnettua tilliä
sitruunamehua
juoksevaa hunajaa
mustapippuria
suolaa
Koristeluun
100 g kirjolohen mätiä
tilliä
sitruunaa
keitettyä kananmunaa
kirsikkatomaatteja
Keitä munat kypsiksi. Kuori ja hienonna ne.
Laita irtopohjavuoan (26 cm) pohjalle leivinpaperi
Laita perunalimpun viipaleet monitoimikoneeseen ja hienonna ne. Kaada päälle sulatettu voi ja sekoita. Painele limppu-voi seos irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoomaan. Perkaa ja hienonna kala pieneksi. Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahtoon kermaviili, kaprikset, tilli, hunaja, suola ja pippuri. Kuumenna sitruunamehu ja liuota siihen kuiviksi puristetut liivatelehdet ja lisää kakkumassaan. Sekoita massa hyvin ja lisää vielä hienonnetut kananmunat ja siika. Kaada massa irtopohjavuokaan leipäpohjan päälle.
Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin tai yön yli. Koristele ennen tarjoilemista kirjolohen mädillä, tillillä , sitruunalla tomaateilla ja keitetyillä kananmunilla.
*
Kakku on näyttävän näköinen tarjottava esimerkiksi alkupalapöydässä. Alkuperäinen resepti on Pirkasta. Pienensin reseptiä hieman, mutta kakusta tuli silti aika iso. Pikkujouluissa siitä söi 7 henkilöä ja seuraavana päivänäkin siitä riitti tarjottavaksi viidelle. Toki pöydässä oli molemmilla kerroilla paljon muutakin ruokaa. Liivatelehtiä laitoin kuitenkin ohjeen mukaisesti, sillä halusin tehdä kakun irtopohjavuokaan. Alkuperäinen oli tehty tortuksi vuokaan. Suolaa en tullut laittaneeksi massaan lainkaan, kun ajattelin, että kapriksista ja kalasta tulee suolaa riittävästi. Sitä olisi kuitenkin kannattanut vähän lisätä.
Pikkujoulu tarjottavista monien reseptit olivat peräisin Pirkasta. Huomaankin käyttäväni Pirkan reseptejä paljon, ja ilmeisesti ne ovat hyvin koekeittiössä testattuja. Koskaan en ole Pirkan reseptien kanssa epäonnistunut. Tämä on sikäli vähän hassua, että K-ryhmän kaupassa ei tule käytyä juuri koskaan.
Pikkujoulujuhlien juomista täytyy vielä erikseen kehua valkoviiniä. Sordo Rapuje on loistava valinta monelle kala-aterialle. Se on italialainen kolmen rypäleen yhdistelmä, hapokas viini, jota myös kuivaksi luonnehditaan. En ole kovin kuivien viinien ystävä, mutta Rapuje on ehdottomasti suosikkini. Hintakaan ei ole paha. Siinä se pyörii kympin nurkilla.
Pikkujoulujen pääruokana meillä tarjottiin pulled porkia, coleslawta ja punajuurihilloketta. Jälkkärikahvien kanssa maisteltiin vaahtokarkkikakkua. Usein ruokailun lisäksi ohjelmana on erilaista kisailua ja visailua. Aikaisempina vuosina mahtavat kilpailut ovat perustuneet tietoon. Meillä mitattiin tuuria ja taitoa mm. Kimblen ja X-box kineticin kanssa. Yhteiskilpailun voittaja oli suvereeni monessa lajissa, vaikka yllätyksiä ja ennätyksiä rikkoivat muutkin. Näytti siltä, että vierailla oli hauskaa!
Tänäkään vuonna emme odottaneet nuuttipukkia hakemaan joulua pois, vaan joululle annettiin lähdöt jo tänään loppiaisena. Joulukuusi riisuttiin, tontut ja enkelit kerättiin talteen odottamaan ensi joulua! Siivoaminen kävi nopeasti ja helposti. Koskaan kuusi ei ole säilynyt yhtä hyvänä loppiaiseen saakka. Se ei juurikaan varistanut neulasiaan ja imuroijakin pääsi helpolla. Veikkaan, että juhannuksena ei enää löydy havunneulasia niin kuin joskus.
Kaunis pakkaspäivä suorastaan huusi ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta ja jäästä, joka kotijärvellä jo kantaa hyvin kävelijän. Jää oli todistetusti 16 cm paksua. Sää ja maisemat olivat loppiaisena jotain aivan muuta kuin esimerkiksi viikko sitten. Pakkasen tekemiä kukkasia kelpasi auringon paistaessa ihailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti