Kevyempi tammikuu on pyörähätänyt jo melkein puoleen väliin. Torstai oli siitä mukava päivä, että postilaatikkoon oli kolahtanut lempilehteni Glorian ruoka & viini. Vuoden ensimmäisessä lehdessä oli taas monta hyvää reseptiä. Ensimmäisenä testiin pääsi katkarapumuhennos, joka tarjoillaan sikurisalaatin lehdeltä. Se sopi hyvin kevyen tammikuun lauantai-illalliseksi, vaikkakin keventelin hieman alkuperäistä reseptiä mm. vähentämällä kerman määrää. Alkuperäinen resepti löytyy Glorian ruoka ja viini 1/2015 -lehdestä. Koska kevennettyyn illalliseen ei mahdu montaa ruokalajia, tarjottiin muhennos lisäkkeenä pannulla paistetulle kuhalle.
Salaattisikuri vihanneksena kiinnosti minua kovasti. Joitakin kertoja olen sitä kaupassa pyöritellyt, mutta en ole koskaan aikaisemmin maistanut, siksipä se on tainnut jäädä kaupan hyllyyn. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten se valmistettaisiin ja miten se kannattaisi tarjota. Nyt kun sitten olin päättänyt sitä valmistaa, en meinannut löytää kyseistä juuresta mistään.
Googlailtuani vähän tietoa salaattisikurista, opin, että salaattisikuri ja endiivi eivät olekaan sama asia. Sukulaiskasveja ne kyllä ovat ja molemmat ovat maultaan voimakkaita ja kitkeriä. Kuulemma salaattisikuri ja endiivi sekoitetaan usein ja niitä myydäänkin miten vain nimettyinä. Tutkimusteni jälkeen en olekaan enää lainkaan varma, valmistinko ruokaa endiivistä vai salaattisikurista. En ole myöskään varma siitä, olivatko juurekseni tuoreita ja hyvälaatuisia. Monelta sivustolta löytyi nimittäin maininta, että mitä vaalempi, sen parempi. Minun olivat aivan keltaisia, mikä johtunee siitä, että niitä on säilytetty valoisassa.
Toinen probleema lauantain illallisessa liittyi viiniin. Jos viettää tipatonta tammikuuta, voiko ruuanlaitossa käyttää viiniä? Aikani pähkäilytä kurvasin alkoon ja ostin pienen pullon valkoviiniä. Mietittyäni asiaa totesin, että viini käytetään ruokaan ja siitä haihtuu alkoholi pois. Viinistä tulee ruokaan ihan oma makunsa ja sitä on vaikea lähteä korvaamaan millään muulla raaka-aineella. Onneksi alkossa on tarjolla pieniä viinipulloja. Ei mene hyvä aine hukkaan, kun koko pullollisen saa käytettyä ruokaan. Tietämättäni olin trendikäs. Hesarin artikkelin mukaan pikkupullojen suosio on kasvussa ja myös valikoimaan on tulossa lisäystä. Hyvä niin!
*
Katkaravuilla täytetyt sikurisalaatit
Katkarapumuhennos
500 g katkarapuja
1 salottisipuli
1 porkkana
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyrettä
vanilijatanko
1/2 punaista chiliä
1 rkl sokeria
1,5 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
1 rkl maissitärkkelystä
iso tomaatti
1/2 kurkku
hieman appelsiinin mehua
1 tl suolaa
mustapippuria
Sulata ravut. Kuori ja kuutio sipuli ja porkkana. Kuullota niitä öljyssä. Lisää tomaattipyre ja jatka kuullottamista vielä vähän. Halkaise vanilijatanko ja raaputa siemenet pannuun. Lisää myös vanilijatangon puolikkaat. Poista chilistä siemenet, hienonna se ja lisää pannuun. Ripottele myös hieman sokeria. Kuullota vielä minuutti - pari.
Lisää viini ja keitä kokoon. Lisää kerma ja hauduta noin 5 minuuttia. Suurusta kastike veteen sekoitetulla maissitärkkelyksellä.
Esikäsittele tomaatti ja kurkku kuorimalla ja poistamalla niistä kuoret, siemenet ja kannat. Poista vanilijatanko kastikkeesta. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja appelsiinin mehulla. Lisää kurkut ja tomaatit ja lopulta valmiiseen muhennokseen hyvin valutetut ravut.
Käsittele ja valmista salaattisikurin lehdet muhennoksen valmistamisen ohessa.
Salaattisikurin lehtiä
oliiviöljyä
suolaa
1/2 appelsiinin mehu
1/2 punainen chili
1 keltainen chili
lehtipersilijaa
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Poista chileistä siemenet ja hienonna ne sekä lehtipersilija ja siirrä sivuun odottamaan koristelemista.
Leikkaa sikurista kova ja kitkerä kanta pois. Laita uunipellille 3 lehteä ruokailijaa kohti ja voitele ne öljyllä ja mausta suolalla. Lämmitä lehtiä nopeasti kuumassa uunissa noin minuutin ajan. Halkaise appelsiini ja pirskota appelsiininmehua lehdille.
Täytä lämpimät lehdet katkarapumuhennoksella ja koristele ne lehtipersilijalla ja hienonnetulla chilillä. Tarjoa heti.
*
Kannatti kokeilla. Resepti oli monella tapaa epätyypillinen meille. Ensinnäkin salaattisikuri oli raaka-aineena aivan uusi. Se yllätti positiivisesti. Maku ei ollut lainkaan niin kirpeä kuin pelkäsin. Toiseksi emme yleensä ole kovin tulisen ruuan ystäviä, mutta tämä ruoka kolahti, vaikka se oli chilien ansioista melko tulista. Muhennos toimi loistavana lisukkeena paistetulle kuhalle, joka itsessään on miedon makuista ja tavanomaisena vähän tylsääkin. Muhennos ja kuha muodostivat hyvän parin. Muhennos sopisi loistavasti tarjottavaksi tuhdimman ateriakokonaisuuden alkuruokana.
Ruoka itsessään valmistuu melko nopeasti, mutta esivalmistelut ottavat aikansa. Kannattaa pitää huoli, että muhennospohja on todella kuuma ennenkuin siihen lisää tomaatin, kurkun ja katkaravut. Muhennos jäähtyy nopeasti. Niin kuin monen muunkin ruuan kanssa tämänkin kanssa on syytä varmistua siitä, että ruokailijat odottavat ruokaa, eikä toisin päin.
Uusi tuttavuus, salaattisikuri, ei ollut viimeistä kertaa keittiössäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti