tiistai 8. joulukuuta 2020

Joulukarkkeja - suklaaluumuja, lakritsitaatelia ja tyrnimarmeladia

Parempia makuja vai vain tekemisen riemua?


Joku voi olla sitä mieltä, että on hullun hommaa alkaa valmistaa itse joulukarkkeja, kun kaupassa on lava tolkulla herkkua jos jonkinlaista. Minulla on monta hyvää perustelua miksi itse tekeminen kannattaa. Ensimmäinen on tietysti paremmat maut. 

No kaiken kohdalla se ei varmasti pidä paikkansa, mutta valmistamani tyrnimarmeladi oli taivaallista. Marmeladissa maistui tyrni ihan aidosti kaikessa aromaattisuudessaan. Valmistin marmeladin alusta asti tekemällä mehun pakastetuista tyrneistä. 

joulukarkit





Aitoja makuja oli myös manteleilla täytetyissä suklaalla kuorrutetuissa luumuissa. Manteleille annoin vielä liköörikylvyn ennen kuin laitoin ne luumujen sisään. Amaretto paitsi pehmensi mantelia, se myös vahvisti mantelin makua. Eikä hullumpi kokeilu ollut lakritsitaatelikaan. Hetkeen en olekaan syönyt mitään niin makeaa, vaikka yhtään sokeria en taateleihin lisännytkään.

Toisekseen nimeäisin tekemisen riemu. Väkersimme esikoisen kanssa yhden iltapäivän karkkeja ja vähän pidempään jännitin onnistuvatko ne. Yhdessä tekeminen on mukavaa. Siksi väittäisin, että itse tehden saat sekä parempia makuja että tekemisen riemua.


Lakritsitaatelit

10 taatelia
1 rkl lakritsijauhetta

Leikkaa taateli kahtia ja pyörittele muotoa käsissäsi hieman tasaisemmaksi. Tämä on tahmaista puuhaa. Laita taatelit kannelliseen lasipurkkiin. Mittaa päälle lakritsijauhetta. Laita kansi kiinni ja ravistele purkkia niin, että taatelit ovat yltäpäältä lakritsijauheen peitossa.

Taatelit säilyvät lasipurkissa jääkaapissa viikon verran, elleivät tule syödyksi.

Suklaaluumut

200 g kuivattuja kivettömiä luumuja
yhtä monta mantelia kuin luumuja
(1 dl amaretto)
145 g tummaa suklaata

Aloita manteleista. Laita ne amarettoon hyvissä ajoin esimerkiksi aamulla, jos aiot illalla "leipoa" tai jo edellisenä iltana.

Laita marinoitu manteli kuivatun luumun sisään. Parhaiten tämä onnistuu tietysti samasta reiästä, josta luumun kivi on otettu ulos. Pyörittele sitten luumua hieman käsiesi välissä, että saat luumusta kauniin muotoisen. Tämäkin on tahmaista puuhaa.

Sulata suklaa parhaaksi katsomallasi tavalla. Itse teen sen vesihauteessa, sillä muutaman kerran olen onnistunut polttamaan suklaan yrittäessäni sulattaa sitä mikrossa. Mikä käry! 

Dippaa mantelilla täytetty luumu sulatettuun suklaaseen ja nosta ritilän päälle kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, siirrä luumut puhtaaseen rasiaan, jossa ne säilyvät kunnes tulevat syödyiksi. Minä säilytin luumuja ihan vain tavalllisessa kaapissa.

Tyrnimarmeladi

3 dl pakastettuja tyrnejä
4 dl vettä
2 dl hillosokeria
1 dl taloussokeria
1 dl glukoosisiirappia
2 tl agar agar -jauhe

Sokeroimiseen erikoishienoa sokeria

Vuoraa 20 x 30 cm uunivuoka tuorekelmulla.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnit. Keitä tyrnejä sen verran, että ne pehmenevät ja niistä alkaa irrota mehua. Kaada seos siivilän läpi. Painele tyrnit siivilää vasten, että saat mahdollisimman tarkasti kaiken mehun talteen marjoista.

Laita tyrnimehu takaisin kattilaan. Lisää sokerit ja keitä kunnes sokerit ovat liuenneet seokseen. Lisää agar agar-jauhe ja keitä vielä kaksi minuuttia. Monissa ohjeissa marmeladi tehtiin aivan tavallisella taloussokerilla, mutta halusin pelata varman päälle ja laiton hillosokeria, joka sisältää pektiiniä ja hyydyttää myös massaa. Glukoosisiirapin puolestaan ajattelin vaikuttavan rakenteeseen.

Kaada marmeladi massa tuorekelmulla vuorattuun vuokaan ja anna hyytyä vähintään noin 6 tuntia huoneenlämmössä. Kun marmeladi on jähmettynyt kunnolla, nosta se leikkuulaudalle ja leikkaa marmeladista haluamasi muotoisia paloja ja asettele ne ritilän päälle kuivamaan. Marmeladeja kannattaa käännellä välillä, että ne kuivuvat jokapuolelta.

Kokeilin sokeroida marmeladeja jo seuraavana iltapäivänä, mutta silloin ne olivat vielä aivan liian märkiä, ja sokeri suli marmeladin pinnalle aivan heti. Toisena päivänä sokerointi kesti marmeladin päällä useamman tunnin, mutta vasta kolmantena päivänä valmistamisen jälkeen marmeladi oli kuivanut niin paljon, että sokeri ei enää sulanut makeisten pinnalta lainkaan.

Marmeladi säilyy hyvin huoneenlämmössä.


Terveellisiä makeisia?


Terveellisyys ei ehkä ole se, jolla itse tehtyjä makeisia kannattaa markkinoida. Totta on tietysti se, että itse tehden pystyt välttelemään monia väri-, lisä- ja makeutusaineita ja käyttämään mahdollisimman paljon raaka-aineita, jotka tunnet ja tiedät. Kyllähän sokereissa on joitakin säilöntäaineita ja niin edelleen.

Ja sitten on se sokeri. Sokeria itse tehdyissä makeisissa on. Luumussa ja taatelissa sokeri on luontaista hedelmäsokeria. Marmeladin valmistamiseen sokeria kuluu sen verran, että terveellisyys on kyllä hyvin kyseenalainen sana yhdistää marmeladiin. 

joulukarkit


Itsetehdyt makeiset on ihana joulukukka


Vähän samalla tavalla kun aiemmin julkaisemani vuokaleipä, niin nämä joulukarkitkin toimivat hyvin jolukukkasena tai muistamisena. Nätisti paketoituna joulukarkeilla voi ilahduttaa ystäviä, opettajia tai vaikkapa naapureita.

Erityisen kaunista tuli tyrnimarmeladista. Samoin luumujen tasainen suklaapinta houkuttaa maistamaan. Lakritsitaatelista ei kai oikein voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että ne ovat kauniita. Enpä tiedä miltä ne sinusta näyttävät, mutta minusta ne näyttävät ihan siltä itteltänsä. Mutta ei se näkö, vaan maku. Kaikki karkit on syöty ja suunnitelmissa onkin tehdä jouluksi uusi satsi. 

Sen verran varoitan kuitenkin, että marmeladin valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Helppoa se on, mutta marmeladeja pitää kuivattaa, että makeisen sokeroiminen onnistuu. Jos marmeladin pinta on liian märkä, sokeri sulaa karkin päälle jo lyhyen ajan kuluessa.


Joulukarkit




lauantai 5. joulukuuta 2020

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu vaadotettu voi

Lämmin leipä ja voi


Tuore leipä on jotain mitä on vaikea vastustaa! Vaikka vallalla on trendi valmistaa huolella juurella kohotettuja leipiä, itsetehtyä leipää saa nopeammin ja helpomminkin. Myönnän toki, että ihanasti juurella kohotettua leipää ei voita mikään, ja sen vuoksi olen etsinyt ratkaisuja, joissa käytetään vain vähän hiivaa ja kohotetaan hartaasti. Olen ollut liian laiska opettelemaan juurileivonnan saloja. Ehkä ensi vuonna. Tänä vuonna paistelen vuoka- ja pataleipiä.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu voi


Puolukkaista vuokaleipää olen valmistanut syksyn kuluessa jo useampaan otteeseen. Se onnistui heti niin hyvin, että uskaltauduin viemään jo toisen tekemäni leivän tuliaisiksi Savusuolaa-blogin Janicalle, kun tuossa taannoin maistelimme jouluruuille sopivia viinejä. Kinkkuviiniraadin mielipiteitä pääset lukemaan Juomavinkin artikkelista.

Piimällä pehmeyttä ja voista täyteläisyyttä

Tykkään käyttää leivonnassa piimää nesteenä. Se tuo leivonnaisiin ihanaa pehmeyttä. Olen testannut skonssit ja erilaisia limppuja ja leipiä muun muassa saaristolaisleipää piimäpohjaisena makeista leivonnaisista puhumattakaan. Nyt saan lisätä leipä-listaan vielä puolukkaisen vuokaleivän, joka tuntuu perinteiseltä suomalaiselta leivältä senkin vuoksi, että puolet jauhoista on ruista.

Puolukkaista vuokaleipää voi syödä aivan arkisena leipänä, mutta halusin upgreidata leipäkokemuksen ja valmistin päälliseksi ruskistettua voita. Oletko kokeillut? Ruskistetun voin vaalea väri tulee siitä, että tavallisesta huoneenlämpöisestä voista joka on vaahdotettu ruskistetun voin joukkoon. Ruskistetun voin pähkinäinen aromi säilyy, mutta väri on ehkä tällä tavoin kauniinpi.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu voi



Puolukkainen vuokaleipä ja ruskisetettu voi


Puolukkainen vuokaleipä

3 dl piimää
1/2 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä
1/2 dl siirappia
1 dl puolukoita (pakaste)
noin 3 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä noin 42 asteiseksi. Sekoita kuivahiiva ruisjauhojen joukkoon ja lisää seos lämpimän piimän joukkoon. Anna taikinajuuren nousta noin kaksinkertaiseksi.

Lisää kohonneeseen taikinajuureen suola ja morttelissa hienonnetut fenkolinsiemenet. Sekoita taikinaan myös puolukat, siirappi ja vehnäjauhot. 

Leikkaa leipävuokaan pala leivinpaperia. Vuokan päät voi jättää vuoraamatta leivinpaperilla. Leipä kyllä irtoaa vuuasta hyvin, kun vuoka on pitkältä sivulta suojattu leivinpaperilla. 

Muotoile leipätaikina jauhotetulla pöydällä pötköksi ja nosta vuokaan. Taikina on aika tykkyä. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Pistele kohonnut leipä varovasti haarukalla ja paista 175 asteisessa uunissa non 40 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä ritilän päällä.


Ruskistettu voi

200 g voita 
(0,5 tl suolaa)

Laita voi kahteen osaan. Jätä toinen puoli kulhossa huoneenlämpöön ja kuutioi toinen puoli kattilaan.

Ruskista voita kattilassa kunnes se kuohahtaa, alkaa ruskistua ja siitä alkaa nousta pähkinäistä aromia. Ole tarkkana ruskistamisen kanssa. Palaneen ja ruskistetun voin ero on hyvin hieno, mutta muassa kyllä huomaa heti onko ruskistaminen mennyt liian pitkälle. Voita voi ruskistettaessa sekoitella hieman, mutta ihan ylenmääräistä sekoittamista ei tarvita. Jos käytät paksupohjaista kattilaa, harkitse ruskistetun voin kaatamista toiseen astiaan. Voi nimittäin voi jatkaa ruskistumistaan, jos kattila on hyvin kuuma.  Jäähdytä ruskistettu voi huoneenlämpöiseksi.

Yhdistä huoneenlämpöiset voit ja vaahdota sähkövatkaimella. Tuloksena on vaalea pähkinäinen kuohkea levite leivän päälle. Vaahdotettua ruskistettua voita voi käyttää myös pastan joukossa tai vaikkapa paistamisessa. Voita kannattaa tehdä hieman isompi satsi kerralla, koska pientä määrää on vaikea ruskistaa. Halutessasi voit koristella ruskistetun voin sormisuolalla tai vastaavalla.


Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu voi

Puolukkainen vuokaleipä on osa #herkkukalenteri2020 Instagramin herkkukalenteriin taiteilevat reseptejä ja kuvia kaksi muutakin ruokabloggaria. Vuokaleipä on jo kalenterin viides resepti. Muina ohjeina löytyvät muun muassa ihana punajuuri-vuohenjuustokeitto, suutarinlohi, kanelipannacotta ja omenadrinkki viskillä. Tässähän alkaa olla menu koossa!

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Suutarinlohi - joulukalaa silakoista

Silakat on pieniä joulukaloiksi


Tuntemattomasta sotilaasta tuttu lausahdus, että silakat olisivat pieniä joulukaloiksi ei enää tänä päivänä ole silakoiden osalta totuus. Silakat eivät ole alimitoitettu tai aliarvostettu kalavalinta joulupöytään. Päinvastoin silakka on valintana melko eettinen. Silakan kalastus Itämerellä on kestävällä tasolla. Lisäksi silakka on kuluttajan kukkarolle huokean hintaista kalaa. 

suutarinlohi

Itämeren hopea löytää harvoin tiensä keittiööni, mutta ajattelin joulun kunniaksi pitää silakan aktiivisesti mielessä. Monet joulun kalaherkut saa vaivattomasti valmistettua silakasta. Olenhan minä näitä jouluisia silakkaruokia tehnyt aikaisempinakin vuosina. Sinappi- ja valkosipulisilakkaohjeet ovat edelleen käytössä ja luultavasti niitä löytyy tänä vuonnakin joulun kalaruuista. Tai ehkä laitankin silakat tänä vuonna viinietikassa. Kesäisistä kuvista huolimatta ruoka sopii myös joulusesonkiin.

Jouluruokia koko joulukuun


Koska varsinaiset joulupyhät kestävät vain muutaman päivän olen ottanut asiakseni, syödä jouluisia ruokia koko joulukuun. Varsinaisiin joulun pyhiin ja ehkä tulevaan itsenäisyyspäivään varaan perinteisiä ruokia ja perinteisiä makuja. Muuten saatan vähän iloitella ja valita jouluisia makuja ja yllättäviä yhdistelmiä.

Uskon, että moni muukin valmistaa itsenäisyyspäivän aterian suomalaisia perinteitä kunnioittaen. Ja senpä vuoksi suutarinlohen resepti sopii hyvin tähän saumaan. Jos haluat valmistaa itsenäisyyspäivään silakoista suutarinlohta, ehdit hyvin. Suutarinlohi on nopea valmistaa, mutta tekeytyminen ottaa aikansa.

suutarinlohi





Suutarinlohi


500 g silakkafilettä
0,3 dl karkeaa merisuolaa

liemi

1 dl etikkaa
3 dl vettä
0,5 dl sokeria

lisäksi

porkkana
punasipuli
noin 10 maustepippuria
2-3 laakerinlehteä

Huutele silakat. Lado silakat laakeaan kulhoon. Ripottele väliin ja päälle suolaa. Nosta jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään.

Valmista liemi kuumentamalla aineksia kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä liemi. 

Kuori ja pilko porkkana lanteiksi ja kuori ja siivuta punasipuli.

Valuta hyvin yön yli suolassa lionneet silakkafileet. Kääri fileet rullalle nahkapuoli ylöspäin. Asettele silakkarullat puhtaaseen lasitölkkiin. Laita väleihin porkkanaa ja sipulia. Kaada liemi fileiden ja kasvisten päälle ja lisä pippurit ja laakerinlehdet.

Anna maustua kylmässä pari päivää. Nauti esimerkiksi ruisleivän kanssa tai tarjoa kalapöydän osana.

*

Joulukalenterina virtuaalinen herkkukalenteri


Joulukuista ruokailotteluani pääset seuraamaan täällä blogissa, instagramissa ja facebookissakin. Löin nimittäin hynttyyt yhteen Annan ja Hanna-Riikan kanssa ja päätimme julkaista kolmen bloggarin yhteistä "joulukalenteria". Kättemme jälki näkyy meidän kaikkein insta-profiileissa ja herkkukalenterin löydät sen myös kirjoittamalla hakukenttään #herkkukalenteri2020.

Kuten tulet huomaamaan julkaisemme tyylillemme uskollisia jouluisia herkkuja laajalla skaalalla. Anna avasi joulukalenterin ensimmäisen luukun, josta löytyy ihana keitto-ohje. Punajuuri ja vuohenjuusto on match made in heaven. Värikin on niin kaunis, että ilokseenhan tuota soppalautasta katsele. Huomenna on sitten Hanna-Riikan vuoro. Omat reseptini julkaisen instagramin lisäksi täällä blogin puolella. Tervetuloa seuraamaan! 

Suutarinlohi



sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Joulun on jo mielessä

Millainen joulukalenteri sulla on?


No mulla on instakalenteri! Olen tosi innoissani tästä jutusta. Lähdin nimittäin mukaan instajoulukalenteriin kahden muun ruokabloggaajan kanssa. Hanna-Riikka Kapustan varressa -blogista ja Anna Saispa lisää -blogista jakavat innostukseni ja tuskin maltamme odottaa joulukuun ensimmäistä päivää, jolloin kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa.

joulukalenteri



Joulutunnelmia marraskuussa


Joulukalenterin ansiosta olen päässyt joulutunnelmiin ja jouluisten makujen pariin jo marraskuussa. Jotta valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta onnistuu edes jollakin tavalla, on pitänyt tehdä aika luovia ratkaisuja ja ruokaa on laitettu ja kuvia otettu sääennusteita tutkien. Onneksi välillä aurinko on pilkahdellut marrastaivaalta. Kalenterihommat alkavat olla luukkujen avaamista vaille valmiina. Lähde mukaan availemaan #herkkukalenteri2020 luukkuja instagramin puolella.

joulukalenteri

joulukalenteri


torstai 12. marraskuuta 2020

Namelakaa, pekaanipähkinää, suklaata, granaattiomenaa ja marenkia

Jälkiruokamopo lähti lapasesta


Aina välillä innostun jälkiruuasta. Tarkoitan, että todella innostun. Mulla lähtee helposti mopo käsistä. Jälkiruuan suhteen se tarkoittaa sitä, että rakentelen niin kovatöisen jälkiruuan, että jälkiruokakokkailuinnostus tulee tainnutettua pitkäksi aikaa. Tämän ovat nähneet monet instagram-seuraajani, jotka ovat saaneet todistaa, että upeankin illallisen jälkiruokana on useinmiten tuplaa, pätkistä, lakua ja jos sun mitä.

Tämän kertainen jälkiruokaviritys lähti liikkeelle namelakasta, mutta eihän vanukasta voi syödä sellaisenaan. Ja sitten se olikin menoa. Namelakan alle leivoin torttua pekaanipähkinästä ja suklaasta. Pakastinta järjestellessä näin valkuaisia, ja tuumasin, että paistan niistä marenkeja ja rapeutta jälkiruoka-annokseen. Tottahan hyvä jälkkäri vaatii myös vähän jotain hapokasta ja raikasta. Senpä vuoksi päädyin vielä keittelemään siirappia granaattiomenan siemenistä. Käykö kellekään muulle koskaan näin?


namelaka

Mitä on namelaka?

Viime viikolla Master Chefissä tehtiin namelakaa. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja niinpä lähdin selvittämään asiaa googlettamalla. Namelaka on japanilaisvaikutteinen vanukas, joka keitetään kermasta ja valkosuklaasta. Siihen käytetään vain hyvin pieni määrä liivatetta. Silkkistä rakennetta tavoitellessa massaan lisätään hieman glugoosisiirappia. Namelaka vaatii asettumista, joten sen voi tai se pitää valmistaa hyvissä ajoin ennen nauttimista, riippuen siitä kuinka asian näkee. Namelakaa voi pursottaa tai hyytyneenä siitä voi lusikalla muotoilla palloja.

Ystäväni Terhi ehti jo kysellä reseptiä ,ja hänelle vinkkasinkin englanninkielisen sivuston. Suomeksi löysin namelakasta hyvin vähän mitään. Terhikään ei ollut kuullut namelakasta. Yksissä tuumin totesimme, että johtuu varmasti siitä, ettei ole tullut paljon pelattua glukoosisiirapin kanssa. Hyvinkin voi olla, että namelakaa on tullut syötyä esimerkiski leivoksissa tai kakuissa, mutta eihän kaikelle aina välttämättä ole nimeä.


namelaka


Namelaka-, pekaanipähkinä-, granaattiomenajälkiruoka 

Namelaka

170 g valkoista suklaata
liivatelehti
1 dl täysmaitoa
1 tl glukoosisiirappia
2 dl kuohukermaa

Laita liivatelehti kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Lämmitä maito ja glukoosisiirappi kiehumispisteeseen. Sekoita liivatelehti joukkoon.

Kaada 1/3 kuumasta maito-siirappiseoksesta sulatetun suklaan joukkoon ja sekoita voimakkaasti. Kun massa on tasaisita sekoita loput maitoseoksesta suklaan joukkoon.

Lisää kerma ja sekoita voimakkaasti muutaman minuutin ajan sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella niin, että massa on kauttaaltaan tasaista ja sekoittunut. Vältä ilmakuplien muodostumista.

Peitä seos elmukelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan vähintään 6 tunniksi.

Pekaanipähkinä-suklaatorttu

3 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit keskenään. Lisää muna ja jatka vielä vatkaamista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Lisää rouhitut pähkinät ja sekoita tasaiseksi.

Voitele torttuvuoka (halkaisija 24 cm) ja levitä taikina siihen. Voit paistaa leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.

Koristeluun

granaattiomenasiirappia, granaattiomenansiemeniä ja marenkia

Kokoa annos pekaanipähkinä-suklaatortusta ja namelakasta. Koristele marengilla, granaattiomenan siemenillä ja siirapilla sekä marenginlla.

Kannattiko työläs jälkiruoka?

Ehdottomasti! Ensinnäkin namelaka oli silkkisen pehmää ja valmistui helposti. Kiinnostaisikin kuulla miten se toimii pursotettuna. Oletteko vatkanneet se uudelleen juuri ennen pursotusta? Toisekseen maut ja rakenteet kävivät hyvin yksiin. Kunhan vain joku opettaisi asettelua ja kärsivällisyyttä. Tai kai se on pikemminkin toisin päin. Ehkä kärsivällisempi ihminen saa kauniimman lopputuloksen aikaiseksi.

Sen verran työläs tämä jälkiruoka kuitenkin oli, että nyt on suuri riski palata Tupla-linjalle. Tosin nyt minulla on pakastimessa jalostettavaksi ainakin neljään jälkiruoka-annokseen pekaani-pähkinätorttua, kaunis lasipullollinen granaattiomenasiirappia ja iso lasipurkillinen marenkeja. Ainoastaan namelaka tuli syödyksi kokonaan. Sanoisin, että reseptin määrästä tulee 6 annosta. Kumpikin tyttäristä söi nimittäin kaksi annosta.


namelaka