Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

Kun kaapissa on kananmunia, ei ole mitään hätää. Kananmunissa on oikeasti avaimet vaikka mihin. Kovin monta muuta ainesosaa ei tarvita, että pystyy loihtimaan sekä makeita että suolaisia herkkuja - ja ihan oikeaa ruokaakin - lounasta tai päivällistä. Dutch baby eli paistinpannupannari kananmunaruoka yli muiden. Tämä ihmeellinen hollantilainen, joka alkuperä on oikeasti saksalainen taipuu, sekä makeille, että suolaisille täytteille. Dutch baby on täydellinen hitaisiin aamuihin, kevyeksi lounaaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi tai ruokaisaksi iltapalaksi. 

Dutch babyssa on jotain, joka vetoaa kaikkiin niihin, jotka tykkäävät lätyistä ja pannareista. Lohturuuaksi minä sen luokittelisin. Kirjoittelen blogiin ensin suolaisen version. Suolainen Dutch baby täytettiin meillä kylmäsavulohella, ja vähän kaikella muullakin, mitä jääkaapista sattui löytymään. Juuri tämä baby tasattiin touhukkaan sunnuntaipäivän lounaaksi neljälle hengelle. Varaa siis iso uuninkestävä paistinpannu tai pienennä taikinaa. Esimerkiksi kolmen munan taikina mahtuu hyvin halkaisijaltaan 25 cm paistinpannuun,  joka on valurautapannulle varsin tavallinen koko. Iso paistinpannuni on halkaisijaltaan 30 cm ja siihen tämä 5 kananmunan resepti oli passeli. 

*

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

4 annosta

5 kananmunaa

5 dl maitoa

25 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

mustapippuria

täyte

kylmäsavulohta

keitettyä perunaa

puolikuivattuja tomaatteja
punasipulia

tilliä 

kapriksia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita voi paistinpannulle ja paistinpannu uuniin.

Riko munat kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muut aineet.

Ota paistinpannu uunista, ja kääntele niin, että voi leviää joka puolelle paistinpannua. Kaada taikina pannulle ja paista 200 asteisessa 15-  20 minuuttia. 

Sillä aikaa kun pannari on uunissa, valmistele täytteet. Kun pannari on kypsää, nosta se pois uunista ja asettele täytteet pannarin päälle. Tarjoile heti.

*

Kuohkea ja upeasti uunissa kohoileva pannari on sellainen herkku, että se katoaa pöydästä alta aikayksikön. Ilmavan pannarin salaisuus sähkövatkain. Kananmunat kannattaa vatkata kunnolla. Taikinaan ei todella tarvitse lisätä kohottavia aineita kuten leivinjauhetta tai soodaa. Valurautapannulla pääsee aavistuksen rapeampaan lopputulokseen, mutta muullakin uuninkestävällä pannulla onnistuu. Käsittääkseni myös massitärkkelys lisätään taikinaan juurikin rapeuttamaan lopputulosta.

Täytemahdollisuuksia pannarille on rajaton määrä. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa hyödyntää täytteissä jaakaapin jämäruokia. Tällä kerralla käyttämistäni täytteistä kala oli tietenkin tuoretta, mutta perunat ylijäämää edellisiltä aterioilta. Usein kaapista löytyy muitakin kasviksia, juustoja tai leikkeleitä, jotka sopivat munakkaaseen mainiosti.

Aiemmin jo kirjoittelin, että Dutch babysta voi tehdä myös makean version. Kiinnostaako resepti?

Suppilovahvero-ohrattoa, lampaan sisäfilettä ja portviini-suklaakastiketta

Anopilta saatu ikaalilainen lampaan sisäfile taisi olla alkusysäys tälle yhdelle kaikkien aikojen onnistuneimmalle lauantai-illan pääruualle. Tai sitten kaikki olikin sen ansiota, että takana oli pari kiireistä viikkoa, joiden aikana en ollut juuri ehtinyt kauhan varteen. Lauantaina oli luovuutta ammennettevana ja stressiä purettavana. Keittiöhommat on mulle yksi tapa rentoutua, toinen on liikunta ja kolmas ulkoilu. Mieluiten menen metsään, mutta järvikin on ok. 

Metsästä olin stressinpurkuhengessä hakenut suppilovahveroita, jotka olivat vahvasti mukana ruokamietinnöissä. Ajattelin myös hyödyntää edelliselle illalliselle hankittuja ohrahelmiä hetimmiten uudelleen. Kuivakaappi alkaa aika nopeasti täyttyä kaikenlaisista kokeiluista. Kastikepohdinnoissa tuli mieleeni viikolla viinimaisteluissa ihastuttanut portviini, jonka arvelin tukevan sekä lampaan makuja että ohraton ja suppilovahveron vahvoja maanläheisiä ja metsäisiä aromeja. Viimeisen ahaa-elämyksen sain lenkillä. Yks-kaks parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen mieleen tuli tumma suklaa, jonka arvelin täydentävän kastikkeen makumaailmaa. Näin ne ruuat meillä syntyvät: yksi idea siltä ja toinen ajatus täältä. Tässä resepti:

*

Suppilovahvero-ohratto, lampaan sisäfile ja portviini-suklaakastike

Suppilovahvero-ohratto

4-6 annosta

n. 1 l tuoreita suppilovahveroita

voita sienten kuullottamiseen

1 punasipuli

1 valkosipulin kynttä

rypsiöljyä kuullottamiseen

3 dl ohrahelmiä

1 dl vintage portviiniä

2 rkl punaviinietikkaa

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

50 g parmesanraastetta

suolaa

timjamia

Puhdista sienet ja pilko ne pieneksi. Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehauta niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita ja jatka kuullottamista kunnes sienet ovat kunnolla kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienet sivuun odottamaan

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa öljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan portviini ja lisää myös punaviinietikka ja timjami. Kun viini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun ohratto on melkein kypsää, lisää joukkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Anna hautua kypsäksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista muutenkin maku.

Portviini-suklaakastike

banaanisalottisipuli

porkkana

palsternakka

pala mukulaselleriä

2 laakerinlehteä

rypsiöljyä kuullottamiseen

oksa tuoretta puuvartista timjamia

oksa tuoretta rosmariinia

suolaa

mustapippuria

1 dl vintage portviiniä

0,5 l lihalientä

n 20 g tummaa suklaata

pari nokaretta voita

Kuori ja hienonna kasvikset krouveiksi paloiksi. Kuullottele kasviksia hetkinen kattilassa rypsiöljyssä. Lisää portviini kattilaan ja kiehauta. Lisää myös lihaliemi ja mausteet. Anna porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä kastiketta kokoon, kunnes sitä on noin puolet tai vähän vähemmän kuin alunperin.

Lisää kastikkeeseen suklaa ja voi nokareet vispilällä sekoittaen. Kastike kiillottuu ja suurustuu suklaalla ja voilla.

Lampaan sisäfile

lampaan sisäfile

öljyä

voita

suolaa

pippuria

Nosta liha hyvissä ajoin pois jääkaapista lämpenemään. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle öljyä. Paista suolalla ja pippurilla maustettua filettä pari minuuttia puoleltaan. Nosta file folioon vetäytymään ainakin vartiksi. Tavoitteena oli medium-kypsyinen liha (noin 52-55 astetta) ja se onnistui näppituntumalla paistamalla ja tarpeeksi pitkällä vetäytymisajalla oikein mainiosti

Kokoa suppilovahvero-ohratosta, roseeksi paistetusta lampaan sisäfileestä ja portviini-suklaakastikeesta annos ja nautiskele punaviinin kera. Meillä nostettiin pöytään jo hyvissä ajoin päivällä avattu Tommasin Amarone. Tämä ruoka kestää tuhdimmankin viinin.

*

Täydellisen illallisen muutkin osaset olivat varsin onnistuneita. Alkuruuan valmistin avokadosta, kampasimpukoista ja pekonista. Makumaailmaltaan siis varsin erilainen kuin pääruoka. Pääruuan kanssa enemmän linjassa oli jälkiruoka. Jälkiruuan valmistamiseen en jaksanut nähdä suurta vaivaa muutoin kuin miettimisen osalta. Kokosin lautaselle vähän juustoja, hilloa, suklaata ja lakritsaa. Nämä herkut nautiskeltiin tuon saman vintage portviinin kanssa, jota olin käyttänyt pääruuassa.

Myös sunnuntain kokkailut onnistuivat erinomaisen hyvin, ja saattekin lukea blogista myöhemmin dutch babysta ja porognesesta, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta auttanut suunnattomaan Lapin ikävääni. Viikonloppukokin hommissa on se haaste, että seuraavaan kerran pääsen ajatuksella tarttumaan kauhan varteen vasta ensi viikonloppuna. Arkena ruuanlaitto on enemmänkin lämmittämistä ja nälän siirtämistä seuraavaan kertaan. Onneksi taas viikonloppuna pääsee soppakauhan varteen rentoutumaan. Miten sinä rentoudut?

Punajuuriohrattoa ja vuohenjuustoa

Tein tässä taannoin ruokaa punajuuresta oikein urakalla. Kokeilin leipoa red velvet -leivoksia, jotka saivat syvän värinsä punajuuresta. Red velvet leivokset syntyivät helposti pikku pellillisestä punajuurikakkua, joka leivottiin porkkanakakun tapaan. Syksyiset maut eivät jääneet päiväkahvileivonnaiseen, vaan laiton myös illallista juureksista. Punajuuri on yksi lempijuureksistani, ja olen huomannut, että siitä on moneksi. Punajuuriohratto oli kunnia roolissa illallisella, joka oli ihan poikkeuksellisesti kokonaan kasvismehu. Lähiaikoina on tullut syötyä lihaa niin, että kasvismenu tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Idea punajuuriohrattoon löytyi Maistuis varmaan sullekin -blogista.

*

Punajuuriohratto ja vuohenjuusto

4-6 annosta

n. 600 g punajuuria

2 - 3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

3 dl ohrahelmiä

2 dl valkoviiniä

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

2 rkl juoksevaa hunajaa

timjamia

Tarjoiluun:

vuohenjuustoa

Kuori punajuuret ja leikkaa pieniksi lohkoiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda punajuuria uunissa 200 asteessa n. 30 - 40 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Soseuta puolet lohkoista, ja jätä loput koristeeksi ohraton päälle.

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan valkoviini ja kiehauta. Kun valkoviini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 min. välillä sekoittaen, kunnes ohrahelmet on kypsiä. 

Sekoita ohraton joukkoon punajuurisose. Mausta ohratto mustapippurilla, hunajalla, balsamicolla sekä timjamilla.

Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi. Paista kiekkoja paistinpannulla leivinpaperin päällä molemmin puolin, kunnes ne saavat väriä. Tarjoile punajuuriohratto paahdettujen punajuurilohkojen ja paistettujen vuohenjuustokiekkojen kanssa.

*

Ohra ei ole minulle kovinkaan tuttu raaka-aine. Ohrajauhoja tulee lisättyä lettutaikinaan, ainakin kerran talvessa tulee keiteltyä ohrapuuroa, ja viime talvena löysin aivan lyömättömän oluessa haudutetun possupadan ohjeen, johon tulee sekä ohraa, että perunoita. Itse asiassa paketti esikypsennettyjä ohrasuurimoita on ostettu juuri tuota possupataa varten ja sen nähdessäni aloin haeskella ohjeita ohratolle. Tarkoituksena saada samalla kulutettua ohrasuurimoita kuiva-ainekaapista. Nopeasti kävi ilmi, että ohrasuurimoiden hukkaaminen ei tässä ruuassa onnistu, vaan ohrattoon kannattaa käyttää ohrahelmiä. Ohrahelmi on riisimäisempää ja puuroutuvampaa kuin ohrasuurimot. Nyt minulla on sitten kuiva-ainekaapissa ohrasuurimoiden lisäksi ohrahelmiä. Varsin tavallista, että yritykset siivota kuiva-ainekaappia päättyvät siihen, että kaappiin päätyy ainakin yksi jauhopussi lisää. No molemmissa on päiväystä ja jäljellä ja molempia voi hyvin käyttää lisäkkeenä riisin tapaan tai vaikka leivonnassa. Olen esimerkiksi lisännyt ohrasuurimoita sienipasteijoihin.

Punajuuria kannattaa kypsentää kerralla isompi määrä ja hyödyntää niitä sitten monissa eri ruuissa. Niin hyvä juures kuin punajuuri onkin, sillä on yksi heikko puoli ja se on juuri tuo hidas kypsyminen. Ainakaan meidän perheessä pitkähkön valmistusajan vaativa ohratto ei ole arkiruokaa, mutta viikonloppuun mitä mainioin. Ohratto ei tuntunut pahasti kärsivän lämmittämisestäkään. Tämä tuli testattua, kun tein tarkoituksella ruokaa isomman satsin, että arki-illallekin olisi ruoka valmiina. Sittenmmin on tullut testattua myös suppilovahvero-ohratto. Loistava lisäke sekin!

Punajuuri kaipaa mielestäni makeutta melko paljon, ja siksi lisäsin hunajaa kokonaista 2 ruokalusikallista. Määrä oli juuri passeli ja punajuuriohraton liitto suolaisen paistetun vuohenjuuston kanssa oli lähes täydellinen. Lasiin kaadettiin vielä uusiseelantilaista sauvignon blanc -rypäleestä valmistettua valkoviiniä ja sitten nautittiin elämästä ja hyvästä ruuasta.

Juhannustanssit puhuttaa taas

Juhannustanssit herättää taas keskustelua ja suuria tunteita. Tämä oli päällimmäinen asia, joka nousi mieleeni heti eilisen Tampereen Työväen Teatterin Juhannustanssit -näytelmän ensi-illan jälkeen. Tampereella ei mennä sieltä mistä aika on matalin, eikä helpoimman kautta. Juhannustanssit tulee varmasti herättämään ristiriitaisia tunteita ja keskustelua, mutta ehkä eri syistä kuin alkuperäisteos. Kuvaahan Juhannustanssien kirjoittaja Hannu Salamakin Aamulehdessä näytelmää hurjaksi. Tähän on helppo yhtyä!

Kuva: Antti Sepponen/Tampereen Työväen teatteri

Olen syntynyt aivan 70-luvun lopussa, joten Hannu Salaman kirja ei ole koskaan koskettanut tarinana. Juhannustanssien merkitys on minulle liittynyt aina enemmänkin siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka se aikanaan herätti, ja joka jäi historiankirjoihin jälkipolville. Kun olin tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita, joista kirja kertoo ja joihin se ottaa kantaa, oli maailma jo tyystin eri kuin 1960-luvulla. Siksi ajattelinkin etukäteen, että kuuluvani tämän uuden sukupolvitulkinnan kohderyhmään. Olenhan samaa sukupolvea kuin ohjaaja Linda Wallgreen ja suuri osa muustakin tekijäjoukosta. En ole lukenut kirjaa. Toki sen juoni on tuttu, mutta pääsin ilman ennakkokuvitelmaa katsomaan millaisen version Juho Gröndahl oli Salaman teoksesta käsikirjoittanut.

Juhannustansseissa on rytmiä ja liikettä. Musiikki vie mukanaan tunnelmasta toiseen. Musiikin avulla on rakennettu silta sukupolvelta toiselle. Liike ja taidokkaasti rakennettu koreografia saa rytmin tarttumaan. Melkein tekisi mieli lähteä tanssiin. Seuralaiseni totesi, että jokin tekee näytelmästä melkein hypnoottiista seurattavaa. Jäin tätä pohtimaan, ja tulin siihen tulokseen, että fiilis tulee varmasti juuri musiikista, koreografiasta ja valoista. Olen teatterin muissakin produktioissa kiinnittänyt huomiota loistavaan valosuunnitteluun. Eero Auvisen valot täydentävät onnistuneesti ahdistuksen, epätoivon, himon ja nautinnon kuvaamista.

Kuva Tampereen Työväen Teatteri

Kuva Janne Vasama/Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmä tuli hyvin lähelle, melkein iholle. Konkreettisin osoitus tästä on näytelmän levittäytyminen katsomoon hyvin lähelle yleisöä. Juhannustansseissa roolit olivat monella tapaa sekoittuneet ja myös katsojia osallistettiin näytelmään. Hyvällä tavalla kuitenkin. Rooliaan ei tarvinnut muuttaa ellei halunnut. Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei halua osallstua. Juhannustansseissa ei tarvitse pelätä, että joutuu osallistumaan. On mahdollisuus olla katsoja katsomossa ihan kaikessa rauhassa.

Ylen artikkelin mukaan Hannu Salaman yksi toive näytelmän toteuttajille oli, että yhteiskunnallinen eetos, olisi mukana näytelmässä. Olihan se. Tosin muuttunut aika on muuttanut myös todellisuutta, ja siksi onkin enemmän kuin onnistunut ratkaisu, että viinanhöyryisten juhannuskemujen ohella kuvataan nimenomaan meidän aikaamme. Tästä ajasta on nostettu esiin huoli ilmastonmuutoksesta ja vähän pienemmällä tasolla työelämän haasteet ja ongelmat yt-neuvotteluista, kiireestä ja muuttuneisiin asenteisiin ja arvoihin. Kysymykset ovat isoja sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.

Paikoitellen leikkisästikin toteutettu näytelmä jätti aavistuksen raskaan olon. Niin isojen asioiden äärellä ollaan. Vaikka näytelmässä ei liiaksi retostella alastomuudella tai seksillä, suositusikäraja 12 vuotta on syytä pitää mielessä. Jos ajattelee, että Juhannustanssit on kevyt kappale, joka maalailee kauniita maalaismaisemia ja tanssilavaidylliä, voi pettyä. Jos tuntee, että nuttura alkaa helposti kiristää, kannattaa ehkä harkita kahdesti lähteekö katsomaan Juhannustansseja. 

Itse pidin Juhannustansseja vaikuttavana teatterikokemuksena, ja vaikka enemmän nautin kepeämmistä näytelmistä ja aiheista, jotka pyörivät onnellisten asioiden ympärillä, ei pätkääkään kaduta, että kävin juhannustansseissa. Mitä enemmän pohdin illan antia, sitä paremmalta se alkaa tuntua. Kulttuuri on aina hyvästä, joskus sitä voi katsoa melkein ajattelematta mitään, ja joskus se antaa enemmän ajateltavaa. Molempi parempi.

Millaisesta teatterista pidät? Onko sinulla teatterisuunnitelmia tulevalle kaudelle? 

Yhteistyötä: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista

Red velvet -leivoksia Juhlaruokakirjasta

Yleensähän red velvet -kakku saa syvän punaisen hehkunsa elintarvikeväristä, mutta näiden red velvet -leivosten väri on peräisin ihan aidosta raaka-aineesta. Punajuuresta tulee leivoksiin aivan upea väri ja sopivasti myös makua. Enpä tiedä miksi punajuurikakku ole tullut mieleeni, olenhan leiponut onnistuneesti kakkua kurpitsasta, kesäkurpitsasta ja porkkanasta. 

Red velvet -kakun resepti on syksyn uutuuskirjasta. Punaisen keittiön Peggyn Juhlaruokakirja etenee kivasti vuoden kierron mukaan. Red velvet -leivokset löytyvät tietenkin sadonkorjuujuhlien alta. Loppuvuoden vinkkejä on vielä halloweeniin, itsenäisyyspäivänjuhliin ja jouluun. Juhlaruokien reseptit eivät ole niin juhlavia, etteikö niitä voisi soveltaa tavallisessa arjessakin. Ihan tavallisen arkilauantain iloksi laiton kahvit termariin, ja lähdin ulos syömään red velvet -leivoksia, vaikka lokakuu jo onkin.

*

Red velvet -leivos

32x20 cm uunivuoka

Taikina

3,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

1/2 dl tummaa kaakaojauhetta

2 dl sokeria

100 g voita

2 kananmunaa

1 dl piimää

2 dl punajuurimehua

1 tl riisietikkaa/viinietikkaa

1 rkl sitruunamehua

Punajuurimehu

6 punajuurta

5 dl vettä

Kuorrutus

180 g maustamatonta tuorejuustoa

40 g pehmeää voita

1 tl vaniljasokeria

1 rkl tomusokeria

1 rkl punajuurimehua

Kuori punajuuret ja leikka ne pienemmiksi kuutioiksi. Laita punajuuret tehosekoittimeen ja lisää joukkoon vesi. Aja seos sileäksi mehuksi. Siivilöi mehu kattilaan ja kiehauta mehu. Keitä mehua noin 20 minuuttia keskilämmöllä niin, että seos tiivistyy.

Sekoita keskenään kuivat aineet. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää piimä ja kuivat aineet siivilän läpi. Sekoittele kevyesti, mutta siten että kaikki aineet ovat kunnolla sekaisin.

Lisää punajuurimehun sekaan riisietikka ja sitruunamehu. Lisää punajuurimehu taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokan ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Jäähdytä hyvin.

Valmista kuorrutus sekoittamalla sähkövatkaimella aineet keskenään sileäksi ja tasaiseksi seokseksi. Kuorruta jäähtynyt kakkulevy. Leikkaa kakkulevy annospaloiksi. Jos haluat koristele esimerkiksi marjoilla.

*

Resepti noudattelee melko tarkasti alkuperäistä. Yksi lisäys reseptiin on tehty. Lisäsin kuorrutukseen tomusokeria ja ainakin lapset olivat sitä mieltä, että sokeria olisi voinut olla enemmänkin. Minä en ole niin makeiden ruokien ystävä, joten oikeastaan sokeria oli minulle riittävästi. Kakku oli oikeastaan paremman makuinen leipomista seuraavana päivänä, jolloin maut olivat jääkaapissa ehtineet tasaantua ja syventyä mukavasti. Koska leivokset syötiin retkioloissa en jaksanut nähdä koristelemisen vaivaa, mutta koristeeksi sopisivat monet marjat esimerkiksi viinimarjat tai aroniat, joita näkyy vielä pensaissakin.

Vaikka Juhlakirjan reseptit on jaettu vuoden kierron eri juhlien mukaan kukaan ei kiellä poimimasta hyviä vinkkejä eri teemoista. Reseptien löytymistä helpottaa kirjan lopusta löytyvä aakkosellinen hakemisto. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyy juhlan järjestäjän avuksi muistilistaa ja vinkkejä juhlajärjestelyihin. Ja niitä pikku vinkkejä löytyy myös pitkin matkaa. Jättiläismäisen (sivuja on 351) Juhlaruoka kirjan ehdoton valttikortti on se, että pääosa resepteistä on helppo toteuttaa. Juhlajärjestelyissä on otettu huomioon myös lapset. Lastenjuhlille on omistettu oma lukunsa. Ja ettei menisi ihan liian lapselliseksi, osa resepteistä on tarkoitettu selvästi aikuiseen makuun. Erityisesti  monet juomavinkit ovat sellaisia, että ne eivät välttämättä ole lasten suun mukaisia, vaikka kaikissa juomaresepteissä ei alkoholia tarvitakaan.

Juhlaruokakirjan monta sivua on taitettu hiiren korvalle. Mielenkiintoisia ja oivaltavia reseptejä riittää testattavaksi moniin juhliin. Juhlaruokakirjan kuvitus on minulle kovasti mieleen. Se on hyvin samaa peggymäistä tyyliä kuten Peggyn aiemmin julkaisemassa Parhaat kalareseptit -kirjassa tai Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa.

Yhteistyö: Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta