Kurkku-avokadosalaatti thai-twistillä - ja hei, varovasti sen mandoliinin kanssa

Pari vuotta sitten äitienpäivälahjaksi saatua mandoliinia tulee käytettyä tämän tästä. Kurkkusalaatin valmistamisessa mandoliini on ehdottoman kätevä. Soittimestahan ei ole kysymys, vaan vihannessilppurista, jolla saa helposti vihanneksista ja hedelmistä eri mallisia suikaleita ja viipaleita. Oikeisiin soittimiin minusta ei ole tarttumaan muutoin kuin roudarin ominaisuudessa, kun kuljettelen milloin viulua ja milloin klarinettia musiikkiopistolle ja takaisin. Mandoliini on kätevä vehje, mutta mainoslause silppurin turvallisuudesta saa tällä hetkellä lähinnä kiristelemään hampaita. Sunnuntaipäivällisen valmistus tyssäsi  osaltani alkumetreillä. Kurkkua siivuttaessa tuli vedettyä yksi siivu peukalostakin. Se oli se katastrofi. Täytyy sanoa, että kyllä vaan on mandoliini terävä vehje! Onnettemuudesta huolimatta saimme oikein maistuvaa ruokaa. En tiedä, kertooko se enemmän työnjohtajantaidoistani, vai perheen ruuanlaittotaidoista. Jos sinä päätät valmistaa alla olevan ohjeen mukaista kurkkusalaattia, ole varovainen mandoliinin kanssa! Kurkkusalaatin idea on jälleen Tommy Myllymäen kasvikset kirjasta. Tässä resepti pienillä muutoksilla.

*

Kurkku-avokadosalaatti thai-twistillä

4 annosta

kurkku

avokado

limen kuori ja mehu

1,5 rkl kalakastiketta

valkosipulinkynsi

1/2 punainen chili

karkeaksi silputtua korianteria

Raasta limen kuori ja purista siitä mehu. Pilko chili ja valkosipulinkynsi oikein pieniksi. Sekoita kastikkeeksi kalakastike, chili, valkosipuli, limen mehu ja kuori raaste. Nosta kastike sivuun odottamaan hetkiseksi.

Siivuta kurkku ohueksi. Halkaise avokado, poista kivi ja pyöräytä hedelmäliha ruokalusikalla pois kuoresta. Pilko avokado pieneksi. Yhdistä ohuet kurkkusiivut ja avokadon palaset. Sekoittele varovasti.

Kaada kastike salaatin päälle ja riivi päälle korianteria.

*

Meillä tarjoiltiin kurkkusalaattia paistetun kuhan ja perunamuusin kanssa. Kurkkusalaatti sopi oikein mukavasti kalan kaveriksi, mutta uskoisin se sopivan raikkaana lisukkeena myös esimerkiksi kesäiseen grillipöytään. Kun chiliä laittoi maltilla, ja sen vähäisen määränkin pilkkoi oikein pieneksi, salaatti maistui myös lapsille.

Jos et pidä korianterista, älä ihmeessä jätä salaattia tekemättä. Korianterin voi korvata lehtipersiljalla. Tämän kikan opin aikaisemmin, kun kärisin henkisestä korianteriallergiasta. Sittemmin olen siedättänyt itseni korianterille ja toisinaan sitä tekee suoranaisesti mieli.

Kunhan on saatavilla kotimaista avomaankurkkua kokeilen reseptiä uudemman kerran. Voisin kuvitella, että kun puolihuolimattomasti kuoritut avomaankurkut viipaloi (mandoliinilla varovasti) ohuiksi suikaleiksi salaatti maistuu entistä paremmalta.

Sunnuntainen sää helli ulkoilijaa. Kotijärven jäällä oli kulkijaa, jos jonkinlaista.  Enin osa liikkui jalan. Moni ulkoilijoista työnsi vaunuja tai veti pulkkaa. Hiihtämäänkin pääsi, talvikalastusta harrastettiin ja olihan siellä pari lentokonettakin. Pieni järvi ja niin monenlaista ulkoilijaa. Talvipäivä parhaimmillaan!

Kanacaesar - vanha luottoreseptini

Opiskeluaikana, aivan 2000-luvun alussa, olin töissä Joensuun Kauppakadun Citymarketissa. Yhtenä jouluna saimme kauppiailta lahjaksi Pirkan paras keittokirja -nimisen kirjan. Tuossa kirjassa on monia reseptejä, jotka ovat jääneet elämään keittiööni. Paras kaikista on caesarsalaatin ohje. Alkuperäinen resepti on vuosien saatossa muokkautunut hieman, ja olen ottanut tavaksi lisätä caesarsalaattiini paahdettuja pinjansiemeniä. Saadakseni salaatista ruokaisamman tarjoilen sen usein kanan, kalan tai katkarapujen kanssa. Kuten  alla olevista kuvasta näkee, Pirkan paras keittokirja on ollut ahkerasti luettu kirja. Viikonloppuna tartuin taas pitkästä aikaa Pirkan paras -kirjaan. Caesarsalaatin ohjetta ei tarvitse etsiä sisällysluettelosta, sillä kirja itsellään aukeaa aivan oikeasta kohtaa. Terveisiä vain kauppiaille Joensuuhun, lahja ei ole jäänyt kaappiin pölyttymään.

*

Kanacaesar viikonloppukokin tapaan

2 annosta

pinjansiemeniä 

valkosipulinkynsi

2 viipaletta paahtoleipää

1 rkl oliiviöljyä

kuivattua lipstikkaa

ripaus suolaa

2 broilerin maustamatonta rintafilettä

öljyä paistamiseen

suolaa ja mustapippuria

salaattia (esim. romaine- tai jääsalaattia)

50 g parmesanlastuja

Kastike

1 keltuainen

3-4 sardelli- tai anjovisfilettä

1 rkl sitruunamehua

1 rkl vettä

1 tl dijonsinappia

ripaus mustapippuria

1 dl öljyä

valkosipulinkynsi

(ripaus sokeria)

Nosta broilerin fileet pois jääkaapista lämpenemään ja siirry sitten valmistamaan kastiketta.

Sekoita keltuaisen joukkoon hyvin pieneksi hienonnetut sardelli- tai anjovisfileet, sitruunamehu, vesi, sinappi ja mustapippuri. Lisää öljy seokseen ohuena nauhana voimakkaasti sekoittaen. Varo, ettei kastike juoksetu. Mausta kastike pieneksi pilkotulla tai puristetulla valkosipulinkynnellä. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Jos kastike on liian paksua, sitä voi ohentaa lisäämällä vettä. Laita kastike jääkaappiin makuuntumaan siksi aikaa kun valmistelet salaatin muut osaset.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Siementen paahtuessa ehdit valmistaa leivästä krutonkeja. Pidä kuitenkin varasi, pinjansiemenet palavat todella helposti.

Mittaa oliiviöljy esimerkiksi syvälle lautaselle. Mausta öljy ripauksella suolaa, ja murenna sekaan myös muutama kuivattu lipstikan lehti. Leikkaa leipä kuutioksi. Pyöräyttele leipä kuutiot öljyssä.

Siirrä paahdetut pinjansiemenet pannulta sivuun. Halkaise valkosipulin kynsi ja pyyhi sillä paistinpannun pinta, niin saat krutonkeihin hennon valkosipulin aromin. Laita krutongit pannulle ja paahda kuiviksi. Nosta sivuun paahdetut krutongit syrjään odottamaan salaatin kokoamista.

Samalla pannulla voit paistaa vielä broilerin fileet. Lisää kuitenkin pannulle hieman öljyä. Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja paista kypsäksi.

Kokoa salaatti laakeaan kulhoon tai suoraan annoslautasille. Revi salaatinlehdet sopivan kokoisiksi paloiksi ja kaada päälle osa salaatista. Jätä osa tarjoiluastiaan, josta kastiketta voi lisätä salaatin päälle mielensä mukaan. Ripottele salaatin päälle paahdetut pinjansiemenet ja parmesanlastut. Lisää vielä krutongit. Sekoittele varovasti. Asettele päällimmäiseksi sopivan kokoisiksi suupaloiksi leikatut paistetut broilerinfileet. Tarjoile ja nauti heti! Hapokas ja sitruunainen valkoviini täydentää makunautintoa.

*

Kirjan alkuperäistä reseptiä kunnioittaen valmistin tämänkertaisen salaattikastikkeen todella anjovisfileistä. Oikeaoppisemmin pitäisi kai käyttää sardellifilettä, ja sitä minäkin nykyään yleensä käytän. Anjovisfileestä tulee välittömästi mieleen janssoninkiusaus. Salaattina käytän hyvin avarakatseisesti melkein mitä tahansa salaattia. Tällä kerralla kaapista löytyi jääsalaattia. Aidoimmillaan caesarsalaatti tehdään romainesalaatista.

Kastikeessa on tämän salaatin juju. Periaatteessa se on helppo valmistaa, kunhan vain pitää huolen, ettei kastike juoksetu öljyä lisättäessä. Kastikkeessa ja koko salaatissa maut ovat aika herkkiä, joten esimerkiksi valkosipulin kanssa kannattaa olla todella varovainen. Kovin isoa kynttä ei kastikkeeseen kannata lisätä. Jostain syystä tällä kerralla kastike oli todella hapokkaan oloista ja lisäsinkin ripauksen sokeria pehmentämään ja pyöristämään makua. Kai niissä sitruunoissakin on eroja. En muista laittaneeni sokeria aiemmin. Niin hyvää kuin caesarkastike onkin, en pidä siitä, että salaatti ui kastikkeessa. Siksi olen ottanut tavaksi lisätä vain osan kastikkeesta salaattiin ja laittaa kastikkeen tarjoiluastiassa pöytään. Silloin kukin voi mielensä mukaan lisätä kastiketta salaattin.

Toinen asia, jonka kanssa kannattaa caesarsalaatissa olla varovainen on ajankohtaisesti: suola. Seuran kolumnissa kritisoitiin sitä, että resepteissä suolan määrää ei ilmoiteta tarkasti. Kritiikistä huolimatta kirjoitin taas tähänkin reseptin tapani mukaan vain epämääräisesti suolaa tai ripaus suolaa, mutta varoittelen nyt, että sen suolan kanssa pitää olla tarkkana. Eri osat vaativat hieman suolaa, mutta salaatista tulee liian suolaista, jos sitä laittaa joka kohdassa ja paljon. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi parmesan on melko suolaista itsessään. Ruoanlaitossa mausteiden määriä on mahdoton ilmoittaa absoluuttisina totuuksina, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkkinä mainittakoon tuo kastikkeessa käyttämäni sitruuna, joka oli tavallista hapokkaampi. Maisteltuani kastiketta totesin, että maulle on tehtävä jotain. Lisäsin sokeria ja maku muuttui paremmaksi. Maistelemalla pääsee parhaaseen lopputulokseen. Parempaan, kuin vain sokeasti luottamalla reseptiin. Ruuanlaitossa on se onni, että korjausliikkeitä parhaimman mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi voi tehdä siihen asti, kunnes ruoka on suussa. 

Caesarsalaatin valmistamisessa voi oikaista parissakin kohtaa. Pinjansiemeniä ei ole pakko paahtaa lainkaan tai ne voi jättää kokonaan pois ja krutongitkin voi ostaa valmiina. Suosittelen kuitenkin, jos aika antaa myöden, tekemään krutongit itse, jolloin ne voi maustaa mielensä mukaan. Tuo lipstikka sopi kokonaisuuteen loistavasti. Kun käytin vain yhtä paistinpannua, viimeisenä paistetut broilerin fileet tallettivat kaikki pannussa aikaisemmin pyörähtäneet maut.

Tulevana viikonloppuna olisi ehkä mahdollisuus piipahtaa tuossa vanhassa työpaikassani.  Itse asiassa, ei hullumpi idea. Todistusaineistona lupaan julkaista Viikonloppukokin face-profiilissa kuvan Joensuun Kauppakadun Cittarilta. Tykkäämällä Viikonloppukokin profiilista pääset näkemään todisteet tuoreeltaan ja muutenkin seuraamaan kuulumisiani.

Hiihtoloma uskomattomissa tunturimaisemissa

"Se vie sielun ja sydämen", sanoi eläköitynyt työkaverini toivotellessaan hyvää hiihtolomaa. Hän oli oikeassa, niinhän siinä käy. Lappi vie sielun ja sydämen. Tämän hiihtoloman kauneimmat maisemat ovat tallentuneet lähinnä muistiin ja sinne sydämeen, sillä kameran kanssa oli ongelmia. Osa ongelmista johtui pakkasesta, mutta suurin ongelma oli kyllä käyttäjä. Olin vahingossa napsauttanut objektiivista manuaalitarkennuksen päälle. Siinä sitten tuskailin kameran rikkoutumista, ennen kuin keksin mistä on kysymys. 

Hiihtoloman tarkoitus oli viettää yhteistä aikaa perheen kesken ulkoillen, kuntoillen ja pelaillen, Ihan vain rentoutuen. Yksi tehtäväkin meillä lomaviikolle oli. Olimme luvanneet vapauttaa mökin katon lumitaakasta. Tehtävä tuli hoidettua pala kerrallaan. Lapset osallistuivat kattotalkoisiin pienentämällä lumikasoja, jotka katolta tiputettiin alas. Harvoin eteläsuomalainen lapsi saa hyppiä katolta alas lumikasaan.

Enontekiön Vuontisjärven kylää tien nro 956 varrelta

Hiihto kuului ohjelmaan lähes joka päivä. Hiihtokilometreillä ei aikuisen ihmisen kannata tässä tapauksessa rehvastella, mutta sanoisin, että lapset saavat olla ylpeitä hiihtämistään matkoista. Kulutimme latuja Vuontispirtin ympäristössä, jossa Raattaman reitit -latuverkoston reitit olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Hyvä oli hiihtäjän hiidellä! Kierrettyä tuli muun muassa Varkaankierros ja Vuontisjärven kierros. Naisissa hiihdimme ihailemaan maisemia Ahovaaran huipulle, kun rohkeus ei riittänyt lähteä kapuamaan tunturiin, mutta kuulemma Montellin maja olisi ollut kokemisen arvoinen paikka. Seuraavalla kerralla sitten.

Kaunis pakkasaamu. Varkaankierros aluillaan.

Raattaman reitit -latuverkoston ladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Evästauko Ahovaaran huipulla, takana  on jo Hommakierros.

Montellin majalta

Luonnollisesti osa lomaa ovat lomaherkut. Koska olimme kaukana laskettelukeskuksien hälinästä, teimme ruokamme pääosin itse. Ruokalistaa suunnitellessa kuultiin kaikkien toiveita. Kotoa matkaan lähti karitsan viulu, joka valmistettiin tutulla ohjeella. Poroa ostettiin paikalliselta poroisännältä, ja siitä tehtiin käristystä. Toivelistalla oli myös lättyjä, vaahtokarkkikaakaota, loimulohta ja suolakalaa. 

Vain yhtenä päivänä sää oli niin huono, että emme päässeet hiihtämään. Silloin päätimme pistäytyä Levin hulinoita ihmettelemässä. Vähän aikaa ihmeteltyämme menoa rinteessä, rinnekahvilassa ja Sirkan turistimyymälöissä, suunnistimme Pallaksen kautta takaisin erämaan rauhaan. Pallaksella nautimme jo perinteiseen tapaan ravintolan antimista. Olimme Pallaksella niin aikaisin, että tarjolla oli vain bistromenu. Me aikuiset jaoimme alkuruuaksi blinin siianmädillä ja pääruuaksi söimme aivan erinomaiset hampurilaiset. Niin hyvä kuin ruoka olikin, tuli mieleeni, että siinä ei ihan menu ja miljöö kohdanneet. Lapset söivät lastenlistalta jo aiemmin tutuksi tulleen menun. Alkuruuaksi lohikeittoa, pääruuaksi poronkäristystä ja jälkuruuaksi vanilijajäätelöä. Tuttua, laadukasta ja maistuvaa ruokaa myös lapsille. Tarjoilija varoitteli meitä etukäteen, että lasten annokset ovat pieniä, mutta emme oikein ottaneet varoitusta todesta. Annokset olivat todenteolla pienentyneet aikaisemmista kerroista. Onneksi alkuun tuodut herkulliset, tuoreet leivät ja vanhempien annosten ranskalaiset täydensivät tyttöjen annoksia niin, että nälkä ei jäänyt kenellekään.

Pallas hotellin aulaa

Auton mittariin kertyi viikon lomareissussa kilometrejä noin 2400. Perillä Lapissa ajelimme päivittäin hiihtoladun varteen, pyörähdimme Levillä ja Enontekiön Hetassa, jossa kävimme maidonhakureissussa. Enontekiöllä pyrimme sisään kirkkoon, joka valitettavasti oli silloin kiinni. Kävimme myös tutustumassa Tunturi-Lapin luontokeskuksen näyttelyihin.

Veikko Larkaksen suunnittelema Enontekiön kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1952

Vuovjjuš- Kulkijat näyttely Tunturi-Lapin luontokeskuksessa

Levin pyörähdyksen aikana tytöt saivat laskettelukärpäsen pureman, ja laskettelua kokeiltiin vähän isoa laskettelukeskusta rauhallisemmassa ympäristössä Hetta hiihtomaassa. Hiihtomaa oli ensikertalaiselle oikein hyvä paikka tutustua lajin saloihin. Välineiden vuokraus oli isoja keskuksia edullisempaa, mutta tunnelmaan kuitenkin pääsi. Hiihtomaassa on kaksi rinnettä, joilla oli korkeutta noin 100 m. Ylös pääsee ankkurihissillä. Hiihtomaassa oli muitakin laskijoita, mutta hissiin ei silti tarvinnut jonotella. Kun henkilökunta huomasi, että  hissiin on menossa aloittelijoita, hissin vauhtia hidastettiin. Mikä palvelu! Minä jätin tällä kerralla sukset vuokraamatta, enkä oikeastaan tiedä rohkenenko enää laskeakaan. Viimeisin lasku on laskettu joskus 2000-luvun alussa, mutta saas nähdä miten käy seuraavalla kerralla. Onko meidän hankittava suksiboksi ja lasketteluvälineet koko sakille? Saakohan apukokkeja enää murtomaasuksille lainkaan?

Hiihtomaa Hetta ja apukokit ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla

Pitkää kotimatkaa piristi pysähdys Oulussa. Pikaisen pistäytymisen aikana ehtii kummasti päivittää suvun kuulumisia. Lounas täytti matkalaisten vatsat ja ihanat villasukat lämmittävät jalkoja vielä kotonakin. Kiitos vielä! Sukat jalassa katsellaan matkakuvia ja muistellaan kuinka mukava oli hiihtoloma 2017.

Marinoitua appelsiinia ja verigreippiä maustetulla jogurtilla

Tyhjän kaapin jälkiruoka voi osoittautua herkulliseksi. Niin kävi tämänä cointreaulla marinoitujen ja maustetun jogurtin kanssa tarjottujen sitrusten kanssa. Tyhjästä pystyy nyhjästä! Melkein aina kaapissa on joko turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia, ja sitä maustamalla saa aikaan pieniä ihmeitä. Sitruksista kaapista löytyi veriappelsiinia ja appelsiinia, jotka marinoin sitrusliköörillä. Ohjeen jälkiruoka on siis aikuisille tarkoitettu. Erityisen hyvälle jälkiruoka maistui tuhdin ja täyttävän pihviaterian päätteeksi. Mitään tämän raskaampaa ei olisi mahaan mahtunut, vaikka jälkiruokavatsa erikseen onkin.

*

Cointreaulla marinoitua appelsiinia ja verigreippiä maustetulla jogurtilla

2 annosta

appelsiini

verigreippi

2 cl cointreauta

Maustettu jogurtti

1 dl kreikkalaista jogurttia

1 rkl tomusokeria

1 tl ruusuvettä

1 cl cointreauta

Sekoita maustetun jogurtin aineet keskenään ja nosta jogurtti jääkaappiin vetäytymään.

Fileoi sitrushedelmät. Kaada lohkojen päälle sitruslikööriä. Jätä lohkot marinoitumaan toviksi.

Kokoa annos nostelemalla lohkot tarjoiluastioihin ja lusikoi päälle maustettu jogurtti.

*

Täysrasvaisella jogurtilla saa jälkiruokaan aikaan kevyemmän vaikutelman kuin että sitrusten päälle olisi lisännyt maustettua vaahdotettua kermaa. Käyttämäni sitrukset jäivät aika happamaksi, vaikka jogurtti tasaa happoisuutta tosi hyvin. Jos olet makean ystävä kannattaa harkita sokerin lisäämistä sitruslohkojen päälle. 

Jälkiruokien luottomaustajani on aromaattinen ruusuvesi, jota löytyy ainakin etnisten kauppojen valikoimista ja mausteita myyvistä erikoisliikkeistä. Ruusuvesi sopii hyvin myös maustamaan täytekakkuja. Hankkiessasi ruusuvettä tarkista kuitenkin, että ruusuvesi on kelvollista elintarvikekäyttöön, sillä ruusuvettä maahantuodaan ja käytetään myös kauneudenhoitotarkoituksiin.

Turkkilainen ja kreikkalainen jogurtti ovat monikäyttöisiä. Eroakin niillä on. Turkkilainen on miedompaa ja koostumukseltaan kermaista. Kreikkalainen jogurtti on happamampaa ja proteiinipitoisempaa. Niitä molempia suositellaan käytettäväksi kylmänä, sillä kuumennettaessa ne saattavat juoksettua. Juoksettumisen olen kerran todennutkin, kun kaavin kanakastikkeeseen jogurttipurkin jämiä. Sekä kreikkalainen että turkkilainen jugurtti ovat molemmat mielestäni loistavia jälkiruokiin ja keventämään esimerkiksi kermakakun täytettä, eikä niistä kumpikaan ole yhtä hapanta kuin rahka. Blogista löytyy muutamia vinkkejä:

• turkkilaista jogurttia ja karpaloita
• piparkakkuvaahtoa ja karpaloita
• turkkilaista jogurttia mansikka-Britan täytteenä
• kreikkalaista jugurttia mangohoukutuksessa

Viikonloppukokki retrokokkina: kerroskiisseli raparperista

Nyt kannattaa katsella pakastimen sisältöä sillä silmällä. Minulla meinaa aina käydä niin, että syksyllä en meinaa alkaa käyttämään pakastimeen säilöttyjä marjoja ja sieniä. Hiihtoloman tietämillä sitä sitten viimein havahtuu ja ryhtyy hommiin. Mansikat loppuvat pakkasesta ensimmäisenä, puolukoita ja raparperia riittää pisimmälle, vaikkei sitä pakkasessa monta pussia olekaan. Parastahan raparperi on tuoreena. Mitään uutta en raparperista keksinyt, vaan toteutin taas retrokokki teemaa. Raparperista syntyi kerroskiisseli.

*

Kerroskiisseli raparperista

6 annosta

maitokiisseli

5 dl maitoa

3 rkl maizena

2 rkl sokeria

2 rkl vanilijasokeria

raparperikiisseli

5 dl vettä

3 dl raparperin paloja

1,5 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

0,5 dl vettä

Mittaa (pinnoitettuun) kattilaan maito, maizena ja sokerit. Keitä sekoitellen pari minuuttia. Maitokiisseli palaa pohjaan tosi helposti, joten ole varovainen ja sekoita ahkerasti. Jäähdytä kiisseli välillä sekoitellen, ettei kiisselin pinnalle muodostu epämiellyttävää kalvoa. Kun kiisseli on vähän jäähtynyt, sen voi jakaa annoskulhojen pohjalle.

Valmista raparperikiisseli keittämällä (jäisiä) raparperinpaloja ja sokeria vedessä, kunnes raparperit ovat hajonneet. 

Sekoita perunajauhot pieneen määrään kylmää vettä. Nosta kiisseli kattila pois levyltä ja kaada perunajauhovesi seos ohuena nauhana kattilaan. Laita kattila takaisin levylle ja anna olla kunnes kiisseli pulpahtaa kerran. Älä keitä. Nosta kattila pois levyltä ja jäähdytä kiisseli.

Annostele jäähtynyt raparperikiisseli annoskulhoihin jäähtyneen maitokiisselin päälle. Parhaimmillaan kiisseli on kylmänä, joten kannattaa jäähdyttää annokset vielä kunnolla jääkaapissa.

Nauti kiisseli jälkiruuaksi tai välipalaksi.

*

Raparperi sopii kerroskiisseliin oikein hyvin. Minun raprerini oli lapsuudenkodista Pohjanmaalta tuotua vanhaa suomalaista punakuorista lajiketta. Pakastin sen heti alkukesästä nuorena ja tuoreena kuorineen päivineen. Kiisselistä tuli tosi kauniin väristä. Melkein tulee mieleen ruusunmarja tuosta väristä, mutta kyllä se raparperia on.

Raparperin kanssahan suositellaan syötäväksi, jotain maitotuotetta, ettei raparperin sisältämä oksaalihappo syö elimistön kalsiumvarastoja. Siinäkin mielessä raparperista tehty kerroskiisseli on fiksuveto. Kerroskiisseliä voi tehdä melkein mistä tahansa hedelmistä tai marjoista. Esimerkiksi hapokkaasta puolukasta tulee tosi hyvä kerroskiisseli.

Kerroskiisselin voi tehdä myös isoon tarjoilukulhoon, mutta minusta annoskulhoihin tehdyt ovat nätimpiä ja pysyvät siistimpinä. Isossa kulhossa kiisselit tuppaavat vähän sekoittumaan sen jälkeen kun ensimmäinen on sieltä kiisselinsä kauhaissut. Kerroskiisselin valmistamisen ainoa suden kuoppa on vaara siitä, että kiisselit saattavat sekoittua tai ohuempi kiisseli voi painua maitokiisselin sekaan. Yhdistämällä kiisselit vasta jäähtyneinä näin ei pitäisi käydä. Ja jos käy se on vain ulkonäkökysymys. Maku on sama. 

Kerroskiisseli sai taannoin yhden äänen, kun facebookissa kyselin, että mitä sitten julkaistaisiin. Tykkäämällä Viikonloppukokin facebook-profiilista pääset seuraamaan puuhiani ja blogin päivittymistä, sillä tykänneiden uutisvirtaan ilmestyy aina uutinen uudesta julkaisusta.