Yltäkylläinen suklaatryffelikakku

Jos kakkuun käyttää puolisen litraa kermaa, puolisen kiloa suklaata ja vähän mantelimassaa lienee sanomattakin selvää, että hyvää tulee. Suklaatryffelikakku on niin runsas ja yltäkylläinen, että toista saa hakea.  Ihan pienelle porukalle kakkua ei kannata laittaa, koska se todella on niin täyteläinen, että sitä ei isoa palaa pysty syömään suurinkaan suklaafani. Ihan jouluaattoon en näin raskasta jälkiruokaa laittaisi, mutta tähän pikkujoulu kauteen kakku sopii loistavasti.

*

Suklaatryffelikakku

10-14 annosta

Mantelipohja

2 pkt (300 g) mantelimassaa

70 g tummaa suklaata

1 muna
voita voiteluun

Tryffelitäyte

180 g tummaa suklaata

200 g maitosuklaata

2 dl kuohukermaa

0,2 dl puolukkamehutiivistettä

Pinnalle

2 dl kuohukermaa

1/2 prk ranskankermaa

sokeria

vanilijasokeria

pähkinäseosta

(kaakaojauhetta)

Valmista pohja. Aja mantelimassa ja suklaa tasaiseksi sokseeksi monitoimikoneen leikkuuterällä. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita tasaiseksi.

Pingota irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Voitele reunat. Tasoita massa vuoan pohjalle käsin painellen. 

Kypsennä pohjaa 175-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Valmista täyte. Kiehauta kerma kattilassa.  Nosta kattila liedellä ja lisää paloitellut suklaat kermaan. Nosta tarvittaessa takaisin lämpimälle liedelle, että suklaat sulavat ja saat kermasuklaa seoksesta tasaista massaa. Lisää lopuksi mehutiiviste.

Kaada tryffelimassa jäähtyneen pohjan päälle ja nosta jääkaappiin. Anna jähmettyä vähintään viisi tuntia.

Irrota kakku varovasti vuoasta ja nosta tarjoiluvadille. Vaahdota kerma jja lisää siihen ranskankerma. Mausta sokereilla. Levitä kermaseos kakun päälle. Koristele pähkinäseoksella ja halutessasi kaakaolla.

*

Ulkoilua, ruokaa, täyteläinen jälkiruoka ja päälle päiväunet. Paljon enempää ei sunnuntailta voi toivoa. Suklaakakun valmistin tarjoilua edeltävänä päivänä jääkaappiin kuorrutusta vaille valmiiksi. Kermakerroksen ja pähkinäkoristeet kakku sai juuri ennen tarjoamista. Kaakaohuntu unohtui, mutta olihan tuota suklaata oli muutoinkin riittävästi. Resepti on alunperin julkaistu Kotivinkin jouluherkut (2/2011) lehdessä, mutta olen muokannut sitä hieman omaan suuhun sopivaksi. Suklaatryffelikakku on muuten gluteeniton herkku, jos viljatonta vaihtoehtoa kaipaat kahvipöytääsi.

Ilma on heti paljon raikkaampi, kun sää on edes yhden asteen pakkasen puolella ja luonto on heti paljon kauniinpi, kun maahan on satanut edes ohut kerros lunta. Joulukuusta ei tänä vuonna haeta jään yli. Vaikka veikkaan, että järvi jäätyy nyt nopeasti, kun vain on vähänkin pakkasta. Vesi näyttää hyisen kylmältä. Ei kutsu uimaan, ei.

Thai-tyylinen kanakeitto lämmittää

Olin jo ostanut raaka-aineita thai-tyyliseen kanakeittoon ja kävikin kuin elokuvissa. Kanakeittoa keiteltiin flunssaiselle lääkkeeksi. Olisi pitänyt koputtaa puuta. Tosin täytti se keitto terveidenkin perheenjäsenten vatsat. Kovin eksoottinen keitto ei nimestään huolimatta ole, mutta juuri sopivasti siinä oli sellaisia makuja ja raaka-aineita, että ei sitä olisi voinut suomalaiseksi nimetä edes hyvällä tahdolla. 

*

Thai-tyylinen kanakeitto

400 g marinoimatonta broilerin rintafileetä

ruokaöljyä

1 tl chilijauhetta

1 tl currya

2 tl punaista thai currytahnaa

2 tl sitruunaruohotahnaa

vähän hunajaa

1 sipuli

2 porkkanaa

1 punainen suippopaprika

1 rkl thaimaalaista kalakastiketta

1 rkl soijakastiketta

2 kaffirlimen lehtiä

7 dl vettä

1 pieni prk kookosmaitoa

2 levyä nuudeleita

lehtipersiljaa

Kuullottele chilijauhetta ja currya kattilan pohjalla, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Lisää kattilaan pieneksi pilkottu sipuli ja porkkana. Kuullottele muutama minuutti. Lisää kattilaan pieneksi pilkotut rintafileet ja kuullottele pinnat kiinni. Lisää kattilaan maustetahnat, hunaja ja neste. Kiehauta soppa ja lisää vielä keittoon pilkottu paprika ja loput mausteet. Anna kiehua miedosti poreillen kymmenkunta minuuttia. Lisää lopuksi nuudelilevyt pieneksi pilkottuna. Tarkista nuudelin kypsymisaika. Se ei ole monta minuuttia. Kun nuudeli on kypsää, koristele keitto lehtipersiljalla ja tarjoile.

*

Aasialaishenkistä ruokaa kokkaillessa ainesosaluettelo kasvaa suureksi. Koska perheelle maistuu parhaiten suomalainen ruoka, en viitsi aina kaupasta edes ostaa kaikkia tahnoja ja mausteita, jotka ruokiin sopisivat tai kuuluisivat. Ne vain pääsevät vanhenemaan jääkaapissa ja tilaakin ne vievät pienestä keittiöstä paljon. Olen huomannut, että curry- ja sitruunaruohotahnalla, kaffirlimen lehdillä ja kalakastikkeella pärjää pitkälle. Maustetahnoja ja kastikkeita käyttäessä saa olla tarkkana myös suolan määrän kanssa. Tähänkään keittoon en lisännyt suolaa lainkaan, koska sitä oli jo kala- ja soijakastikkeessa ja currytahnassa. 

Aasialaista makumaailmaa saa ruokaan tuotua myös kookosmaidolla. Itselläni suhtaudun kookokseen aika negatiivisesti. Kookoshiutaleilla on mielestäni pilattu monta hyvää pullaa. Kookoshiutaleissa tosin taitaa olla enemmänkin kysymys niiden rakenteesta, mutta ei se makukaan ole mieleeni. Olen oppinut lisäämään lisään kookosmaitoa kastikkeisiin ja keittoihin, kun määrä on maltillinen, makukin on suuhun sopiva. Kookosmaidolla ja -kermalla lopputulos on kevyemmän oloinen kuin maitotuotteella. Toisinaan käytän myös kookosrasvaa. Erityisen hyvin kookosrasva sopii mielestäni perinteisten suomalaisten lättyjen paistamiseen.

Keiton kuvat on muuten räpsäisty vasta siinä vaiheessa, kun lämmittelin ylijäänyttä ruokaa itselleni lounaaksi. Lämmitettynäkin se toimi oikein hyvin, vaikka nuudelit olivat jo tietysti aivan lötköjä. Eikä kuvassa tietysti enää ole jälkeäkään kauniista tuoreen vihreästä lehtipersiljasta. Kuvasta vielä sen verran, että se on myös kuvattu uudella valovoimaisemmalla linssillä. Saas nähdä mihin 35 mm pystyy. Kovin paljoa en ole vielä ehtinyt testailemaan, enkä opettelemaan. Tarkennus ainakin tuntuu olevan hitaampi kuin kitissä ja valovoima todella jotain muuta kuin mihin olen tottunut. Harjoitella täytyy!

Retrokokeilu muutaman viikon takaa: peltipiirakka

Parempi myöhään kuin milloinkaan. Vaikka isoin some-hysteria on peltilihapiirakan osalta jo laantunut, kannan minäkin korteni kekoon. Peltipiirakka tai uunissa valmistettu lihapiirakka voisi hyvinkin olla sellaista ruokaa, jota lapsuudenkodissani on syöty, vaikka ei minulla peltipiirakkaan liittyvää ruokamuistoa olekaan. Sellaisia pieniä lihapiirakoita kyllä syötiin; erityisesti mummulassa syödyt muistan oikein hyvin, melkein maistan. Peltilihapiirakka yllätti minut taannoisella Jyväskylän minilomallani. Ystäväni oli tehnyt perjantain iltapalaksi meille piirakan. Heti syödessäni ajattelin, että tämä kelpaa varmasti kotonakin. Viikonloppukokin peltipiirakassa on jotain samaa kuin Jyväskylässä syömässäni, mutta on siinä jotain alkuperäistä ja jotain sovellettua.

*

Viikonloppukokin peltipiirakka

1 pkt lehtitaikinaa (800 g)

300 g naudan jauhelihaa

sipuli

1 dl riisiä

3 keitettyä kananmunaa

suolaa

mustapippuria

oreganoa

1 kananmuna

pakastepinaattia

voiteluun kananmunan keltuainen

Ota taikina levy ajoissa sulamaan.

Siirry tekemään täytettä. Keitä ensin riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna sipuli pieneksi. Kuullota sipulia öljytilkassa ja lisää paistinpannuun jauheliha. Ruskista liha kypsäksi. Lisää pakaste pinaatti. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää kypsä riisi ja keitetyt hienonnetut kananmunat seokseen. Sekoita täytteeseen myös yksi kananmuna raakana.

Kauli taikina levy ohueksi leivinpaperin päällä. Lisää täyte levyn toiselle puolelle ja käännä toinen puoli täytteen päälle. Painele reunat kiinni haarukkaa apuna käyttäen. 

Voitele piirakka munan keltuaisella ja pistele kanteen haarukalla reikiä. Halutessasi voit koristella piirakan esimerkiksi unikon- tai seessaminsiemenillä. 

Paista piirakkaa 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoa piirakka hieman jäähtyneenä vaikkapa iltateellä

*

Peltipiirakan täytteitä ja mausteita voi varioida mielensä mukaan. Riisin määrällä saa säädeltyä piirakan ruokaisuutta ja kasviksilla saa piirakkaa kevyemmän oloiseksi. Tuhtiahan piirakka voitaikinakuoreen valmistettuna on. Ohjeita piirakkaan löytää esimerkiksi blogeista pilvin pimein. Erilaisten ohjeiden yhdistelmä tämä minunkin piirakkani on. Toinen hyvä perusohje löytyy vaikkapa cebicin keittiöstä. Piirakkani on tehty varsin lapsiystävälliseksi, ja se katosikin varsin nopeasti parempiin suihin.  Pieni palanen jäi seuraavan päivän päiväkahville.

Pelmenit viikonloppukokin tapaan - Pietari in my mind

Eipä ehtinyt Pietarin matkasta kulua kuin vajaa viikko, ja päätin jo yrittää tehdä venäläistä ruokaa. Pietarissa söin loistavaa hatsapuria, georgialaista juustoleipää tai piirasta. Yritin tehdä hatsapuria myös kotona. Lopputulokseen en ollut kovinkaan tyytyväinen, joten resepti jääkööt julkaisematta. Kuvan sentään laitan, sillä piiras oli granaattiomenan siemenillä koristeltuna ihan kaunista katseltava. Sen verran epäonnistunut hatsapuri jäi kaivelemaan, että en vielä luovuta. Etsikelen ja kokeilen löytääkseni paremman reseptin, että saan aikaiseksi juuri sellaisen juustopiiraan, kuin mitä Pietarissa söin. Minun leivästäni tuli kovaa ja kuivaa, ei ollenkaan sellaista rasvaista, mehevää mutta rapeaa. Jos joku osaa vinkata hyvän reseptin, otan sen ilolla vastaan!

Tätä juttua lähdin kirjottamaan oikeastaan pelmeneiden vuoksi. Aikaisemmin olen ostanut pelmeneitä kaupan pakasteesta ja ne ovat mielestäni hyvinkin kelvollista pikaruokaa. Se tosiasia, että einesten raaka-aineiden alkuperästä ei oikein ole tietoa, sai minut valmistamaan pelmenit itse. Pastan valmistus on ollut siell to do-listalla jo pitkään, pelmenithän ovat venäläisten versio pastasta.  Pelmeni- resepti syntyi lopulta googlailun ja keittokirjojen selailun tuloksena.

*

Pelmenit jauhelihatäytteellä

Taikina

4 dl vehnäjauhoja

1 dl vettä

1 tl suolaa

1 kananmuna

1 keltuainen

tilkka öljyä

Täyte

300 g Tammisen luomu nauta-sikajauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

tilkka öljyä

1 rkl hunajaa

1 rkl smetanaa

valkopippuria

muskottipähkinää

paprikajauhetta

Kypsennysliemi

1 l lihalientä

2 laakerinlehteä

5 maustepippuria

3 mustapippuria

Aloita kuullottamalla täytettä varten pieneksi pilkottu sipuli ja valkosipuli tilkassa öljyä. Laita  kuullotetut sipulit jäähtymään.

Siirry sitten valmistamaan taikina. Sekoita aineet öljyä lukuunottamatta. Vaivaa taikina palloksi käsin tai yleiskoneella. Lisää öljy aivan lopuksi taikinaan. Laita taikinapallo kelmuun ja jääkaappiin lepäämään vähintäänkin puoleksi tunnuksi.

Valmista täyte sekoittamalla jäähtyneet, kuullotetut, sipulit ja jauheliha ja muut aineet keskenään. Pelmenien täyte on raaka! Älä siis ruskista jauhelihaa!

Puolita taikina, Jätä toinen puoli taikinasta kelmun alle odottelemaan, että saat työstettyä ensimmäisen osan. Kauli taikina mahdollisimman ohueksi (omistaisinpa pastakoneen!) Ota muotilla ympyränmuotoisia paloja taikinasta ja pyörittele ympyrän keskellä pieni pallo täytetaikinaa. Muotiksi sopii hyvin esim. pieni juomalasi.

Pelmenien taitteluun löytyy monia ohjeita. Minä yritin katsoa videoa sanomalehti Karjalaisen www-sivuilta. Idea oli taitella pelmenit ensin puolikuun muotoon, painella reunat kiinni ja heittä nurkat vielä täytekohdan yli. Ei minun pelmeneistäni tullut kovin kauniita. Itse asiassa ihan susirumia.

Valmista keittämistä varten lihaliemi. Kun liemi on kunnolla kiehuvaa, laita pelmenit liemeen ja keitä noin 5-8 minuuttia. Pelmenit ovat kypsiä, kun nousevat pintaan. Pelmenit voi syödä liemineen päivineen tai sitten pelmenit voi nostella reikäkauhalla pois liemestä ja tarjoilla smetanan kanssa.

Pelmenit voi tehdä myös kypsennystä vaille valmiiksi, pakastaa ja kypsentää vasta juuri ennen tarjoilua. Minä tein pelmenit aamupäivällä valmiiksi. Heitin ne pakastimeen ja keitin kypsäksi illalla ennen ruokaa.

*

Jos hatsapuri oli kaunista, mutta maultaan epäonnistunutta, pelmenit olivat rumia, mutta maultaan erittäin hyviä ja onnistuneita. Mielestän tavoitin hyvin ne maut, joita Pietarissa syömissäni pelmeneissäkin oli. Muskottipähkinä ja valkopippuri olivat tässä se juttu! Valkopippuria mausteena tulee käytettyä aika harvoin, se jää vähän musta- ja maustepippurin varjoon. Aika kova vaiva pelmeneissä oli, mutta toisaalta taikinasta tuli niin reilu annos valmiita pelmenejä, että niistä riitti paitsi lauantain illalliselle myös kolmeksi lounasevääksi töihin.

Pelmeneiden ja hatsapurin lisäksi lauantain illallispöytään valmistettiin blinejä. Kaikki ruuat olivat tarjolla yhdellä kerralla, vaikka pelmeneiden ehkä voisi ajatella olevan pääruokaa. Blinitaikinan ohje oli Valion. Tosin pienensin ohjetta puolella, ja taikina valmistettiin 3 dl maitoa. Valion ohjeesta poiketen annoin taikinan kohota lämpimässä ensin tunnin ja sitten useita tunteja jääkaapissa ennen kuin tein sen valmiiksi. Blinejä syötiin perinteisin lisukkein. Tarjolla oli punasipulia, tilliä, smetanaa ja kirjolohen mätiä. Valmistin myös sienisalaattia suolatuista rouskuista ja lisäksi tarjolla oli vielä kylmäsavulohta. Tarkoituksena oli syödä myös suolakurkkuja ja hunajaa, mutta kurkut unohdin ostaa kaupasta. Ilman suolakurkkujakin syötävää oli riittämiin.

Talvipäivän lanttuhöystö

Sunnuntairuoka oli 6-vuotiaan toiveesta palapaistia ja perunamuusia. Parasta sunnuntairuokaa, sanoi 6-vuotias. Viikonloppukokki pääsi irrottelemaan siis vain lisukkeiden kanssa. Irrottelun tuloksena syntyi lanttuhöystö. Lumi taisi saada ajatukset jo jouluun ja se näkyy paitsi lisäkkeen raaka-aineessa myös mausteessa. 

*

Lanttuhöystö

450 g lanttua

1 omena

25 g voita

suolaa

1 rkl hunajaa

1 dl omenatuoremehua

1 dl kuohukermaa

1 tl kuivattua timajamia

1 tl kanelia

Kuori ja kuutioi lanttu ja omena. Sulata kattilassa voi ja kuullota lanttua ja omenaa muutama minuutti. Lisää suola ja hunaja. Sekoita hyvin. Lisää omenatuoremehu ja kiehauta. Jätä kypsymään miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisäile kypsymisen aikana vähän kermaa, ettei höystö pääse kuivamaa. Mausta timjamilla ja kanelilla ja tarjoa esimerkiksi liharuuan lisäkkeenä.

*

Lanttu ottaa oman aikansa kypsyä. Minulla taisi pata porista tunnin verran. Lanttukuutiot pysyivät sievästi muodossaan, mutta omena hajosi soseeksi. Näin vähän mielessäni laskeskelinkin. Rakenne oli aika onnistunut, ja makukin oli mielestäni tosi hyvä. Lanttuhöystö on vähän raikkaampi versio lanttulaatikosta, joka sekin on hyvää, mutta aika tuhtia ja vähän tunkkaistakin. Lanttuhöystö sopisi vaikka joulupöytään, jos joulun tarjottavien kanssa uskaltaa irrotella.

Talvi (ja talonmiesvuoro) ja lumi saivat aikaan sen, että perhe viihtyi hyvin ulkona.  Onneksi aura-auton kuljettajat ovat taitavia, eikä talkkareille jäänyt liian paljon lunta käsin kolattavaksi. Vaikka kyllähän lumitöitä on mukava tehdä, tulee huvi ja hyöty samalla kerralla. Lasten riemua lumikinoksissa oli ihana katsella. Lapset taisivat viettää suurimman osan  viikonlopun valoisasta ajasta lumihangessa. Jos lapsilta kysytään ja minunkin puolestani tätä lumitalvea saisi jatkua ihan suoraa putkea maaliskuulle saakka. Yliannostus ulkoilmaa toivat ekstramaustetta sunnuntairuokaan; harvoin on palapaisti ollut näin hyvää.  Lanttuhöystö maistui lähinnä aikuisille.