Siikaceviche ja keltuainen confit - viiden tähden alkuruoka

Helposti tulee lausuttua ylisanoja ruuista ja aterioista. Lauantaista alkuruokaa, siikacevicheä ja confitkeltuaista mallasleivällä, voisi kuvata monella tapaa liioittelematta annoksen erinomaisuutta. Jo joulun aikaan ihailin Sillä sipulia-blogin kauniita kuvia pakastamalla valmistetuista confitkeltuaisista. Päätin heti, että tuota on kokeiltava. Edellinen irrotteluni kananmunan kanssa oli keltuaisen graavaaminen. Graavatusta keltuaisesta ja confitkeltuaisesta ei voi puhua samana päivänä. Graavatulle keltuaiselle on paikkansa ja aikansa, mutta tämä pakastettu ja rypsiöljyssä sulatettu keltuainen, se oli ihana. Silkkisen pehmeän ja kauniin värisen lopputuotoksen maun kuvaaminen on vaikeaa. Kannattaa kokeilla! Herkun valmistaminen on yksinkertaista. Kerron jäljempänä miten keltuainen valmistetaan confit menetelmällä.

Kuluneen viikonlopun lauantai oli vuoden ensimmäinen lauantai kotosalla. Siis ensimmäinen tilaisuus suunnitella ja nauttia lauantai-illallinen tänä vuonna. Vuoden ensimmäisen menun suunnittelu on aina haastavaa. Meillä on ollut tapanamme viettää kevennettyä tammikuuta jo monia vuosia. Keventelystä huolimatta haluamme nauttia hyvästä ruuasta. Hirveän hyvän kokonaisuuden saimme taas kerran rakennettua. Ateria ei ollut ihan kaloriton, mutta kiinnittämällä huomiota annoskokoihin ja kokonaisuuteen saimme illalliselle mahdutettua kolme ruokalajia, jotka oikeastaan kaikki olisivat postauksen arvoisia. 

Menu tammikuuhun

*

Siikaceviche ja confitkeltuainen mallasleivällä 

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Mantelisia marenkihunnutettuja uuniomenoita ja -päärynöitä

*

Ennen kuin kirjoitan mistään muusta kerron alkuruuasta, niin suuren vaikutuksen se teki. Siikacevichen ja confitkeltuaisen valmistaminen voi kuulostaa haastavalta ja monimutkaiselta, mutta annoksen valmistaminen on aivan helppoa. Sillä sipuli-blogin lisäksi confit-kokeiluista on innostuttu parissa muussakin blogissa. Campasimpukka on myös  kuvannut halkaistun confatun keltuaisen. Kannattaa käydä siellä vakoilemassa, jos ette usko, että keltuainen ei ole rakenteeltaan juokseva. Vinkkejä omaan annokseen sain myös Lyhyenä hetkenä-blogista. Aloitetaan keltuaisesta:

*

Keltuainen confit

1 keltuainen per ruokailija

rypsiöljyä

Riko kananmuna ja erottele valkuainen varovasti keltuaisesta. Keltuaisen pitää pysyä ehjänä. Pakasta keltuainen jääpalamuotissa niin, että keltuainen on läpi jäässä. Minä pidin keltuaiset pakastimessa yön yli. Ota keltuainen pakastimesta ja laita se sulamaan huoneenlämpöiseen rypsiöljyyn vähintään puoleksi tunniksi.

*

Keltuainen confit on todella yksinkertainen herkku. Mihin sitä sitten voi käyttää? Varmasti moneenkin ruokaan. Esimerkkiä noudattaen tarjosin keltuaisen alkuruoka-annoksena siian kanssa. Tosin en tarjonnut mallasleivän päällä graavisiika, vaan siiasta valmistettua cevicheä. Arvelin avokadon rasvaisuuden, chilin tulisuuden ja korianterin makeuden tukevan keltuaiseen mielikuvissani liittämiä makuja. Yhdistelmä toimikin hyvin ja taas tuli nautittua "paras alkuruoka pitkään aikaan". Voisin kuvitella confatun keltuaisen sopivan myös muiden kalojen ja äyriäisten kaveriksi tai ruokaisaan salaattiin. Keltuaisen maku oli melko mieto, joten se on syytä ottaa huomioon, kun miettii, miten ja minkä kanssa confatun keltuaisen tarjoilee. Vaikka onnistuin löytämään yhdistelmän, josta kaikki maut erottuivat, mielestäni makua enemmän keltuaisen silkkinen rakenne on SE juttu. Sitten cevichen ohje:

*

Siikaceviche

100 g tuoretta siikaa

1,5 limen mehu

tomaatti kaltattuna

puolikas isosta avokadosta (90 g)

puolikas punaisesta chilistä

suolaa

mustapippuria

pari tl oliiviöljyä

tarjoiluun

maalahden limppua ja confit keltuainen

Pilko kala suuhusi sopiviksi paloiksi. Purista kalan joukkoon limen mehu. Lisää muut aineet pieneksi pilkottuna. Mausta suolalla ja pippurilla ja oliiviöljyllä. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi minuutiksi.

Nostele ceviche ohuen limpun viipaleen päälle ja asettele confit keltuainen päällimmäiseksi. Tarjoa heti.

*

Cevicheä on aika usein meillä alkuruokana. Aikaisemmin olen valmistanut lohesta ja kuhasta. Ennen luulin, etten pidä korianterista, ja siksi korvasin usein korianterin lehtipersiljalla, joten siihenkin löytyy resepti. Korianteri jakaa kovasti mielipiteitä, jos se ei kuulu suosikkiyrtteihisi ainakin cevichessä voit mainiosti korvata korianterin lehtipersiljalla. Ilmeisesti kuitenkin olen onnistunut siedättämään itseni korianteriin, koska nykyään käytän sitä aina aika ajoin.

Mielestäni siika sopi melkein kuhaa tai lohta paremmin cevichen raaka-aineeksi. Vai olikohan osansa silläkin, miten kalat meille päätyivät? Kalat olivat todellista lähiruokaa, sillä olin ostanut ne paikalliselta kalastajalta, joka ystävällisesti toi tuoreet kalat kotiovelle saakka. Mikä palvelu!

Cevicheä valmistaessa onkin tärkeää, että raaka-aine on tuoretta. Sisävesien kalat suositellaan käyttämään pakastimen kautta. Niin minäkin tein. Mies veti siian fileeksi ennen pakastusta, joten se suli nopeasti käyttövalmiiksi. Yksinkertaisen alkuruuan valmistaminen on nopeaa, mutta muutama muuttuja siinä on. Aina ei tiedä miten tulista chili on tai onko avokado juuri oikean kypsyinen tai ovatko sitrukset liian happamia. Tässä annoksessa kaikki meni aivan nappiin.

Ruokavuosi 2017 on vasta aluillaan, ja jo nyt olen testannut monta itselle uutta valmistusmenetelmää, erilaisia raaka-aineita ja kokenut uskomattomia makuelämyksiä. Mitähän tästä vielä tuleekaan?


edit: 27.1.2017 Lisätty linkkejä

Kanapullia kookoskastikkeessa ja kaksinkertaista arpaonnea

Tammikuu on vasta puolessa välissä, ja jo monta aukkoa sivistyksessä on paikattu liittyen broilerin/kanan lihaan. Jokin aika sitten valmistin kokonaisesta broilerista keiton ja nyt pyöräytin broilerin jauhelihasta lihapullia. Miten onkin päässyt käymään niin, että en ole koskaan aiemmin tullut ostaneeksi broilerin jauhelihaa? Inspiraation kanapulliin sain Beach house kitchen -blogista, vaikka omat kanapullani maustoinkin tyystin eri tavalla. Makumaailmakin taisi tarttua edellä mainitun blogin matkakertomuksista. Tai sitten se on vaan Thaimaan kaipuu.

*

Kanapullat kookoskastikkeessa

1 rkl rypsiöljyä

keltasipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl tuoretta kurkumaraastetta

1 tl inkivääriraastetta

2 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

2 tl muscovadoa

suolaa

800 g kananpojan jauhelihaa

vajaa dl korianteria hienonnettuna

1/2 limen mehu

kananmuna

rypsiöljyä paistamiseen

tilkka vettä paistinpannun "huuhtomiseen"

 400 ml kookosmaitoa

Kuullottele pieneksi pilkottuja sipuleita ja kurkuma- ja inkivääriraastetta paistinpannulla, kunnes sipulit ovat kypsiä. Nosta kypsä sipuli-mausteseos kulhoon jäähtymään ja lisää jeera, chilijauhe, suola ja muscovado. Kun seos on jäähtynyt lisää jauheliha, korianteri, limen mehu ja kananmuna. Vaivaa ainekset sekaisin ja taikina tasaiseksi ja laita jääkaappiin tunniksi-pariksi makuuntumaan.

Pyörittele tekeytynyt taikina sopivan kokoisiksi pulliksi ja paista lihapullat paistinpannulla tilkassa öljyä kypsäksi. Nosta pullat sivuun odottamaan ja lisää pannulle vesitilkka, että saat kaikki maut talteen. Kaada pannulle kookosmaito ja keitä lientä kasaan, kunnes kastike on sopivan paksuista. Lisää kanapullat kastikkeeseen.

Tarjoa riisin kanssa.

*

Kanapullaresepti on historiallinen, sillä siinä oli minulle kaksi uutta raaka-ainetta. Kananpojan jauhelihan lisäksi ensimmäistä kertaa käytössä oli tuore kurkuma. Kuivattuna olen kurkumaa kyllä käyttänyt. Minulla ei ollut mitään käsitystä paljonko kurkumaraastetta voi käyttää, ettei ruuasta tule liian vahvaa. Hieman enemmänkin olisi voinut laittaa, kuin mitä laitoin. Myös chiliä olisi voinut laittaa reilummalla kädellä, vaikka mauttomia pullat eivät näilläkään määrillä olleet. Ohjeen maustemäärillä kanapullat olivat sellaisia, että maistuivat hyvin myös lapsille ja minä pääsin hetkiseksi Thaimaanhan.

Terveyspommiksi julistettu kurkuma on aivan upean värinen juuri. Väri on tuttu currysta, jonka osana kurkumaa usein käytetään. Upealla värillä on tietysti myös kääntöpuolensa. En nyt tarkoita sitä, että kurkumaa myydään joskus kalliina sahramina, vaan sitä, että raaste värjää kovasti leikkuulautaa ja tietysti myös sormia. Kannattaa siis käyttää hanskoja, jos on juhlat tiedossa samana iltana. Sen verran keltaiseksi kynnet ja sormenpäät jäävät. Kurkuman kuullottaminen lienee järkevää. Juurta nimittäin kuvattiin kitkeräksi, mutta kuullottelun jälkeen kitkerästä mausta ei ollut tietoakaan.

Ai niin, jokin aika sitten voitin Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa järjestetyssä arvonnassa lahjakortin Heirolin verkkokauppaan. Tuhlasin lahjakortin ostamalla kunnollisen paistinpannun. Hyvin toimi Pro Steelsafe pannu! Se tuli testattu kanapullilla. Eikä hyvä onneni rajoittunut tuohon voittooon. Hannan sopassa järjestetystä arvonnasta sain Suupaloja-kirjan. Kirja on jo luettu kannesta kanteen, mutta koekokkaukset ovat vielä tekemättä. Kirjassa on monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Kolmas voitto odottaa itseään, vai lieneekö voitto se, että blogin lukijamäärä näyttää olevan kasvussa ja facebookissakin tuntuu olevan liikehdintää. Kannattaa käydä tykkäämässä viikonloppukokista, silloin saat päivityksistä heti tiedon uutisvirtaasi.

Kiinankaalista lämmintä ruokaa - kaalisotku kiinankaalista

Rauhallinen joululoma on enää vain muisto. Koululaisten loma loppui loppiaiseen ja arki alkoi rytinällä heti maanantaina. Tänään olen suhannut autolla ympäriinsä kuin heikkopäinen, vaikka olen koko ajan yrittänyt viedä mennessäni ja tuoda tullessani. Harrastusten lisäksi tälle päivälle oli hammaslääkäriä ja muita muuttujia. Onneksi ihan joka päivä ei ole näin ohjelmoitu, eikä jokaiselle illalle ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia. Oli harrastuksia tai ei arki-illat ovat tosi lyhyitä. Ruuanlaittoon ei ihmeemmin ole aikaa, ja siksi erilaiset pikaruuat ovat arjessa suosittuja. Olen aikaisemmin postannut yhden kaalisotkun ohjeen, mutta tässä tulee vielä toinenkin. Keksin nimittäin, että kiinankaali kypsyy keräkaalia nopeammin. Keräkaalistakin tehty kaalisotku maistuu koko perheelle, mutta tämä kiinankaaliversio maistui vielä paremmin. Osa syynä oli varmasti kiinankaalin mieto maku

*

Kaalisotku kiinankaalista

400 g naudan jauhelihaa

keltasipuli

600 g kiinankaalia

500 g porkkanaa

öljyä

suolaa

mustapippuria

meiramia

kuivattua lipstikkaa

2 rkl soijaa

Laita tilkka öljyä kasariin. Ruskista jauheliha. Lisää ruskistetun jauhelihan sekaan pieneksi pilkottu sipuli ja mandoliininlla ohuiksi lanteiksi pilkotut porkkanat. Lisää jo tässä vaiheessa mausteet, jotta sekoittaminen sujuu vaivattomammin.

Lisää kasariin lopuksi pieneksi pilkottu kiinankaali, ja sekoita hyvin. Kaali kypsyy miltei samalla kun saat ainekset sekoitettua kasarissa.

Nauti sellaisenaan tai tarjoile keitettyjen perunoiden, riisin tai miksei esimerkiksi ohran kera.

*

Olenhan minä tiennyt, että kiinankaalia käytetään erityisesti aasialaisessa keittiössä kypsennettynä, mutta en ole koskaan kokeillut valmistaa kiinankaalista mitään. Kiinankaali on tuttu lähinnä koulun ja lounasravintoloiden salaattipöydästä, jossa se tarjotaan ananaksen ja ehkä raejuuston kanssa kylmänä salaattina. Ei ehkä niin mairittelevia yhdistelmiä. Tämä kokeilu oli onnellinen sattuma. Kaupassa ei ollut tarjolla keräkaalia, joten nappasin kärryyni kiinankaalin. Jos sinulla on samanlainen aukko sivistyksessä kuin minulla oli, suosittelen testaamaan kiinankaalia lämpimänä, vaikkapa sitten kaalisotkuna.

Alan muuten vasta vähitellen ymmärtää miten kätevä mandoliini on. Siivutin porkkanat nopeasti samalla kun jauheliha ruskistui. Se taisikin olla tämän ruuan hitain vaihe, jauhelihan ruskistaminen. Mandoliinilla pilkotut ohuet porkkanat kypsyivät todella nopeasti.

Kaalisotku, tehtiin se sitten kerä- tai kiinankaalista, on nopea ja edullinen arkiruoka. Sopii siis täydellisesti terveelliseen ja taloudelliseen tammikuuhun!

Broileri-nuudelikeitto kokonaisesta broilerista keitettynä

Broileri on aika varma valinta arkiruuaksi. Nopeaa, helppoa, edullista ja maistuu koko perheelle. Aika pitkään minulla on ollut mielessä, että pitäisi tehdä keitto kokonaisesta broilerista. Kanakeittoja meillä syödään usein, mutta ne on tähän asti poikkeuksetta valmistettu rintaleikkeistä tai vastaavista. Kokonaisen kanan tai broilerin valmistaminen keitoksi ottaa aikansa, mutta suosittelen kokeilemaan. Jos pelkkä maku ei riitä motivaattoriksi (pitäisi  kyllä riittää!) ryhtyä keittelemään kokonaista kanaa, motivaatiota voi hakea myös siitä, että kokonaisesta broilerista valmistetusta keitosta riittää monelle aterialle. Osan voi pakastaakin, jos satsi on muuten liian suuri nautittavaksi. Ostin broileri-nuudelikeittoa varten pakastetun luomubroilerin, joka  tietysti vaatii vielä vähän enemmän ennakointia, sillä lintu pitää muistaa ottaa tarpeeksi ajoissa sulamaan.

*

Broileri-nuudelikeitto

10-12 annosta

1,5 kg luomu pakastebroileri

keitinliemi:

vettä

2 tl suolaa

2 pientä palsternakkaa

2 pientä porkkanaa

sipuli

mustapippureita

maustepippureita

2 valkosipulin kynttä

sellerin varsi

kuivattuja lipstikanlehtiä

keitto:

öljyä

1 tl chilijauhetta

2 tl kurkumaa

2 tl jeeraa

2 tl punaista thaicurry-tahnaa

5 porkkanaa

2 suippopaprikaa

200 g pakastettuja vihreitä papuja

2 rkl kalakastiketta

1 limen mehu

(nuudeleita)

tuoretta korianteria

Jos käytät pakastettua broileria, ota broileri riittävän ajoissa, mieluumin jo edellisenä päivänä, sulamaan. 

Varaa iso vähintään 5 l kattila. Huuhtele sulanut broileri ja laita kattilaan. Lisää vettä niin, että broileri juuri ja juuri peittyy. Kun vesi alkaa kiehua, kuori pinnalle muodostunut vaahto pois, jotta saat kirkkaan liemen. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää liemeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Keitä kunnes broileri on kokonaan kypsää. Pakkauksesta saat viitteellisen kypsymisajan. Minä keitin broileriani noin 1,5 tuntia. Broileri kypsyy kanaa nopeammin, ota tämä huomioon mikäli ostatkin keittoa varten kokonaisen kanan.

Nosta kypsä lintu pois liemestä ja anna jäähtyä hieman. Siivilöi neste talteen. Siitä tulee broilerikeiton pohja. Broilerin ei kannata antaa jäähtyä aivan kylmäksi, koska lämpöisenä liha irtoaa luista paremmin. Jos valmistat keiton vasta seuraavana päivänä, jäähdytä sopivan kokoisiksi paloiksi irrotellut broilerinlihat ja liemi, ja säilytä ne jääkaapissa. Hyvin jäähtyneen liemen pinnalta on helppo kuoria ylimääräinen rasva pois ennen keiton valmistamista.

Aloita keiton valmistaminen kuullottamalla mausteita öljyssä. Kun mausteista alkaa irrota tuoksua, lisää kattilaan ensin kuoritut ja pilkotut porkkanat, sitten paprikat. Lisää myös broilerinpalat kattilaan ja pyöräyttele sekaisin mausteiden ja kasvisten kanssa. Samalla kun lisäät kattilaan liemen, lisää myös kalakastike ja limenmehu. Lisää lopuksi pakastetut pavut (ja nuudeli). Keitto on valmista, kun kaikki raaka-aineet ovat kypsiä.

Koristele valmis keitto tuoreella korianterilla.

*

Broilerin keittäminen oli oikeastaan aika vaivatonta. Keitto valmistui kahdessa erässä. Keitin broilerin perjantai-illalla, ja lauantaina lounassoppa valmistuikin aika pienellä vaivalla. Kun ensimmäisen kerran söimme keittoa, lisäsin lautaselle kypsää nuudelia ja keiton siihen päälle. Alunperin lisäsin nuudelin lähinnä lapsia ajatellen, mutta se itse asiassa toimikin tosi hyvin. Niinpä lämmittäessäni toisen erän keittoa, lisäsin nuudelin kattilaan lämmitysvaiheessa. Koska lämmittäminen ja uudelleen keittäminen ei todellakaan tee nuudelille oikeutta, tämä oli järkevä tapa toimia.

Jonkun annoksen keittoa pistelin lounaaksi ilman nuudeliakin, ja sekin toimi oikein hyvin, niin hyvän maun olin saanut liemeen. Lämmittävä keitto on juuri oikeanlaista ruokaa kylmään tammikuuhun. 

Sen verran innostuin kokonaisesta broilerista, että ehkä kokeilen tässä talven aikana  jotakin toistakin valmistustapaa ja ruokaa.

Munakasrullaa täytteenä keitettyä perunaa ja karvarouskuja

Viikonloppukokki ei päässyt vuoden vaihteessa irrottelemaan keittiössä, sillä olimme jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan ystäväperheen luona hyvästelemässä vanhan vuoden. Työvuosi 2017 on alkanut leppoisissa merkeissä. Lapset ovat mummilassa viettämässä viimeisiä lomapäiviään, joten arki ei pyöri tässä taloudessa täydellä teholla. Me aikuiset voimme orientoitua tulevaan tämän viikon ennen kuin koulu ja harrastukset taas ensi viikolla starttaavat. Koska lapset eivät ole kotona, myös arkinen ruokahuolto on erilaista. Ei tarvitse miettiä kaikkien suuhun sopivaa ruokaa. Munakasrulla täytettynä sienillä on juuri sellainen, joka maistuu aikuisille, mutta lapset eivät sitä arvosta. "Onneksi ei olla kotona", sanoivat kun iltasella soiteltiin.

*

Munakasrulla

Taikina:

4 kananmunaa

(4 valkuaista)

4 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

hieman suolaa

2 rkl öljyä

Täyte:

2 rkl öljyä

keltasipuli

4 dl karvarouskuja (pakastimesta sulatettuja)

2 keitettyä perunaa

2 rkl creame fraichea
0,5 dl vettä

suolaa

mustapippuria

timjamia

Sekoita taikinan aineet kulhossa ja kaada seos leivinpaperin päälle uunipellille.

Paista munakasta 220 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. 

Sillä aikaa kun munakas on uunissa, valmista täyte. Kuullottele paistinpannulla öljytilkassa pieneksi pilkottua sipulia. Lisää pannulle myös pieneksi pilkotut keitetyt perunat ja karvarouskut. Kuullottele sekoitellen. Lisää seokseen vesi sekä creame fraiche ja mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Sekoita tasaiseksi.

Kun munakas on kypsää, kumoa se leivinpaperin päälle pöydälle. Levitä täyte munakkaan päälle ja kääri rullalle kääretortun tapaan niin, että sauma puoli jää alaspäin. 

Anna rullan vetäytyä hetkinen ja nautiskele sitten.

*

Munakasrulla on mitä mainiointa ruokaa päästä eroon jääkaappiin ja pakastimeen kertyneistä ruuan lopuista. Minähän en heitä pois mitään raaka-aineita tai valmista ruokaa. En edes kananmunan valkuaisia, joita aika ajoin jää ruuanlaitossa ja leivonnassa yli. Jos valkuaisille ei heti ole menekkiä, pakastan ne myöhempää käyttöä varten. Taloudellisen ja terveellisen tammikuun aatteeseen sopii hyvin käyttää valkuaiset munakasrullaan. Munakasmassan määrä lisääntyy, mutta kalorit eivät. Eivät ainakaan samassa suhteessa kuin munakasrullan koko. Jos sinussa ei ole hamsterinvikaa, eikä käytössäsi ole ylimääräisiä kananmunanvalkaisia, voit hyvin valmistaa munakasta ilman ylimääräisiä valkuaisia. Rakenne tässä munakasrullassa oli hieman keveämpi kuin aikaisemmin tekemissäni, mutta makuun ylimääräiset valkuaiset eivät mielestäni vaikuttaneet

Pakastinta järjestellessäni totesin myös, että on korkea aika alkaa hyödyntämään viime syksynä säilöttyjä sieniä. Rouskuja kertyi syksyllä sen verran hitaaseen tahtiin, että en alkanut niitä suolaamaan. Pakastin ryöpätyt karvarouskut ilman ajatusta siitä, mihin tulen niitä käyttämään. Tässäpä vinkiksi muillekin. Karvarouskut käyvät mainiosti munakasrullan täytteeseen. Sienet ja kananmuna ovat verraton makupari. Sehän on ihan tunnettu tosiasia.

Myös täytteeseen käytetyt perunat oli laitettu tarkasti talteen sunnuntain päivälliseltä ja creame fraiche oli joulun jäänteitä. Munakasrullan täyte kannattaa tosiaan sitoa kastikemaiseksi. Esimerkiksi pieni määrä ranskankerma tai vähärasvaisempi maitorahka sopivat mainiosti tähän tarkoitukseen. Täytteistä ja mieltymyksistä riippuen myös tomaattikastike sopii hyvin. Munakasrullaa voi syödä kylmänä tai kuumana. Meillä sitä tarjotaan usein arkisena päivällisenä tai iltapalana vihersalaatin kera. Munakasrullasta saa neljä hyvän kokoista annosta, niinpä eilisen päivällisen jämät olivat tämän päivän lounas.

Kuten rivien välistä jo saattoi lukea, tammikuu on jälleen kerran ryhdistäytymisen paikka meidän perheessä. Tarkotus on syödä taloudellisesti ja terveelllisesti. Ja tokikin tavoitteena on myös hoikistua. Alkaa harrastus näkymään vyötäröllä.