lauantai 16. tammikuuta 2016

Salaattia paahdetusta punajuuresta ja kylmäsavulohesta

Punajuuri on kalan kanssa aivan loistavan makuista. Erityisesti se sopii mielestäni savukalan kanssa. Luottoyhdistelmäni on tehdä salaattia punajuuresta ja savukalasta, usein kylmäsavulohesta. Salaatti itsestään on nopea tehdä, mutta punajuurien kypsentämiseen kuluu aikaa. Toisaalta punajuurien kypsentäminen ei vaadi aktiivista kokkailua, vaan sillä aikaa kun punajuuret kiehuvat kattilassa tai paahtuvat uunissa, voi tehdä jotain muuta.







*

Salaattia paahdetuista punajuurista ja kylmäsavulohesta


4 pientä punajuurta
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
suola
timjami
vaahterasiirappia

salaattia
kylmäsavulohta
fetajuustoa

Vinegretti

pieni punasipuli
2 rkl punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja lohko punajuuri. Ripottele päälle hieman oliiviöljyä, punaviinietikkaa ja vaahterasiirappia. Mausta lohkot suolalla ja timjamilla. Laita lohkot 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin puoleksi tunniksi tai kunnes ne ovat kypsiä.

Valmista vinegretti pilkkomalla punasipuli veitsellä niin pieniksi kuin suinkin saat. Lisää punaviinietikka ja muut aineet ja laita tekeytymään jääkaappiin.

Kun punajuuret ovat kypsiä. Revi lautaselle mieleistäsi salaattia. Laita päälle kylmäsavulohta ja uunissa paahdettuja punajuuren lohkoja ja fetajuusto murusia. Valele vinegrettiä salaatin päälle ja nautiskele.

*


Ruokaisa salaatti on mitä parhain tapa aloittaa viikonlopun vietto. Meilläkin salaattia syötiin iltapalaksi perjantaina. Lapsille maistui enemmän pizza, jossa mainitsemisen arvoista on se, että se oli puoliksi itse tehty. Tortillalettujen päälle rakennettiin pizza ketsupista, jauhelihasta, sipulista, suppilovahveroista ja tietysti juustoraasteesta. Ihan hyvin 6- ja 9-vuotiailta 5 km hiihtolenkin päälle. Kevyemmän tammikuun nimissä aikuisten oli tyytyminen salaattiin. Vähän lämpimät punajuuret tekevät salaatista mielestäni ruokaisamman oloisen. Ehkä juustonkin olisi voinut murustella uuniin punajuurien päälle kypsymisen loppuvaiheessa, mutta salaatti toimi ihan hyvin näinkin.

Talviset säät näyttäisivät suosivan ulkoilua. Aurinko ei ole näin tammikuun puolessa välissäkään kovin kauaa kovin korkealla. Taivaan ja maiseman se värjää kyllä kauniisti. Joku ihaili tänään maisemaa taivaalta käsin liitovarjolla. Minä tukevasti maasta sukset jalassa.

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
 kun hanki on hohtava, 
kun taivas kirkasna kaareutuu..."












keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kevyt illallinen: katkarapu-paprikapata

Katkarapu-paprikapata taitaa olla aikamoista retroruokaa. Raaka-aineet ja maut viittaavat mielestäni kultaiselle 80-luvulle. Katkarapujen ja paprikan lisäksi pataan tulee herkkusieniä ja paljon currya.  Katkarapu-paprikapata kuuluu meidän perheessä kevyet herkut  -sarjaan, ja ruoka onkin vakiintunut tammikuiseksi lauantai-illalliseksi. Tulisena ruokana se sopii hyvin näihin paukkupakkasiin, vaikka, toisaalta, tulinen pata maistuu myös helteisen kesäpäivän päätteeksi. Hellepäivän illan ruokana olenkin tottunut syömään katkarapu-paprikapataa anoppilassa, josta resepti on meidän keittiöön kulkeutunut.






*

Katkarapu-paprikapata


voita ja öljyä paistamiseen
punainen, keltainen ja vihreä paprika
sipuli
tuoreita ja herkkusieniä
pala purjoa
2 tl jeeraa
1 tl chilijauhetta
1 rkl sokeria
tomaattipyrettä
1-2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
1 prk paseerattua tomaattia
1 tl samba oelekia
currya reilulla kädellä
450 g katkarapuja

Kuullota pilkottua purjoa ja tuoreita herkkusieniä öljy-voiseoksessa kasarissa. Siirrä vähäksi aikaa sivuun.

Pilko sipuli ja paprikat suikaleiksi. Laita kasariin tarvittaessa lisää öljyä ja voita. Kuullottele jeeraa ja chiliä vähän aikaa seoksessa. Lisää tomaattipyre ja sokeri. Kuullottele sekoitellen minuutti pari ja lisää kasarille pilkotut sipuli ja paprikasuikaleet ja kuullottele taas hetkinen.

Lisää paseerattu tomaatti ja loput mausteet kasariin. Sekoittele hyvin ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes paprikat ovat lähes kypsiä. Lisää kerma ja kiehauta vielä kerran ylös.  Kun pata on tulikuumaa, lisää pannulle hyvin valutetut katkaravut ja aiemmin kuullottamasi sienet ja purjo. Sekoita nopeasti, mutta varo enää keittämästä, että ravut eivät turhaan sitkisty.

Tarjoa hetimmiten keitetyn riisin tai tuoreen leivän kera.

*


Jälleen kerran on sellaista ruokaa, että suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla aika tarkkana. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa (chili, curry, samba oelek) on kaikissa suolaa, suolan määrä on äkkiä huikea. Reseptissä lukee curryn kohdalla "reilulla kädellä", ja sitä currya oikeasti todella laitetaan rennolla kädellä, ruokalusikallinen ehkä parikin. Ihan alkuperäinen anopilta saatu resepti on vuosien saatossa muokkautunut omaan suuhun sopivaksi. Esimerkiksi jeeraa ei alkuperäisessä reseptissä ole. Usein lisään pataan myös savupaprikajauhetta, joka sopii makumaailmaan erinomaisesti, mutta nyt se unohtui. Alkuperäisessä reseptissä on myös mainittu makea chilikastike, mutta itse olen korvannut sen laittamalla sokeria, muscovado-, ruoko-, tai ihan tavallista, mitä milloinkin sattuu olemaan mausteeksi ruokaan. Vielä yksi vinkki: pataan tulevat katkaravut kannattaa sulattaa ja valuttaa huolella, ettei ravuista tule liikaa nestettä ruokaan. 

Pohdiskelin viime vuoden puolella myös meidän perheen kasvisten syötiä. Vaikka tämäkään ruoka ei ole kasvisruoka, on se lihaton ruoka. Ehkä tämäkin resepti pitäisi kaivaa useammin esiin. Kevyttä ruokaa ja paljon kasviksia, melkein huomaamatta.

Juuri parhaillaan lunta sataa niin paljon, että järven selälle ei enää taida helposti päästä luistimilla. Viime viikonloppuna luistelu onnistui hyvin, jos ei pelännyt pakkasta. Kylmää ja kaunista!










sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Soppalauantai: kaalikeitto

Lauantaina oli kaalinrakastajan herkkupäivä. Keittelin meille lounaaksi isolla kattilalla kaalisoppaa. Löysin juuri sopivan kokoisen kaalinpään kaupasta. Sellaisessa parin kilon kaalissa, joita kaupassa usein on myynnissä, on nelihenkiselle perheellekin tekemistä, mutta tuollainen noin kilon kokoinen on helposti voitettavissa.





*

Kaalikeitto


1 kg keräkaalia
5 keskikokoista porkkanaa
palsternakka
2 pienehköä sipulia
500 g naudan jauhelihaa
suolaa
maustepippuria
mustapippuria
2 laakerin lehteä
muutamia kuivattuja lipstikan lehtiä
2 lihaliemikuutiota
öljyä jauhelihan paistamiseen
vettä


Pilko kaali ja paahda se useissa erissä kuivalla pannulla. Siirrä paahdettu kaali isoon kattilaan  (5 l) odottamaan.  Kuori, pilko ja pyöräytä paistinpannulla öljyssä myös porkkanat, palsternakka ja sipuli ja laita sitten kaalin kanssa kattilaan. Ruskista jauheliha, ja siirrä kattilaan. Lisää kattilaan mausteet ja vesi niin, että kaali ja muut raaka-aineet peittyvät. Anna kiehua hiljalleen tunnin pari. Soppaan tulee sitä enemmän makua, mitä kauemmin se hautuu kattilassa. Valmista syötäväksi se on kuitenkin jo nopeastikin, heti kun kasvikset ovat kypsiä.

*











Ruokaisempaa keitosta saa lisäämällä joukkoon vähän perunaa. Meillä kaikki pitävät kaalista, joten en laittanut keittoon ollenkaan perunaa. Normaalisti käytän hyvin vähän liemivalmisteita, mutta saadakseni keittoon enemmän makua, lisäsin pari kuutioita, joka ei viiden litran kattilassa ole suurikaan määrä. 

Harmi, että pakastimessa ei ollut enää karitsanlihaa. Miten hyvää kaalikeitosta olisikaan tullut, kun olisi ensin keittänyt karitsan (tai miksei naudankin) luullista lihaa ja säästänyt liemen keiton liemeksi. No, karitsan ruho on tilattuna tammikuun lopulle. Ehkä otan uusinnan kaalikeitosta vielä tämän talven aikana. Kaalikeitto ei ota ollenkaan nokkiinsa lämmityksestä. Lämmitettävää jäi ainakin yhteen arki-iltaan, ja yhdet lounaatkin siitä riittää aikuisille. 

Kylmistä säistä huolimatta meillä on ulkoiltu. Lapset luistimilla, minä kameran kanssa. Täytyy ottaa Kotijärven jäästä kaikki hyöty irti!












keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Smoothie on pikainen välipala

Joulun jälkeinen arki ei onneksi alkanut rytinällä. Vuoden ensimmäisen viikon keskelle osui loppiainen. Ulkoilu pitkän kaavan mukaan ei tänään oikein onnistunut. Pakkanen on pyörinyt parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Hyödynsin lämpömittarin miinuslukemat sulattamalla pakastimen. Muutenkin päivä on kulunut siivoillen joulua pois. Yksi ikuisuusprojekti saatiin myös päätökseen, kun lasten leikkiessä päiväkotia saimme  työhuoneen miljoonakaapin järjestykseen Miten voi yhteen kaappiin kertyä paljon roinaa , rompetta ja ihan silkkaa roskaa? Siinä touhutessa tuli nälkä. Nälkä oli apukokeillakin. Koska päivä oli jo pitkällä, piti välipalaksi keksiä jotain, joka ei olisi liian täyttävää ennen ruokaa, mutta josta saisi energiaa, että jaksaa odottaa ruokaa. Alkuvuoden terveellisemmän elämän teemaankin välipalan piti sopia.





*

Smoothie


1 banaani
2,5 dl rasvatonta luonnonjugurttia
2,5 dl sokeroimatonta mustikkakeittoa
1 rkl vehnäleseitä
1 rkl ruisleseitä

Mittaa ainekset korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella smoothieksi. Nauti välipalaksi tai vaikkapa iltapalaksi

*






Smoothie on mitä mainioin välipala. Se valmistuu tuossa tuokiossa. Lapsetkin osaavat sen valmistaa itselleen. Raaka-aineena voi käyttää mitä vaan kaapista sattuu löytymään.  Yksinkertaisimmillaan ihan muutamakin raaka-aine riittää. Melkein mitkä tahansa hedelmät, hieman jäiset marjat, tuoremehut, soseet, yrtit, vihannekset, leseet, siemenet, pähkinät jne sopivat smoothieen. Mielestäni banaanista tulee riittävästi makeutta, mutta jos käytät esimerkiksi happamampia marjoja smoothieta voi makeuttaa hunajalla tai sokerillakin. Ohjeita löytyy pilvin pimein kunkin mieltymyksiin ja ruokavalioihin sopivaksi. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Vaikka et omistaisia blenderiä, ei haittaa, smoothie onnistuu oikein hyvin sauvasekoittimellakin.

Päivän touhujen lisäksi kävimme smoothien jälkeen hieman ulkoilemassakin, sopivasti auringon laskiessa. Lyhyt kävelylenkki kotijärven jäällä, raikkaassa ilmassa, teki ruokahalulle ihmeitä. Jäällä oli jäljistä päätellen ollut kulkijaa, jos jonkin moista. Pakkasta oli uhmattu jäljistä päätellen kävellen, luistimilla, suksilla, polkupyörillä, ja niin edelleen. Jäällä näkyi myös jäniksen, ketun ja koirien jälkiä, totta kai.










maanantai 4. tammikuuta 2016

Kylmäsavulohipasta - juhlien jälkeen paluu arkeen

Uusi vuosi ja uudet kujeet tavataan sanoa. Uusi kuje olkoon se, että julkaisen heti vuoden alkuun arkiruokareseptin. Loppuvuodesta kun tuli harmiteltua sitä, että arkiruoka ei juurikaan näy blogissa. Savulohipasta on yksi perheen suosikeista, paitsi makunsa myös helppoutensa puolesta.






*

Kylmäsavulohipasta


pastaa
vettä 
suolaa

oliiviöljyä
punasipulia
kylmäsavulohta
mustia oliiveja
smetanaa tai creame fraichea

Keitä vesi kiehuvaksi ja mausta se suolalla välimeren makuiseksi. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kypsäksi.

Kun pasta on lähes kypsää, ala valmistaa kastiketta. Tämä ei monta minuuttia kestä. Laita kattilaan hieman öljyä ja kuullota siinä viipaloitu punasipuli. Lisää  pilkotut kylmäsavulohiviipaleet kattilaan ja sekoita. Lisää vielä smetana ja mustat oliivit ja sekoita hyvin. Varo ylikypsentämästä lohta! Tarkoitus on vain saada aikaiseksi lämmin kastike.

Kun pasta on kypsää, valuta se lävikössä. Yhdistä kypsä pasta ja kastike ja tarjoile.

*


Tämä helppo, nopea ja maukas pasta on meillä erityisesti lasten makuun, vaikka kyllä tämä aikuisillekin kelpaa. Pastan valmistuksessa kannattaa olla tarkkana suolan määrässä. Kala on aika suolaista samoin oliivit, välttämättä suolaa ei tarvitse lisätä lainkaan. 

Muutoin kujeet ovatkin uudet vain verrattuna vanhaan vuoteen. Varsin tavalliset tammikuiset tavat ovat tässä taloudessa. Tammikuu tarkoittaa taas tänäkin vuonna terveellisempää elämää. Uuden vuoden kunniaksi on taas tänäkin vuonna päätetty vähän kiinnittää huomiota ruuan terveellisyyteen ja keveyteen. Terveellistäkin ruokaa nautitaan kohtuudella, mutta herkkuja ei lainkaan. No, lapsilla on poikkeuksia, eikä aikuisten ryhtiliike oikeastaan lapsiin vaikutakaan. Tuskin huomaavatkaan. Pääosin koko perhe syö samaa terveellistä kotiruokaa. Meillä lapsille ei oikein salaatti pääruokana maistu, silloin, kun aikuiset syövät salaattia, lapsille voi keitellä vaikka tämän nopean pastan. Samoista raaka-aineista voi sitten jalostaa aikuisille, jonkin vähähiilihydraattisemman version, vaikka meillä ei mikään karppikampanja ei olekaan menossa, pastaa koitetaan vähän vältellä.

Pastan välttely aikoina yksi suosikkini on tehdä savukalasta salaatti (lämpimien) punajuurien kanssa. Ohje siihen löytyy täältä. Punajuuret eivät tosin ole mitään pikaruokaa, joten niiden keittäminen vaatii vähän ennakointia.




Ihanaa, kun vihdoin tuli talvi! Raikkaassa pakkassäässä tarkenee muutaman minuutin luistellakin, kun vain on pukeutunut lämpimästi. Luistelu kotijärvellä on kuitenkin aika harvinaista herkkua. Joko lunta on liikaa, tai sitten jäälle nousee vesi. Nyt olosuhteet ovat optimaaliset.