lauantai 8. maaliskuuta 2014

Lauantain leivonnainen - padassa paistettu oliivileipä

Padassa paistettu oliivileipä ei ole hätäisen kokin hommia. Sen leipominen ei oikeastaan arkena onnistuisikaan, vaikka leipuri olisi rauhallisempaakin sorttia. Leipä on nimittäin valmis syötäväksi vasta vähän vajaan 20 tunnin kuluttua siitä, kun hommat aloitetan. Kovin työläs oliivileipä ei kuitenkaan ole. Aineet yhdistetään ja taikina jätetään yön yli pöydälle. Taikinan teko ei vie kauaakaan. Resepti on Glorian ruoka & viini lehdestä (1/2014).





*
Oliivileipä

7 dl vehnäjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kädenlämpöistä vettä
1 1/2 tl merisuolaa
2 dl viipaloituja oliiveja

lisäksi
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä

Yhdistä jauhot ja hiiva kulhossa. Vaivaa vesi suola ja oliivit joukkoon. Peitä tuorekelmulla ja anna kohota huoneenlämmössä 15 tuntia. 

Levitä leivinliina nostatuskoriin tai kulhoon ja ripota 1 dl venhäjauhoja. Ripottele loput 1/2 dl vehnäjauhoja leivinpöydälle ja kaada taikina jauhojen päälle. Painele taikinasta ilmakuplat pois ja kokoa taikina kulmistaan yhteen. Nosta taikina jauhotetulle leivinliinalle ja peitä löysästi tuorekelmulla. Anna kohota 1 1/2 tuntia.

Voitele noin 2,5-3 litran vetoinen pata ja nosta se kylmään uuniin kansineen päivineen. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma, anna padan kuumeta vielä 15 minuuttia. 

Pyöräytä taikina leivinliinalta kuumaan pataan ja nosta kansi päälle. Paista leipää kannen alla noin 30  minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistamista vielä noin parikymmentä minuuttia, kunnes leipä on kypsää. 

Kypsän leivän tunnistaa kumahduksesta, kun kopauttaa leivän pohjaa, jos leipä ei tunnu kumoamisen jälkeen kypsältä, paista sitä vielä hetki uunipellillä.

Anna jäähtyä ja tarjoile.

*

Leipä on loistava lisäke esimerkiksi keittolounaalle ja varmasti toimii myös kahvileipänä. Taikina on aika löysää, sitä ei kannata säikähtää. Uunissa se paistuu kyllä juuri sellaiseksi rapeakuoriseksi ja meheväksi kuin Gloriassa luvataan. 

Paistoin leivän valurautapadassa. Oma patani on sen verran iso, että taidan seuraavalla kerralla tehdä isomman taikinan. Leivästä tulee kauniimman mallinen, ja ennen kaikkea siitä riittää paremmin. Nyt kävi nimittäin niin, että leipä katosi melko nopeasti parempiin suihin siskonmakkarakeiton kera.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti