Smoothie on pikainen välipala

Joulun jälkeinen arki ei onneksi alkanut rytinällä. Vuoden ensimmäisen viikon keskelle osui loppiainen. Ulkoilu pitkän kaavan mukaan ei tänään oikein onnistunut. Pakkanen on pyörinyt parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Hyödynsin lämpömittarin miinuslukemat sulattamalla pakastimen. Muutenkin päivä on kulunut siivoillen joulua pois. Yksi ikuisuusprojekti saatiin myös päätökseen, kun lasten leikkiessä päiväkotia saimme  työhuoneen miljoonakaapin järjestykseen Miten voi yhteen kaappiin kertyä paljon roinaa , rompetta ja ihan silkkaa roskaa? Siinä touhutessa tuli nälkä. Nälkä oli apukokeillakin. Koska päivä oli jo pitkällä, piti välipalaksi keksiä jotain, joka ei olisi liian täyttävää ennen ruokaa, mutta josta saisi energiaa, että jaksaa odottaa ruokaa. Alkuvuoden terveellisemmän elämän teemaankin välipalan piti sopia.

*

Smoothie

1 banaani

2,5 dl rasvatonta luonnonjugurttia

2,5 dl sokeroimatonta mustikkakeittoa

1 rkl vehnäleseitä

1 rkl ruisleseitä

Mittaa ainekset korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella smoothieksi. Nauti välipalaksi tai vaikkapa iltapalaksi

*

Smoothie on mitä mainioin välipala. Se valmistuu tuossa tuokiossa. Lapsetkin osaavat sen valmistaa itselleen. Raaka-aineena voi käyttää mitä vaan kaapista sattuu löytymään.  Yksinkertaisimmillaan ihan muutamakin raaka-aine riittää. Melkein mitkä tahansa hedelmät, hieman jäiset marjat, tuoremehut, soseet, yrtit, vihannekset, leseet, siemenet, pähkinät jne sopivat smoothieen. Mielestäni banaanista tulee riittävästi makeutta, mutta jos käytät esimerkiksi happamampia marjoja smoothieta voi makeuttaa hunajalla tai sokerillakin. Ohjeita löytyy pilvin pimein kunkin mieltymyksiin ja ruokavalioihin sopivaksi. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Vaikka et omistaisia blenderiä, ei haittaa, smoothie onnistuu oikein hyvin sauvasekoittimellakin.

Päivän touhujen lisäksi kävimme smoothien jälkeen hieman ulkoilemassakin, sopivasti auringon laskiessa. Lyhyt kävelylenkki kotijärven jäällä, raikkaassa ilmassa, teki ruokahalulle ihmeitä. Jäällä oli jäljistä päätellen ollut kulkijaa, jos jonkin moista. Pakkasta oli uhmattu jäljistä päätellen kävellen, luistimilla, suksilla, polkupyörillä, ja niin edelleen. Jäällä näkyi myös jäniksen, ketun ja koirien jälkiä, totta kai.

Kylmäsavulohipasta - juhlien jälkeen paluu arkeen

Uusi vuosi ja uudet kujeet tavataan sanoa. Uusi kuje olkoon se, että julkaisen heti vuoden alkuun arkiruokareseptin. Loppuvuodesta kun tuli harmiteltua sitä, että arkiruoka ei juurikaan näy blogissa. Savulohipasta on yksi perheen suosikeista, paitsi makunsa myös helppoutensa puolesta.

*

Kylmäsavulohipasta

pastaa

vettä 

suolaa

oliiviöljyä

punasipulia

kylmäsavulohta

mustia oliiveja

smetanaa tai creame fraichea

Keitä vesi kiehuvaksi ja mausta se suolalla välimeren makuiseksi. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kypsäksi.

Kun pasta on lähes kypsää, ala valmistaa kastiketta. Tämä ei monta minuuttia kestä. Laita kattilaan hieman öljyä ja kuullota siinä viipaloitu punasipuli. Lisää  pilkotut kylmäsavulohiviipaleet kattilaan ja sekoita. Lisää vielä smetana ja mustat oliivit ja sekoita hyvin. Varo ylikypsentämästä lohta! Tarkoitus on vain saada aikaiseksi lämmin kastike.

Kun pasta on kypsää, valuta se lävikössä. Yhdistä kypsä pasta ja kastike ja tarjoile.

*

Tämä helppo, nopea ja maukas pasta on meillä erityisesti lasten makuun, vaikka kyllä tämä aikuisillekin kelpaa. Pastan valmistuksessa kannattaa olla tarkkana suolan määrässä. Kala on aika suolaista samoin oliivit, välttämättä suolaa ei tarvitse lisätä lainkaan. 

Muutoin kujeet ovatkin uudet vain verrattuna vanhaan vuoteen. Varsin tavalliset tammikuiset tavat ovat tässä taloudessa. Tammikuu tarkoittaa taas tänäkin vuonna terveellisempää elämää. Uuden vuoden kunniaksi on taas tänäkin vuonna päätetty vähän kiinnittää huomiota ruuan terveellisyyteen ja keveyteen. Terveellistäkin ruokaa nautitaan kohtuudella, mutta herkkuja ei lainkaan. No, lapsilla on poikkeuksia, eikä aikuisten ryhtiliike oikeastaan lapsiin vaikutakaan. Tuskin huomaavatkaan. Pääosin koko perhe syö samaa terveellistä kotiruokaa. Meillä lapsille ei oikein salaatti pääruokana maistu, silloin, kun aikuiset syövät salaattia, lapsille voi keitellä vaikka tämän nopean pastan. Samoista raaka-aineista voi sitten jalostaa aikuisille, jonkin vähähiilihydraattisemman version, vaikka meillä ei mikään karppikampanja ei olekaan menossa, pastaa koitetaan vähän vältellä.

Pastan välttely aikoina yksi suosikkini on tehdä savukalasta salaatti (lämpimien) punajuurien kanssa. Ohje siihen löytyy täältä. Punajuuret eivät tosin ole mitään pikaruokaa, joten niiden keittäminen vaatii vähän ennakointia.

Ihanaa, kun vihdoin tuli talvi! Raikkaassa pakkassäässä tarkenee muutaman minuutin luistellakin, kun vain on pukeutunut lämpimästi. Luistelu kotijärvellä on kuitenkin aika harvinaista herkkua. Joko lunta on liikaa, tai sitten jäälle nousee vesi. Nyt olosuhteet ovat optimaaliset.

Joulu 2015

Vuodenvaihde ja loppiainen tarkoittavat onneksi pehmeää laskua arkeen ja härkäviikkoihin. Parin viikon ajan tahti on muutama päivä töitä, muutama vapaata. Joulu 2015 on juhlittu. Moottoripyöräilevä joulupukki yksi niistä hauskoista muistoista, jotka piirtyvät mieleen joulusta 2015. Tähän ihmeeseen törmäsimme tullessamme kotiin perinteisestä aattohartaudesta. Parta ja takki hulmuten ajeleva hahmo sai hyvälle mielelle. Joku oli keksinyt mahtavan tavan ilahduttaa kanssaihmisiä.

Virittäytyminen joulun tunnelmaan tapahtuu hiljalleen viimeistään jouluviikon aikana. Perinteet ovat minulle niitä asioita, jotka saavat joulumielelle. Näihin perinteisiin kuuluu niinkin arkisia asioita kuin saunan pesua ja kuusen hakua ja koristelua sekä ruokien valmistelua. Toisaalta joulumielelle virittäytymiseen auttavat tutut joulukoristeet, joihin liittyy tarinoita, kauniit astiat kattauksessa, kynttilät ja hiljaa taustalla soivat joululaulut. Tärkeää on myös tieto siitä, että on luvassa monta rauhallista ja rentoa päivää vain oman perheen parissa. Kun jouluaattoaamun sauna, joulurauhan julistus, joulupuuro ja aattohartaus ovat ohi, on joulu parhaimmillaan. Joulupukin vierailun ja lahjojen avaamisen jälkeen onkin vuorossa pitkä illallinen ja sen jälkeen olo on lähes autuas, jouluinen ainakin.

Jouluruuat ovat meillä hyvin, hyvin perinteisiä. Joulun syömingit aloitettiin taas aatonaattona, jolloin pöytään kannettiin mätiä, kylmiä kalaherkkuja ja sekä itse savustettu lohifile. Lisäkkeitä olin valmistanut sipulista ja kaalista. Myös keitetyt kananmunat kelpasivat lisäkkeeksi ilman sen kummempaa krumeluuria. Lapsiperheessä on mietittävä sitä, että jokaiselle löytyy jotain. Jouluisan lisän pöytään toi rosolli. 

Kaloja syötiin sitten jouluin muillakin aterioilla niin pitkään kuin niitä riitti. Jouluaattona oli tarjolla puurolounas (viikonloppukokki sai mantelin!) ja kirkossa käynnin jälkeen välipalaksi nautittiin glögit ja kinkkuleivät. Energiaa tarvittiin, sillä tänäkin vuonna noudatimme hyväksi havaittua kaavaa: ensin kävi joulupukki, sitten avattiin lahjat ja vasta tämän jälkeen syötiin.

*

Aattoillan menu

kirjolohen mätiä lisukkeineen

limppua

karjalanpiirakoita ja munavoita

graavisiikaa ja -lohta

silliä

sinappisilakoita

punasipulihilloketta

sienisalaattia

rosollia

lanttu-, peruna- ja maksalaatikkoa

kinkkua ja omena-calvadoskastiketta

kahvia, konvehteja ja lusikkaleipiä

*

Lähes kaikki joulun ruuat ovat meillä itse valmistettuja. Piirakat ja leivät olivat kaupasta, mutta kukaties joku vuosi itseleivottuja. Keittiössä joulun aikaan työnjako on selvä. Kalat, paitsi silakat, kuuluvat miehen vastuulle. Myös kinkku on hänen hommansa. Kinkku paistettiin aatonaattona. Tuoresuolattu juhlakinkku onnistui taas hyvin. Se laitettiin paistopussissa 9 asteisena 120 asteiseen uuniin. Lihamittari oli asetettu piippaamaan 85 asteessa. Halutun lämpötilan saavuttmiseen meni aikaa melkein kokonainen päivä. Kinkku oli uunissa noin 8 tuntia. Lämpötila kohosi uunistaoton jälkeen yllättävän paljon, se taisi hetkellisesti käydä jopa 87 asteeseen ennenkuin lähti laskemaan. Hieman jäähtyneestä kinkusta leikattiin miltei kaikki näkyvä rasva pois, ja kinkku sai ylleen sinappihunnun, ilman neilikoita. Tämän vuoden tärkein oppi kinkun paistossa on syytä muistaa ensi vuonnakin. Pata porisee-blogissa muistuteltiin käyttämään tuoreita hyviä korppujauhoja, eikä niitä, jotka ovat eltantuneet jauhokaapissa ties miten pitkään.

Viikonloppukokki sitten huolehti lopuista ruuista sekä kylmistä että lämpimistä kasviksista, lisukkeista ja kastikkeista. Ensimmäistä kertaa vuosiin yritin ja mielestäni onnistuinkin imelletyssä perunalaatikossa. Jouluna ruuanlaitto on siinä mielessä helppoa, että hyvän ennakkovalmistelun jälkeen ruuanlaitossa pääsee muutaman päivän melko helpolla. Meillä jouluruokia syötiin aatonaatosta tapaninpäivään. Lapset ovat mukana ruuanlaitossa myös jouluna. He auttelevat kattauksissa ja missä nyt apua milloinkin tarvitaan. Tänä vuonna vanhempi apukokki teki aatonaaton kalaherkkujen jälkiruuaksi luumurahkaa ihan itse.

*

Luumurahka

1 prk vaahtoutuvaa vanilijakastiketta

1 prk (250 g) maitorahkaa

noin 1 prk luumusosetta

(sokeria)

Vaahdota vanilijakastike. Lisää joukkoon maitorahka ja luumusose. Sekoita hyvin. Maistele ja lisää halutessasi sokeria. Tarjoile jälkiruokana.

*

Raskaiden jouluruokien suhteen jälkiruokien kanssa valittu linja on tarkoin harkittu ja kokemuksen perusteella tälläiseksi muodostunut. Kakkuja ei kannata leipoa. Ne eivät jouluna tule meillä syödyksi. Jälkiruuaksi valmistuu usein jotain helppoa kuten apukokin luumurahkaa tai vieläkin helpompaa: lajitelma hyvälaatuisia konvehteja. Tänä vuonna jouluaaton jälkiruuan ekstraa olivat tuttavani Ullan valmistamat todella kauniit, täydellisen muotoiset, pienet ja niin herkulliset lusikkaleivät.

Joulupöydän ruokajuomien kirjo on viikonloppukokin taloudessa varsin laaja. Juomapöydästä löytyy vettä kuplilla ja ilman, maitoa, kotikaljaa ja viiniä, eikä kaloja tietysti maistella ilman jääkylmää snapsia. Valkoviininä oli tänä vuonna loistava Brocardin Chablis Sainte Claire Orcanic 2014. Valkoviini makuni mukaan. Punaviini valinnassa luotimme tuttuun  Nederburg Winemaster's Reserve Edelrood 2013. Tälläinen parin rypäleen viini sopii jouluruualle hyvin. Muutoinkin rypäleyhdistelmät ovat alkaneet maistua minulle aikaisempaa paremmin. Vaikka juomia oli tarjolla monenlaisia, taittaa kotikalja olla se juoma, joka kaikkein mutkattomammin sopii jouluruokiin.

Ilmeisesti joulunpyhät tulivat tarpeeseen hengähdystaukona arjesta. Ruuan lisäksi maistuivat yhdessäolo ja uni. Aikaa vietettiin elokuvien, legojen, pelien ja kirjojen parissa. Uudella kaukoputkella haettiin ja löydettiin tähtiä sekä ihailtiin joulunajalle harvinaista täysikuuta. Toisinaan joulunaikaan ulkoilusäät ovat mitä parhaimmat, mutta tänä jouluna maisema tai sää eivät erityisemmin houkutelleet ulos. Nyt, joulun jälkeen, pikku pakkanen on tehnyt maisemasta paljon talvisemman. Talvi oli jouluaaton maisemasta kaukana.

Pieteetillä valmistetut pitat - täytteenä nyhtökaritsaa, Bbq-kastiketta, coleslawta ja punasipulihilloketta

Pitaleivät ovat viikonloppukokin keittiössä ihan tuttu juttu.  Tosin tähän asti ne on ostettu kaupasta valmiina ja täytetty milloin milläkin. Nyt tavoitteeni oli kunnianhimoinen: alusta asti itsetehdyt pitat. Nyhtöliha on yksi parhaista pitaleivän täytteistä. Ja nyhtäähän voi melkein mitä vaan. Viikonloppukokilla on kokemusta possusta ja karitsasta. Luulliset ja vähän "huonommat " ruhon osat kelpaavat hyvin nyhdettäväksi. Esimerkiksi possun niska sopii tarkoitukseen mainiosti, enkä oikein ole karitsan lavalle keksinyt parempaa valmistustapaa kuin hauduttaa se ylikypsäksi ja riipiä ohuiksi suikaleiksi. Tärkein mitä nyhtölihan valmistamiseen tarvitsee on aika. Mausteita voi käyttää makumieltymyksiensä, tai sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Lihan maustamisessa pelkällä suolalla ja pippurillakin pääsee pitkälle. Minä yritin tällä kerralla hakea jouluisia makuja karitsan lapaan.

Koska nyhtölihan valmistaminen todella ottaa runsaasti aikaa, teen usein lihan edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitän sitten juuri ennen tarjoilua, joko bbq-kastikkeen kanssa tai ilman. Liha taitaa itse asiassa tällä tavoin olla parempaakin, maut ehtivät mukavasti tasaantua, ja voimistuakin. Liemi, joka lihan valmistuksessa muodostuu, kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi esimerkiksi kastikkeeseen. Valmistuspäivänäkin nyhtölihaa ehtii nauttimaan, mutta silloin on syytä aloittaa heti aamusta. Lihanpalan koosta riippuen kypsyminen ottaa vähintäänkin viisi tuntia.

*

Pitaleivät nyhtökaritsalla, bbq-kastikkeen, coleslawn ja punahillokkeen kera

Nyhtökaritsa

1,3 kg karitsan luullista lapaa

suolaa

1 dl vettä

1/2 dl punaviinietikkaa

2 tähtianista

1 kanelitanko

1 tl fenkolinsiemeniä

1 tl anista

1 tl timjamia

1 tl rosmariinia

5 mustapippuria

3 isoa valkosipulin kynttä

1 sipuli

1 porkkana

Hiero lihan pintaan suolaan. Laita liha uunivuokaan. Lisää myös mausteet, vesi ja kasvikset. Kasviksia ei ole tarkoitus syödä, ne vain maustavat lihaa ja lientä, joten halutessasi voit laittaa ne vaikka kuorineen päivineen vuokaan. Laita vuokan päälle kansi, ettei liha kuivu uunissa. Foliosta saa hyvän kannen kummallisen mallisille vuokalle. Paista lihaa 150 astetta vähintään viitisen tuntia. Minä pidin karitsanlapaa tällä kerralla uunissa lähes 8 tuntia.

Kun liha on kypsää, nosta se vuokasta jäähtymään hieman. Siivilöi liemi talteen ja käytä se kastikkeeseen (ks. ohje alla). Kun liha on vielä lämmintä, nyhdä se haarukoiden avulla ohuiksi suikaleiksi. Laita riivityn lihan jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja syömistä.

Lämmitä liha uunissa ennen tarjoamista haluamasi lämpöiseksi. Ennen uuniin laittoa lisää nyhdetyn lihan päälle bbq-kastiketta. Liha saa kastikkeesta vielä lisää makuja eikä pääse kuivamaan uunissa. Jos et ehdi tai halua tehdä itse kastiketta valmiita kastikkeita löytyy kaupasta pilvin pimein. Samaa kastiketta voit lisätä pöytään tarjoille pitojen täytteeksi.

Bbq-kastike

170 g pekonia

punasipuli

3 valkosipulin kynttä

loraus öljyä

1 tl chilimaustetta

1 tl paprikajauhetta

1 rkl jeeraa

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl savupaprikajauhetta

2 rkl muscovadoa

2 rkl soijaa

1 prk tomaattimurskaa

2 dl siivilöityä ja kokoonkeitettyä lientä nyhtökaritsasta

2 rkl punaviinietikkaa

Pilko sipulit ja pekoni pieneksi. Lisää kattilaan rasvaa ja kuullottele sipuleita. Lisää pekoni. Kun pekoni on ruskistunut lisää mausteet ja sokeri ja sekoittele hetkinen niin, että tuoksut alkavat irrota. Lisää tomaattimurska, liemi, soijakastike ja etikka. Kiehauta ja jatka keittämistä tunnista puoleentoista. Aja sauvasekoittimella kastike tasaiseksi ja kiehauta vielä kerran seos ylös.

Lisää noin puolet kastikkeesta nyhtökaritsan joukkoon, kun lämmität lihaa. Laita loput kastikeesta tarjolle niin, ne jotka haluavat, saavat lisätä kastiketta pitaleipiensä väliin.

Pitaleivät

8 leipää

2,5 dl vettä

1 tl suolaa

25 g hiivaa

2 rkl oliiviöljyä

5,5 dl durum-jauhoja

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola ja öljy. Alusta taikinaa lisäten tarvittava määrä jauhoja joukkoon. Jätä taikina kohoamaan, kunnes se on kaksinkertainen. Jaa taikina 8 osaan ja kauli ohuiksi leipäsiksi. Anna kohota leivinliinan alla puolisen tuntia.

Lämmitä uuni 250 asteiseksi. Kuumenna samalla myös pellit uunissa. Laita leivät kuumalle pellille kuumaan uuniin ja paista kunnes leivät ovat kohonneet pallukoiksi uunissa. Tämä ottaa aikaa noin 5 minuuttia.

Coleslaw

1/4 kaalia (noin 300 g)

porkkana

1 dl majoneesia

1 dl kreikkalaista jugurttia

suolaa

mustapippuria

2 rkl valkoviinietikkaa

2 tl dijon-sinappia

hunajaa

Kuori ja raasta porkkana. Leikkaa kaalista kantaosa pois ja leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi veitsellä tai vaikkapa juustohöylällä. Sekoita porkkana ja kaali keskenään. 

Valmista kastike yhdistämällä majoneesi, jugurtti ja mausteet. Kastike saa olla aika voimakkaan makuista sillä kaali imee paljon makuja. Yhdistä kaali- ja porkkanasuikaleet sekä kastike ja laita jääkaappiin makuuntumaan vähintäänkin pariksi tunniksi.

Coleslawta kannattaa tehdä vaikka vähän enemmän kerrallaan. Se säilyy jääkaapissa hyvänä useampia päiviä. 

Lisäksi pitaleipien väliin laitettiin Punasipulihilloketta

*

Hätäisen hommaa ei pita-leipien valmistaminen alusta asti ole. Vähän ennen kuin ryhdyimme syömään sanoinkin, että voi olla, että tulee itku, jos ruoka ei maistu. Kokkaillut pitoja lisäkkeineen vähän yli vuorokauden. Keittiössä ei tokikaan aktiivisesti tarvitse puuhailla koko aikaa, mutta lähettyvillä tarvitsee olla, kun ruokaa on uunissa. Ruoka syntyy pienistä palasista, mutta toisaalta sitä tulee kerralla melko vaivattomasti vähän enemmänkin. Kaikki alkoi, kun lauantaina aamutuimaan valmistin punasipulihillokkeen. Nyhtölammas kypsyi hiljakseen lauantai-illan aikana uunissa. Sunnuntai aamusta tein coleslawn jääkaappiin makuuntumaan ja laitoin bbq-kastikkeen kiehumaan. Coleslawssa käytetty majoneesi oli tämän aterian häpeä pilkku. Se oli kaupan valmista tavaraa. Pitaleivät tulivat iltapäivän ruokapöytään melkein suoraa uunista.

Kannatti nähdä vaivaa! Koskaan en ole syönyt yhtä maukkaita pitaleipiä. Eikä kokin tarvinnut edes itkeä. Ruoka maistui kaikille, ja välillä jopa pelkäsin, että liha loppuu kesken. Leipien leipominen oli niin helppoa, että tästä lähtien leivon ne taatusti itse. Maku ja koostumus oli paljon parempi kuin kaupan (paisto)valmiiden. Coleslawta tuli sen verran reilusti, että sitä syömme tässä jouluruokia odotellessa. Punasipulihilloketta on tarkoitus tarjoilla myös joulupöydässä. Lihaa jäi yli vain sen verran, että siitä tehtiin miehelle lounasruoka töihin.

Ihan jouluruuaksi pitaleivistä ei ole, ei ainakaan, jos kaipaa perinteisiä joulusapuskoja. Mutta joulun jälkeen tulee uusi vuosi, ja vuoden vaihteen kekkereihin pitaleivät ovat mitä mainiointa tarjottavaa. Tässä kävi nyt niin, että viikonloppukokki oli aikaansa edellä. Pitaleivistä siirrytäänkin takaisin jouluruokien pariin.

Mission imbossible - imelletty perunalaatikko

Melkein parasta joulupöydässä on imelletty perunalaatikko. Omasta uunista on noussut vain epäonnistuneita tai vielä epäonnistuneenpia tuotoksia, joihin on makean maun saavuttamiseksi läträtty suuri määrä siirappia, eikä laatikko ole sittenkään maistunut siltä kuin pitäisi. Vuosia olen turvautunut imelletyn perunalaatikon osalta einekseen; Nevalan perunaherkkujen imelletty perunalaatikko on hyvää, ja maistuu melkein itsetehdyltä. Perunalaatikko on trokattu tänne Pirkanmaalle Pohjanmaalta jo hyvissä ajoin syksyllä, koska en ole sitä täältä onnistunut kaupoista löytämään. Tänä vuonna ei saatu tuoda aikaiseksi tuoda perunalaatikkoa, enkä oikein ottanut onkeeni äidin kysymystä, kun hän joulukuun alussa kyseli, että toisiko hän tullessaan joulun perunalaatikot. Silloin ajatus joulusta tuntui kaukaiselta.

No nyt se joulu on käsillä. Päätin yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista, imeltää perunalaatikkoa. Aloitin aiheeseen tutustumisen kirjoittamalla googleen hakusanaksi "imelletty perunalaatikko blogi". Monella on ollut sama pyrkimys kuin minulla, imeltää perunalaatikko. Siskot kokkaa -blogin avulla sain selville, että Glorian Ruoka ja Viini on kirjoittanut aiheesta. Onneksi kaikki lehdet ovat kotona tallella! Omasta perunalaatikon reseptistä tuli lopulta yhdistelmä Ruoka ja viini -lehden, Siskot kokkaa ja Pata porisee -blogin reseptejä.

*

Imelletty perunalaatikko

1 kg perunaa

0,5 dl venhäjauhoja

50 g voita

2 dl kermaa

2 dl maitoa

2 tl suolaa

(loraus siirappia).

Pese perunat ja keitä ne kypsiksi suolattomassa vedessä. Kun perunat ovat kypsiä, kaada niistä vesi pois, mutta ota osa talteen varmuuden vuoksi.

Kuori kypsät, kuumat perunat ja soseuta ne esimerkiksi sosemyllyllä. Varo vatkaamasta sosetta liisteriksi, jos käytät sähkövatkainta.

Lisää hieman jäähtyneeseen soseeseen vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Jos seos on kovin kuivaa, lisää perunoiden keitinvettä.

Anna soseen imeltyä lämpimässä paikassa 2-5 tuntia. Soseen lämpötilan pitäisi olla 50-70 asteen välillä. Liian kylmässä tai liian lämpimässä imeltyminen lakkaa.

Kun seos on imeltynyt lisää sulatettu voi, maito-kermaseos ja suola sekä halutessasi siirappi. Kaada seos uunivuokiin ja paista 150 asteisessa uunissa ainakin 2-3 tuntia. Kun täytät uunivuokia tai vuokaa, täytä ne vain puoleen väliin. Perunalaatikko kuohuu herkästi yli uunissa.

*

Blogeista, Gloriasta ja paristakin keittokirjasta kävi hyvin selväksi, että lajikkeella on perunalaatikon imeltymisessä suuri merkitys. Perunan pitää olla mahdollisimman tärkkelyspitoista. Monissa ohjeissa mainittiin lajikkeena Pito ihan nimeltä. No Pitoahan ei tietenkään löytynyt kaupoista. Otin rosamundaa, joka sekin on jauhoinen lajike.

Laitoin heti aamutuimaan perunat keittymään, kuorin kypsät perunat ja soseutin ne sosemyllyllä. Kun olin lisännyt perunasoseeseen jauhot ja hieman keitinvettä notkeuttamaan sosetta, laitoin kattilan mittarin kanssa miedosti lämmitettyyn (noin 70 asteiseen) uuniin. Soseen lämpiäminen 60-asteeseen kesti yllättävän kauan! Sose oli uunissa parisen tuntia. Aina välillä sekoittelin massaa. Yllättävää oli sekin, että perunasoseen lämpötilan pitäminen jokseenkin tasaisena oli vaikeaa. Koska tarvitsin vähän kuumempaa uunia, siirsin parin tunnin imeltämisen jälkeen kattilan vielä vesihauteeseen, koska mielestäni sose ei ollut täysin tarpeeksi imeltynyt. Vesihauteessa kattila oli vielä parisen tuntia. 

Kun sose alkoi maistua makealta, ja sen rakenne oli muuttunut löysemmäksi, luovutin, ja lisäsin seokseen loput aineet. Siirappiakin laitoin, mutta en niin suurta määrää kuin aiemmin, vaan pari ruokalusikallista. Laatikot olivat 150 asteisessa uunissa kolmisen tuntia. Valmiin laatikon rakenne vaikutti melko oikeanlaiselta ja selvästi maussakin oli makeutta muutoinkin kuin siirappista. Laatikko oli ainakin jonkin verran imeltynyt. Jouluna selviää sitten paremmin kuinka hyvin imeltyminen oli onnistunut. Kun perunalaatikot olivat jäähtyneet. Pakastin ne. Syy on hyvin yksinkertainen isokin jääkaappi käy näin joulun aikaan pieneksi. 

Perunalaatikko ei enää olekaan mahdoton tehtävä! Ehkä imeltämiseen tarvittaisiin vielä enemmän kärsivällisyyttä ja pidempi aika, mutta oikeilla jäljillä selvästi ollaan. Ensi vuonna sitten uusi erä.

edit 19.12.2016: Nevalan perunaherkkujen imelletty perunalaatikko ei enää ole yrityksen tuotevalikoimissa. Samalla reseptillä perunalaatikkoa valmistaa kuulopuheiden mukaan nykyisin Lihajaloste Korpela