Kesäkurpitsa-broilerivuoka on sadonkorjuuruokaa

Viime syksynä valmistin kesäkurpitsagratiinia Kipparin morsiamen ohjeella. Silloin tuli todettua, että vaikka kesäkurpitsagratiini sopi ruuaksi sellaisenaan, se kelpaisi hyvin lisäkkeeksi. Nyt päädyin tuunaamaan kesäkurpitsagratiinia niin, että ruskistin vuokaan myös broileria, jolloin ruuasta tuli tuhti ateria lauantaiseksi lounaaksi. Kesäkurpitsa-broilervuoka valmistuu kyllä kohtuullisen nopeasti vaikka arki-illankin ateriaksi.

*

Kesäkurpitsa-broilerivuoka

oliiviöljyä paistamiseen

350 g broilerin sisäfilettä

keltasipuli

400 g kesäkurpitsaa

2,5 dl basmatiriisiä

2 dl juustoraastetta

tuoretta timjamia

tuoretta salviaa

suolaa 

mustapippuria

5 dl kanalientä

1 prk smetanaa

Pilko sipulit ja kesäkurpitsa pieneksi. Kuullota sipulia öljyssä, lisää joukkoon pieneksi pilkotut broilerin sisäfileet.  Kun broileri on ruskistunut, lisää joukkoon kesäkurpitsa ja anna paistua hetkinen. Lisää joukkoon vielä riisi ja sekoita hyvin. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.

 Kuumenna kattilassa kanaliemi ja yhdistä smetana kuumaan kanaliemeen.

Laita riisiseos uunivuokaan ja sekoita vielä juustoraaste massaan, jätä kuitenkin vähän juustoa paistoksen päälle. Kaada vuokaan liemet. On tarkoitus, että riisi - ja paistos - kypsyvät uunissa. Tässä vaiheessa gratiinissa kuuluu olla paljon nestettä. Ripottele loput juustosta paistoksen päälle.

Laita uunivuoka 180 asteiseen uuniin ja paista noin 40 minuuttia, tai kunnes riisi on imenyt kaiken nesteen itseensä ja pinta on kauniin ruskeaa. Kesäkurptisa-broilervuoka on valmista nautittavaksi.

*

Kesäkurpitsa-broilerivuokan makuun vaikuttaa kovasti se, millaista juustoa tai kanalientä  ruuassa käyttää. Minä raastoin vuokaan punaleima emmentalia ja kanaliemi oli ranskalaisesta siiderikanasta yli jäänyttä lientä, joten ruuassani maistui myös omena. Kokkaillessani ajattelin taas kerran, että olipa onni, että olin laittanut ylijääneitä liemiä pakastimeen. Nyt niille tuli käyttöä.

Olen kovasti yrittänyt hyödyntää yrttitarhassa kasvavia yrttejä. Tämä olikin siitä hyvä ruoka, että sain upotettua siihen aika ison määrän salviaa, timjamia ja vielä persiljaakin, kun koristelin uunista otetun vuokan sillä. Keväällä istutellessani yrttejä pysyin tutuissa ja turvallisissa. Salvia taisi olla yrteistä vierain. Salvia on voinut hyvin ja sitä onkin runsaasti vielä jäljellä. Salvia tuntuu sopivan moneen paikkaan. Tässäkin ruuassa se oli täydellinen makupari sekä broilerille, että kesäkurpitsalle. Salvian kanssa kannattaa olla kuitenkin vähän varovainen. Jos yrttiä on liian paljon, maku muuttuu saippuaiseksi. Salvia on monivuotinen yrtti, katsotaan kestääkö se talvea. Toivottavasti! Olen nimittäin vallan ihastunut salvian makuun. Nyt kun on tottunut hyviin yrtteihin oikein jo kauhistuttaa ajatus talvesta ja huonolaatuisista ja kalliista yrteistä. Täytyy vielä nauttia puuvartisesta timjamista, kun se on mahdollista.

Paitsi yrtit kesäkurpitsa-broilerivuuan kesäkurpitsakin oli itse kasvatettu, vaikkakaan ei omasta maasta. Kiitos työkaverille kesäkurpitsasta! Näin syksyllä kannattaa harrastaa vaihdantataloutta, kun on mitä vaihtaa. Luumuja, anyone?

Salvialla maustettu sienipiirakkaa

Vähän aikaa sitten kyselin vinkkejä salvian käyttöön. Maalaisbistron Anne kertoi salvian sopivan kaikkeen, jopa jälkiruokaan ja eikös vaan seuraavana päivänä näin lehdessä ohjeen omenapiirakasta, joka oli maustettu salvialla. Vähän lueskeltuani totesinkin, että näin se taitaa olla salviaa on käytetty maustamaan kalaa, kanaa ja possua sekä kasviksia. Jatkoin kuitenkin hyväksi havaitsemallani ja käytin salviaa sienten maustamiseen. Viikonloppuna kerätyistä kanttarelleista, lampaankäävistä ja suppilovahveroista syntyi sienipiirakka.

*

Salvialla maustettu sienipiirakka

Pohja:

125 g huoneenlämpöistä voita

1 dl perunahiutaleita

2 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl kylmää vettä

Täyte:

1 l sieniä 

(kanttarelleja, suppilovahveroita ja lampaankääpiä)

sipulia

rypsiöljyä

13 tuoretta salvian lehteä

mustapippuria 

suolaa

150 g juustoraastetta (punaleima-emmental)

2 dl kerma-maitoseosta

2 kananmunaa

suolaa

mustapippuria

Aloita taikinasta. Nypi huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet taikinaksi. Lisää taikinaan kylmä vesi ja laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Hienonna sipuli ja pilko sienet pienemmäksi. Kuullota sipuli ja sienet paistinpannussa rypsiöljyllä. Mausta sieni-sipuliseos hienonnetuilla salvian lehdillä, suolalla ja pippurilla.

Sekoita juustoraaste, kerma ja kananmuna. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Voitele piirakkavuoka nokareella voita ja painele tekeytynyt jääkaapissa tekeytynyt taikina piirakkavuokaan. Lisää taikinan päälle sieni-sipuliseos ja kaada päällimmäiseksi kerma-juustotäyte.

Paista uunissa noin 20-30 minuuttia, kunnes piirakka on kypsää. Tarjoa piirakka, vaikkapa iltateen kanssa sellaisenaan tai salaatin kera

*

Piirakka pohja on luottoresepti vuosien takaa. Perunahiutaleet tekevät taikinasta ihanan pehmeää ja helposti käsiteltävää. Rasvainenhan tällainen taikina on, mutta sopii ehdottoman hyvin moniin piirakoihin. Tällä kerralla täytteeksi laitettiin pelkästään sieniä, usein sienipiirakkaa tulee vahvistettua pekonilla tai kinkulla. Hyvää ja täyttävää piirakka on ilman lihan lisäämistäkin ja tällaisena se kelpaa myös kasvissyöjille.

Salvian käyttäminen on vähän haastavaa. Jos salviaa on liikaa, ruoka alkaa maistua saippuaiselta. Yrtin maku on kuitenkin sen verran hento, että liian vähäinen määrä ei maistu ruuassa lainkaan. Tässä piirakassa maustaminen onnistui hyvin. Piirakasta erotti salvian maun, mutta myös sienet maistuivat. Lampaankääpä ja kanttarellihan ovat aika miedon makuisia sieniä. Niitä voi suositella sellaisille, jotka vasta opettelevat sienten käyttöä. Niitä on sitä paitsi aloittelijan helppo poimia metsästäkin. Molemmat sienet ovat satoisia, eikä niillä ole myrkyllistä näköislajia. Sama koskee myös suoppilovahveroa. Tosin suppilovahveron maku voimistuu säilöttynä aika tavalla, mutta tuoreeltaan se on yllättävän miedon makuinen.

Vuosia sitten erilaisia suolaisia piirakoita tuli paisteltua useinkin ruokaisaksi iltapalaksi. Välissä on ollut kuitenkin aikoja, jolloin piirakalle ei ole oikein ollut paikkaa. Syömme yleensä koko perheen kanssa päivällisen, ja silloin piirakka on liian tuhtia iltapalaa. Lisäksi pienille lapsillle ei oikein piirakat ole maittaneet. Nyt lapset ovat kasvaneet, eikä piirakka, edes sienipiirakka, ole enää liian eksoottista. Ehkä piirakkan paikkoja tulee useammin. Huomaan nimittäin kaivanneeni iltateetä ja lämmintä suolaista piirakkaa.

Sienipiirakan ohjeita: 

• Kanttarellipiirakka pähkinöillä ja mustatorvisienillä vahvistettuna
• Pähkinäinen sienipiirakka
• Suppilovahveropiirakka
• Tarte tatin kanttarelleista

Kaalikääryleet - Viikonloppukokki perinnekokkina

Olen saanut viime aikoina kovasti uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan! Olethan huomannut, että Viikonloppukokin kuulumisia pystyy seuraamaan myös facebookissa. Painamalla tykkää-painiketta facen-päivittyminen näkyy uutisvirrassasi. Ja kiitos myös kommenteista, joita olen saanut eri kanavia pitkin. Jokainen tykkääminen tai kommentti lukijalta merkitsee paljon. Pitkästä aikaa kirjoittelen blogiin pääruoka-reseptiä. Viime aikoina on tullut kirjoiteltua välipaloja, aamiaisia, jälkiruokia, lisäkkeitä jne. Nyt saavat vuoron kaalikääryleet.

Kaalikääryleistä puhuttaessa mieleen tulee jo edesmennyt isotätini Aino. Hän oli käsityöihminen; erityisen taitava hän oli kutomaan. Ruuanlaitossa Ainolla oli kaksi bravuuria ylitse muiden: kaalikääryleet ja maksalaatikko. Maksalaatikkoa en oikein muista, mutta kaalikääryleet kylläkin. Persoonallinen isotätini eli melko vaatimatonta elämää, mutta uskon, että kaalikääryleiden raaka-aineissa Aino ei säästellyt, vaikka tarkan markan ihminen olikin. Hän oli kova kirjaamaan asioita muistiin. Vuosien saatossa muistikirjoihin kertyi kaikenlaista tietoa aina omista ja sukulaisten elämäntapahtumista lottonumeroihin, mutta epäilen, että kaalikääryleistä ei löydy muistikirjamerkintää. Luulen, vaan ne on valmistettu kätehensä tuntoo - menetelmällä. Minä opiskelin kaalikääryleiden valmistamista Mysi Lahtisen reseptistä, jonka löysin Pata porisee -blogista, ja muokkasin vain hiukan tuota reseptiä Ainon kaalikääryleet mielessäni.

*

Kaalikääryleet viikonloppukokin tapaan

18 isohkoa käärylettä

1 käärylekaali

800 g nauta-sika jauhelihaa

noin 2 dl kypsää riisiä

sipuli

suolaa

maustepippuria

valkopippuria

1 tl meiramia

kuivattua lipstikkaa

noin 4 dl vahvaa lihalientä

noin 2 dl kuohukermaa

0,5 dl siirappia

voita

Tee kaalin kantaan ristiviilto. Keitä kaalia väljässä suolattomassa vedessä muutamia minuuttia, että lehdet alkavat kypsyä.

Nosta kaali valumaan. Ota talteen keitinliemi (tai osa siitä). Valmista noin 4 dl vahvaa lihalientä hyödyntäen kaalin keitin vesi. Myös riisi kannattaa keittää kypsäksi kaalin keitinvedessä, johon on lisätty hieman suolaa.

Kun kädet kestävät, ota kaali käsittelyyn. Irrota kaalista lehti kerrallaan ja tarvittaessa leikkaa paksuja lehtiruoteja ohuemmaksi, että lehti on helpompi kääriä. Kaalin keskiosa, jossa lehdet ovat pienempia, kannattaa leikata veitsellä hyvin pieneksi ja lisätä täytteeseen.

Täyte valmistetaan ruskistamalla kevyesti jauheliha ja hienoksi silputtu sipuli nokareessa voita. Jauheliha maustetaan suolalla, mauste- ja valkopippurilla, meiramilla ja lipstikalla. Lisää jauhelihan sekaan pieneksi hienonnettu kaali ja kypsä riisi. Lisää lopuksi seokseen noin 0,5 dl kuohukermaa ja saman verran lihalientä.

Nosta ruokalusikallinen tai pari, riippuen kaalilehden koosta, täytettä kaalin lehdelle ja kääräise tiukalle rullalle. Nosta kaalikääryleet vieriviereen korkealaitaiseen voilla voideltuun vuokaan.

Kun kaikki kaalin lehdet on rullattu, valele kääryleiden päälle vähän lihalientä, kermaa ja siirappia. Laita vuoka 225 asteiseen uuniin, ja anna olla uunissa kunnes kaalin pinta alkaa tummua. Kääryleiden koosta ja uunin tehosta riippuen tämä kestää noin 10-20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja käännä kääryleet varovasti. Valele taas ohuesti lihaliemellä, kermalla ja siirapilla ja laita takaisin uuniin. 

Kun toinenkin puoli on saanut väriä pintaan, nosta vuoka uunista ja käännä kääryleet vielä kerran. Valele taas päälle siirappia, lihalientä ja kermaa. Siirapin kanssa kannattaa olla varovainen, ettei kääryleistä tule liian makeita. Vuole vielä kääryleiden päälle muutamia voilastuja. Alenna uunin lämpötila 175 asteeseen ja anna kaalikääryleiden haututua uunissa vielä tunti-puolitoista. Tarkkaile, etteivät kääryleet pääse kuivumaan. Jos näin meinaa käydä, valele kaalikääryleet lihaliemellä tai kermalla tai vaikka vähän molemmilla.

Kun tunti vähän toista on kulunut, voit sammutta uunin ja antaa kääryleiden jäähtyä yhdessä uunin kanssa, jos vain maltat. Toinen vaihtoehto on keitellä perunat ja syödä kääryleet tuoreeltaan ruskean kastikkeen ja puolukoiden kanssa. Säilyttäessä ja lämmittäessä kääryleiden maku ei pahene päin vastoin. Kaalikääryleet ovatkin sen verran aikaa vievää väännettävää, että kerralla kannattaa tehdä iso satsi ja vaikka pakastaa osa.

*

Oikein on voittaja olo. Kaalikääryleet ovat roikkuneet to do -listalla iät ja ajat. Vihdoin sain aikaiseksi, enkä ymmärrä miksi en ole aikasemmin ryhtynyt hommiin. Sateiseen päivään  kaalikääryleiden väkertäminen sopi hyvin. Vaikka kaalikääryleissä riitti tekemistä ja näpräämistä koko aamupäiväksi, ei homma lopulta ollutkaan ihan niin kova kuin mihin olin henkisesti varautunut. Mitään muuta ei samaan aikaan oikein voi tehdä. Uunissa ollessaankin kääryleet vaativat huomiota, kun niitä pitää käännellä ja valella, joten kovin kauas hellan äärestä ei voi lähteä. Samalla vaivalla olisi kannattanut tehdä ehkä vähän enemmänkin. 

Käärylekaali oli minulle uusi tuttavuus. Bongasin sen kaupasta ihan sattumalta. Kaali oli keräkaalia littanampi, eikä sen kerä ole niin tiivis kuin keräkaalissa. Kaalin keittäminen sujui sutjakkaasti ja lehdet sai irroteltua hyvin. Valitettavasti en tullut katsoneeksi, paljonko kaali painoi.

Ilmeisesti täytteeseen olisi voinut laittaa kananmunaa, jotenkin se epähuomiossa jäi laittamatta. Makuun sillä ei juurikaan taida olla vaikutusta, mutta varmasti se olisi sitonut vähän täytettä, joka nyt jäi aika irtonaiseksi. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen, maustoin täytettä vähän reilummin. En oikein osaa tehdä mitään ilman sipulia, joten sitä on lisätty hyvin pieneksi pilkottuna. Valkopippurin lisäksi käytin maustepippuria, koska arvelin, että sitä saattoi Ainokin käyttää. Lipstikka nyt sopii ihan kaikkeen, joten sitä tulee laitettua automaattisesti. Vaikka täytteen koostumuksessa olikin vähän sanottavaa, maku oli kohdillaan.

Keitetyt perunat, kaalikääryleet ja ruskea kastike on perinneruokaa parhaimmillaan, ja on mukava huomata, että perinneruoka kelpaa myös lapsille. Kovin monta kaalikäärylettä ei jäänyt jäljelle, mutta sen verran, että ensi viikolla saattaa olla kateellisia työkaverita lounaspöydän ääressä. 

Smetana punajuuret - arki-illan ruuan upgreidaus

Kotoa pois vietetty viikonloppu tarkoittaa sitä, että arki-iltoina ruuan valmistus on aloitettava A:sta. Maanantaina töistä tultuani laitoin ensimmäisenä punajuuria kiehumaan. Sitten laitoin hellalle toisenkin vielä toisenkin kattilan ja vasta sitten riisuin takin ja vaihdoin kotivaatteet. Kuulostaako tutulta? Työssäkäyvän perheen äidin arkea, miksei isänkin. Ainakin meillä arkiruuan laittaa se, joka ensin ehtii kotiin. Punajuurten kypsyminen ottaa aikansa, mutta niinpä ottaa makaronilaatikkokin. Punajuurten kypsyessä itsekseen, valmistin ison padallisen makaronilaatikkoa. Makaronilaatikon ohjetta en teille nyt kirjoittele, vaan kerron smetana punajuurten yksinkertaisen ja helpon ohjeen. 

*

Smetana punajuuret

500 g punajuuria

1 prk smetanaa

1 tl piparjuuritahnaa

suolaa

vähän hunajaa

tuoretta timjamia

tuoretta oreganoa

(paahdettuja) pinjansiemeniä

Keitä punajuuret kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Anna kypsien punajuurten jäähtyä sen verran, että kädet kestävät kuorimista. Leikkaa punajuuret sopivan kokoisiksi paloiksi.

Sekoita smetanaan piparjuuritahna ja mausteet. Lisää smetanan joukkoon punajuuri lohkot ja anna maustua tovi. 

Lisää päälle pinjansiemeniä ja tarjoa lisäkkeenä. Smetana punajuuret sopivat arkiruuan lisäkkeeksi, mutta niitä kehtaa tarjota vähän juhlavammakin ruuan kanssa. 

*

Täyteläiset smetanaisen punajuuret upgreidasivat maanantain makaronilaatikko-päivällisen uudelle tasolle. Saas nähdä tapahtuuko sama ilmiö huomenna, kun tarjolla on "eilistä" ruokaa. Smetana ei ole rasvaton maitotuote, mutta ei sitä kilokaupalla tarvitse syödäkään. Smetana on niin täyteläistä ja aromikasta, että se riittää maustamaan isonkin määrän punajuuria. Smetanan raikasta happamuutta on hyvä pyöristää pienellä määrällä juoksevaa hunajaa.

Ruuassa käytetyt yrtit olivat muuten omasta yrttitarhasta. Jossa oreganon ja timjamin lisäksi on vielä tarjolla myös persiljaa, rosmariinia, salviaa ja vähän salaattiakin. Suolaviiniheinä, minttu, basilika ja korianteri eivät oikein enää kukoista. Tuota salviaa on tullut käytettyä tosi vähän. Onko sinulla antaa minulle yhtään salviavinkkiä?

Elinvoimaa kotimaasta - Kauhajoen Ruokamessut 2017

Ruoka ja ruokaharrastus on kuljettanut Viikonloppukokkia viime aikoina. Kesän taittuessa syksyyn minulla oli mahdollisuus vierailla Kauhajoen Ruokamessut -tapahtumassa. Tapahtuma järjestetetään kuluvana viikonloppuna, syyskuun ensimmäisenä, Kauhajoella Hämes-Havusen idyllisessä talonpoikaismiljöössä. Tänä vuonna, kun kasvukausi on myöhässä, matka Kauhajoelle taittui upeissa maisemissa. Pellot lainehtivat lähes kullan keltaisena. Vilja on pian valmista korjattavaksi.

Elinvoimaa kotimaasta teeman ympärille rakennettu hieno tapahtuma tavoitti yleisönsä. Tänään, aurinkoisena lauantaina, Hämes-Havusen ympäristö oli täynnä kotimaisen ruuan ystäviä. Paikoin ja ajoittain väkeä oli niin paljon, että kärsimätön olisi voinut hermostua. Messujen teema on hieno ja moniulotteinen. Kiinnostus ja kunnioitus raaka-aineita kohtaan on kasvussa. Olipa sitten kysymys viljellyistä, kasvatetuista tai villistikasvavista raaka-aineista.  Ruokateollisuus ja -teknologia voivat hyvin, samoin vienti, joissa kaikissa on valtavasti potentiaa. Raaka-aineiden jalostus ravinnoksi vaatii innovatiivisuutta ja tuo haasteita ja varmasti sitä elinvoimaa, jota Kotimaassa tarvitaan. Moniulotteinen teema mahdollisti sen, että messuilla on paljon annettavaa laajalle joukolle.

Me aloitimme messuvierailun heti aamusta seuraamalla sundomilaisen kalastajan Tom Blomin taidokasta ahvenen fileerausta ja hauskaa jutustelua keittiömestari Raymond Wesanderin kanssa. Viikonloppukokkilan kalavastaava nyökytteli vieressä, kun keittiömestari ja kalastaja varoittelivat kypsentämästä kalaa liiaksi. Totta se onkin. Kala on usein ylikypsää, ja kun on päässyt oikein kypsennetyn kalan makuun, ei tahtoisi enää sitä ylikypsää syödä. Onneksi kalavastaava on kotona tarkka näissä asioissa.

Ruokamessujen näytteilleasettajakaarti on vaikuttava. Mieltä lämmitti erityisesti se, että lähes kaikki näytteilleasettajat liittyivät tavalla tai toisella ruokaan tai ruuanlaittoon. Muutamat käsityöläiset tuotteineen istuivat hyvin joukkoon ja toivat mukavaa vaihtelua messukävijän silmissä.

Nälkä ei pääse Ruokamessuilla yllättämään. Näytteilleasettajat tarjoilivat maistiaisia tuotteistaan. Milloin nappasin suuhun makean närpiöläisen tomaatin, palasen ylikypsää vartaassa paistettua possua, herkullista juustoa, maailman parasta, keittämättä, valmistettua ohrapuuroa, tömäkkää sinappia, tujauksen tervasiirappia tai pikarillisen raikasta koivun mahlaa. Kaikki elinvoimaisesta kotimaasta.

Eihän toki näillä maistiaisilla koko päivää elellyt. Ruokatarjontaa messuilta löytyi laidasta laitaan. Me päädyimme nauttimaan Hämes-Havusen päärakennuksessa pitopalvelu Minna-Marian lounaan. Lounas oli kunnianosoitus sadonkorjuukaudelle. Oikea ilotulitus! Kesän ensimmäiset muurinpohjalätyt tuli syödyksi Suupohjan lottaperinne yhdistys ry:n kahvilassa sahansoittoa kuunnellen.

Lauantain ohjelmasta olin odottanut eniten Sami Tallbergia, joka kertoi villiyrteistä. Me olimme kuuntelemassa kasvisruokaosiota. Tallbergin osaaminen ja tietämys villiyrttiasioissa on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa. On hienoa, että villiyrttejä nostetaan uudelleen ihmisten tietoisuuteen, sillä niin vain on käynyt, että aikaisemmin villiyrtit ovat olleet luonnollisempi osa ruuanlaittoa ja jokapäiväistä elämää kuin nykyään. Tässä kirjoitaessani vähän harmittelen, etten tullut ostaneeksi messuilta Tallbergin Makuparit-kirjaa, johon on kerätty uskomaton määrä tietoa toimivista raaka-aineyhdistelmistä. Makuparit toimisi loistavana hakuteoksena ja ajatuksien ja ideoiden herättäjänä kotikeittiössäkin.

Ilman ostoksia meidän ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Kalavastaava sai vihdoin kunnollisen fileerausveitsen. Viikonloppukokkilan veitsiasiat ovat nyt järjestyksessä. Minä puolestani hankin kotimaisen pihkamäntyisen leikkuulaudan. Meidän ruokamessu-matka yhdistyi mummula-viikonloppuun, ja sen vuoksi emme halunneet ostaa elintarvikkeita mukaamme, vaikka niitäkin olisi ollut laajalla skaalalla hankittavissa.

Hämes-Havusen lisäksi Kauhajoella on koko joukko vierailukohteita, joissa olisi voinut vierailla. Me valitsimme joukosta vain yhden: Valkoinen Puu Cafe & Shop.  Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, jonka erikoisuutena ovat amerikkalaiset kakut ja leivonnaiset. Valkoisessa puussa valmistetaan myös keramiikkaa. Kahvila toimii Kauhajoen keskustassa vanhassa kotiseututalossa. Rakennuksen yläkerrassa on vaihtuvien näyttelyiden tila Hella-galleria, jossa parhaillaan oli menossa MLL:n Suomi 100v- teeman näyttely kauhajokisista perheistä. Hyväntuulinen ja värikäs perhekuviennäyttely oli varsin puhutteleva; perheitä on erilaisia.

Lisäksi viikonlopun aikana Kauhajoella on koko joukko oheistapahtumia. Itse saatan päästä siivellä osallistumaan yhteen. Mummu on luvannut viedä apukokit Syöminkien yöhön ja Ojalan pakarin kakkubuffettiin on kuulemma pöytävaraus kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.

Minulla ei ole enää huomenna mahdollisuutta vierailla messuilla, mutta jos olisi, kävisin ilman muuta kuuntelemassa vielä lisää villiyrttigurua ja lisäksi ahvenanmaalaista kokkia Michael Björklundia. Jos sinulla ei ole huomiseksi suunnitelmia, suosittelen hyppäämään autoon ja ajelemaan Kauhajoelle syyskesän retkelle tutustumaan mitä kaikkea Elinvoimaa kotimaasta voi pitää sisällään.

Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut