Elinvoimaa kotimaasta - Kauhajoen Ruokamessut 2017

Ruoka ja ruokaharrastus on kuljettanut Viikonloppukokkia viime aikoina. Kesän taittuessa syksyyn minulla oli mahdollisuus vierailla Kauhajoen Ruokamessut -tapahtumassa. Tapahtuma järjestetetään kuluvana viikonloppuna, syyskuun ensimmäisenä, Kauhajoella Hämes-Havusen idyllisessä talonpoikaismiljöössä. Tänä vuonna, kun kasvukausi on myöhässä, matka Kauhajoelle taittui upeissa maisemissa. Pellot lainehtivat lähes kullan keltaisena. Vilja on pian valmista korjattavaksi.

Elinvoimaa kotimaasta teeman ympärille rakennettu hieno tapahtuma tavoitti yleisönsä. Tänään, aurinkoisena lauantaina, Hämes-Havusen ympäristö oli täynnä kotimaisen ruuan ystäviä. Paikoin ja ajoittain väkeä oli niin paljon, että kärsimätön olisi voinut hermostua. Messujen teema on hieno ja moniulotteinen. Kiinnostus ja kunnioitus raaka-aineita kohtaan on kasvussa. Olipa sitten kysymys viljellyistä, kasvatetuista tai villistikasvavista raaka-aineista.  Ruokateollisuus ja -teknologia voivat hyvin, samoin vienti, joissa kaikissa on valtavasti potentiaa. Raaka-aineiden jalostus ravinnoksi vaatii innovatiivisuutta ja tuo haasteita ja varmasti sitä elinvoimaa, jota Kotimaassa tarvitaan. Moniulotteinen teema mahdollisti sen, että messuilla on paljon annettavaa laajalle joukolle.

Me aloitimme messuvierailun heti aamusta seuraamalla sundomilaisen kalastajan Tom Blomin taidokasta ahvenen fileerausta ja hauskaa jutustelua keittiömestari Raymond Wesanderin kanssa. Viikonloppukokkilan kalavastaava nyökytteli vieressä, kun keittiömestari ja kalastaja varoittelivat kypsentämästä kalaa liiaksi. Totta se onkin. Kala on usein ylikypsää, ja kun on päässyt oikein kypsennetyn kalan makuun, ei tahtoisi enää sitä ylikypsää syödä. Onneksi kalavastaava on kotona tarkka näissä asioissa.

Ruokamessujen näytteilleasettajakaarti on vaikuttava. Mieltä lämmitti erityisesti se, että lähes kaikki näytteilleasettajat liittyivät tavalla tai toisella ruokaan tai ruuanlaittoon. Muutamat käsityöläiset tuotteineen istuivat hyvin joukkoon ja toivat mukavaa vaihtelua messukävijän silmissä.

Nälkä ei pääse Ruokamessuilla yllättämään. Näytteilleasettajat tarjoilivat maistiaisia tuotteistaan. Milloin nappasin suuhun makean närpiöläisen tomaatin, palasen ylikypsää vartaassa paistettua possua, herkullista juustoa, maailman parasta, keittämättä, valmistettua ohrapuuroa, tömäkkää sinappia, tujauksen tervasiirappia tai pikarillisen raikasta koivun mahlaa. Kaikki elinvoimaisesta kotimaasta.

Eihän toki näillä maistiaisilla koko päivää elellyt. Ruokatarjontaa messuilta löytyi laidasta laitaan. Me päädyimme nauttimaan Hämes-Havusen päärakennuksessa pitopalvelu Minna-Marian lounaan. Lounas oli kunnianosoitus sadonkorjuukaudelle. Oikea ilotulitus! Kesän ensimmäiset muurinpohjalätyt tuli syödyksi Suupohjan lottaperinne yhdistys ry:n kahvilassa sahansoittoa kuunnellen.

Lauantain ohjelmasta olin odottanut eniten Sami Tallbergia, joka kertoi villiyrteistä. Me olimme kuuntelemassa kasvisruokaosiota. Tallbergin osaaminen ja tietämys villiyrttiasioissa on ainutlaatuista ja kunnioitettavaa. On hienoa, että villiyrttejä nostetaan uudelleen ihmisten tietoisuuteen, sillä niin vain on käynyt, että aikaisemmin villiyrtit ovat olleet luonnollisempi osa ruuanlaittoa ja jokapäiväistä elämää kuin nykyään. Tässä kirjoitaessani vähän harmittelen, etten tullut ostaneeksi messuilta Tallbergin Makuparit-kirjaa, johon on kerätty uskomaton määrä tietoa toimivista raaka-aineyhdistelmistä. Makuparit toimisi loistavana hakuteoksena ja ajatuksien ja ideoiden herättäjänä kotikeittiössäkin.

Ilman ostoksia meidän ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Kalavastaava sai vihdoin kunnollisen fileerausveitsen. Viikonloppukokkilan veitsiasiat ovat nyt järjestyksessä. Minä puolestani hankin kotimaisen pihkamäntyisen leikkuulaudan. Meidän ruokamessu-matka yhdistyi mummula-viikonloppuun, ja sen vuoksi emme halunneet ostaa elintarvikkeita mukaamme, vaikka niitäkin olisi ollut laajalla skaalalla hankittavissa.

Hämes-Havusen lisäksi Kauhajoella on koko joukko vierailukohteita, joissa olisi voinut vierailla. Me valitsimme joukosta vain yhden: Valkoinen Puu Cafe & Shop.  Valkoinen Puu on lifestyle-yritys, jonka erikoisuutena ovat amerikkalaiset kakut ja leivonnaiset. Valkoisessa puussa valmistetaan myös keramiikkaa. Kahvila toimii Kauhajoen keskustassa vanhassa kotiseututalossa. Rakennuksen yläkerrassa on vaihtuvien näyttelyiden tila Hella-galleria, jossa parhaillaan oli menossa MLL:n Suomi 100v- teeman näyttely kauhajokisista perheistä. Hyväntuulinen ja värikäs perhekuviennäyttely oli varsin puhutteleva; perheitä on erilaisia.

Lisäksi viikonlopun aikana Kauhajoella on koko joukko oheistapahtumia. Itse saatan päästä siivellä osallistumaan yhteen. Mummu on luvannut viedä apukokit Syöminkien yöhön ja Ojalan pakarin kakkubuffettiin on kuulemma pöytävaraus kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle.

Minulla ei ole enää huomenna mahdollisuutta vierailla messuilla, mutta jos olisi, kävisin ilman muuta kuuntelemassa vielä lisää villiyrttigurua ja lisäksi ahvenanmaalaista kokkia Michael Björklundia. Jos sinulla ei ole huomiseksi suunnitelmia, suosittelen hyppäämään autoon ja ajelemaan Kauhajoelle syyskesän retkelle tutustumaan mitä kaikkea Elinvoimaa kotimaasta voi pitää sisällään.

Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut

Maunon päivän mustikkatäytekakku

Kermakakku on kermakakku! Käytän hyväkseni jokaisen mahdollisuuden tehdä täytekakkua. Niin hyvää se on. Viimeksi kun oli tilaisuus valmistin kermakakun, joka maistui mustikalle, valkosuklaalle ja kardemummalle. Naked cake on viikonloppukokin keittiössä yhä edelleen testaamatta. Meillä ollaan vanhanaikaisten kermakakkujen ystäviä. Ehkä kermakakku on siksi niin hyvää, että sitä saa vain niin harvoin. Tarjosin mustikkatäytekakkua Maunon päivän rapukesteissä jälkiruuaksi. Täytekakku ja kahvi on mielestäni paras mahdollinen jälkiruoka rapuaterialle.

Sen jälkeen kun löysin kakkuohjeen, jossa jauhojen ja sokerin määrä saadaan kertomalla kananmunien paino 0,7, en ole muulla ohjeella sokerikakkupohjia leiponutkaan. Tällä ohjeella onnistuu aina! Kakku ei lässähdä keskeltä ja rakenne on sellainen, että pienikin kakku on helppo leikata 3 osaan. Olen huomannut, että tällä ohjeella 3 munan sokerikakusta tehty täytekakku riittää hyvin 8-10 hengelle. Kolmen munan kakun paistan yleensä 20 cm irtopohjavuuassa.

Toinen luotto-ohjeeni on curd. Tahna syntyy milloin mistäkin marjasta ja aina mikrossa. Curd on melkein ainoa asia, jonka valmistamiseen meillä tarvitaan mikroa. Mustikkatäytekakun täytteeksi valmistin luonnollisesti mustikkacurdia, muut curd-kokeilut löytyvät curd-tunnisteella. Mustikkacurd menee ehdottomasti curd-kokeilujen kärkipäähän. Tarkempi curdin ohje löytyy alla olevasta reseptistä.

*

Maunon päivän mustikkatäytekakku

3 munan sokerikakkupoja

kostutukseen maitoa

Mustikkacud

2 dl mustikoita

1 dl vettä

1 tl sokeria

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

50 g voita

Valkosuklaamousse

100 g valkosuklaata

2 valkuaista

1 dl kermaa

1 dl turkkilaista jugurttia

1 tl kardemummaa

Koristeluun

3 dl vispikermaa

pensasmustikoita

mintunlehtiä

Aloitetaan mustikkacurdin valmistamisesta. Laita kattilaan mustikat, vesi ja sokeri. Kiehauta aineet ja painele mustikat siivilän läpi mikron kestävään astiaan. Tarkoitus on saada aikaan noin 1,5-2 dl mustikkamehua. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Lisää jäähtyneen mustikkamehun joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat ja voi. Laita aineet mikroon ja pyöritä mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia. Ota astia mikrosta ja sekoita voimakkaasti vispilällä. Toista 30 sekuntin mikrotus ja sekoitus, kunnes curd on paksuuntunut. Yleensä toisto tarvitsee tehdä 5-6 kertaa. Curd paksuuntuu vielä jonkin verran jäähtyessään.

Curdin jäähtyessä valmista valkosuklaamousse. Aloita sulattamalla suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Valmista valkuaisista vaahtoa ja vaahdota myös kerma. Kun sulatettu suklaa on hieman jäähtynyt, yhdistä se turkkilaiseen jugurttiin. Lisää suklaa-jugurttiseokseen kermavaahto ja mausta kardemummalla. Lisää moussemassaan vielä  valkuaisvaahto varovasti nostellen.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Aloita kakun kokoaminen. Kostuta alinta pohjaa maltillisesti maidolla. Se saa lisää kosteutta ylemmistä osista. Lisää pohjan päälle kerros mustikkacurdia ja kerros valkosuklaamoussea. Laita päälle toinen osa kakkupohjaa, kostuta ja lisää täytteet. Nosta päällimmäiseksi viimeinen kakkupohjan osa ja kostuta hyvin. Laita kakku, jos mahdollista, yön yli makuuntumaan jääkaappiin. 

Koristele kakku kermavaahdolla, pensasmustikoilla ja mintunlehdillä. Mitä lähempänä tarjoilua voit kakun koristella, sen parempi. Kermavaahto ei ainakaan parane odotellessaan.

*

Hyvän täytekakun valmistaminen ottaa aikaa useamman päivän. Kaikkein paras on, jos pohjan ehtii leipoa päivää ennen täyttämistä. Kakku olisi hyvä ehtiä täyttää tarjoilua edeltävänä päivänä, että maut ehtivät tasaantua ja kakku kostua tasaisesti. Kermakoristelu kannattaa jättää niin viime tippaan kuin mahdollista. Jos koristelun joutuu tehdä paljon ennenmmin, hyvä ja tiivis säilytysastia auttaa siinä, että kermavaahto säilyy tuoreena, eikä ala kuivaa tai ottaa makuja ja hajuja itseensä.

Curdin valmistaminen mikrossa on tosi helppoa ja parin epäonnistuneen hellalla keittämisen jälkeen olenkin tykästynyt tähän mikrossa valmistamiseen. Mustikan kuori taitaa olla sen verran ohut, että marjan voisi käyttää kokonaisena tahnassa, mutta esimerkiksi puolukassa on sen verran paksu kuori, että marjasta kannattaa tehdä ensin mehu. Ohjeen mukaan keitettynä mustikkatahnaa tuli sen verran iso annos, että kaikki ei kulunut kakkuun. Ylijäänyttä curdia ei kannata heittää pois, sillä se säilyy hyvin jääkaapissa parikin viikkoa. Mustikkatahnaa voi käyttää esimerkiksi paahtoleivän päällä makeana levitteenä.

Päädyin maustamaan valkosuklaamoussen kardemummalla, joka on aivan loistava makupari mustikalle. Lisäsin moussemassaan myös turkkilaista jugurttia keventääkseni moussea hieman. Se taisi olla hyvä ratkaisu, sillä pelkällä kermalla tehty täyte yhdessä mustikkacurdin kanssa olisi voinut olla liian tunkkainen ja raskas. Nyt kakku pysyi raikkaana ja kepeän oloisena.

Yleensä käytän tavallista, kotimaista metsämustikkaa, mutta kakun täytteeksi ostin vartavasten pensasmustikkaa. Ajattelin, että pensasmustikan pysyvän varmemmin ehjänä. Rikkoutuessaan mustikka värjää ikävästi kermaa. Kaunishan tuo pensasmustikka on, mutta maultaan metsämustikka on aivan omaa luokkaansa.

Olisi kiva kuulla millaisia kakkuihmisiä te olette? Onko muita, joille maistuu perinteinen täytekakku?

Mustikkapuuro, jossa säilyy mustikan syvä maku ja kaunis väri

Tänä syksynä mustikka on ollut näillä main kiven takana. Vaikka pidän metsässä kuljeskelusta, jätän mustikat mielelläni toisten poimittavaksi. Onneksi marjoja voi ostaa! Tänä vuonna jouduin huhuilemaan mustikoita moneen kertaan ennen kuin tärppäsi. Paikallinen fb-ryhmä marjapörssi on aarre. Siellä myyjä ja ostaja kohtaavat, ja kaupat tulee aina tehdyksi sopuhintaan. Paras mustikkasesonki on täällä Pirkanmaalla jo loppumassa, mutta vielä ehtii keitellä mustikoista vispipuuroa. Puolukkapuurosta poiketen mustikat kannattaa laittaa puuroon tuoreena, keittämättä.

*

Mustikkavispipuuro

1 l vettä

1,5 dl spelttimannasuurimoita

1 dl sokeria

ripaus suolaa

1 tl vaniljasokeria

500 g mustikoita

koristeluun 

turkkilaista jugurttia

mintunlehtiä

tomusokerissa pyöriteltyjä mustikoita

Soseuta mustikat sauvasekoittimella soseeksi ja laita sivuun odottamaan.

Kiehauta vesi. Lisää kiehuvaan veteen mannasuurimot ja sokeri. Keitä 5 minuuttia tai pakkauksen ohjeen mukaan, kunnes puuro on kypsää. Mausta ripauksella suolaa.

Yhdistä mustikkasose ja puuro. Vaahdota jäähtynyt puuro kuohkeaksi yleiskoneella tai sähkövatkaimella.

Koristele mintunlehdillä, tomusokerissa pyöritellyillä mustikoilla ja turkkilaisella jugurtilla.

*

Vispipuuro maistuu koululaisen välipalana tai jopa jälkiruokana. Koska mustikat on lisätty puuroon tuoreena, puuro ei säily montaa päivää hyvänä. Vaikka ainakin meillä säilyvyysongelmaa ei ollut niin nopeasti puuro tuli syödyksi. Ensin sitä syötiin sunnuntaina jälkiruuaksi ja se mitä jäi, tuli syödyksi maanantaina, kun koululaiset tarvitsivat välipalaa.

Meillä ilmeisesti ollaan puuroihmisiä, ja on kiva huomata, että apukokit saattavat toisinaan keitellä omatoimisestikin aamupalaksi mikropuurot. Blogista löytyy puuro-tunnisteen alta useampi resepti. Lauantaina sienestämässä huomasin, että puolukka alkaa pian olla kypsä. Melkein jo suussa maistuu paitsi vispipuuro niin ruismarjapuuro puolukoista. Sellaista on saatava!

Tuorepuuro mantelimaidosta, chiansiemenistä ja marjoista

Olen koittanut pitää kesästä kynsin hampain kiinni, ja siksi olen syönyt vielä kylmiä tuorepuuroja, vaikka talvella syön pääosin lämmintä kaurapuuroa. Molemmat, sekä lämpimän puuron, että kylmän tuorepuuron syön marjojen kanssa. Puuro on hyvä alku päivälle. Tuorepuurossa käytän useimmiten nesteenä piimää, kuten mango-tyrnituorepuurossakin. Siihen aina samaan joskus kyllästyy, ja kaipaa vaihtelua. Minä hain tuorepuuroon vaihtelua mantelimaidosta. Lisäksi korvasin osan kaurahiutaleista chiansiemenillä.

*

Tuorepuuro mantelimaidosta, chiansiemenistä ja marjoista

1 annos

0,75 dl kaurahiutaleita

1 rkl chian-siemeniä

2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa

1 tl vaahterasiirappia

metsävadelmia

mustikoita

cashew-pähkinöitä

Sekoita ainekset marjoja ja pähkinöitä lukuunottamatta ja laita yöksi jääkaappiin. 

Lisää aamulla puuron päälle marjat ja pähkinät ja nauti aamiaiseksi.

*

Etsin pitkään hyvää suhdetta ainesosille. Lopulta se löytyi. Vaikka piimään tehtyyn tuorepuuroon en kaipaa sokeria tämä makeuttamattomaan mantelimaitoon tehty kaipasi sitä ehdottomasti. Muuten puurosta tuli jotenkin vetisen makuista. Vaahterasiirappia tarvitsee lisätä vain aivan vähän. Se on niin makeaa.

Chian-siemet ovat minulle uusi tuttavuus, ja olen vasta testaillut koko siemeniä niin paljon ja monta vuotta kuin tästä superfoodista onkin jo kirjoitettu ja puhuttu.  Chian-siementen kanssa oli vähän säätämistä. Suutuntuma ei vanukkaassa ollut oikein mieleinen, mutta kaurahiutaleiden kanssa katoaa fiilis, että söisi sammakonkutua. Chian-siemet turpoavat älyttömästi, joten nestettä tarvitaan runsaasti. Chian-siemenet pitävät nälän hyvin kurissa ja auttavat myös ylläpitämään verensokeria tasaisena. Siksi taidankin käyttää niitä toisinaan osana aamiaista. 

Kuitenkin, kun superfoodista puhuttaan, taidan enimmäkseen hehkuttaa kotimaisten marjojen puolesta. Laiskanpuoleisena poimijana olen kiitollinen siitä, että mustikat voi ostaa torilta. Mansikat sentään keräsimme itse, eikä siinä edes kauaa nokka tuhissut. Apukokit ovat jo aika nopeita poimijoita. Monena kesänä olen kerännyt paljon metsävadelmia, mutta tänä vuonna niiden laatu oli niin huono, että sain säilöön vain aivan vähän. Onneksi on työkaveri, jonka viinimarjapensaaseen pääsin täydentämään vadelmasadon puutteita. Kiitos vaan!

Vielä palaan tuorepuuron rakenteeseen parin lauseen verran. Pidän siitä, että makuaineet lisätään puuroon vasta juuri ennen nauttimista. Näin puuro säilyy kauniimman värisenä ja marjojen ja etenkin pähkinöiden rakenne miellyttävänä. Syötkö sinä tuorepuuroja? Millainen tuorepuuro on suosikkisi?

Mitä makuja! Smaku 2017 Porvoossa

Minulle tarjoutui hieno tilaisuus päästä tutustumaan Haikon kartanoon ja vähän laajemminkin Porvoossa järjestettävään Smaku 2017 tapahtumaan. En miettinyt montaakaan kertaa osallistuisinko, vaikka Porvoon vierailu osui keskelle kiireistä työviikkoa. Joskus on hyvä rikkoa rutiineita ja tarttua hetkeen. Hyppäsin Nainen talossa -blogin Katjan kanssa Pirkanmaalta bussiin, ja Helsingistä saimme seuraamme vielä Suusta suuhun -blogin Aliisan. Matka itäiselle Uudellemaalle taittui nopeasti. 

Matkan varrella vähän jännitimme mitä tuleman pitää kun vettä vihmoi bussin ikkunaan ihan vaakasuoraan, mutta elokuinen Porvoo antoi parastaan. Haikon kartanon miljöö on aivan ainutlaatuinen, sen ensikertaa Haikossa vierailevana ymmärsin heti. Haikossa meidät vastaanottivat markkinointipäällikkö Johanna Malmivaara ja keittiöpäällikkö Jyrki Yli-Uotila, jotka kertoivat meille paitsi Haikon kartanon ruokatuotteesta myös Smaku 2017-tapahtumasta.

Smaku-tapahtuma järjestetään Porvoossa tänä vuonna toista kertaa. Tapahtumassa on mahdollisuus kahden viikon ajan (14.8 alkaen) vierailla porvoolaisissa huippuravintoloissa ja maistella tapahtumaa varten suunniteltuja ruoka-annoksia. Ruoka-annokset ovat ravintolasta riippuen alku-, pää- tai jälkiruokia. Toisissa ravintoloissa on useampi vaihtoehto, joissakin vain yksi. Annokset ovat maistelukokoisia, ja niitä myydään viiden euron hintaan. Yleisö voi äänestää suosikkiannostaan. Smaku 2017 huipentuu 26.8.2017 järjestettävään ruokajuhlaan Kulttuuritalo Grandissa, jossa muun muassa valitaan Porvoon makuaarre yleisöäänestyksen ja asiantuntijaraadin valintojen perusteella.

Smaku-tapahtuman idea on loistava! Ruuasta pitävä yleisö pääsee maistelemaan huippuravintoloiden annoksia edulliseen hintaan. Annokset eivät välttämättä sellaisenaan löydy ravintolan listalta, mutta kyllähän niistä välittyy ajatus siitä, millaista ruokaa kukin ravintola tarjoaa. Sokkona ravintoloita ja annoksia ei tarvitse valita, sillä Smaku ruokatapahtumasta on painettu esite, jossa ravintolat esittelevät annoksensa. 

Haikossa Smakuun oli lähdetty mukaan kolmella annoksella. Pääsimme maistelemaan Haikon annokset kauniisti katettuun pöytään Romanov-saliin. Haikon kartano tarjosi alkuruokana Haikonselän kalatoastin, pääruokana Shephers´s Pie ja jälkiruokana maitosuklaata ja puolukkaa. Haikon annokset olivat kunnianosoitus kotimaisille raaka-aineille. Annoksista löytyi paikallisen kalastajan pyytämää veden viljaa, villiyrttejä, metsäsieniä, marjoja, oman puutarhan kukkasia, lähialueilla tuotettua lihaa ja kasviksia.

Mielenkiintoisia osasia olivat esimerkiksi alkuruuan kehäkukilla värjätty sitrus-aioli ja pääruuan gratiini, jossa oli perunan lisäksi käytetty kaskinaurista. Pääruuan sieniliemi oli voimakkaan umamisena niin maukas, että taisimme kaikki syödä sen viimeiseen pisaraan.  Jälkiruoka oli Haikon annoksista ehkä vähiten yllätyksellisin. Maukas se kyllä oli! Annoksen hauska yksityiskohta oli valkosuklaasta valmistettu kuppi, johon laventelilla maustettu maitosuklaavanukas ja puolukkamousse oli aseteltu. Pidin tosi paljon siitä, että Haikossa oli tapahtumaa varten kehitelty alku-, pää-, ja jälkiruoka. Vaikka annokset olivat maistelukokoisia, jäi sellainen fiilis kuin olisi syönyt kokonaisen aterian.

Haikon kartano: Haikonselän kalatoast

Haikon kartano: Shepherd´s Pie

Haikon kartano: Maitosuklaata ja puolukkaa

Haikosta matka jatkui kohti Porvoon keskustaa, jossa meitä oli vastassa Porvoon kaupungin matkailusta Hanna Palo. Hanna johdatti meidät ensimmäisenä Bistro Sinneen oli mukana Smakussa myös kolmella annoksella. Catch a fish oli lämmin alkuruoka-annos kotimaisista muikuista ruskistetusta voista ja perunasta. Pääruoka-annos jäi mieleen erityisesti esillepanonsa ansiosta. Suomalainen takoo oli rakennettu jäkäläpedille. Kylmän annoksen riimihärkä, sinapinsiemenet ja kanttarellit tarjoiltiin ohueksi leikatusta selleritakosta. Suomalainen takoo oli maustettu vahvasti metsäisillä mauilla kuten kuusenkerkällä ja ginillä. Rohkeat maut ja yllätyksellinen esillepano ei mennyt metsään. Ainakin minuun upposi.

Sinnen jälkiruoka taisi olla paras torstaina nauttimani. Whip it! Whip it Good! Annos rakentui niinkin yksinkertainen ruokalajin kuin omenavispipuuron harteille. Purutuntumaa tuli makeista omena-mantelicrumblesta ja popcandystä, joiden makeutta suolakinuski vähän haastoi. Annokseen olisi kuulunut vielä hopeatoffeejäätelö, mutta pakastimen hajoamisen vuoksi se oli jouduttu korvaamaan vanilijajäätelöllä, joka mielestäni sopi annokseen oikein hyvin. En osannut lakritsaista aromia siihen kaivata.

Bistro Sinne: Suomalainen takoo

Bistro Sinne: Catch a fish

Yhteensä kuuden maisteluannoksen jälkeen huokaisin helpotuksesta kun huomasin, että Bistro Gustaf tarjoilee vain aivan pienet annokset. Lasillinen shamppanjaa ja osteri sopi tähän väliin paremmin kuin hyvin. Toisena annoksena bistrossa tarjoiltiin dubonnetpäärynää Roquefort-juuston ja hunaja huurrettujen saksanpähkinöiden kera. Bistro Gustafin vahvuus oli erityisesti tunnelmassa. Olin porvoolaisessa ravintolassa, mutta minusta tuntuu kuin olisin poikennut pariiisilaiseen bistroon.

Bistro Gustaf: Osteri

Bistro Gustaf: Dubonnetpäärynää

Viimeisimpänä vierailimme Porvoon tuomiokirkon takana Sicapellessä. Ilta oli niin lämmin, että päädyimme terassille nauttimaan Baby Gem -nimisen annoksen. Annos piti sisällään sydänsalaattia, purjohiiltä, lämpimän Västerbotten-kastikkeen, tattaria ja upean vihreää yrttiöljyä. Vierailumme ravintoloista Sicapelle oli ainoa, joka oli miettinyt annokseen sopivan viinin. Slovenialailen alkuviini taisikin olla ensimmäinen maistamani alkuviini. Mielipiteitä jakava alkuviini valmistetaan mahdollisimman luonnonmukaisin menetelmin ilman torjunta- ja lisäaineita. Viinin käyminenkin tapahtuu rypäleen omilla hiivoilla. Baby Gemille tämä viini oli täydellinen pari. Sicapellen terassilla kelpasi istua iltaa laventeleiden tuoksussa.

Sicapelle: Slovenialainen alkuviini

Sicapelle: Baby Gem

Sicapellestä meillä olikin jo kiire kotiin, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä ihailemaan horisonttiin laskevaa aurinkoa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, ja jos vatsa olisi vielä vetänyt, olisin mielelläni käynyt maistelemassa vielä muutaman muunkin annoksen. Tulipahan nyt itsekin todettua, että ei ole mitään huhupuhetta: Porvoo on ruokakaupunki! Minulla ei ole mahdollisuutta tänä vuonna vierailla toistamiseen Smaku annoksia maistelemassa, mutta jos sinulla on mahdollisuus, käy ihmeessä tsekkaamassa tämä kesäinen tapahtuma. Sen verran kaupungin runsas ravintolatarjonta jäi kutkuttelemaan mielenpäälle (tai vatsanpohjaan), että aloin suunnitella uutta retkeä Porvooseen! Romanttinen Haikko houkuttaisi. Siellä kelpaisi viettää esimerkiksi nurkan takana lymyävä 11. hääpäivä.

Yhteistyössä Haikon kartano