Kevyt illallinen: katkarapu-paprikapata

Katkarapu-paprikapata taitaa olla aikamoista retroruokaa. Raaka-aineet ja maut viittaavat mielestäni kultaiselle 80-luvulle. Katkarapujen ja paprikan lisäksi pataan tulee herkkusieniä ja paljon currya.  Katkarapu-paprikapata kuuluu meidän perheessä kevyet herkut  -sarjaan, ja ruoka onkin vakiintunut tammikuiseksi lauantai-illalliseksi. Tulisena ruokana se sopii hyvin näihin paukkupakkasiin, vaikka, toisaalta, tulinen pata maistuu myös helteisen kesäpäivän päätteeksi. Hellepäivän illan ruokana olenkin tottunut syömään katkarapu-paprikapataa anoppilassa, josta resepti on meidän keittiöön kulkeutunut.

*

Katkarapu-paprikapata

voita ja öljyä paistamiseen

punainen, keltainen ja vihreä paprika

sipuli

tuoreita ja herkkusieniä

pala purjoa

2 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

1 rkl sokeria

tomaattipyrettä

1-2 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

1 prk paseerattua tomaattia

1 tl samba oelekia

currya reilulla kädellä

450 g katkarapuja

Kuullota pilkottua purjoa ja tuoreita herkkusieniä öljy-voiseoksessa kasarissa. Siirrä vähäksi aikaa sivuun.

Pilko sipuli ja paprikat suikaleiksi. Laita kasariin tarvittaessa lisää öljyä ja voita. Kuullottele jeeraa ja chiliä vähän aikaa seoksessa. Lisää tomaattipyre ja sokeri. Kuullottele sekoitellen minuutti pari ja lisää kasarille pilkotut sipuli ja paprikasuikaleet ja kuullottele taas hetkinen.

Lisää paseerattu tomaatti ja loput mausteet kasariin. Sekoittele hyvin ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes paprikat ovat lähes kypsiä. Lisää kerma ja kiehauta vielä kerran ylös.  Kun pata on tulikuumaa, lisää pannulle hyvin valutetut katkaravut ja aiemmin kuullottamasi sienet ja purjo. Sekoita nopeasti, mutta varo enää keittämästä, että ravut eivät turhaan sitkisty.

Tarjoa hetimmiten keitetyn riisin tai tuoreen leivän kera.

*

Jälleen kerran on sellaista ruokaa, että suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla aika tarkkana. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa (chili, curry, samba oelek) on kaikissa suolaa, suolan määrä on äkkiä huikea. Reseptissä lukee curryn kohdalla "reilulla kädellä", ja sitä currya oikeasti todella laitetaan rennolla kädellä, ruokalusikallinen ehkä parikin. Ihan alkuperäinen anopilta saatu resepti on vuosien saatossa muokkautunut omaan suuhun sopivaksi. Esimerkiksi jeeraa ei alkuperäisessä reseptissä ole. Usein lisään pataan myös savupaprikajauhetta, joka sopii makumaailmaan erinomaisesti, mutta nyt se unohtui. Alkuperäisessä reseptissä on myös mainittu makea chilikastike, mutta itse olen korvannut sen laittamalla sokeria, muscovado-, ruoko-, tai ihan tavallista, mitä milloinkin sattuu olemaan mausteeksi ruokaan. Vielä yksi vinkki: pataan tulevat katkaravut kannattaa sulattaa ja valuttaa huolella, ettei ravuista tule liikaa nestettä ruokaan. 

Pohdiskelin viime vuoden puolella myös meidän perheen kasvisten syötiä. Vaikka tämäkään ruoka ei ole kasvisruoka, on se lihaton ruoka. Ehkä tämäkin resepti pitäisi kaivaa useammin esiin. Kevyttä ruokaa ja paljon kasviksia, melkein huomaamatta.

Juuri parhaillaan lunta sataa niin paljon, että järven selälle ei enää taida helposti päästä luistimilla. Viime viikonloppuna luistelu onnistui hyvin, jos ei pelännyt pakkasta. Kylmää ja kaunista!

Soppalauantai: kaalikeitto

Lauantaina oli kaalinrakastajan herkkupäivä. Keittelin meille lounaaksi isolla kattilalla kaalisoppaa. Löysin juuri sopivan kokoisen kaalinpään kaupasta. Sellaisessa parin kilon kaalissa, joita kaupassa usein on myynnissä, on nelihenkiselle perheellekin tekemistä, mutta tuollainen noin kilon kokoinen on helposti voitettavissa.

*

Kaalikeitto

1 kg keräkaalia

5 keskikokoista porkkanaa

palsternakka

2 pienehköä sipulia

500 g naudan jauhelihaa

suolaa

maustepippuria

mustapippuria

2 laakerin lehteä

muutamia kuivattuja lipstikan lehtiä

2 lihaliemikuutiota

öljyä jauhelihan paistamiseen

vettä

Pilko kaali ja paahda se useissa erissä kuivalla pannulla. Siirrä paahdettu kaali isoon kattilaan  (5 l) odottamaan.  Kuori, pilko ja pyöräytä paistinpannulla öljyssä myös porkkanat, palsternakka ja sipuli ja laita sitten kaalin kanssa kattilaan. Ruskista jauheliha, ja siirrä kattilaan. Lisää kattilaan mausteet ja vesi niin, että kaali ja muut raaka-aineet peittyvät. Anna kiehua hiljalleen tunnin pari. Soppaan tulee sitä enemmän makua, mitä kauemmin se hautuu kattilassa. Valmista syötäväksi se on kuitenkin jo nopeastikin, heti kun kasvikset ovat kypsiä.

*

Ruokaisempaa keitosta saa lisäämällä joukkoon vähän perunaa. Meillä kaikki pitävät kaalista, joten en laittanut keittoon ollenkaan perunaa. Normaalisti käytän hyvin vähän liemivalmisteita, mutta saadakseni keittoon enemmän makua, lisäsin pari kuutioita, joka ei viiden litran kattilassa ole suurikaan määrä. 

Harmi, että pakastimessa ei ollut enää karitsanlihaa. Miten hyvää kaalikeitosta olisikaan tullut, kun olisi ensin keittänyt karitsan (tai miksei naudankin) luullista lihaa ja säästänyt liemen keiton liemeksi. No, karitsan ruho on tilattuna tammikuun lopulle. Ehkä otan uusinnan kaalikeitosta vielä tämän talven aikana. Kaalikeitto ei ota ollenkaan nokkiinsa lämmityksestä. Lämmitettävää jäi ainakin yhteen arki-iltaan, ja yhdet lounaatkin siitä riittää aikuisille. 

Kylmistä säistä huolimatta meillä on ulkoiltu. Lapset luistimilla, minä kameran kanssa. Täytyy ottaa Kotijärven jäästä kaikki hyöty irti!

Smoothie on pikainen välipala

Joulun jälkeinen arki ei onneksi alkanut rytinällä. Vuoden ensimmäisen viikon keskelle osui loppiainen. Ulkoilu pitkän kaavan mukaan ei tänään oikein onnistunut. Pakkanen on pyörinyt parinkymmenen asteen paremmalla puolella. Hyödynsin lämpömittarin miinuslukemat sulattamalla pakastimen. Muutenkin päivä on kulunut siivoillen joulua pois. Yksi ikuisuusprojekti saatiin myös päätökseen, kun lasten leikkiessä päiväkotia saimme  työhuoneen miljoonakaapin järjestykseen Miten voi yhteen kaappiin kertyä paljon roinaa , rompetta ja ihan silkkaa roskaa? Siinä touhutessa tuli nälkä. Nälkä oli apukokeillakin. Koska päivä oli jo pitkällä, piti välipalaksi keksiä jotain, joka ei olisi liian täyttävää ennen ruokaa, mutta josta saisi energiaa, että jaksaa odottaa ruokaa. Alkuvuoden terveellisemmän elämän teemaankin välipalan piti sopia.

*

Smoothie

1 banaani

2,5 dl rasvatonta luonnonjugurttia

2,5 dl sokeroimatonta mustikkakeittoa

1 rkl vehnäleseitä

1 rkl ruisleseitä

Mittaa ainekset korkeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella smoothieksi. Nauti välipalaksi tai vaikkapa iltapalaksi

*

Smoothie on mitä mainioin välipala. Se valmistuu tuossa tuokiossa. Lapsetkin osaavat sen valmistaa itselleen. Raaka-aineena voi käyttää mitä vaan kaapista sattuu löytymään.  Yksinkertaisimmillaan ihan muutamakin raaka-aine riittää. Melkein mitkä tahansa hedelmät, hieman jäiset marjat, tuoremehut, soseet, yrtit, vihannekset, leseet, siemenet, pähkinät jne sopivat smoothieen. Mielestäni banaanista tulee riittävästi makeutta, mutta jos käytät esimerkiksi happamampia marjoja smoothieta voi makeuttaa hunajalla tai sokerillakin. Ohjeita löytyy pilvin pimein kunkin mieltymyksiin ja ruokavalioihin sopivaksi. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Vaikka et omistaisia blenderiä, ei haittaa, smoothie onnistuu oikein hyvin sauvasekoittimellakin.

Päivän touhujen lisäksi kävimme smoothien jälkeen hieman ulkoilemassakin, sopivasti auringon laskiessa. Lyhyt kävelylenkki kotijärven jäällä, raikkaassa ilmassa, teki ruokahalulle ihmeitä. Jäällä oli jäljistä päätellen ollut kulkijaa, jos jonkin moista. Pakkasta oli uhmattu jäljistä päätellen kävellen, luistimilla, suksilla, polkupyörillä, ja niin edelleen. Jäällä näkyi myös jäniksen, ketun ja koirien jälkiä, totta kai.

Kylmäsavulohipasta - juhlien jälkeen paluu arkeen

Uusi vuosi ja uudet kujeet tavataan sanoa. Uusi kuje olkoon se, että julkaisen heti vuoden alkuun arkiruokareseptin. Loppuvuodesta kun tuli harmiteltua sitä, että arkiruoka ei juurikaan näy blogissa. Savulohipasta on yksi perheen suosikeista, paitsi makunsa myös helppoutensa puolesta.

*

Kylmäsavulohipasta

pastaa

vettä 

suolaa

oliiviöljyä

punasipulia

kylmäsavulohta

mustia oliiveja

smetanaa tai creame fraichea

Keitä vesi kiehuvaksi ja mausta se suolalla välimeren makuiseksi. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kypsäksi.

Kun pasta on lähes kypsää, ala valmistaa kastiketta. Tämä ei monta minuuttia kestä. Laita kattilaan hieman öljyä ja kuullota siinä viipaloitu punasipuli. Lisää  pilkotut kylmäsavulohiviipaleet kattilaan ja sekoita. Lisää vielä smetana ja mustat oliivit ja sekoita hyvin. Varo ylikypsentämästä lohta! Tarkoitus on vain saada aikaiseksi lämmin kastike.

Kun pasta on kypsää, valuta se lävikössä. Yhdistä kypsä pasta ja kastike ja tarjoile.

*

Tämä helppo, nopea ja maukas pasta on meillä erityisesti lasten makuun, vaikka kyllä tämä aikuisillekin kelpaa. Pastan valmistuksessa kannattaa olla tarkkana suolan määrässä. Kala on aika suolaista samoin oliivit, välttämättä suolaa ei tarvitse lisätä lainkaan. 

Muutoin kujeet ovatkin uudet vain verrattuna vanhaan vuoteen. Varsin tavalliset tammikuiset tavat ovat tässä taloudessa. Tammikuu tarkoittaa taas tänäkin vuonna terveellisempää elämää. Uuden vuoden kunniaksi on taas tänäkin vuonna päätetty vähän kiinnittää huomiota ruuan terveellisyyteen ja keveyteen. Terveellistäkin ruokaa nautitaan kohtuudella, mutta herkkuja ei lainkaan. No, lapsilla on poikkeuksia, eikä aikuisten ryhtiliike oikeastaan lapsiin vaikutakaan. Tuskin huomaavatkaan. Pääosin koko perhe syö samaa terveellistä kotiruokaa. Meillä lapsille ei oikein salaatti pääruokana maistu, silloin, kun aikuiset syövät salaattia, lapsille voi keitellä vaikka tämän nopean pastan. Samoista raaka-aineista voi sitten jalostaa aikuisille, jonkin vähähiilihydraattisemman version, vaikka meillä ei mikään karppikampanja ei olekaan menossa, pastaa koitetaan vähän vältellä.

Pastan välttely aikoina yksi suosikkini on tehdä savukalasta salaatti (lämpimien) punajuurien kanssa. Ohje siihen löytyy täältä. Punajuuret eivät tosin ole mitään pikaruokaa, joten niiden keittäminen vaatii vähän ennakointia.

Ihanaa, kun vihdoin tuli talvi! Raikkaassa pakkassäässä tarkenee muutaman minuutin luistellakin, kun vain on pukeutunut lämpimästi. Luistelu kotijärvellä on kuitenkin aika harvinaista herkkua. Joko lunta on liikaa, tai sitten jäälle nousee vesi. Nyt olosuhteet ovat optimaaliset.

Joulu 2015

Vuodenvaihde ja loppiainen tarkoittavat onneksi pehmeää laskua arkeen ja härkäviikkoihin. Parin viikon ajan tahti on muutama päivä töitä, muutama vapaata. Joulu 2015 on juhlittu. Moottoripyöräilevä joulupukki yksi niistä hauskoista muistoista, jotka piirtyvät mieleen joulusta 2015. Tähän ihmeeseen törmäsimme tullessamme kotiin perinteisestä aattohartaudesta. Parta ja takki hulmuten ajeleva hahmo sai hyvälle mielelle. Joku oli keksinyt mahtavan tavan ilahduttaa kanssaihmisiä.

Virittäytyminen joulun tunnelmaan tapahtuu hiljalleen viimeistään jouluviikon aikana. Perinteet ovat minulle niitä asioita, jotka saavat joulumielelle. Näihin perinteisiin kuuluu niinkin arkisia asioita kuin saunan pesua ja kuusen hakua ja koristelua sekä ruokien valmistelua. Toisaalta joulumielelle virittäytymiseen auttavat tutut joulukoristeet, joihin liittyy tarinoita, kauniit astiat kattauksessa, kynttilät ja hiljaa taustalla soivat joululaulut. Tärkeää on myös tieto siitä, että on luvassa monta rauhallista ja rentoa päivää vain oman perheen parissa. Kun jouluaattoaamun sauna, joulurauhan julistus, joulupuuro ja aattohartaus ovat ohi, on joulu parhaimmillaan. Joulupukin vierailun ja lahjojen avaamisen jälkeen onkin vuorossa pitkä illallinen ja sen jälkeen olo on lähes autuas, jouluinen ainakin.

Jouluruuat ovat meillä hyvin, hyvin perinteisiä. Joulun syömingit aloitettiin taas aatonaattona, jolloin pöytään kannettiin mätiä, kylmiä kalaherkkuja ja sekä itse savustettu lohifile. Lisäkkeitä olin valmistanut sipulista ja kaalista. Myös keitetyt kananmunat kelpasivat lisäkkeeksi ilman sen kummempaa krumeluuria. Lapsiperheessä on mietittävä sitä, että jokaiselle löytyy jotain. Jouluisan lisän pöytään toi rosolli. 

Kaloja syötiin sitten jouluin muillakin aterioilla niin pitkään kuin niitä riitti. Jouluaattona oli tarjolla puurolounas (viikonloppukokki sai mantelin!) ja kirkossa käynnin jälkeen välipalaksi nautittiin glögit ja kinkkuleivät. Energiaa tarvittiin, sillä tänäkin vuonna noudatimme hyväksi havaittua kaavaa: ensin kävi joulupukki, sitten avattiin lahjat ja vasta tämän jälkeen syötiin.

*

Aattoillan menu

kirjolohen mätiä lisukkeineen

limppua

karjalanpiirakoita ja munavoita

graavisiikaa ja -lohta

silliä

sinappisilakoita

punasipulihilloketta

sienisalaattia

rosollia

lanttu-, peruna- ja maksalaatikkoa

kinkkua ja omena-calvadoskastiketta

kahvia, konvehteja ja lusikkaleipiä

*

Lähes kaikki joulun ruuat ovat meillä itse valmistettuja. Piirakat ja leivät olivat kaupasta, mutta kukaties joku vuosi itseleivottuja. Keittiössä joulun aikaan työnjako on selvä. Kalat, paitsi silakat, kuuluvat miehen vastuulle. Myös kinkku on hänen hommansa. Kinkku paistettiin aatonaattona. Tuoresuolattu juhlakinkku onnistui taas hyvin. Se laitettiin paistopussissa 9 asteisena 120 asteiseen uuniin. Lihamittari oli asetettu piippaamaan 85 asteessa. Halutun lämpötilan saavuttmiseen meni aikaa melkein kokonainen päivä. Kinkku oli uunissa noin 8 tuntia. Lämpötila kohosi uunistaoton jälkeen yllättävän paljon, se taisi hetkellisesti käydä jopa 87 asteeseen ennenkuin lähti laskemaan. Hieman jäähtyneestä kinkusta leikattiin miltei kaikki näkyvä rasva pois, ja kinkku sai ylleen sinappihunnun, ilman neilikoita. Tämän vuoden tärkein oppi kinkun paistossa on syytä muistaa ensi vuonnakin. Pata porisee-blogissa muistuteltiin käyttämään tuoreita hyviä korppujauhoja, eikä niitä, jotka ovat eltantuneet jauhokaapissa ties miten pitkään.

Viikonloppukokki sitten huolehti lopuista ruuista sekä kylmistä että lämpimistä kasviksista, lisukkeista ja kastikkeista. Ensimmäistä kertaa vuosiin yritin ja mielestäni onnistuinkin imelletyssä perunalaatikossa. Jouluna ruuanlaitto on siinä mielessä helppoa, että hyvän ennakkovalmistelun jälkeen ruuanlaitossa pääsee muutaman päivän melko helpolla. Meillä jouluruokia syötiin aatonaatosta tapaninpäivään. Lapset ovat mukana ruuanlaitossa myös jouluna. He auttelevat kattauksissa ja missä nyt apua milloinkin tarvitaan. Tänä vuonna vanhempi apukokki teki aatonaaton kalaherkkujen jälkiruuaksi luumurahkaa ihan itse.

*

Luumurahka

1 prk vaahtoutuvaa vanilijakastiketta

1 prk (250 g) maitorahkaa

noin 1 prk luumusosetta

(sokeria)

Vaahdota vanilijakastike. Lisää joukkoon maitorahka ja luumusose. Sekoita hyvin. Maistele ja lisää halutessasi sokeria. Tarjoile jälkiruokana.

*

Raskaiden jouluruokien suhteen jälkiruokien kanssa valittu linja on tarkoin harkittu ja kokemuksen perusteella tälläiseksi muodostunut. Kakkuja ei kannata leipoa. Ne eivät jouluna tule meillä syödyksi. Jälkiruuaksi valmistuu usein jotain helppoa kuten apukokin luumurahkaa tai vieläkin helpompaa: lajitelma hyvälaatuisia konvehteja. Tänä vuonna jouluaaton jälkiruuan ekstraa olivat tuttavani Ullan valmistamat todella kauniit, täydellisen muotoiset, pienet ja niin herkulliset lusikkaleivät.

Joulupöydän ruokajuomien kirjo on viikonloppukokin taloudessa varsin laaja. Juomapöydästä löytyy vettä kuplilla ja ilman, maitoa, kotikaljaa ja viiniä, eikä kaloja tietysti maistella ilman jääkylmää snapsia. Valkoviininä oli tänä vuonna loistava Brocardin Chablis Sainte Claire Orcanic 2014. Valkoviini makuni mukaan. Punaviini valinnassa luotimme tuttuun  Nederburg Winemaster's Reserve Edelrood 2013. Tälläinen parin rypäleen viini sopii jouluruualle hyvin. Muutoinkin rypäleyhdistelmät ovat alkaneet maistua minulle aikaisempaa paremmin. Vaikka juomia oli tarjolla monenlaisia, taittaa kotikalja olla se juoma, joka kaikkein mutkattomammin sopii jouluruokiin.

Ilmeisesti joulunpyhät tulivat tarpeeseen hengähdystaukona arjesta. Ruuan lisäksi maistuivat yhdessäolo ja uni. Aikaa vietettiin elokuvien, legojen, pelien ja kirjojen parissa. Uudella kaukoputkella haettiin ja löydettiin tähtiä sekä ihailtiin joulunajalle harvinaista täysikuuta. Toisinaan joulunaikaan ulkoilusäät ovat mitä parhaimmat, mutta tänä jouluna maisema tai sää eivät erityisemmin houkutelleet ulos. Nyt, joulun jälkeen, pikku pakkanen on tehnyt maisemasta paljon talvisemman. Talvi oli jouluaaton maisemasta kaukana.