Retrokokeilu muutaman viikon takaa: peltipiirakka

Parempi myöhään kuin milloinkaan. Vaikka isoin some-hysteria on peltilihapiirakan osalta jo laantunut, kannan minäkin korteni kekoon. Peltipiirakka tai uunissa valmistettu lihapiirakka voisi hyvinkin olla sellaista ruokaa, jota lapsuudenkodissani on syöty, vaikka ei minulla peltipiirakkaan liittyvää ruokamuistoa olekaan. Sellaisia pieniä lihapiirakoita kyllä syötiin; erityisesti mummulassa syödyt muistan oikein hyvin, melkein maistan. Peltilihapiirakka yllätti minut taannoisella Jyväskylän minilomallani. Ystäväni oli tehnyt perjantain iltapalaksi meille piirakan. Heti syödessäni ajattelin, että tämä kelpaa varmasti kotonakin. Viikonloppukokin peltipiirakassa on jotain samaa kuin Jyväskylässä syömässäni, mutta on siinä jotain alkuperäistä ja jotain sovellettua.

*

Viikonloppukokin peltipiirakka

1 pkt lehtitaikinaa (800 g)

300 g naudan jauhelihaa

sipuli

1 dl riisiä

3 keitettyä kananmunaa

suolaa

mustapippuria

oreganoa

1 kananmuna

pakastepinaattia

voiteluun kananmunan keltuainen

Ota taikina levy ajoissa sulamaan.

Siirry tekemään täytettä. Keitä ensin riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna sipuli pieneksi. Kuullota sipulia öljytilkassa ja lisää paistinpannuun jauheliha. Ruskista liha kypsäksi. Lisää pakaste pinaatti. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää kypsä riisi ja keitetyt hienonnetut kananmunat seokseen. Sekoita täytteeseen myös yksi kananmuna raakana.

Kauli taikina levy ohueksi leivinpaperin päällä. Lisää täyte levyn toiselle puolelle ja käännä toinen puoli täytteen päälle. Painele reunat kiinni haarukkaa apuna käyttäen. 

Voitele piirakka munan keltuaisella ja pistele kanteen haarukalla reikiä. Halutessasi voit koristella piirakan esimerkiksi unikon- tai seessaminsiemenillä. 

Paista piirakkaa 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoa piirakka hieman jäähtyneenä vaikkapa iltateellä

*

Peltipiirakan täytteitä ja mausteita voi varioida mielensä mukaan. Riisin määrällä saa säädeltyä piirakan ruokaisuutta ja kasviksilla saa piirakkaa kevyemmän oloiseksi. Tuhtiahan piirakka voitaikinakuoreen valmistettuna on. Ohjeita piirakkaan löytää esimerkiksi blogeista pilvin pimein. Erilaisten ohjeiden yhdistelmä tämä minunkin piirakkani on. Toinen hyvä perusohje löytyy vaikkapa cebicin keittiöstä. Piirakkani on tehty varsin lapsiystävälliseksi, ja se katosikin varsin nopeasti parempiin suihin.  Pieni palanen jäi seuraavan päivän päiväkahville.

Pelmenit viikonloppukokin tapaan - Pietari in my mind

Eipä ehtinyt Pietarin matkasta kulua kuin vajaa viikko, ja päätin jo yrittää tehdä venäläistä ruokaa. Pietarissa söin loistavaa hatsapuria, georgialaista juustoleipää tai piirasta. Yritin tehdä hatsapuria myös kotona. Lopputulokseen en ollut kovinkaan tyytyväinen, joten resepti jääkööt julkaisematta. Kuvan sentään laitan, sillä piiras oli granaattiomenan siemenillä koristeltuna ihan kaunista katseltava. Sen verran epäonnistunut hatsapuri jäi kaivelemaan, että en vielä luovuta. Etsikelen ja kokeilen löytääkseni paremman reseptin, että saan aikaiseksi juuri sellaisen juustopiiraan, kuin mitä Pietarissa söin. Minun leivästäni tuli kovaa ja kuivaa, ei ollenkaan sellaista rasvaista, mehevää mutta rapeaa. Jos joku osaa vinkata hyvän reseptin, otan sen ilolla vastaan!

Tätä juttua lähdin kirjottamaan oikeastaan pelmeneiden vuoksi. Aikaisemmin olen ostanut pelmeneitä kaupan pakasteesta ja ne ovat mielestäni hyvinkin kelvollista pikaruokaa. Se tosiasia, että einesten raaka-aineiden alkuperästä ei oikein ole tietoa, sai minut valmistamaan pelmenit itse. Pastan valmistus on ollut siell to do-listalla jo pitkään, pelmenithän ovat venäläisten versio pastasta.  Pelmeni- resepti syntyi lopulta googlailun ja keittokirjojen selailun tuloksena.

*

Pelmenit jauhelihatäytteellä

Taikina

4 dl vehnäjauhoja

1 dl vettä

1 tl suolaa

1 kananmuna

1 keltuainen

tilkka öljyä

Täyte

300 g Tammisen luomu nauta-sikajauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

tilkka öljyä

1 rkl hunajaa

1 rkl smetanaa

valkopippuria

muskottipähkinää

paprikajauhetta

Kypsennysliemi

1 l lihalientä

2 laakerinlehteä

5 maustepippuria

3 mustapippuria

Aloita kuullottamalla täytettä varten pieneksi pilkottu sipuli ja valkosipuli tilkassa öljyä. Laita  kuullotetut sipulit jäähtymään.

Siirry sitten valmistamaan taikina. Sekoita aineet öljyä lukuunottamatta. Vaivaa taikina palloksi käsin tai yleiskoneella. Lisää öljy aivan lopuksi taikinaan. Laita taikinapallo kelmuun ja jääkaappiin lepäämään vähintäänkin puoleksi tunnuksi.

Valmista täyte sekoittamalla jäähtyneet, kuullotetut, sipulit ja jauheliha ja muut aineet keskenään. Pelmenien täyte on raaka! Älä siis ruskista jauhelihaa!

Puolita taikina, Jätä toinen puoli taikinasta kelmun alle odottelemaan, että saat työstettyä ensimmäisen osan. Kauli taikina mahdollisimman ohueksi (omistaisinpa pastakoneen!) Ota muotilla ympyränmuotoisia paloja taikinasta ja pyörittele ympyrän keskellä pieni pallo täytetaikinaa. Muotiksi sopii hyvin esim. pieni juomalasi.

Pelmenien taitteluun löytyy monia ohjeita. Minä yritin katsoa videoa sanomalehti Karjalaisen www-sivuilta. Idea oli taitella pelmenit ensin puolikuun muotoon, painella reunat kiinni ja heittä nurkat vielä täytekohdan yli. Ei minun pelmeneistäni tullut kovin kauniita. Itse asiassa ihan susirumia.

Valmista keittämistä varten lihaliemi. Kun liemi on kunnolla kiehuvaa, laita pelmenit liemeen ja keitä noin 5-8 minuuttia. Pelmenit ovat kypsiä, kun nousevat pintaan. Pelmenit voi syödä liemineen päivineen tai sitten pelmenit voi nostella reikäkauhalla pois liemestä ja tarjoilla smetanan kanssa.

Pelmenit voi tehdä myös kypsennystä vaille valmiiksi, pakastaa ja kypsentää vasta juuri ennen tarjoilua. Minä tein pelmenit aamupäivällä valmiiksi. Heitin ne pakastimeen ja keitin kypsäksi illalla ennen ruokaa.

*

Jos hatsapuri oli kaunista, mutta maultaan epäonnistunutta, pelmenit olivat rumia, mutta maultaan erittäin hyviä ja onnistuneita. Mielestän tavoitin hyvin ne maut, joita Pietarissa syömissäni pelmeneissäkin oli. Muskottipähkinä ja valkopippuri olivat tässä se juttu! Valkopippuria mausteena tulee käytettyä aika harvoin, se jää vähän musta- ja maustepippurin varjoon. Aika kova vaiva pelmeneissä oli, mutta toisaalta taikinasta tuli niin reilu annos valmiita pelmenejä, että niistä riitti paitsi lauantain illalliselle myös kolmeksi lounasevääksi töihin.

Pelmeneiden ja hatsapurin lisäksi lauantain illallispöytään valmistettiin blinejä. Kaikki ruuat olivat tarjolla yhdellä kerralla, vaikka pelmeneiden ehkä voisi ajatella olevan pääruokaa. Blinitaikinan ohje oli Valion. Tosin pienensin ohjetta puolella, ja taikina valmistettiin 3 dl maitoa. Valion ohjeesta poiketen annoin taikinan kohota lämpimässä ensin tunnin ja sitten useita tunteja jääkaapissa ennen kuin tein sen valmiiksi. Blinejä syötiin perinteisin lisukkein. Tarjolla oli punasipulia, tilliä, smetanaa ja kirjolohen mätiä. Valmistin myös sienisalaattia suolatuista rouskuista ja lisäksi tarjolla oli vielä kylmäsavulohta. Tarkoituksena oli syödä myös suolakurkkuja ja hunajaa, mutta kurkut unohdin ostaa kaupasta. Ilman suolakurkkujakin syötävää oli riittämiin.

Talvipäivän lanttuhöystö

Sunnuntairuoka oli 6-vuotiaan toiveesta palapaistia ja perunamuusia. Parasta sunnuntairuokaa, sanoi 6-vuotias. Viikonloppukokki pääsi irrottelemaan siis vain lisukkeiden kanssa. Irrottelun tuloksena syntyi lanttuhöystö. Lumi taisi saada ajatukset jo jouluun ja se näkyy paitsi lisäkkeen raaka-aineessa myös mausteessa. 

*

Lanttuhöystö

450 g lanttua

1 omena

25 g voita

suolaa

1 rkl hunajaa

1 dl omenatuoremehua

1 dl kuohukermaa

1 tl kuivattua timajamia

1 tl kanelia

Kuori ja kuutioi lanttu ja omena. Sulata kattilassa voi ja kuullota lanttua ja omenaa muutama minuutti. Lisää suola ja hunaja. Sekoita hyvin. Lisää omenatuoremehu ja kiehauta. Jätä kypsymään miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisäile kypsymisen aikana vähän kermaa, ettei höystö pääse kuivamaa. Mausta timjamilla ja kanelilla ja tarjoa esimerkiksi liharuuan lisäkkeenä.

*

Lanttu ottaa oman aikansa kypsyä. Minulla taisi pata porista tunnin verran. Lanttukuutiot pysyivät sievästi muodossaan, mutta omena hajosi soseeksi. Näin vähän mielessäni laskeskelinkin. Rakenne oli aika onnistunut, ja makukin oli mielestäni tosi hyvä. Lanttuhöystö on vähän raikkaampi versio lanttulaatikosta, joka sekin on hyvää, mutta aika tuhtia ja vähän tunkkaistakin. Lanttuhöystö sopisi vaikka joulupöytään, jos joulun tarjottavien kanssa uskaltaa irrotella.

Talvi (ja talonmiesvuoro) ja lumi saivat aikaan sen, että perhe viihtyi hyvin ulkona.  Onneksi aura-auton kuljettajat ovat taitavia, eikä talkkareille jäänyt liian paljon lunta käsin kolattavaksi. Vaikka kyllähän lumitöitä on mukava tehdä, tulee huvi ja hyöty samalla kerralla. Lasten riemua lumikinoksissa oli ihana katsella. Lapset taisivat viettää suurimman osan  viikonlopun valoisasta ajasta lumihangessa. Jos lapsilta kysytään ja minunkin puolestani tätä lumitalvea saisi jatkua ihan suoraa putkea maaliskuulle saakka. Yliannostus ulkoilmaa toivat ekstramaustetta sunnuntairuokaan; harvoin on palapaisti ollut näin hyvää.  Lanttuhöystö maistui lähinnä aikuisille. 

Aamiaispöydän suolaiset muffinssit

Tuollainen 9-vuotias on keittiössä jo aikamoinen tekijä, ihan oikeasti. Sen huomasin viimeksi isänpäivänä. Yhdessä mietittiin mieleinen resepti suolaisiin muffinsseihin ja toteutuksesta vastasi melko omatoimisesti 9-vuotias.

*

Välimerelliset muffinssit

2 kananmunaa

1 prk kermaviiliä

suolaa

oreganoa

100 g leivontamargariinia ja 25 g voita

100 g kinkku kuutioita

palanen punaista paprikaa

noin 75 g fetaa

2,5 dl hiivaleipäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja voitele muffinssipelti huolellisesti. Voit käyttää myös paperivuokia kuten me teimme.

Sekoita munat, kermaviili ja suola keskenään. Lisää seokseen sulatettu rasva seokseen. Sekoita joukkoon myös pieneksi pilkottu paprika, kinkku, fetajuusto ja oregano. Lisää lopuksi jauhot, joihin on yhdistettu leivinjauhe. Sekoita huolellisesti.

Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista uunissa 15-20 minuuttia.

*

Minulla oli muffinsseissa apukokin rooli eli sulattelin rasvaa ja pilkoin paprikaa. Muffinsseista tuli tosi mehviä ja ne maistuivat hyvin lämpiminä aamiaisella. Ylijääneitä popsittiin sitten  myöhemmin päiväkahvilla ja taisi niistä riittä koululaiselle välipalaksikin. Hiivaleipäjauhoja käytettiin, koska niitä oli jäänyt juuri sopiva määrä pyörimään pussin pohjalle. Samasta syystä taikina tehtiin valtaosin margariinista, vaikka yleensä meillä leivotaan voista.

Vaikka muffinssien valmistuksessa olin vain avustavissa tehtävissä, tekemistä riitti. Arvaattehan, että myös sille 6-vuotiaalle piti keksiä tärkeitä tehtäviä. Pöydän kattaminen ei ole tärkeä tehtävä. Onneksi kananmunien rikkominen on. Kananmunat tulivat frittattaan, joka tehtiin niin ikään paprikasta, kinkusta ja fetasta. Yhden ohjeen löydät täältä. Frittata on uusi ihana tuttavuus, jota meillä on nyt laitettu aamiaiseksi, lounaaksi, kevyeksi päivälliseksi ja iltapalaksin. Tällä kerralla frittata ja muffinssit tarjottiin aamiasbrunssilla isänpäivänä. Brunssi oli päivänsankarin toive. Meillä toteuttajilla oli vapaat kädet.

Beaujolais Nouveau 2015

Niin se vain taas meni marraskuun kolmas torstai.  Kun kirjoittaa ilmiöstä nimeltä Beaujolais Nouveau, marraskuun kolmantena perjantaina on auttamattomasti myöhässä.  Tänäkin vuonna Alkoon tuli myyntiin kaksi eri viiniä. Ostin pullon molempia, mutta vasta Geordes DuBoeuf on maisteltu. Doudet Naudin Beaujolais Villageskin on syytä korkata lähiaikoina, sillä viinin sanotaan säilyvän maksimissaan vain puoli vuotta.

Beaujolois Nouveau viinit ovat niin nuoria, että ne eivät oikeastaan ole minun makuuni. Tänä vuonna ainakin Geordes DuBoeuf yllätti positiivisesti. Alko luonnehtii viiniä kevyeksi, vähätanniiniseksi, kirsikkaiseksi, vadelmaiseksi, hennon banaaniseksi ja kevyen mausteiseksi. Marjaisuuden ja kevyen mausteisuuden allekirjoitan, mutta tuota banaanisuutta en oikein löytänyt. Toisinaan nuoret viinit ovat kovin hapokkaita, mutta tänä vuonna uuden sadon viini ei ollut kovin hapokasta.

Nautimme viinin kanssa hieman juustoja ja leikkeleitä. Mukava, tavallisesta poikkeava torstai-ilta tämä marraskuun kolmas!