Ruoka- ja juomaretki Länsi-Uudellemaalle

Yhteistyössä: Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy 

Kohtasin viikonloppuna monta työhönsä intohimoisesti suhtautuvaa ihmistä, taitavia alansa ammattilaisia, rohkeita yrittäjiä ja käsityöläisiä, jotka olivat selvästi ylpeitä siitä, mitä olivat saaneet aikaiseksi. Kun postilaatikkoon kilahti Länsi-Uudenmaan matkailun kutsu lähteä tutustumaan länsiuusimaalaiseen ruoka- ja juomatarjontaan, en epäröinyt lähteä mukaan. En, vaikka hyvin pian selvisi, että matkaan oli lähdettävä kukonlaulun aikaan. Enkä sittenkään, vaikka en tuntenut ketään retkelle osallistujaa. Tavallaan siis kuuluin joukkoon, olin asiaani intohimoisesti suhtautuva ja ennakkoluuloton turisti. Rohkeus kannatti, kuulin monta tarinaa ja pääsi kurkistamaan paikkoihin, joihin tavallinen turisti ei välttämättä pääse. Odottakaahan, kun kerron.

Länsi-Uudenmaan matkailun pikkubussi poimi yhteensä 7 ruoka- ja matkabloggaajaa kyytiinsä Kiasman edestä. Matka Lohjalle taittui mukavasti, kun oppaamme Tuula Kleiman (hänkin yksi työhönsä intohimoisesti suhtautuvista) kertoili meille päivän ohjelmasta. Astetta paremmat aamukahvit nautittiin Lohjan keskustassa Cafe Laurissa. Tunnelmallinen ja laadukas kahvila on pikamatka Keski-Eurooppaan. Kahvilassa laatuun on panostettu niin tarjoilun ja miljöön osalta. Vai mitä sanoisit kupillisesta kuumaa tummapaahtoista kahvia, jonka paikallinen paahtimo on vartavasten kahvilalle suunnitellut, paahtanut ja sekoittanut? Vai ottaisitko mieluumin lasillisen helmeilevää kuohujuomaa? Päätitpä mitä vaan, pääset istumaan wieniläistuolille kristallikruunun alle. Ja nauttimaan. Meidän bloggareiden ei onneksi tarvinnut valita. Saimme sekä kahvin, että kuohujuoman. Palan painikkeksi nautimme savulohimuffinssit salaatin kera. Lisäksi maistelimme tyrni-mustikkasnapsia ja monenlaisia makeita herkkuja, jotka yllättäen olivat hyvin kotoisia ja perinteisiä suomalaisia leivonnaisia. Eurooppalaisesta tunnelmasta huolimatta suomalaisuus nousi vahvasti esiin tuotteiden ja raaka-aineiden kautta. On aina vaikuttavaa, kun yrittäjä pystyy kertomaan, että tuotteet ovat pääosin paikanpäällä valmistettuja, ja että raaka-aineissakin suositaan mahdollisuuksien mukaan lähialueen tuottajia. Cafe Laurissa kuulin Lohjan olevan varsinainen kahvilakaupunki. Parhaiten kahvilatarjontaan pääsee tutustumaan 8.6. 2017 järjestettävänä Kahvilapäivänä.

Herkullisen aamiaisen jälkeen matkamme jatkui Lohjansaarelle. Maisema muuttui jo ajomatkan aikana mäntykankaasta lehtomaiseksi. Lohjan harju, järvi ja sen saaret sekä maaperän korkea kalkkipitoisuus ovat muodostaneet omanlaisensa mikroilmaston alueelle, joka mahdollistaa kasviston monimuotoisuuden. Ehkä Länsi-Uusimaa onkin Suomen Toscana. Vaikka viiniköynnöksiä Lohjansaarella ei olekaan, on siellä omenapuita. Eivätkä laajat omenatarhat ole kovinkaan paljon erinäköisiä kuin viinitarhat.

Lohjansaarella kohteenamme oli Alitalon viinitila, jonka 13 000 omenapuun omenoista osa myydään sellaisenaan kauppoihin ja osa teollisuuden raaka-aineeksi. Osa omenoista jalostetaan omalla tilalla viineiksi ja siidereiksi. Pääsimme maistamaan yhtä ranskalaistyylisiä siidereitä, joka oli niin herkullista, että ostin tilan myymälästä Timon kotiin tuliaisiksi. Lisäksi Ciderberg Oy valmistaa hedelmä- ja herukkaviinejä sekä viidereitä. Viideri on nerokkaasti nimetty mieto, kuohuva, siiderityyppinen, mutta herukkainen seurustelujuoma. Kuiva viideri onkin valittu vuoden 2016 tilaviinikilpailun parhaaksi kuohuvaksi juomaksi.  Alitalon viinitilalla on pieni saarikahvila, jossa voi nauttia oman tilan tuotteista ja myymälä, josta tuotteita voi ostaa mukaansa. Viinitilaa voisi suositella koko perheen paikaksi, sillä tilalta löytyy hellyyttäviä kotieläimiä. Normaalisti tähän aikaan keväällä olisi varmasti jo vihreämpää,  omenapuut saattaisivat jopa jo kukkia. Silloin mahtaa olla kaunista! Ilman orastavaa vihreyttä olisi ollut vaikea mieltää, että omenapuut ovat elossa ja valmiina tuottamaan satoa.

Koko Länsi-Uusimaa oli minulle vierasta seutua, muutamaa Hangon keikkaa lukuunottamatta. Etukäteen olinkin odottanut retkeltä myös sitä, että pääsen tutustumaan laajemminkin seutuun. Pienellä alueella on monta nähtävyyttä ja paljon näkemistä. Yksi etukäteen kiinnostavin vierailukohde oli Mustiossa. Valitettavasti ohjelmaan ei sisältynyt tutustumista linnaan tai sen puutarhaan. Tekemistä oli siinäkin, että lyhyeen vierailuun saatiin upotettua pitkä lounas. Lounas Ravintola Linnankrouvissa oli ehdottomasti yksi retken kohokohdista. Linnankrouvi sijaitsi linnan puutarhassa entisessä vaunuvajassa. Uusgoottilainen rakennus on alunperin peräisin 1800-luvulta. Ravintola itsessään on juuri kokenut muodonmuutoksen ja suuren laajennuksen. Linnankrouvissa meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Pöytiin tarjoiltiin 4 ruokalajin lounas. Ruokailun kuluessa keittiötä luotsaava Niko Tuominen piipahti useamman kerran pöydän ääressä kertomassa paitsi annoksista myös ruokafilosofiasta, joiden ympärille a la carte rakentuu. Mustiossakin kunnioitetaan paikallisia tuottajia ja lähiruokaa. Ruokabloggarille sekin oli elämys, kun pääsi ovensuusta kurkistamaan upeaan uusittuun keittiöön.

Itse nostaisin herkullisesta kokonaisuudesta esiin kolme asiaa, jotka erityisesti sykähdyttivät. Ensimmäiseksi mainitsen lounaalla tarjotut leivät. Juuren leivottu vaalea leipä oli rakenteeltaan täydellinen: rapea kuorinen, mutta sisältä pehmeä. Huonommaksi ei jäänyt chilillä maustettu saaristolaisleipä. Chilin tulisuus tuntui vasta hetken kuluttua ei suinkaan ensimmäisen suupalan jälkeen. Leivät kruunasi kirnuvoi. Ensimmäisenä alkuruokana tarjoiltu Koskenkylän kartanon Herefordista valmistettu tartar ja ydinluumajoneesi oli annoksena täyteläinen ja kaunis. Pienen pienet porkkana ja palsternakkakuutiot tartarissa toivat mukavasti purutuntumaa. Kolmanneksi nostan jälkiruuan. Porkkanakakun tyyppinen leivonnainen sai makunsa fenkolista. Kakusta, fenkolimarengista ja valkosuklaajäätelöstä koottu annos viimeisteltiin lakritsikastikkeella. Esteettinen ja herkkä annos oli koottu lautaselle, jonka ruskean värin luulin tulevan keramiikasta. Astian pohjalla olikin ohuen ohut kerros kastiketta. Jälkiruokaa maisteltaessa suu ja lopulta silmäkin erotti suolankukkasia. Kehuttavaa olisi riittänyt myös lämpimästä alkuruuasta, pääruuasta ja keittiöntervehdyksestä, mutta tähän valitsin nämä muutamat nostot.

Vaikka linnaan tai puutarhaan tutustuminen ei ollutkaan ohjelmassa, puutarhan läpi kävely antoi pienen vihjeen siitä, että kesäinen loiston tai syksyn värikylläisyys on upea. Kävelimme nimittäin puiston läpi yhteen retkikohteistamme. Listalla oli kaksi pienpanimoa, joista toinen Mustion panimo, sijaitsi ruukin alueella vanhassa veturitallissa. Toinen Top Fuel Beer Company sijaitsee Lohjalla. Vaikka panimoiden tuotteet olivat mauiltaan hyvin erilaisia, yhteisiä piirteitä näille yrityksille kuitenkin löytyi. Suurin yhteinen tekijä oli se, että molemmissa pienpanimoissa oluenvalmistus on lähes käsityötä. 20 000 litran pullottaminen, korkittaminen ja etiketöiminen kuulostaa kovalta duunilta. Olin etuoikeutettu päästessäni kuulemaan tarinaa, joka oli oluen takana. Valmistusprosessissa jokaisella muuttujalla on merkittävä rooli. Ei ole sama millaista vettä käytetään, missä vaiheessa humala lisätään tai mitä hiivaa käytetään. Pienpanimossa kuultu oluen panemisen tarina ja työvälineiden näkeminen saivat arvostamaan käsityöläisoluita aivan uudella tavalla. Vaikka en suuri oluen tuntija olekaan, niin makueroja kahden eri panimon oluissa huomaa. Porter oli Top Fuelissa enemmän oman suuni mukainen. Mustion panimossa maistelluista suosikikseni nousi kesäinen Amber ale, joka onkin panimon kausiolut. 

Jossakin panimoiden välimaastossa kävimme tutustumassa ystävällisen palvelun majoitusliikkeeseen Gasthaus Lohjaan, jonka kellariravintolan retro-sisustus sai hymyn huulille. Hetkeäkään en epäile, etteikö jokainen paikalle saapuva asiakas saisi yhtä sydämellistä palvelua kuin me. Päiväkahvi ja sen kanssa nautitut itsetehdyt herkut suolaisesta makeaan tulivat tarpeeseen. Uskottehan, että kun bussi lähtee 4.52, silmät alkavat jossakin vaiheessa painaa. Olen ylen tyytyväinen, että aikaisesta aamusta huolimatta tuli lähdettyä reissuun. Kotimaassa matkatessa yllättyy aina! Yleensä positiivisesti. Niin tälläkin kerralla. Mitä kaikkea kaunista meillä Suomessa ja teillä Länsi-Uudellamaalla onkaan. Sen verran Lohja-kärpänen sai puraistua, että ehkäpä ajelemme perheen kanssa seudulle. Nähtävää ja maisteltavaa jäi vielä usealle vierailulle. 

Ruoka- ja juomaretken kohteet:

Cafe Lauri
Ciderberg, Alitalon tila
Gasthaus Lohja
Linnankrouvi
Mustion panimo
Top Fuel Beer Company


Tietoa alueen palveluista löytyy verkosta helposti esimerkiksi visitsouthcoastfinland -sivustolta.

Retkellä oli mukana myös:

Sari La Vida Loca 2.0 -blogista: Lohjan ihastuttava Cafe Lauri ja Pienpanimoita ja viinitiloja Länsi-Uudellamaalla

Sonja Fiftyfifty -blogista: Vatsat pinkeänä Lohjalla ja Raaseporissa
Voisula Lautasellesi - Sinu taldrikule -blogista: Luomoava ruoka- ja juomamatka Lohjalla
Kati Kiehumispisteessä-blogista: Linnankrouvi tarjoaa makuelämyksiä uudistuneissa tiloissa