Lapset ovat aika innokkaita keittiössä. Varsinkin leipominen on mieleistä puuhaa. Niin mieleistä, että kotona pitää jo jakaa leivonta vuoroja. Viimeksi oli isomman apukokin vuoro. Hän etsii mielellään reseptejä keittokirjoista ja netistä. Ainakin pari joulua sitten isompi apukokeista sai joulupukilta lahjaksi Junior Chef -keittokirjan, josta kirjoittelen omenamuffinireseptin jälkeen muutaman sanan lisää. Apukokin pyynnöstä postaan kirjan omenamuffinireseptin.
*
Omenamuffinit
2 kananmunaa
1 3/4 dl maitoa
4 rkl sokeria
125 g sulatettua voita
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 iso hapan omena kuorittuna ja raastettuna
2 rkl tomusokeria pinnalle ripoteltavaksi
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele 12 muffinin muffinipelti.
Sekoita kannamunat, maito ja sokeri keskenään kulhossa.
Lisää voi ja sekoita
Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon, siivilöi ja lisää kulhoon.
Hämmennä jauhot varovasti nestemäisten ainesten joukkoon. Sekoita omenaraste taikinaan, mutta älä vatkaa liikaa.
Annostele taikina muffinipellille ja paista 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja sirottele tomusokeri muffinien pinnalle.
*
Alun perin amerikkalainen keittokirja on käännetty suomeksi. Moni resepteistä on suomalaiseen suuhun vähän kummallinen. Leivontareseptitkin ovat vähän sinnepäin, ja useamman reseptin kanssa ollaan oltu vähän ihmeissämme. Tässä kyseisessäkin ohjeessa leivinjauhetta on mielestäni paljon ja sokeria taas kovin vähän. Leivinjauhetta laitoimme teelusikallisen. Sokerin pientä määrää en reseptissä huomannut, joten sitä valmiissa muffinsseissa oli todellakin vain 4 rkl. Ehdotinkin apukokille, että hän voisi merkitä muistiin reseptiin, että seuraavalla kerralla sokeria voi laittaa vähän reilummalla kädellä.
Ohjeesta poiketen koristelimme muffineita sulatetulla suklaalla ja strosseleillä, joiden makeus tuli tarpeeseen. Muffinssit ovat muuten juuri niitä leivonnaisia, joilla lasten on hyvä aloittaa leivontaharrastus. Taikina on simppeli, kun ei tarvitse erikseen vaahdottaa aineita. Tässä ohjeessa pienempi lapsi saattaa tarvita apua on omenan kuorimisessa tai voin sulattamisessa. 10-vuotias pystyi ohjeen mukaiset omenamuffinit toteuttaa täysin omatoimisesti. Ainoa apu, jota apukokki äidiltään tarvitsi oli varmistus siitä, paljonko on 1 3/4 dl.
Junior Chef -kirjan kaikkein suurin ansio on se, että se on apukokin oma. Kyllä on joulupukki osannut olla viisas, kun on ilman toivetta osannut tuoda näin mahtavan lahjan. Kirja on toiminut inspiraation lähteenä ja sitä on selailtu, vaikka reseptit on lopulta saatettu poimia toisaalta. Kirjan toinen hyvä ominaisuus on, että kirjassa on erittäin selkeät reseptit. Kerrontaa on tuettu kuvin, mutta silti ulkoasu on rauhallinen. Ainesosien jälkeen esitellään työvälineet ja lopulta kuvat havainnollistavat työvaiheet. Vanhempana vähän kyseenalaista sitä, miksi lapsille tarkoitetussa kirjassa on kerrottu lopputuotoksen kalorimäärät ja rasvagrammat. Osaako kukaan vinkata muita lapsille suunnattuja keittokirjoja?
Ensi viikonloppuna on 7-vuotiaan apukokin leivontavuoro. Saas nähdä tuleeko tuleeko toiseltakin leipurilta postauspyyntö. Kannattaa muuten käydä tykkäämässä viikonloppukokin faceprofiilista. Tykkäämällä saat muun muassa ilmoituksen uutisvirtaasi uudesta päivityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti