Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä summata kulunut vuosi. Täällä blogissa tietysti ruuan näkökulmasta. Vuoden 2014 aikana ruoka harrastuksena on noussut aivan uuteen asemaan. Tähän on monia syitä, joista blogi ei suinkaan ole vähäisin. Onnekseni perheessä ja ystäväpiirissä jaetaan innostukseni.
Ruoka on tärkeä osa yhteistä vapaa-ajanviettoa. Paitsi oma perhe myös ystävät ja suku liittyät kiinteästi näihin vapaa-ajanhetkiin, jolloin yhdessä oleillaan, tehdään ja touhutaan ja lopulta kokoonnutaan pöydän ääreen. Milloin muka leipä on maistunut yhtä hyvältä kuin metsäretkellä? Monet ruokalajit liittyvät kiinteästi myös vuodenaikoihin. Melkein maistan pitkään uunissa hautuneen poronkäristyksen reippaan talvisen ulkoilusunnuntain jälkeen. Tai lätyt, samalla reseptillä niitä paistellaan ympäri vuoden, mutta parhaimmat lätyt paistetaan alkusyksystä, kun ulkona on jo sen verran kylmä, että siellä ei tarkene syödä, mutta päiväkahvit tarkenee vielä ulkona juoda. Kesäloman tiistai-aamuna torilta haetut muikut ja tuoreet uudet perunat ovat ehdottomasti parhaimmillaan mummonkurkkujen kanssa, jotka 5-vuotiaskin osaa valmistaa. Miten hyvältä maistuu se Kotijärven kuha, joka tarttuu uistimeen juuri silloin, kun 8-vuotias on airoissa. Tai ne loppukesän ravut, joiden pyytämiseksi tarvittavat syöttikalat on yksissä tuumin ongittu mato-ongella.
Vuoden 2014 aikana olen tarttunut haasteisiin ja valmistanut ruokaa uudenlaisista raaka-aineista ja käyttänyt uudenlaisia mausteita. Mausteista esimerkkinä voisi toimia jeera. Se on vienyt sydämeni. Perheessä on syöty paljon enemmän kalaa ja mereneläviä kuin aikaisemmin. Lihat on pääosin hankittu lähituottajilta ja ehkä ruokaa on yritetty valmistaa vielä aikaisempaa enemmän itse. Ja sienestys. Se oli viime syksyn juttu. Ensi vuosi olkoon taas hyvä sienivuosi!
Kuluneen vuoden aikana to do-lista on lyhentynyt tai sanotaanko, että sitä on siivottu. Olen valmistanut monta ruokalajia, jotka ovat roikkuneet listallani pitkään. Monia niistä tehdään meillä varmasti jatkossakin. Esimerkiksi Brita-kakku tai sieni-juustokohokas . Totaalisia ruokakatastrofeja ei ole ollut montaa. Pavlova on jäänyt mieleen epäonnistumisista suurimpana. Voi sitä tahmaa, mikä huushollin tuoleissa ja oven kahvoissa oli koko seuraavan viikon. Täytyy vain ottaa hattu kouraan ja yrittää nöyränä uudelleen. Britan ja sieni-juustokohokkaan lisäksi mieleenpainuvia ruokia ovat olleet kahvissa haudutettu lampaanviulu, pataleipä, blinit ja karitsan jauhelihasta valmistettu kofta.
Vaikka to do -lista on elänyt ja muuttunut, ruoka harrastuksena ei suinkaan ole loppuun kaluttu. Vuosi vaihtuu, mutta ruuan parissa on tarkoitus askerrella ensi vuonnakin. Uusi vuosi toivotetaan tervetulleeksi aamulla ihanan brunssin merkeissä, ja sen jälkeen alkavatkin härkäviikot. Ruokavuosi 2015 olkoon yhtä mielenkiintoinen ja maukas kuin edeltäjänsä 2014. Hyvää Uutta Vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti