Routapaisti hirvestä

Veljeni oli hankkinut syksyllä isomman erän hirveä, ja minäkin pääsin kaadosta osalliseksi. Sain vapaat kädet valita äidin ja isän pakastimesta mieleisen palan. Homma olikin haastava. Jäisistä lihan paloista ei ollut kovinkaan helppoa päätellä mikä ruhonosa oli kysymyksessä. Valintaan perustui lähinnä kokoon. Näin jälkikäteen sanoisin, että valitsemani vähän reilu kilon pala oli ulkofilettä. Jo pakastinta kaivellessani riemuitsin siitä, että pääsisin vihdoinkin kokeilemaan routapaistia.

*

Routapaisti hirvenlihasta

reilu 1 kg hirveä

mausteliemi

2 litraa vettä

1 dl karkeaa merisuolaa

4 laakerinlehteä

2 rkl pippureita (mauste-, musta- ja viherpippuria)

1 rkl katajanmarjoja

2 rkl valkoviinietikkaa

Laita jäinen paisti ritilän päälle uunivuokaan 80 asteiseen uuniin. Kun liha on ollut uunissa useita tunteja, laita mittari paksuimpaan kohtaan ja jatka paistamista kunnes liha on 65 asteista. Jäinen liha oli uunissa ensin viitisen tuntia ja mittarin kanssakin vielä melkein kolme tuntia.

Keitä mausteliemi ja laita se jäähtymään.

Kun liha on 65 asteista ota se pois uunista ja laita mausteliemeen maustumaan vähintään 5 tunniksi, mutta mielellään yön yli.

Nosta liha mausteliemestä ja kuivaa se huolellisesti. Leikkaa liha mahdollisimman ohuiksi paloiksi ja tarjoile vaikkapa sunnuntaipäivälliseksi.

*

Routapaistin valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Sinänsä valmistaminen sujuu vaivattomasti, mutta aikaa tuo ottaa. Liha onnistui täydellisesti. Kypsyys oli juurikin sellainen mistä pidän, mutta jos haluat kypsempää, anna sisälämpötilan nousta korkeammaksi. Routapaistin reseptin stalkkasin Pata porisee -blogista. Mausteliemi kaipasi mielestäni vähän happoa, joten päätin lisätä siihen hieman valkoviinietikkaa alkuperäisestä ohjeesta poiketen. Kevyt etikkainen maku sopi hirvelle hyvin.

Routapaisti syötiin sunnuntaipäivällisellä perunoiden, ruusukaalin, sienisalaatin ja punajuuri-fetasalaatin kera. Sunnuntaina ruoka valmistui todella helposti. Suurimmat hommat nimittäin oli tehty jo edellisenä päivänä.  Paisti oli uunissa melkein koko lauantain. Samoin salaatit valmistin jo lauantaina. Niitä syötiin nimittäin lauantaina blinien kanssa.

Jos käytössäsi ei ole hirveä, routapaistin voi valmistaa myös esimerkiksi naudasta. Onnekseni sain kokeiltua reseptiä hirvenlihalla, siitä kiitokset Ilmajoelle!

Tyrni-appelsiinikiisseli loistaa kilpaa sydäntalven auringon kanssa

Helmikuun ensimmäinen sunnuntai on ollut kertakaikkisen upea ulkoilupäivä! Vaikka pakkasta on koko päivän ollut reippaasti, sää ei tuntunut kylmältä, sillä on ollut aivan tyyntä. Sydäntalven aurinko paistoi kirkkaalta siniseltä taivaalta. Kyllä kelpasi kävellä auringonpaisteessa. Runsaan ulkoilun lisäksi tänään on syöty hyvin. Aikaa en ole kuitenkaan juuri viettänyt hellan ääressä. Valmistelin jo eilen suurimman osan ruuista. Sunnuntaipäivällisen alkuruokana söimme eilisiä blinejä ja pääruokana niin ikään eilen kypsennettyä routapaistia hirvestä. Myös jälkiruokakiisselin keittelin jo eilen valmiiksi. Koko menu on tulossa blogiin tipotellen. Aloitettaan jälkiruuasta ja sen jälkeen jatketaan, joko routapaistilla tai blineillä riippuen siitä, kumpiko resepti voittaa face-äänestyksen.

*

Tyrni-appelsiinikiisseli

7 dl vettä

3 dl tyrniä

3 dl appelsiinituoremehua

1,5 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

1 dl vettä

pinnalle hieman sokeria

Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Kaada kiisseli siivilän läpi. Painele marjoista kaikki mehut talteen. Lisää tyrnimehun sekaan sokeri ja appelsiinimehu. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja nosta kattila pois levyltä.

Sekoita perunajauhot kylmään veteen. Kaada veteen sekoitetut perunajauhot ohuena nauhana kattilaan koko ajan sekoittaen. 

Siirrä kattila takaisin kuumalle levylle ja anna kiisselin pulpahtaa kerran. Älä keitä. Kaada valmis kiisseli tarjoiluastiaan ja sirottele pinnalle sokeria, ettei kiisselin päälle muodostu kalvoa. Anna jäähtyä. 

Tarjoile kiisseli kermavaahdon kera jälkiruuaksi tai välipalaksi.

*

Pakastimessa on vielä aika paljon marjoja, ja nyt alkaakin olla korkea aika ottaa pakastetut marjat hyötykäyttöön. Koska tyrnissä on aika iso siemen ja kova kuori, tykkään siivilöidä marjat pois kiisselistä. Lopputulos on ihanan sileä. Pidän kiisselistä kovasti ihan jääkaappikylmänä, mutta tiedän, että toiset tykkäävät syödä kiisselinsä lämpimänä.

Aromaattinen tyrni on yksi suosikkimarjoistani. Se toimii kiisselissäkin oikein hyvin. Litrasta keitetty kiisseli katoaa meillä yleensä aika nopeasti. Kiisseli on vähän retroruokaa, mutta jälkiruokana, välipalana tai aamupalapuuron päällä se tuntuu olevan kovin mieleinen. Ehkä siksi blogiinkin on päätynyt ohjeet kerroskiisseleistä. Toinen on valmistettu raparperista ja toinen puolukasta. Koska pidän aromaattisesta tyrnistä kovasti, olen laittanut siitä aiemminkin monenlaista:

• tyrni-pannacotta 
• tyrnibrulee
• mangolta ja tyrniltä maistuva tuorepuuro
• tyrnillä raikastettua punaviinikastike

Kaurakeksit - aamupalaksi, välipalaksi, evääksi...

Selailin tässä taas Hanna Hurtan Kasvis-kirjaa. Tällä kerralla minut pysäytti lause: "Kuinka saada lapset syömään papuja? Leipomalla ne kaurakekseihin." Lause osui ja upposi. Ensinnäkin pitkän työputken jälkeen olin taikinaterapian tarpeessa ja sormet oikein syyhysivät leipomaan. Toisekseen olin jo jonkin aikaa miettinyt terveellisempää vaihtoehtoa välipalakekseille, joita meillä kuluu kiitettävää tahtia, koska niitä on niin kätevä kuljettaa koulussa ja harrastuksissa mukana. Oletteko huomanneet mikä määrä sokeria on kaupan välipalakekseissä? 

Kolmannen pointin hoksasin vasta leipoessani. Kaurakeksit ovat loistavaa evästä myös hiihto- tai luisteluretkille. Pitkällä lenkillä tarvitsee hiilihydraatteja ja näistä versioista saa hyvien hiilareitten lisäksi myös proteiinia. Ilman lisäaineita. Leivoin kekseistä sen kokoisia, että ne mahtuvat kätevästi saippuarasiaan, joka kulkee lenkillä vaikka taskussa, ellei ole tarvetta suuremmalle repulle. Makeutin kaurakeksit hunajalla, mutta käyttämällä vaahterasiirappia, kekseistä tulee vegaanisia. Kaurakeksit-kirjoitus on osa Blogisisarten Tervetuloa talvi -sarjaa.

*

Kaurakeksit

12-18 kpl

1 rkl chia-siemeniä

3 rkl vetttä

2,5 dl kypsiä valkoisia papuja

0,5 dl kookosöljyä

5 dl kaurahiutaleita

2,5 dl kaurajauhoja

1 dl sokeroimatonta omenasosetta

1 dl kuivattuja aprikooseja pieninä kuutioina

0,5 dl hunajaa tai vaahterasiirappia

0,5 dl rusinoita

3/4 dl auringonkukan siemeniä

1 appelsiinin kuori raastettuna

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

1 tl suolaa

Sekoita chia-siemenet ja vesi keskenään. Jätä geeliytymään 10 minuutiksi.

Laita uuni lämpenemään 175 asteiseksi.

Mittaa pavut tehosekoittimeen ja surauta melko sileäksi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja taputtele noin sentin paksuisiksi pyöreiksi kiekoiksi.

Paista noin 20 minuuttia.

Anna jäähtyä.

*

Kaurakeksit kuuluvat sarjaan helppo ja nopea. Taikina oli vaivatonta käsitellä. Käytin taikinaan joululta jääneitä kuivattuja hedelmiä. Kaapista löytyi aprikoosin lisäksi myös viikunoita, joten lisäsin vähän niitäkin. Yleiskoneella tehtynä pavut, kuivatut hedelmät, siement ja jopa kaurahiutaleet menivät aika hienoksi. Suutuntumaa olisi voinut jäädä enemmänkin. Tämä on pidettävä mielessä seuraavalla kerralla.

Seuraavalla kerralla? Aivan oikein. Lapset saa syömään papuja leipomalla ne kekseihin! En ole tosin kertonut keksien sisältävän papuja, mutta tartteeko sitä kaikkea sanoakaan? Tässä se nyt paljastuu. Lapset olivat vähän hämmentyneitä, kun kirjan vinkin mukaan ohjeistin, että joskus juuri tällaisen keksin voi napata aamupalalla jogurtin lisäksi.

Ne, jotka seuraavat Viikonloppukokkia facebookissa, saivatkin vihiä leipomisurakasta jo lauantaina. Käy toki tykkäämässä face-profiilista tai klikkaa seuraajakseni Instagramissa, niin pääset seuraamaan ruokatouhujani muutenkin. Samalla kiitos lukijoille, seuraajille ja tykkääjille sekä uusille, että vanhoille. Mukavaa, että luette, kommentoitte ja tykkäätte!

Kaurakeksit-postaus on osa Bogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaa. Muita ruokapostauksia ovat Tsajut-blogin gluteenittomat letut, jotka saavat makunsa kauramaidosta, linsseistä ja kvinoasta sekä Ruoka-alkemisti -blogin Jennin postaus punajuuri-porkkanakeitosta. Keiton juju on paahdetuissa juureksissa.

Kaikki Tervetuloa talvi -sarjan kirjoitukset löytyvät instasta #tervetuloatalvi ja #blogisisaret sekä listattuina Oranssia- ja Kivempi- blogeista. Sarjan aiheet vaihtelevat laajalla skaalalla, koska blogitkin sijoittuvat monien genrejen alle. Siskot kirjoittavat muun muassa kodista ja perheestä, käsitöistä ja DIY-juttuista. Onpa Blogisisarissa mukana Lifestyle-, ruoka- ja hyvinvointibloggareitakin. Mukavia talvipäivä kaikille ja terveisiä Blogisisarille!

Kaneliässät Klassikkoruokia reseptit ja tarinat -keittokirjasta

Tarinat ovat parhaita. Aina. Siksi ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun olin kahlannut läpi kustantajan lähettämän uutuuskirjan Klassikkoruokia Reseptit & tarinat. Kirja on ruokatoimittaja ja tietokirjailija Tiina Rantasen käsialaa. Hän kirjoittaa, myös Himahella-blogia. Kirjassa on vähän reilu 50 klassikkoruokaresptiä kasviksista, kalasta ja lihasta. Myöskään jälkiruokia tai suolaisia ja makeita leivonnaisia ei ole unohdettu. Jokaiseen reseptiin liittyy tarina. Tiedätkö sinä mikä on Casanovan lemmenlääke, kenen mukaan on nimetty Stroganov tai mitä Mannerheim toi tuliaisiksi Puolasta?

Mielestäni kirjan klassikkoruuat oli erityisen hyvin valittu. Kirjaan päässeet reseptit täyttävät hyvin määritelmän siitä, että ne eivät ole unohtuneet. Ruuat ovat kestäneet aikaa ja tuntuvat yhä ajankohtaisilta ja tärkeiltä. Ajat ja paikat vaihtuvat, mutta klassikot pysyvät. Itselleni kirjassa oli ainoastaan yksi outo ruoka: kanaa Marengo, mutta sekin resepti ja tarina vaikuttavat herkullisilta testattavaksi. Useimmat ruuista olivat sellaisia, joita minulla on tapana laittaa kotonakin. Blogia selaillessa näyttääkin, että Viikonloppukokki on varsinainen retro- tai klassikkokokki.

Ensimmäiseksi valitsin testattavaksi perinteiset kaneliässät. Kaneliässistä minulle tulee mieleen mummu. Olin vain vajaan neljä vuotias, kun mummu kuoli, eikä minulla ole kovin monta muistikuvaa hänestä. Näistä muutamista muistikuvista monet liittyvät ruokaan, tuoksuihin ja makuihin; muistan raparperimehun tuoksun ja värin. Muistan miltä maistuivat Hanna-tädin kakut ja kaneliässät. Aivan varma, en ole muistikuvistani, mutta ainakin nuo kolme asiaa yhdistän mummuun. Mitä enemmän tätä asiaa olen päivän aikana miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että kaneliässillä on oikeutetusti klassikkostatus. Kunhan olen kirjoittanut reseptin, kerron lisää kaneliässistä, jotka sitten lopulta herättivätkin minussa aika paljon ajatuksia.

*

Kaneliässät

noin 40 kpl

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

pinnalle 

kanelia ja sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat voimakkaasti vatkaten.

Lisää taikinaan vehnäjauho-leivinjauheseos ja kaneli. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna levätä hetki kylmässä.

Leivo taikinasta ohutta, pikkusormen paksuista tankoa, leikkaa siitä noin 8 cm pätkiä. Kieritä tanot kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile ässiksi pellille. Voit myös levittää kaneli-sokeriseosta suoraan leivinalustalle ja pyöritellä tangot siinä.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna pikkuleipien levähtää hetki, ennen kuin siirrät niitä.

*

Hetken jo kadutti koko leipomishankkeeseen ryhtyminen. Pitäisi tuntea itsensä paremmin. Pikkuleipien piipertäminen ei oikein ole meikäläisen hommia. Kun taikina oli tarpeeksi levännyt kylmässä, homma kuitenkin sujui ihan kivasti. Levitin kaneli-sokerin nimenomaan leivinalustalle ja pyörittelin tangot sen päällä riittävän pitkiksi. Näin ässiin tarttui aika paljon kanelia ja sokeria. Kovin kauhean kauniita minun ässistäni ei tullut, mutta herkullisia. Ja onneksi uuni korjasi pahimmat puutteet.

Onko kaneliässiin liittyvä tarina sinulle tuttu? Se liittyy Suomen historiaan ja jääkäriliikkeeseen, vaikkakin kaneliässät olivat tulleet suomalaisten kahvipöytiin Ruotsista jo silloin kun hovia pidettiin Turussa. Sitä en tiedä miten juuri kaneliässistä tuli jääkäreiden värväyksen koodileivonnaisia. Värväys tapahtui venäläisiltä sotilailta ja viranomaisilta salassa. Tarinan mukaan ässät nostettiin pöytään silloin, kun vieraille haluttiin viestiä, että salaisista isänmaan asioista voitiin keskustella luottamuksellisesti.

Kovin vaikea on kuvitella, että mummulle ässien tarina olisi ollut tuttu. Ei hänen elämässään ässien koodilla ollut merkitystä. Mummu eleli varhaislapsuutensa puoliorpona punaleskiäitinsä ja myöhemmin syntyneen pikkusiskonsa kanssa vain vähän päälle kymmenvuotiaaksi. Äidin varhainen kuolema oli lapsuuden loppu. Äidiltään mummu ei siis voinut leivontataitoja oppia, mutta muistelisin hänen olleen kova leipomaan.

Tänään on tammisunnuntai. Tammisunnuntaita vietetään Suomen sisällissodan alkamisen muistoksi. Perinne on ollut ennen kaikkea valkoisten perinnejärjestöjen ylläpitämä. Vain 100-vuotta on kulunut siitä, kun surulliset ja veriset tapahtumat lähtivät vyörymään läpi  juuri itsenäistyneen Suomen. Isänmaan asia ei ollut kaikille yksiselitteinen ja sama.

Tänään 28.1.2019 voimme kaikki olla isänmaan asialla. On vaalisunnuntai ja jokaisella 18-vuotta täyttäneellä suomalaisella on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Se kannattaa käyttää! Äänestyksen jälkeen voi nostaa kaneliässät pöytään ja juoda vaalikahvit. Oman ääneni  olen jo antanut, sillä olen huomenna isänmaan asialla aamusta iltaan. Olen viran puolesta kirjaamassa ääniä vaalitietojärjestelmään. 

Klassikkoruokia. Reseptit & tarinat on saatu Otavalta arvostelukappaleena.

Mokkapalat - apukokin klassikkokokeiluita

Mokkapalat on klassikkoleivonnainen myyjäisiin ja talkoisiin. Näin pitkälle on pitänyt elää, ennen kuin pääsin leipomaan mokkapaloja varainhankinta tarkoituksiin. Tähän asti luokkaretkikassoja on kuitattu riihikuivalla rahalla, eikä lasten harrastuksiinkaan ole vielä tarvinnut leipoa mitään, vaikka niissä on aktiivisesti mukana oltu ja talkoiltukin tarvittaessa. Nyt vanhemman apukokin luokka järjesti herkkumarketin. Ideana oli myydä pitkällä välkällä makeita ja suolaisia leivonnaisia koulukavereille. Leipomispakkoa ei ollut. Toiset kuittasivatkin osallistumisensa ostamalla mehua, servettejä tai kertakäyttölautasia. Meillä leivottiin mokkapaloja. Tai apukokki leipoi. Sain tyytyä avustajan rooliin. Ei minusta tullut vieläkään mokkapalamutsia. Mahtaakohan tullakaan niin omatoimisesti tuollainen 11-vuotias suoriutui leipomisurakastaan. Mokkapalojen resepti oli hyvin perinteinen:

*

Mokkapalat

uunipellillinen

4 munaa

3 dl sokeria

200g voita tai margariinia sulatettuna

4-5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta 

2 tl vaniljasokeria

2 dl maitoa

Kuorrutus

4 rkl kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

4 rkl voisulaa

3 tl vaniljasokeri

225 g tomusokeria

Koristeluun

nonparelleja

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Vaahdota muna ja sokeri keskenään. Lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja sulatettua rasvaa puuhaarukalla sekoittaen. Lisää lopuksi taikinaan maito.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kun mokkapalalevy on jäähtynyt, valmista kuorrutus sekoittamalla aineet keskenään. Kaada kuorrute mokkapalalevyn päälle ja levitä nuolijalla tasaiseksi. Koristele nonparelleilla. Mokkapalat kannattaa leikata vasta, kun kuorrute on kunnolla jähmettynyt.

*

Resepti on vanha ja monesti testattu. Tästä ohjeesta voi mennä takuuseen. Ohjeella onnistuu aina, eikä sudenkuoppia ole. Juuri tästä pellillisestä jäi vain kulmapalat kotiväelle maisteltavaksi ja minulle kuvattavaksi. Herkkumarketissa mokkapalat olivat tehneet kauppansa, eikä paluukuormassa kotiin tullut kuin tyhjä tarjotin. Koko pellillinen oli myyty! Luokkakaverin kotona oli toimittu fiksummin, toinen pellillinen oli leivottu kouluun ja toinen kotiin. Tästä on otettava opiksi.

5 A-luokalla luokkaretkikassa karttui ihan mukavalla summalla, ja mikä parasta projekti vahvisti luokan me-henkeä ja näytti miten hauskaa yhdessä tekeminen on. Koko porukka oli ollut innolla mukana. Vanhemman näkökulmasta tuntuu, että helpoimmalla pääsee löysäämällä kukkaron nyörejä ja maksamalla pienen summan luokkaretkikassaan, mutta näköjään tällaisille projekteille ja yhdessä tekemiselle on tilausta.