Retroruokaa perunasta

Sitä sortuu niin helposti kahmaisemaan kaupan pakastealtaasta valkosipuliperunoita, ranskalaisia, lohkoperunoita, röstiperunoita jne ruokansa lisukkeeksi. Ei kannattaisi, sillä itse tehden saa miljoona kertaa maukkaanpia lisäkkeitä. Ruotsalaiset ovat keksineet monta hyvää perunaruokaa iloksemme kuten Skånen perunat tai Hasselbackan perunat.

Tarinan mukaan ruotsalaiset keksivät Hasselbackan perunat jo 1940-luvulla ja ne olivat suosittuja lisäkkeitä sekä lihalle että kalalle vielä -70 ja -80 -luvilla, kunnes ranskalaiset syrjäyttivät ne. Jos minulta kysytään, niin Hasselbackat voittavat ranskanperunat 6-0.

Eilen illalla tein pihvin kaveriksi pitkästä aikaa Hasselbackan perunoita.

Mielestäni tässä ruuassa toimivat parhaiten pienet perunat. Jo siitäkin syystä, että ne kypsyvät nopeiten, mutta myös siksi, että niistä tulee tosi nätin näköisiä. Perunat siis kuoritaan, kuorittu peruna laitetaan puukauhaan ja siihen leikataan aivan vieriviereen viiltoja. Ai miksi kauhaan? No siksi, ettei perunoista tule siivuja. Kauhassa peruna on helppo pitää paikallaan ja vetää viilto miltei perunan läpi.

Viillellyt perunat laitoin voideltuihin uunivuokiin. Maustoin perunat voisulalla ja suolalla. Salaisena aseena toimi jälleen savupaprikajauhe. Jääkaapista löytyi miltei kuivanut parmesanjuuston jämä, jonka raastoin perunoiden päälle.

Sitten vain uuniin. Sitä kauanko perunat olivat uunissa, en tullut kellosta katsoneeksi. Uunissa oli lämmintä 225 astetta. Kesken kypsymisen sudin vielä vähän lisää voita perunoiden päälle. 

Harmi muuten, että kuvasta ei aivan erota sitä, miten täydellisesti pihvin kypsennys oli onnistunut. Mahtava medium!

Hapanta ja makeaa, kylmää ja kuumaa

Yksi parhaista ja yksinkertaisimmista jälkiruuista on ehdottomasti jäiset karpalot ja kuuma kinuskikastike. Mahdottoman maukas jälkiruoka sopii monen ruuan päätteeksi, ja se on helppo valmistaa isommallekin porukalle. Enpä ole vielä sellaista tyyppiä tavannut, joka ei tästä tykkää. No lapset joskus nyrpistelevät nokkaansa karpaloille, mutta asia on ratkaistu laittamalla vähemmän karpaloita ja enemmän kinuskia. Ja jos karpaloita ei ole pakkasessa, tämä toimii ihan yllättävän hyvin puolukoillakin.

Valmistaminen tapahtuu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

Mitataan kattilaan yhtä paljon kermaa ja fariinisokeria. Kiehautetaan sekoitellen ja jätetään joiksikin minuuteiksi kiehumaan. Loppuvaiheessa lisätään nokare voita kiiltoa lisäämään. Kuuma kinuskikastike kaadetaan jäisten karpaloiden

Juhlavan sokerireunuksen voi tehdä esimerkiksi niin, että pyöräyttää sitruunan lohkoa lasin reunuksen ympärillä ja sitten kastaa lasi sokeriin. Tämä on taas arjesta juhlaa -juttuja!

Aitoja makuja ja hyvää tuoksua - suppilovahveropiirakkaa

Näin tammikuisten paukkupakkasten aikaan on kiva tarjota vieraille suppilovahveropiirakkaa. Tämä on myös siitä hyvä piirakka, että se maistuu myös kasvissyöjille. Samalla voi muistella syksyisiä sieniretkiä. 

Nämä kuvat ovat syksyltä 2012. Viime syksynä meitä ei täällä eteläisellä Pirkanmaalla hemmoteltu suurilla sienisaaliilla. Tai sitten olimme vain väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen. Meiltä löytyy vuosikertasuppilovahveroja vuodesta 2009, ainakin noin nopeasti vilkaistuna.

Säilön suppilovahverot aina kuivaamalla, joten ne säilyvät käyttökelpoisina useampia vuosia.

Piirakan valmistaminen on hyvä aloittaa laittamalla kuivatut suppilovahverot likoamaan veteen. Toiset käyttävät liotukseen myös maitoa. Kuivattuja sieniä on myös helppo murentaa pienemmiksi. Sienille ei tarvitse näyttää veistä ollenkaan.

Tässä jakamani resepti on alunperin julkaistu Kodin Kuvalehden juhlavuoden leivontakoulu lehtisessä monia vuosia sitten. Täytteitä ja päällisiä olen muokkaillut oman makuni mukaan, mutta pohjan alkuperäiselle reseptille olen pysynyt uskollisena. Pulleakätisenä apukokkina toimi tällä kertaa neiti 4-v, kuten kuvistakin näkyy.

Piirakan pohja

125 g margariinia

1 dl perunahiutaleita

2 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja niiden joukkoon nypitään huoneenlämpöinen margariini. Kylmä vesi lisätään lopukis joukkoon. Taikinaa ei saa vaivata, ettei siitä tule sitkeää. Taikina kääritään kelmuun ja laitetaan jääkaappiin vetäytymään noin puoleksi tunniksi.

Täyte

suppilovahveroita

voinokare

sipuli

palanen punaista, keltaista ja vihreää paprikaa

suolaa,

mustapippuria 

timjamia

Täyteen ainekset pilkotaan ja kuullotetaan. Täyte maustetaan ja levitetään sitten pohjan piirakkavuokaan taputellun pohjan päälle.

Päälle

2 munaa

prk mustapekkakermaa

juustoraastetta

suolaa

Täyteen aineet sekoitetaan ja kaadetaan piirakan päälle.

Piirakka paistetaan 200 asteisessa uunissa noin puolisen tuntia. Parhaimmalta piirakka maistuu, kun se saa vetäytyä hetkisen. Se maistuu lämpimänä ja kylmänä ja sopii pakastettavaksi. Tekemällä pohjan kaksinkertaisena, se riittää hyvin uunipellilliseen.

Meillä on tarjottu piirakkaa kahvin kanssa synttäreillä, iltateellä sekä vihreän salaatin ja punaviinin kera. Täytteeseen voi halutessaan laittaa vaikkapa pekonia tai kinkkua, jolloin piirakasta tulee entistä ruokaisampi. Myös päällistä voi varioida käyttämällä nesteenä tavallista kermaa, kermaviiliä jne. Mustapekkajuustonkin voi vaihtaa tuorejuustoon tai jättää vaikka kokonaan pois.

Ulkoilua ja gulassia

 Sunnuntainen päivä on kulunut perheen parissa ulkoillen. Tänään on niin hiihdelty kuin luisteltu. Tämä vuosi on ollut siitä harvinainen, että kotijärven jäälle on saanut tehtyä hyvän luistinradan. Lunta on niin vähän, että ihan tavallisilla luistimilla pääsee ympäriinsä, vaikka mitään varsinasita reittiä ei olekaan.

Mikään ei ole ulkoilupäivälle parempaa ruokaa kuin pataruoka. Pata uuniin ja menoksi. Talvi on ehdottomasti pataruokien kultakautta.

Kevennettyyn ja tipattomaan tammikuuhun ei kuulu smetanalla pyöristetty Stroganov, eikä punaviinillä vahvistettu Burgundin pata, vaikka ne lempipatojani ovatkin. Periaateista on kuitenkin pidettävä kiinni!

Unkarilainen gulassi pataruokana on mainio lempeän lämmittävä ja kauniin värinen paprikoineen päivineen. Resepti on omasta päästä.  Salaisina aseina toimivat savupaprikajauhe ja rautapata. 

Resepti meni suurin piirtein näin

reilu 1 kg naudan ulkopaistia

sipuli

keltainen, vihreä ja punainen paprika

pari valkosipulin kynttä

varsiselleriä

chilijauhetta

sokeria

suolaa

tomaattipyrettä

vehnäjauhoja

vettä

3 laakerinlehteä

savupaprikajauhetta

maustepippuria 

mustapippuria

Pilkoin kasvikset ja kuullottelin niitä rautapadassa, jonne lisäsin kuullottumaan myös chilijauheen ja sokerin. Lisäsin myös tomaattipyreen ja suolan. Pilkoin naudanpaistin ja pyörittelin palaset venhäjauhoissa. Ruskistin voi-öljyseoksessa lihanpalat pienissä erissä valurautapannussa. Aina joka erän välissä huuhtelin maut talteen ja kippasin valurautapataan lihojen ja kasvisten päälle. 

Kun sain ainekset pataan, lisäsin vettä sen verran, että lihat peittyivät. Maustoin pataa vielä pippureilla ja laakerinlehdillä. 

Gulassi hautui noin 150 asteessa reilun kolme tuntia. Ja voin kertoa, että hyvältä maistui, ja näytti. Harmi vaan, että valmiista gulassista unohtui ottaa kuva. 

Halvalla hyvää!

Meidän perheessä on muodostunut tammikuinen perinne. Vuosi aloitetaan kevyissä merkeissä ja tammikuu vietetään tipattomana. Ruoka on koko tammikuun ollut kevyttä ja edullistakin, mutta kuitenkin terveellistä ja maistuvaa.

Tuloksia on tullut monessa mielessä. Joulun jälkeinen ähky ja turvotus katosivat melko nopeasti. Ruokavalioon on taas lisätty terveellisiä ja maistuvia juureksia ja muita kasviksia. Kurinalaisemman ja kevyemmän ruokavalion ansiosta ruoka maistuu taas paljon paremmalta. 

Näin tammikuun kääntyessä loppupuolelle voi jo vähän juhlistaa. Lauantai-illan juhlistaminen tarkoittaa tällä kertaa kahden ruokalajin illallista lasten mentyä nukkumaan. 

Lapsetkin meillä toki ruokittiin, ja pääosin vielä samoilla raaka-aineilla. Pääruoaksi paistattiin sekä lapsille, että aikuisille kuhaa.

Arjen luksusta oli tällä kerralla ranskalainen sipulikeitto, jonka reseptin poimin tälläkin kerraralla Anna Bergenströmin Joko kokin keittokirjasta.

Sipulikeitto on varmasti yksi halvimmista ruokalajeista, mutta silti niin herkullinen. Varsinkin kun se on huolelliseti rakkaudella ja hellyydellä valmistettu. Erityisen hyvin se sopii kylmään talvi-iltaan.

Keittokirjan  alkuperäinen resepti kuuluu näin:

5 keskikokista sipulia
noin 3 rkl voita 
noin 1 1/4 l vettä
(1 lihaliemikuutio)
1/3 tl timjamia
pippuria

Sipulit kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi. Niitä kuullotetaan miedolla lämmmöllä rasvassa paksupohjaisessa kattilassa läpikuultaviksi. Tämä ottaa aikaa vähintäänkin 15 minuuttia. Pitää varoa, ettei tule ruskistaneeksi sipuleita.

Kuullotettujen sipuleitten päälle lisätään vesi, suola ja halutessaan voi lisätä myös lihaliemikuution. Jos haluaa tehdä aidon ranskalaisen sipulikeiton, lihaliemi jätetään lisäämättä. Keitto maustetaan suolalla ja pippurilla ja annetaan kiehua hiljalleen kannen alla puolisen tuntia.

Itse lisäsin pari keittoon vielä pari valkosipulin kynttä ja lihaliemen asemasta käytin kasvislientä. Alkuperäinen resepti kehottaa gratinoimaan keiton leivällä ja juustolla, mutta meillä mentiin ihan näin. Vaalea vähän väritön keitto olisi varmasti näyttänyt paremmalta, jollain muulla kuin valkoisella lautasella. Onneksi maku korvasi ulkonäön puutteet.