On vasta helmikuu, ja tuntuu jo keväältä. Talitintti laulaa kuin maaliskuussa. Aamulla satanut lumi on enää muisto ja kotipiha on jäinen kuin luistinrata. Piha on täynnä lätäköitä, koska sulanut lumi ja jää ei pääse pihasta pois. Kevättä rinnassa on myös Vene 17 båt -messujen jäljiltä. Tältä vuodelta messut ovat ohi, mutta vuotuiseen tapahtumaan voi suunnistaa taas ensi talvena 8.-19.2.2018. Pohjois-Euroopan suurimmassa veneilytapahtumassa tuli todella kesäinen olo, vaikka vielä on ihan talvi. Facebook-profiilissani on muutama tunnelma kuva messuilta.
Kotiuduimme messuilta jo hyvissä ajoin, ja ehdimme valmistaa maittavan illallisen. Usein lauantai-illallisen suunnitelmat ovat suureellisia, eikä kaikki ennakkoon suunniteltu aina toteudu. Koska ruuanlaitto on aktiivinen harrastus, suunnitelmia pystyy muuttamaan lennosta. Raaka-aineita löytyy kotoa moneen lähtöön, eikä haittaa, jos joku ennakkosuunnitelma ei toteudu. Suunnitelmat voi toteuttaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä tai sitten raaka-aineet jalostuvat johonkin aivan muuhun muotoon.
Pääruuan raaka-aineeksi olimme valinneet karitsankareen. Tammikuun loppu puolella kävimme ostamassa pakastimeen Tolvilan kartanon Paimenen makasiinista puolikkaan karitsanruhon. Lisäksi mukaan tarttui karitsan bratwurstia ja kare, joka ei ennakkoon tilattuun pakettiin kuulunut. Tosi maukkaita heräteostoksia. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että ei ostettu enempää karetta. Alkuruokasuunnitelmat olivat moninaisemmat, mutta lopulta emme jaksaneetkaan tehdä kuin yhden alkuruuan avokadosta, savulohesta ja mantelista. Keittoa varten varattu mustajuuri odottaa jääkaapissa uutta inspiraatiota. Jälkiruoka napattiin pakastimesta, jonne oli jäänyt juuri sopivasti pienet annokset pistaasi-avokadojäätelöä. Jäätelöä paranneltiin raastamalla päälle hieman suklaata. Ei ollut ollenkaan hullumpi kokonaisuus, vaikka kävikin niin hassusti, että alkuruuan ja jälkiruuan raaka-aine oli sama.
Helmikuun menu
*
Avokadoa, savulohta ja mantelia
Karitsankaretta, dukkah-perunoita ja pinaattia pinjansiementen rusinoiden ja valkosipulin kera
*
En tiedä miten pääsi kulumaan näin monta viikkoa ennen kuin pääsimme valmistamaan karitsaa. No, hyvää kannattaa odottaa. Vaikka karitsaa on haettu Tolvilan kartanosta jo monta vuotta, en ole koskaan aiemmin laittanut karetta. Ehkä siksi, koska kare ei kuulu ennakkoontilattuun pakettiin. Onneksi karetta oli myynnissä ja onneksi satuimme ostamaan sitä koe-erän. Ensimmäinen ajatus oli leikata kylkiluut erilleen ja paistaa "tikkarit" yksitellen pannussa. Onneksi ajatus jalostui hieman:
*
Karitsankare
1 rivi karitsankaretta
marinadi
1 dl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl kuivattua rosmariinia
2 tl hunajaa
2 rkl valkoviinietikkaa
hieman suolaa ja mustapippuria myllystä
paistamiseen
nokare voita ja tilkka rypsiöljyä
Rapsuttele kareen luut puhtaaksi. Leikkaa irti myös ylimääräiset kalvot ja rasva.
Sekoita marinadi ja laita kare marinoitumaan vähintään pariksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa, jos haluat lihaan voimakkaampia makuja.
Nosta kare huoneenlämpöön riittävän ajoissa ennen valmistamista.
Lisää paistinpannulle tilkka öljyä ja nokare voita. Lämmitä kuumaksi. Kuivaa kareesta ylimääräinen marinadi pois ja paista nopeasti pinnat kiinni kuumalla pannulla. Laita lihamittari kareen paksuimaan kohtaan ja nosta paistinpannu 225 asteiseen uuniin ja paista kunnes mittari näyttää 50 astetta. Nosta liha pois kuumalta pannulta ja kääri se folioon vetäytymään. Mittari kannattaa jättää lihaan kiinni, että lihasnesteet eivät pääse valumaan pois ja toisaalta näet myös, ettei sisälämpö nouse liiaksi. Medium-kypsyys on 55 astetta, joka meilläkin oli tavoitteena.
Leikkaa liha vetäytymisen jälkeen ja aseta tarjolle esimerkiksi dukkahilla maustetuiden uunissa kypsennettyjen perunanlohkojen kera. Dukkah-mausteseoksen ohje on peräisin Glorian ruoka ja viini -lehdestä (1/2014), jossa sillä maustettiin persimonin lohkot salaattiin. Dukkahin ohje löytyy täältä.
*
Kuten jo aiemmin totesin: onneksi tuli laitettua kare kokonaisena! Olisin mielelläni käyttänyt marinadiin punaviinietikkaa, mutta se oli päässyt loppumaan. Valkoviinietikka hoiti kuitenkin hommansa ja toimi hyvin marinadin happona. Kareen kanssa meillä meinasi käydä lätkästi. En ikinä opi, että lihan sisälämpö nousee vielä hurjan paljon sen jälkeen, kun se on nostettu uunista. Varsinkin, jos lihan jättää folion sisälle vetäytymään. Kareen sisälämpö pääsi nousemaan lähes 60 asteeseen ja etenkin mies oli sitä mieltä, että hieman liian kypsäksi meni. Ehkä aavistuksen punaisempaa liha olisi voinut olla, mutta ei se nytkään mitenkään ylikypsää ollut. Liha oli kuitenkin vielä punaista väriltään.
Kareen kanssa nautimme joululahjaksi saatua Carsin Suomi 100 -viinin, joka ei ollut tälle ruualle nappivalinta. Viini oli kyllä hyvä, mutta sen täyteläinen, mutta nuorekas maku olisi tullut varmasti enemmän oikeuksiinsa esimerkiksi possun tai pastan kanssa kuten suosituksetkin sanovat.
Koska lautaselle kaipaa aina jotain kasvislisäkettä. Avasin taas kerran Myllymäen Kasvikset -kirjan. Sieltä valikoitui tehtäväksi nopeatekoinen lisuke pinaatista.
*
Pinaattia pinjansiementen, rusinoiden ja valkosipulin kera
2 annosta
2 valkosipulinkynttä viipaleina
0,5 dl pinjansiemeniä
2 rkl keltaisia rusinoita
100 g babypinaattia
oliiviöljyä
suolaa
Paista valkosipuliviipaleita ja pinjansiemeniä oliiviöljyssä paistinpannulla kunnes siemenet alkavat saada väriä.
Lisää joukkoon rusinat ja pinaatti ja kuullottele kunnes pinaatti alkaa painua kasaan. Mausta suolalla.
*
Koska lisäke on tosi nopea valmistaa. Tein sen sillä aikaa kun kare oli vetäytymässä foliossa. Käytin paistinpannua, jossa olin paistanut kareen, joten siitä tuli lisäkkeeseen aikalailla lisämakua. Lisämakua antoi myös folionkääreeseen kertynyt neste lihasta, jota ei kyllä ollut ruokalusikallista enempää.
Keväisistä fiiliksistä huolimatta täytyy vielä asennoitua talveen. Ensi viikoksi on luvassa lunta ja pakkasta, ja onhan edessä viikon rypistyksen jälkeen hiihtoloma. Hiihtolomallahan sitä haluaisi tietysti ulkoilla ja hiihtää.
Kare on kyllä niin hyvää! Ja tosi näyttävä lautasella.
VastaaPoistaJos pitäisi nimetä lihasuosikki, se on nykyisin kyllä ehdottomasti karitsa. Karetta valmistettiin ekaa kertaa itse, ja kysentämisen kanssa täytyy seuraavalla kerralla olla vähän tarkempi.
Poista