Granaattiomenadrinkki

Granaattiomenan siemet ovat kuin pieniä rubiineja

Olen kyllä kuullut, että pakastealtaassa on oikein hyviä granaattiomenan siemeniä käyttövalmiina. Silti sesonginaikaan tykkään ostaa hedelmän kokonaisena ja irrotella itse siemenet. Joskus hedelmän valinta epäonnistuu. Kuvienkin granaattiomenissa siemeniä oli vain vähän ja maltoa paljon, mutta onneksi maku oli kohdillaan. 

Tykkään keitellä granaattiomenamehusta siirappia. Siirappi on tämänkin drinkin juju. Lisäksi siirappia voi lisäillä mausteeksi rahkaan tai luonnonjogurttiin. Ja voipa tuolla aromikkaalla siirapilla hakea sekä makeutta että hapokkuutta erilaisiin kastikkeisiin. Siirappi toimii niin makeissa kuin suolaisissa kastikkeissa.

Sen verran nuuka-Maija minussa herää, että siirappia en malta keitellä kalliin hedelmän siemenistä. Oikaisen ostamalla saksalaismarketista granaattiomenamehua. Valmiiseen mehuun kun lisää sokeria ja keittelee kasaan niin siirappiahan siitä syntyy. Koska en ole baarimestari, tämä drinkki syntyy helposti sekoittamalla. 

Granaattiomenadrinkki

4 cl giniä

2 cl granaattiomenasiirappia

jäitä 

hapotettua vettä

Laita lasiin jäitä. Mittaa joukkoon gini ja siirappi. Kaada päälle hapotettua vettä ja sekoita. Halutessasi jouluisen drinkin voi koristella granaattiomenan siemenillä tai kanelitangolla.

Granaattiomenasiirappi

2,5 dl granaattiomenamehua

2 dl sokeria

Mittaa aineet kattilaan ja kiehauta. Alenna sitten lämpöä ja keitä hiljaa poreillen kunnes seos alkaa paksuuntua. Tähän menee noin 15-20 minuuttia. Nosta siirappi jäähtymään. Siirappi paksuuntuu vielä jäähtyessään.

Drinkki valikoimaa laajemmaksi

Drinkki maistuu myös alkoholittomana. Alkoholittomaan drinkkiin kannattaa lisätä vähän enemmän siirappia ja juoman pidentämiseen voi käyttää myös tonic-vettä. Eilen illalla näin telkkarissa kun Jamie Oliver teki samanlaisen drinkin, mutta käytti alkoholina vodkaa. Sitäkin voisi kokeilla.

Viime aikoina erilaiset drinkit ovat kiinnostaneet kovasti. Harkitsin jopa eggnogin tekemistä, mutta toistaiseksi puoliso ei lämmennyt ajatukselle lämpimästä maidosta. Toisekseen sour on kummitellut mielessäni pitkään. Ehkä joulun pyhinä sekoitan jonkin uuden juoman. Yleensä drinkkivalikoima on tässä taloudessa varsin suppea: gin tonic, negroni tai vodka martini. Kesäkaudella listaan voi lisätä muutaman campari-pohjaisen juoman ja mojiton. 

Mutta ennen kesä kautta nautitaan talvesta, joka toivottavasti tulee ja joulusta, joka on jo täällä. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Karpalojäädyke

Jäädyke on kokille mukava jälkiruoka

Tykkään siitä, että jälkiruuan voi valmistaa hyvissä ajoin ennakkoon, ja jäädyke on juuri sellainen. Jäädyke pitää tehdä vähintäänkin useita tunteja ennen tarjoamista, mutta sen voi tehdä vaikka useita päivä etukäteen. Kokille mukava jälkiruoka. Jäädyke ei ala heti maistua pakastimelta, mutta viikko kaupalla jäädykettä ei kannata pakastimessa säilöä.

Toinen juttu mikä jälkiruuissa vetoaa minuun on se, että niissä on käytetty marjoja. Kesällä tietysti kauden mansikoita, vadelmia ja vähän myöhemmin myös mustikoita. Talvella marjat voi kaivaa pakasteesta, kotoa tai kaupasta. Moni lempijuttuni syntyy tyrnistä tai juurikin karpalosta, kuten jäädyke, jonka resepti on nyt tässä:

Karpalojäädyke 

4 munankeltuaista

1 dl tomusokeria

2 dl kuohukermaa 

1 1/2 dl maitoa

1 dl glukoosisiirappia

200 g karpaloita

1 tl kanelia

1/2 tl inkiväärijauhetta

100 g valkosuklaata rouhittuna

Koristeluun

karpaloita, marenkia, kanelia, piparia

Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Mittaa kasariin kerma, maito ja glukoosisiirappi. Kiehauta. Jäähdytä hetki ja valuta keltuais-tomusokerivaahdon joukkoon. Sekoita.

Rouhi kohmeiset karpalot esimerkiksi sauvasekoittimella pieneksi ja lisää ne muiden ainesten joukkoon. Mausta massa kanelilla ja inkiväärillä. Sekoita lopuksi karkeaksi rouhittu valkosuklaa jäädykkeeseen.

Vuoraa leipävuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan ja laita pakastimeen vähintään yön yli.

Nosta seos huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, koristele ja tarjoile.

Jäädyke sopii myös kahvipöytään

Muistatteko viennetta-jäätelökakut? Sellaista en ole syönyt aikoihin, ehkä niitä on vieläkin kaupassa. Ennen muutamakin vanhempi sukulaistäti tarjoili viennettaa kahvipöydässä. Se herättää mukavia muistoja. Myös jäädyke sopii hyvin tarjoiltavaksi myös kahvipöydässä.

Glukoosisirapilla tehtynä jäädykkeestä tulee hyvin jäätelömäistä, ei ihan yhtä pehmää, mutta rakenne on kuitenkin tasainen, eikä kiteitä pääse muodostumaan. Sattumia toki on, mutta ne ovat valkosuklaata. Sanoisin, että ohjeen mukaisesta annoksesta riittää hyvin neljälle, jopa 6 syöjälle.

Waldorfinsalaatti lämpimänä versiona

Salaattia joulupöytään

Joulupöydän salaatit ovat mielestäni italiansalaatti, sienisalaatti ja waldorfinsalaatti. Niin ja rosolli tietenkin, mutta se on vähän eri asia. Rosollia en osaa mieltää salaatiksi, vaikka sitähän se oikeastaan on. Kypsät juurekset jäähdytetään ja sekoitetaan salaatiksi.

Joulupöydän salaatteja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kevyiksi ja raikkaiksi, vaan ne jatkavat samalla linjalla kuin monet muutkin jouluruuat. Salaateista löytyy kermaa, smetanaa ja majoneesia, miten kukakin salaattinsa valmistaa. Siksi meillä on jouluruokien pöydässä yleensä myös jokin yksinkertainen vihreä salaatti esimerkiksi salaattia ja viikunaa.

Waldorfin uudet vaatteet

Tuossa itsenäisyyspäivän aikoihin mielessäni alkoi kummitella ajatus waldorfinsalaatin muokkaamisesta lämpimään muotoon. Mitä enemmän ajatusta pyörittelin, sen mukavammalta se alkoi tuntua. Selleri, sekä varsi-, että mukulaselleri, on maultaan sellainen, että se jakaa porukan aika tehokkaasti tykkääjiin ja ei-tykkääjiin. Olen kokemuksen kautta tullut siihen lopputulokseen, että lämpimänä selleri maistuu monelle paremmin. 

Waldorfinsalaatin majoneesi tuntui aluksi lämpimän salaatin hankalimmalta komponentilta. Mutta yhdessä hetkessä koin ahaa-elämyksen: hollandaise-kastike on käytännössä sama kuin majoneesi lämmitettynä. Vieläpä kun älysin, että jemmassa on hyvä resepti pika-hollandaiselle, resepti oli käytännössä syntynyt ja toteutusta vailla. Kuulisin mielelläni mitä mieltä olet reseptistä?

Waldorfinsalaatti lämpimänä

1/2 (n. 150 g) mukulaselleri

varsisellerin varsi

shalottisipuli

vihreä omena

miedonmakuista öljyä

tilkka sitruunanmehua

suolaa

hieman valkopippuria

vähäsen kuivattua rakuunaa

saksanpähkinöitä

viinirypäleitä

kastike

2 keltuaista

100g voita sulatettuna

suolaa

sitruunamehua

Aloita puhdistamalla, kuorimalla ja pilkkomalla sellerit, sipuli, omena. Kuullota kasviksia ja omenaa öljytilkassa paistinpannulla, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää tilkka sitruunanmehua. Se vaikuttaa makuun ja estää omenaa ja mukulaselleriä tummumasta. Mausta suolalla, valkopippurilla ja rakuunalla. Pippurin ja rakuunan kanssa kannattaa olla maltillinen.

Kun salaattiainekset ovat lämpimiä lisää päälle vielä viinirypäleitä ja saksanpähkinöitä.

Valmista kastike sauvasekoittimella. Laita korkean kulhon pohjalle kaksi huoneenlämmintä keltuaista. Lisää mikrossa sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten päälle. Sekoita koko ajan sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Tarjoile salaatti ja kastike lämpimänä. Hollandaise-kastikekin pysyy hetkisen lämpimänä, kun laittaa sen tarjolle lämpimään astiaan ja käyttää valmistamiseen huoneenlämpöisiä keltuaisia, jotka eivät jäähdytä voisulaa liikaa.

Paahdetut mantelit

Naposteltavaa joulua odotellessa

Näinä aikoina uuni on kuumana harva se päivä. Kun valmistaa joululeivonnaisia tai ihan vaan arkista ruokaa uunissa, voi näppärästi samoilla lämmöillä paahtaa manteleita. Paahdetut mantelit katoavat pöydän kulmalta parempiin suihin illalla telkkaria katsellessa tai ihan tuosta vain ohi mennen.

Olen enemmän suolaisten hiukopalojen ystävä ja siksi mauistoin paahdetut mantelit suolaisiksi. Vuorisuolan lisäksi mantelini maistuvat chililtä ja rosmaariinilta. Uskokaa tai älkää rosmariini on kaiveltu yrttimaasta pienen lumikerroksen alta. Ei ehkä ihan priimaa tavaraa enää tuo yrtti, mutta tähän käyttötarkotitukseen vallan  mainio. Saanpahan ainakin sanoa, että omasta maasta ja joulukuussa.

Paahdetut mantelit

200 g manteleita

1 rkl ruususuolaa

1 rkl chilihiutaleita

1 tl ruokosokeria

1 tl savupaprikajauhetta

pieni oksa tuoretta rosmariinia

0,5 dl miedon makuista oliiviöljyä

Laita mantelit leivinpaperin päälle ja pelti 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 10 minuutiksi. Tarkkaile manteleita koko ajan, etteivät ne pääse palamaan.

Sillä aikaa kun mantelit paahtuvat uunissa riivi rosmariininn oksasta lehdet irti ja laita ne muiden mausteiden kanssa mortteliin. Hienonna tasaiseksi. Sekoita mausteet isommassa kulhossa öljyyn.

Kun mantelit ovat paahtuneet, laita ne kulhoon ja pyörittele niin, että öljy ja mausteet tarttuvat kiinni manteleihin. Laita mantelit takaisin leivinpaperin päälle ja paahda vielä pari minuuttia.

Jäähdytä mantelit ja tarjoa naposteltavana tai käytä esimerkiksi salaatissa.

Stifado - kreikkalaistyylinen lihapata

Mausteilla jouluun

Meillä joulun ruokapöytä on hyvin perinteinen. Siihen kuuluu ehdottomasti kinkku. Jouluna pöydässä ei ole paikkaa poron tai naudan paistille, karjalanpaistille eikä edes kalkkunalle. Perinteisillä linjoilla mennään tänäkin vuonna. Vaihtoehtona kinkulle tai muille perinteisille herkuille jouluiseen ruokapöytään voisi nostaa mausteisen kreikkalaistyylisen lihapadan eli Stifadon.

Stifadon voi hauduttaa lampaan, naudan tai riistan esimerkiksi hirven tai peuran paistista. Täyteläiseen pataan lorautetaan reilulla kädellä punaviiniä. Siihen pilkotaan hieman tomaattia ja lisätään mausteita, joista kaneli ja neilikka vievät välittömästi jouluisiin tunnelmiin. Stifado on niitä kiitollisia uuniruokia, että esivalmistelujen jälkeen pata hautuu uunissa itsekseen ja uunista nouseva tuoksu toimii mainiona aperatiivina. Tuoksu kasvattaa nälkää!

Kuten kaikki pataruuat, stifadonkin voi valmistaa hyvin suurpiirteisesti. Tuoreiden tomaattien sijaan voi käyttää tomaattimurskaa. Osan viinistä voi korvata punaviinietikalla. Lihaksikaan ei kannata uhrata sitä parhainta paistia pitkä haudutusaika takaa sen, että esimerkiksi naudan kulmapaistista tulee suussa sulavaa. Tässä minun ohjeeni mausteiselle stifadolle:

Stifado

noin kilo naudan kulma- tai palapaistia

2 rkl vehnäjauhoja

nokere voita ja tilkka (oliivi)öljyä

sipuli

muutama valkosipulin kynsi

varsisellerin varsi

5 tomaattia

noin puoli pulloa punaviiniä

2 dl vettä

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

2 kanelitankoa

1 tl neilikkaa

mustapippureita

maustepippureita

3 laakerinlehteä

suolaa

2 tl sokeria

Esivalmistele ainekset pilko sipulit ja sellerin varsi ja lohko tomaatit. Kovin pientä ei tarvitse tehdä. Pata hautuu uunissa pitkään. Puhdista liha mahdollisista kalvoista ja leikkaa se isohkoiksi kuutioiksi. Mausta lihaa suolalla ja pippurilla ja hiero lihakuutioiden päälle vehnäjauhot. Tykkään käyttää padoissa pienen määrän jauhoja. Ne suurustavat hieman pataa, mutta toisaalta ruskistetuista jauhoista tulee pataan myös vähän makua. Jos on tarve tehdä gluteenitonta, jätä jauhot pois ja ota huomioon nesteen määrässä.

Kuumenna öljy ja voi padassa. Ruskista lihat parissa erässä padassa. Lisää joukkoon sipulit ja selleri. Sekoittele hyvin. Lisää pataan myös tomaattikuutio ja mausteet. Jos haluat, voit murskata laakerinlehdet. 

Lisää lopuksi pataan tomaattimurska ja viini. Vettä kannattaa lisätä sen mukaan kun on tarvetta. Lihat saavat huolella peittyä liemeen. Muistithan lisätä myös sokerin? Tomaatin ja punaviinin hapokkuus täytyy tasata sokerilla. Ilman sokeria padasta tulee liian kitkerää ja hapanta.

Nosta pata noin 150 asteiseen uuniin ja anna hautua 3-4 tuntia. Tarkkaile, että neste ei pääse loppumaan. Lisää tarvittaessa vettä. Kypsymisaika riippuu käyttämäsi lihasta esimerkiksi hirven vastan paistista valmistettu pata kypsyy nopeammin kuin naudan paisti. Myös lihakuutioiden koolla, uunin tehoilla ja tähtien asennolla on merkitys.

Mausteisen padan voi tarjota perunoiden tai riisin kanssa.