Hummus - loisto tahna leivän päälle

Kaipaatko jotain uutta leivän päälle? Minun vinkkini on hummus. Kikherneistä ja tahinista valmistettu tahna sopii kastikkeeksi tai dipiksi melkein mille vaan: salaatille, falafeleille miksei lihapullillekin. Hummuksen valmistaminen säilötyistä kikherneistä on helppoa. Tarvitset vain tehokkaan sauvasekoittimen tai vastaavan. Tärkeää on myös käyttää hyvä laatuista oliiviöljyä.

* 

Hummus

1 tlk kikherneitä

1 rkl tahinia

2 rkl miedon makuista, mutta laadukasta oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

2 rkl sitruunamehua

1 rkl tuoretta (lehti)persiljaa hienonnettuna

1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa

suolaa

mustapippuria

2 rkl tai enemmän vettä

Mittaa ainekset tehosekoittimeen tai kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta. Surauta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää suolaa. Ohenna tarvittaessa vedellä haluamasi paksuiseksi.

*

Kuvan hummus ei ole täydellistä. Sauvasekoittimeni on tavattaman huono, miltei kelvoton. Minun hermoillani sillä ei saanut aikaiseksi tasaisempaa jälkeä. Ei se tosin näyttänyt älyttömästi haittaavan, sillä hummus hävisi hetkessä.

Alkuperäisestä, Andalusian auringossa- keittokirjan, reseptistä poikkesin sen verran, että käytin lehtipersiljan sijaan tavallista, jota kaapista sattui löytymään. Täytyykin muuten taas nostaa tuota keittokirjaa paremmin esille. Se nimittäin on täynnä hyviä reseptejä. Monta olen testannutkin mm. espanjalaiset simpukat, välimerellisen riisipilahvin. Kirjan ohjeella olen valmistanut myös maustesekoituksia esimerkiksi nelimausteseosta ja ras el hanoutia, joilla sitten on tullut maustettua yhtä sun toista.

Työkiireet ovat tammikuussa haitanneet harrastamista, ja sen vuoksi ruuan kanssa on menty monasti siitä mistä aita on matalin. Perinteisesti tammikuussa on myös kevennelty ja sama linja jatkunee helmikuussakin, mutta onneksi työkiireet sentään helpottavat. Oikein sormet jo syyhyävät ruuanlaiton pariin. Miten sinun tammikuusi on sujunut?

Uunijäätelö - viikonloppukokki retrokokkina

Aika ajoin näitä retroherkkuja putkahtelee mieleen. Uunijäätelö eli baked alaska tuli mieleeni pakastinta järjestellessäni. Pakkaseen oli jäänyt pieni pala vaniljajäätelöä. Tiedän, että jäätelönrakastajille pakastimeen unohtunut paketin loppu kuulostaa utopialta, mutta meillä näin voi käydä. En ole jäätelöfani. Tulisin toimeen loistavasti ilmankin. Pienestä noin 1/3 osa paketillisesta vanilijajäätelöä sain aikaiseksi kaksi jälkiruoka-annosta. Apukokit olivat riemuissaan! Näyttää se uunijäätelö maistuvan 2000-luvun lapsillekin.

Ennen kuin kirjoittelen uunijäätelön reseptiä haluan kiittää kaikki lukijoita, niin vanhoja kuin uusia, joita tuntuu olevan aika joukko. On kiva kirjoittaa, kun on lukijoita. Aivan mahtavaa on, kun lukemisesta jää merkki: kommentin tai vaikkapa tykkäys facebookiin. Kiitos myös sähköpostiviesteistä! 

*

Uunijäätelö

2 annosta

vähän vajaa 1/3 paketti vaniljajäätelöä

6 kaurakeksiä

2 kananmunan valkuaista

0,75 dl tomusokeria

1 tl sitruunamehua

vadelmia

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 250 asteiseksi. Murskaa sitten kaurakeksit esimerkiksi muovipussissa hienoksi.

Vaahdota valkuaiset kevyeksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää vaahtoon sitruunanmehu ja tomusokeri ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää.

Asettele keksin muruset lautaselle. Leikkaa pala jäätelöä murujen päälle. Peitä jäätelö huolellisesti marengilla. "Eristeeseen" ei saa jäädä yhtään aukkoja, ettei jäätelö marenkihunnun sisällä pääse sulamaan.

Laita lautaset kuumaan uuniin noin 1-2 minuutiksi. Kun marenki on saanut hiukan väriä, herkku on valmista. Koristele vadelmilla tai haluamillasi marjoilla ja nautiskele tai tarjoile muille nautiskelijoille.

*

Kuvittelisin, että 4-5 valkuaisella saa tehtyä riittävästi marenkivaahtoa peittämään litran jäätelöpalasen. Sen verran runsaasti marenkia sai aikaiseksi kahdellakin valkuaisella. Perinteisen uunijäätelön pohja on yleensä kakkua, mutta keksimuruistakin onnistuu ihan hyvin. Uunijäätelö voi myös maustaa laittamalla jäätelön ja marengin väliin kerroksen hilloa, marjoja tai hedelmiä. Luonnollisesti makua saa vielä enemmän, jos annoksen päälle asettelee runsaammin marjoja tai hedelmiä. Kun alat syömään, muista varoa lautasta, se saattaa olla kuuma!

Pieni palanen jäätelö teki monta ihmistä onnelliseksi. Apukokit pääsivät nauttimaan jäätelöstä, ja minä olin onnellinen, kun sain pakastinta tyhjennettyä. Eihän vajaan jäätelöpaketin ja yksi pakasterasian ole paljon, mutta alku se on sekin. Tiesittehän muuten, että valkuaiset voi pakastaa? Pakastetuista valkuaisista voi sitten loihtia vaikka uunijäätelöä. Pian on pakastimessa sen verran tyhjää, että voi tilata karitsaa Tolvilan kartanosta.

Blogi tulee päivittymään tammikuussa työkiireiden vuoksi tavallista harvemmin, mutta pysykää ihmeessä mukana matkassa. Viikonloppukokkia voi seurata esimerkiksi Suomen blogilistan. Viikonloppukokki-blogilla on myös profiili facebookissa ja instassa.

Soppalauantain luksuskeitto: porokeitto

Meillä on nyt päästy poronlihan makuun. Viimeksi jo kirjoittelin poronkäristyksestä, ja siitä miten Lumiporosta tuotiin porolähetys miltei kotiovelle. Poropaketissa oli myös keittolihaa, josta tein samaan tapaan keiton kuin naudan keittolihasta. Taitaa tämän talvinen perinteinen lihakeitto jäädä keittelemättä, sillä poroa on pakastimessa toiseenkin keittoon.

*

Porokeitto

600 g poron luullista keittolihaa

1 l vettä

10 g suolaa

sellerin varsi

sipuli

porkkana

muutama musta- ja maustepippuri

500 g perunoita

200 g porkkanoita

100 g palsternakkaa

hieman kuivattua lipstikkaa

persiljaa

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Mittaa vesi riittävän isoon kattilaan, huuhtele liha ja laita se kylmään veteen. Kun vesi alkaa lämmetä, kattilan pinnalle alkaa muodostua vaahtoa. Kuori vaahto pois reikäkauhalla. Näin saat keitollesi kirkkaan liemen.

Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää kattilaan suola ja muut mausteet. Lisää kattilaan myös sipuli, porkkana ja sellerin varsi. Tarkoitus on, että kasvikset maustavat keiton liemen, joten palat voivat olla isoja. Sipuli voi olla vaikka kokonainen.

Keitä lihaa ainakin pari-kolme tuntia, kunnes se on kypsää, mureaa ja irtoaa luusta. Ota kasvikset pois liemestä. Ne ovat tehtävänsä tehneet. Nosta myös liha jäähtymään ja kun kädet kärsivät irrottele liha luista ja laita lihat takaisin liemeen.

Jos haluat valmistaa keiton loppuun vasta seuraavana päivänä jäähdytä liemi lihoineen ja laita jääkaappiin. Tai sitten voit jatkaa heti keiton valmistamista. Lisää liemeen kuoritut ja paloitellut perunat, porkkanat ja palsternakka. Mausta miedosti kuivatulla lipstikalla.

Keitä keittoa vielä sen verran, että juurekset kypsyvät. Kun juurekset ovat kypsiä, keitto on valmista. Tarkista maku ja koristele persiljalla.

*

Porokeitossa on ihana riistan maku. Maku on voimakkaampi kuin esimerkiksi käristyksessä. Tai näin ainakin apukokkien mielestä. Siitäkin huolimatta keittoa syötiin tuoreiden sämpylöiden kera niin hyvällä ruokahalulla, että siitä ei jäänyt kuin muutama lounasannos töissä lämmitettäväksi. Koitin maustaa keittoa melko miedosti, ja siksi en lisännyt liemeenkään ikisuosikkiani lanttua, mutta selleristä ja lipstikasta en osannut luopua. Lisäsin näitä kuitenkin hyvin maltillisesti. Ehkä porkkana, palsternakka ja sipulikin olisivat riittäneet.

Lisäsin porokeiton tunnisteeksi arkiruuan, vaikka pitkän keittoaikansa puolesta porokeittoa ei työpäivän jälkeen oikein ehdikään valmistaa. Mutta kun näkee lihakeiton keittämisen vaivan, kannattaa tehdä niin iso satsi, että siitä riittää lämmitettävää ainakin toiseksikin kerraksi. Vähän luksusruokaa porokeitto taitaa eteläsuomalaisen näkökulmasta olla. Vai onko luullista poronlihaa saatavilla kaupoissa tai halleissa? Onneksi lihan pystyy ostaa melkein suoraan tunturista.

Seuraavaksi taidan poropaketista ottaa käsittelyyn potkakiekkoja. Onko kenelläkään reseptivinkkiä? Osso buccoako niitä laitetaan?

Poronkäristys on pala Lappia

Poronkäristys ei ole pelkkä Lapin herkku. Aika ajoin meillä syödään sitä kotonakin, vaikka se ehdottomasti kuuluu ruokiin, joita syödään Lapissa lomilla. Käristyslihaa on myytävänä jopa markettien pakastealtaissa, mutta siltikin olen tähän asti ostanut poron lihakauppiaalta hallista. Pakastettuna tosin senkin. Poro sopii vähärasvaisena hyvin pakastettavaksi. Tänä vuonna tilasin poroa suoraan Utsjoelta. Lumiporon poromiehet kuljettivat jäiset lihat lähes kotiovelle. Mitä palvelua! Lihakin tuntuu olevan todella laadukasta ja hinta oli varsin kilpailukykyinen. Poronlihalle olisi varmasti tällaiseen kohtuulliseen hintaan enemmän menekkiä täällä etelässä. Tähän mennessä poropaketista on laitettu keittoa, käristystä ja jauhelihakastiketta. 

Poronkäristyksestä perheeseen on jäänyt elämään nuoremman apukokin lausuma aforismi: "Lappi ei olisi mitään ilman poronkäristystä". Olimme silloin lomalla Lapissa, ja neidillä oli takanaan viikon neljäs poronkäristysannos. Lause tulee joka kerran mieleen, kun käristys on uunissa hautumasssa. Vaikka toki, Lappi on paljon muutakin kuin pelkkää poronkäristystä. Missään en ole kokenut sellaista rauhaa ja rentoutta kuin pohjoisessa. Siellä, kaiken kauneuden ja hiljaisuuden äärellä, on hyvä hengittää. Kaipuun iskiessä kovaksi voi kotiuunissa hauduttaa poronkäristystä, palan Lappia.

*

Poronkäristys

noin 1 kg käristyslihaa

1 pkt (170 g) pekonia

voita lihojen ruskistamiseen

suolaa

muutama mauste- ja mustapippuri

 noin 0,5 l vettä

Ruskista käristysliha ja pekoni useassa pienessä erässä kuumalla paistinpannulla. Käytä ruskistamiseen voita. Siirrä käristetty liha pataan ja mausta suolalla, muutamalla mauste- ja mustapippurilla. 

Huuhtele pannulta maut pataan ja lisää lihojen päälle sen verran vettä, että lihat peittyvät. Peitä pata tiiviillä kannella ja laita pata noin 120 asteiseen uuniin hautumaan useiksi tunneiksi. Välillä kannattaa tarkistaa, että nestettä on riittävästi. Yleensä haudutan käristystä 3-5 tuntia.

Tarjoa käristys (puikula)perunamuusin ja puolukkasurvoksen kera.

*

Paljon tämän yksinkertaisemmaksi ei ruuan valmistaminen voi mennä. Ja mikä herkku vähistä, mutta laadukkaista, raaka-aineista syntyy. Pekoni ei taida kuulua aivan aitoon poronkäristykseen. Vai kuuluuko? Minä kuitenkin pidän sen tuomasta rasvaisuudesta ja hennosta savuisuudesta. 

Poronlihan maku pehmenee kovasti pitkässä haudutuksessa ja luulen, että se on yksi syy miksi apukokki käristyksestä niin pitää. Poron jauhelihasta tehdyssä jauhelihakastikkeessa oli aika voimakas riistan maku, eikä se ollut lasten mielestä hitti. Aikuiset pitivät siitäkin kovasti. 

Poron ominaismaku kannattaa ottaa huomioon myös maustamisessa. Suosittelisin varsin helläkätistä maustamista. Sanovat, että  vasan liha ei kaipaa edes suolaa.  Niinpä en ole koskaan revitellyt mausteilla. Toisissa resepteissä käristyksen maustamiseen on käytetty esimerkiksi sipulia, olutta tai katajanmarjoja. Meille tämä käristysresepti on kulkeutunut anoppilasta, mutta tarina kertoo sen olevan peräisin suoraan lapinmieheltä. Ja taitaapa olla niin, että  anopin  valmistamassa käristyksessä ei ole edes pippureita. Tänään ilmestyneessä Glorian ruoka ja viini -lehdessä (1/2018) poronkäristystä maustettiin ruskistetulla voilla, ja se voisikin olla kokeilemisen arvoinen juttu. Millainen on sinun käristysreseptisi?  

Tapaninajelulla 2017 Pallaksella

Kaamosjoulu Lapissa

Sinisestä unelmasta tuli sinistä todellisuutta, kun toteutimme erään kesäisen keskustelun jälkeen syntyneen ajatuksen, ja lähdimme viettämään valkeaa joulua Lappiin kaamoksen keskelle. Saimme joululomalta enemmän kuin mitä uskalsimme edes toivoa. Lapissa oli tavattoman kaunista ja rauhallista. Kaamos on jotain niin kaunista, että sitä on vaikea sanoin kuvailla tai taidoillani vangita valokuviin. Hiihtolomien aikaan valo on aivan toista, kesästä puhumattakaan.

Lähdimme matkaan perjantaina 22.12. kukonlaulun aikaan. Auto oli aivan täyteen pakattu, sillä mukana olivat tietysti lasten joululahjat, sukset ja iso osa jouluruuista. Halusimme pitää kiinni joistakin perinteistä, vaikka joulua ei kotona vietettykään. Etukäteen arvelin, että kaipaisin joulukirkon tunnelmaa ja ehkä joitakin joulukoristeita, jotka ovat seuranneet kodista toiseen, ja joihin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Vähän myös arvelutti miten apukokit suhtautuvat siihen, että joulupukki ei tulekaan vieraaksemme. Perillä kuitenkin huomasin, että mitään ei puuttunut. Luonto loi niin mahtavat puitteet. Tykkyluminen metsä kaamoksen sinisessä valossa oli kirkkomme ja koristeemme.

Pitkä, lähes tuhannen kilometrin mittainen, matka tehtiin ripeässä tahdissa. Aamulla lähdettiin ja illalla olimme perillä Enontekiöllä. Pitkän ajomatkan rasituksia ravisteltiin pois pienellä kävelylenkillä ja saunalla. Meille on muodostunut perinteeksi aloittaa loma tortilloilla, ja voi miten ne maistuivatkaan eväsleipien jälkeen. Muuten toki söimme loman aikana perinteisiä jouluherkkuja ja kertaalleen tietysti hauduteltiin poronkäristystä, kun kerran Lapissa oltiin.

Viikon mittainen loma kului letkeissä ja rennoissa tunnelmissa vaatetuksena joko lämpökerrasto tai pyjama. Joulupukkikin kävi aattoiltana jättämässä lahjasäkit ja mennessään koputteli nurkissa. Joulupukin ja jouluruokien lisäksi meillä ei juuri muita aikaisempien vuosien jouluperinteitä noudatettukaan. 

Useampana päivänä istuimme nuotiolla, kerran loimutimme lohifileen. Lapset laskivat Ounasjoen rantatörmällä pulkkamäkeä ja me aikuiset tyhjäsimme mökin katon lumesta. Iltaisin pelailimme lauta- ja korttipelejä. Ounasjoen jäällä pääsi kelkkauria pitkin hyvin kävelemään ja vähän hiihdimmekin. Kovat paukkupakkaset tosin hidastivat hiihtoharrastusta, ja teimme vain aivan lyhyitä hiihtolenkkejä Vuontispirtin ympäristössä, josta lähtevät lomakotimme lähimmät ladut. 

Kuivassa tuulettomassa pakkassäässä tarkenee toki ulkoilla, kun vain on asianmukaisesti pukeutunut, mutta täytyy sanoa, että kotiinlähtö aamuna 29.12. katsoin lämpömittariin toisenkin kerran, kun mittari näytti -34 pakkasastetta. Samana iltana kotona Pirkanmaalla ulkona olikin +2 astetta. Suomi on iso maa!

Aivan vain huvin vuoksi ajelimme tälläkin reissulla sekä Enontekiön Hetassa ja Pallaksella maisemia ihailemassa. Suurin piirtein samat kuviot ovat edessä taas muutamien viikkojen kuluttua hiihtoloma-aikaan. Toivotaan, että silloin ei olisi aivan niin kylmä kuin joulun oli. Revontulet jäivät tälläkin reissulla näkemättä. Yhtenä yönä heräsin vihreään valoon, mutta silloin uni ja lämmin sänky vei voiton. En millään viitsinyt lähteä ulos ihmettelemään, vaikka olisi ehkä kannattanut. Toivottavasti meitä vihdoin hiihtolomalla onnistaa ja näemme reposten tanssin!

Viikonloppukokki on edelleenkin Lapin lumoissa ja tulevissa postauksissa teemana onkin poro. Tervetuloa seuraamaan Viikonloppukokkia myös vuonna 2018 täällä blogissa ja facebookissa. Toivotaan, että tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä hyvä kuin vuosi 2017 oli. Hyvää uutta vuotta kaikille!