Halvalla hyvää!

Meidän perheessä on muodostunut tammikuinen perinne. Vuosi aloitetaan kevyissä merkeissä ja tammikuu vietetään tipattomana. Ruoka on koko tammikuun ollut kevyttä ja edullistakin, mutta kuitenkin terveellistä ja maistuvaa.

Tuloksia on tullut monessa mielessä. Joulun jälkeinen ähky ja turvotus katosivat melko nopeasti. Ruokavalioon on taas lisätty terveellisiä ja maistuvia juureksia ja muita kasviksia. Kurinalaisemman ja kevyemmän ruokavalion ansiosta ruoka maistuu taas paljon paremmalta. 

Näin tammikuun kääntyessä loppupuolelle voi jo vähän juhlistaa. Lauantai-illan juhlistaminen tarkoittaa tällä kertaa kahden ruokalajin illallista lasten mentyä nukkumaan. 

Lapsetkin meillä toki ruokittiin, ja pääosin vielä samoilla raaka-aineilla. Pääruoaksi paistattiin sekä lapsille, että aikuisille kuhaa.

Arjen luksusta oli tällä kerralla ranskalainen sipulikeitto, jonka reseptin poimin tälläkin kerraralla Anna Bergenströmin Joko kokin keittokirjasta.

Sipulikeitto on varmasti yksi halvimmista ruokalajeista, mutta silti niin herkullinen. Varsinkin kun se on huolelliseti rakkaudella ja hellyydellä valmistettu. Erityisen hyvin se sopii kylmään talvi-iltaan.

Keittokirjan  alkuperäinen resepti kuuluu näin:

5 keskikokista sipulia
noin 3 rkl voita 
noin 1 1/4 l vettä
(1 lihaliemikuutio)
1/3 tl timjamia
pippuria

Sipulit kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi. Niitä kuullotetaan miedolla lämmmöllä rasvassa paksupohjaisessa kattilassa läpikuultaviksi. Tämä ottaa aikaa vähintäänkin 15 minuuttia. Pitää varoa, ettei tule ruskistaneeksi sipuleita.

Kuullotettujen sipuleitten päälle lisätään vesi, suola ja halutessaan voi lisätä myös lihaliemikuution. Jos haluaa tehdä aidon ranskalaisen sipulikeiton, lihaliemi jätetään lisäämättä. Keitto maustetaan suolalla ja pippurilla ja annetaan kiehua hiljalleen kannen alla puolisen tuntia.

Itse lisäsin pari keittoon vielä pari valkosipulin kynttä ja lihaliemen asemasta käytin kasvislientä. Alkuperäinen resepti kehottaa gratinoimaan keiton leivällä ja juustolla, mutta meillä mentiin ihan näin. Vaalea vähän väritön keitto olisi varmasti näyttänyt paremmalta, jollain muulla kuin valkoisella lautasella. Onneksi maku korvasi ulkonäön puutteet.

Talvipäivän terveiset!

Tämän talviset maisemat ovat olleet kerrassaan upeat - sitten kun se talvi vihdoin saapui. Voi, kun olisikin taito valokuvata. Mitkään ottamani valokuvat eivät tee oikeutta viime viikkojen upeille maisemille, kauniille aurinkoisille pakkaspäiville ja mahtaville iltojen haloille. No, tietenkään pikkuinen pokkari ei yllä siihen mihin esimerkiksi isompi järjestelmäkamera.

Monena päivänä ehti ulkoilemaan lähinnä iltaisin pienen happihyppelyn verran, enempää ei olisi edes tarjennut. Yhtenä iltana aurattiin koti-järven jäälle luistinrata, toisena luisteltiin ja niin edelleen. 

Tänä aamuna tuntui kuin olisi ollut suojasää. Pakkasmittari näytti kuitenkin vielä 8 pakkasastetta. Luistelemaan kuitenkin oli päästävä!

Raikas talvisää ja reippailu tekee hyvää niin mielelle kuin ruumiillekin. Mikään ei maistu ulkoilun jälkeen paremmin kuin ihana tuore vaalea leipä ja kuuma kaakao!

Nopea alkuruoka - lohiceviche

Tämä blogin kirjoittaminen on ajatuksena loistava, mutta se toteutus jää kyllä helpostikin. Meikäläisen suurin kompastuskivi taitaa olla se, ettei ruokia ja niiden valmistus vaiheita tule kuvattua. Pelkkää tekstiä tänne ei jaksa laittaa. Ainakaan minä en jaksa lukea blogia, jossa ei ole kuvia. Eikä se kuvaaminen edes ole helppoa, mutta yritetään.

Tähän cheviceen sain innoituksen Sikeltä ja resepti noudatteleekin melkein kirjaimellisesti Siken ohjetta, jota tehtiin helmikuussa 2013 Rakkaudella ruokaa ohjelmassa. Ekalla kerralla ei oikein uskalla irrotella. 

Tässäpä alkuperäinen resepti:

200 g tuoretta lohta
puolen limetin mehu
puolen sitruunan mehu
1/2 tuoretta chiliä hienonnettuna
1 tomaatin malto kuutioina
pari oksaa tuoretta korianteria
½ avokadoa
suolaa ja pippuria myllystä
loraus oliiviöljyä

Leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi ja pane kulhoon. Purista päälle limetin ja sitruunan mehu niin, että viipaleet kostuvat joka puolelta. Poista chilistä siemenet ja pilko se pieneksi. Lisää kulhoon tuoretta chiliä maun mukaan, tomaattikuutiot, avokado, korianteria ja suolaa ja mustapippuria ja lorauta vielä vähän oliiviöljyäkin joukkoon. Sekoita kaikki nopeasti herkin käsin ja annostele martinilaseihin. Ceviche on valmista syötäväksi muutamassa minuutissa.

Omasta versiosta jätin pois korianterin, koska en pidä sen mausta. Ja oliiviöljykin unohtui. Vähän epäillytti kypsyykö lohi sitrusten mehulla ja limeä käytinkin kokonaisen, mutta sitruunaa todellakin oli vain puolikas. Hyvin kypsyi ja maistuvaa oli. Avocadoa olisi voinut olla ehkä enemmänkin. No ehkä se unohtunut oliiviöljyn loraus olisi tuonut lisää täyteläisyyttä. 

Annokseen lisäsin vielä aamusta jääneen keitetyn kananmunan. Mitäänhän ei heitetä hukkaan. Tätä voi tehdä toisenkin kerran!

Paistettua ankanrintaa

Jo pitkään on tehnyt mieli kokeilla jotain uutta raaka-ainetta ruuanlaitossa. Ankaa tunnutaan tarjoiltavan ravintoloissa paljon. En ole koskaan tullut valinneeksi sitä edes ulkona syödessä, joten mitään vertailu kohtaa ei ole.

Tästä se sitten lähti

Reseptiä etsiskelin ihan vain googlaamalla. Useissa resepteissä oli ankkaa ja appelsiinia. Koska nyt ei suussa maistunut yhtään appelsiini, ohjeeksi valikoitui Hesarissa jo 2005 julkaistu resepti, jota noudatin aika orjallisesti. Lisäkkeineen tämä oli mielestäni varsin sykyistä ruokaa.

Ankan rintaa kaverinaan chileläinen Pinot Noir-rypäleestä valmistettu sesonkiviini

2 ankanrintaa
suolaa, mustapippuria

Kastike:
1 iso sipuli
2 dl punaviiniä
ankanrintojen paistinliemi
2 rkl sherryä
1 rkl voita
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Lisäkkeet: paistettuja sieniä ja pinjansiemeniä
paistettuja kesäkurpitsa- ja punasipuliviipaleita, basilikaa

1.Vedä ankanrinnan nahkapuolelle ruutumaiset viillot. Pane rintafileet kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin. Lämpö saa nousta ja ankanrinnat saavat paistua omassa rasvassaan molemmin puolin noin 3 minuuttia. Säästä paistinliemi.

2.Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kääri ne folioon. Paista ankanrintoja 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia niin, että ne jäävät sisältä roseenpunaisiksi. Ota paketti uunista ja anna fileiden levätä foliossa noin 10 minuuttia ennen leikkaamista.

3.Valmista kastike fileiden ollessa uunissa ja sen jälkeen foliossa vetäytymässä. Keitä punaviiniä ja hienoksi pilkottua sipulia kattilassa, kunnes punaviini on haihtunut noin puoleen. Lisää ankanrintojen paistinliemi pannulta punaviini-sipuliseokseen. Lisää väkevä viini ja kiehauta seos. Kiillota kastike lisäämällä sen joukkoon voinokare. Lisää myös balsamiviinietikka ja mausta.

4.Paista suppilovahveroita ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Paista öljyssä myös viipaleiksi leikattua kesäkurpitsaa ankan seuraksi.

5.Avaa foliopaketit ja leikkaa rintafileet vinoittain kauniiksi, ohuiksi viipaleiksi. Jaa viipaleet lautasille kastiketilkan sekä paistettujen sienien ja kesäkurpitsan kanssa.

Ankanrintaa paistumassa

Ankanrinta oli helppo valmistaa, rasva roiskui aivan älyttömästi paistaessa, mutta lopputuolos ei silti ollut mitenkään rasvainen. Tarjolla oli niin suuria rintapaloja, että yksi riitti kahdelle varsin mainiosti, varsinkin kun tarjolla oli myös alku- ja jälkiruuat. Lopputulos oli maistuva, liha paistui ehkä hivenen liikaa, vaikka se ei missään tapauksessa ylikypsää ollutkaan. Valokuvassa liha näyttääkin punaisemmalta kuin  mitä se itseasiassa lautasella näytti.

Annos valmiina

Meren herkkuja

Loistava alkupala juhlavalle illalliselle on ilman muuta osteri. Maun ja ihanan merellisen tuoksun lisäksi ostereissa on parasta niiden valmistamisen helppous. Tai ainakin se näyttää helpolta. Osteri auki ja tarjolle. Omiini taisin puristaa hieman sitruunamehua mausteeksi.

Juuri avattuja tanskalaisia ostereita

Tällä kertaa osterit nautittiin Guinnessin kanssa, ja mielestäni olut sopiikin parhaiten osterille, vaikka ei valkoviinissä tai kuohuviinissäkään mitään vikaa ole. Shamppanja kyytipoikana taitaa olla kokeilematta.

Herkullinen alkupala: ostereita Guinnessin kera

Suomessa osteri ei ole mikään halpa herkku. Hinta vaihtelee hieman. Lauantaina maksoimme niistä 2,5 €/kpl. Keväällä Pariisissa taisi ravintola-annoksen hinta olla alle 10 €. No näitähän ei voi verrata. Ranskalaiset taitavat syödä pääasiassa normandialaisia, ja meidän herkkumme oli pyydetty jostain Tanskan edustalta. Itse pidän enemmän pienemmistä ostereista, ja Suomessa pienten ostereiden saatavuus voi olla huonoa.

Normandialaisia ostereita Ile Saint-Louisin saarella Pariisissa maaliskuussa -12

Î

Tyynenmeren ostereita Teneriffalla marraskuussa -11