Juustosopin juustoilta Tampereen kauppahallissa

Ruuan ympärillä on tapahtumia jos jonkinlaisia: on messuja, markkinoita, eri tahojen järjestämiä koulutuksia ja kursseja. Varaa on valita itselleen mieleinen. Kaikkia ruokatapahtumia tuntuu yhdistävän se piirre, että aina niissä pystyy ammentamaan itselle uutta tietoa, ja siksi olenkin ennakkoluulottomasti osallistunut monenlaisiin ruokaan liittyviin rientoihin. Mukavia lämminhenkisiä ja melko intiimiäkin ruokatapahtumia ovat olleet Juustosopin juustoillat Tampereen kauppahallissa. Puhun nyt kahden juustoillan kokemuksella.

Ensimmäisen kerran olin juustoillassa lapsuudenystäväni kanssa joskus viime keväänä - taisi olla talvea vielä. Kevään kuluessa iltoja järjestettiin muitakin, mutta valitettavasti en päässyt niihin osallistumaan. Onneksi Juustosoppi päätti jatkaa avoimia juustoiltoja syksyn tullen. Avoimiin juustoiltoihin on ennakkoilmoittautuminen ja osallistumisesta peritään pieni osallistumismaksu*, joka pitää sisällään juustomaistiaiset. Juustoillat on aina rakennettu jonkin teeman ympärille. Ensimmäisellä kerralla tutustuimme ranskalaisiin klassikkoihin ja viime viikolla, syksyn ensimmäisessä juustoillassa, sukellettiin espanjalaisten makujen maailmaan. 

Juustoiltojen viehätystä lisää se, että ne alkavat illalla klo 18, jolloin Kauppahallin ovat sulkeutuvat muilta asiakkailta. Tunnelma vuonna 1901 avatussa kauppahallissa on päivisin eloisa ja vilkas, iltaisin halli on hiljainen ja rauhallinen. Esimerkiksi kauniin rakennuksen yksityiskohtia pääsee helpommin ihailemaan tyhjiltä käytäviltä. Kadulta julkisivun lasi-ikkunoita pääsee ihailemaan päivälläkin olematta asiakkaiden tiellä.

Avoimissa juustoilloissa Juustosopin asiantunteva henkilökunta on kerännyt teeman mukaisia juustomaistiaisia kauniisti esille. Toisinaan juustopöytään on nostettu myös muuta tarjottavaa, joka luonnollisesti sopii teemaan. Espanjalaisten juustojen pöytään pääsivät lisäksi viikunahillo, vihreät oliivit ja keksit, joissa oli hienoinen aniksen maku. Kekseihin ei oltu lisätty sokeria, mutta pinnalle lisätty oliiviöljy teki rapeasta keksistä makean oloisen. Keksit ovat kauniisti yksittäispakattuja paperikääreisiin. Illan erikoisuutena Saara maistatti meillä myös raikasta espanjalaista omenasiideriä (Pomar Sidra). Pähkinäpuutynnyrissä kypsytettyä makeaa ja kupliva mieto alkoholijuoma raikasti mukavasti suuta juustojen jälkeen. Maistiaisten ja juustotietouden lisäksi illoissa pääsee keskustelemaan muiden juustonystävien kanssa ja illan päätteeksi on myös mahdollista tehdä ostoksia juustosopin notkuvasta tiskistä.

Ja lopulta sitten vielä niistä juustoista. Manchego oli kaikki mitä tiesin espanjalaisista juustoista ennen viime torstaita. Siitäkin oikeataan vain nimen ja maun. En esimerkiksi tiennyt, että espanjalainen klassikko on DOP-alkuperäsuojattu. Meille oli valittu maistettavaksi neljä juustoa, joista yksi oli manchego, kaksi manchego-tyyppistä ja yksi aivan erilainen homejuusto. Maisteltavaksi valittu Manchego oli erityinen juusto siinä mielessä, sitä oli kypsytetty 12 kk, mikä on manchegolle pitkä kypsytys aika. Vuohenmaidosta valmistetun Murcian alueelta peräisin oleva vuohenmaitojuuston, Murcia Curadon, makuparina pöydän viikunahillo oli loistava. Suosikkini näistä neljästä juustosta oli ehdottomasti Cristo del Prado. En ollut koskaan aiemmin maistanut rosmariinilla vuorattua lampaan raakamaitojuustoa. Rosmariinikerroksesta huolimatta rosmariini maistui juustossa vain aavistuksen verran. Juustopöydän Cantar de Covadonga sinihomejuusto oli valmistettu lehmän- ja lampaanmaidosta. Se oli maultaan melko intensiivinen ja voimakas. Hyvä yhdistelmä keksin ja siiderin kanssa. Samalta Asturian alueelta molemmat ovatkin lähtöisin, sinihomejuusto ja siideri.

Seuraava Juustosopin avoin juustoilta on 11.10.2018 klo 18. Teemana on juustot ja oluet  -verrattomat yhdessä. Lisää tietoa juustotastingista Juustosopin facebook-sivuilla. Jos viimeisestä kauppahallivisiitistä on vierähtänyt tovi, suosittelen piipahtamaan hallissa ja Juustosopissa tulevana viikonloppuna 28.-29.8. Hallissa vietetään syysmarkkinoita. Työssäkäyvien toiveisiin on vastattu pidentämällä perjantain (28.8) aukioloa. Hallin ovet ovat avoinna kello 20 saakka. Muutakin ohjelmaa on loppuviikosta luvassa kaiken ikäisille hallin asiakkaille. Moni yrittäjä on mainostanut tarjouksia ja maistiaisikin lienee luvassa.

Yhteistyö: pääsin osallistumaan espanjalaisten juustojen iltaan ilmaiseksi.

Omenainen mustatorvisienipiirakka

On kaksi vaihtoehtoa, joko tämä syksy on aivan erityisen hyvä mustatorvisienisyksy, tai sitten mustatorvisilmäni on harjaantunut. Haluaisin uskoa jälkimmäiseen. Olen nimittäin käynyt vuosikausia samassa sienimetsässä, ja löytänyt sieltä aina silloin tällöin muutaman mustatorven. Tänä syksynä sieniä on ollut niin runsaasti, että niistä itsessään on voinut laittaa jotain. Tähän asti olen malttanut lisäillä mustatorvisieniä mausteeksi ja korostamaan metsäisiä makuja. Makuja mustatorvisienessä on!

*

Omenainen mustatorvisienipiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

5 dl mustatorvisieniä

100 g kotimaista omenaa

pieni punasipuli

hieman suolaa

pari pyöräytystä mustapippuria

timjamia parista tuoreesta varvusta

pieni nippu tuoretta persiljaa

nokare voita

kuorrutus

80 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

1 dl kermaa

1 dl maitoa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään. Isot sienet kannattaa pilkkoa tai repiä pienemmäksi. Poimimani mustatorvisienet olivat niin kuivia, että niistä ei juurikaan irronnut nestettä. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä, pieneksi pilkottua sipuli ja omenaa. Mausta seos ja lisää piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet ja sekoittele. Kaada päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Tässä mustatorvisienipiirakassa on itselleni kaksi uutta juttua: ensimmäinen on kevyempi suolainen piirakkapohja. Ohjeen satuin löytämään googlailun tuloksena martoilta. Toki perinteiselle voi-vehnäjauhopohjalle on hetkensä, mutta marttojen vaihtoehto oli vähärasvaisempi ja ennen kaikkea todella nopea valmistaa. Toinen ja oikeataan suurempi ahaa-elämys oli lisätä omenaa suolaisen piirakan täytteeseen. Mustatorvisienessähän on hieman omenainen tuoksu. Sieniä tuoksutellessa ajattelin, että miksi ihmeessä en laita piirakkaan omenaa. Laitetaanhan omenaa sienisalaattiinkin. Aloitin pienellä määrällä, seuraavalla kerralla voisin varovasti lisätä omenan määrää.

Joku sienestäjä saattaa muuten kiinnittää huomiota sienten väriin. Mustatorvisienet ehtivät odotella jääkaapissa pari päivää ennen kuin pääsivät piirakkaan ja värikin muuttui ruskeammaksi. Sienet ilmeisesti rupesivat kuivamaan, sillä kuva kertoo värin ihan todellisena.. Kyseessä on kuitenkin mustatorvisieni, eikä harvinainen ruskotorvisieni, joka sekin olisi kelvollinen ruokasieni.

Oletko sinä kokenut ahaa-elämyksiä sieniruokien tai sienestyksen suhteen tänä vuonna?

Tyrniposset - jälkiruoka kolmella raaka-aineella

Tästä on kulunut aikaa jo melkein kuukausi, kun vietimme rapujuhlia. Uskomattoman kaunis ja lämmin syyskuinen lauantai mahdollisti sen, että saimme syödä rapuja ulkosalla. Alkuruuaksi söimme itämaista suppilovahverokeittoa, ravut olivat pääruokana ja jälkiruokapöytään keräsin kahvin kanssa tarjolle vähän kaikenlaista. Arkisten kiireiden keskellä päädyin hankkimaan monta juttua kaupasta valmiina, mutta tyrnipossetit tein itse.




Posset on kermavanukas, joka hyydytetään jollakin happamalla. Olen vähän jäänyt jumiin näihin possetteihin, sillä ne ovat niin helppoja ja vaivattomia valmistaa. Oikeasti tarvitaan vain kolme raaka-ainetta: kermaa, sokeria ja jotain riittävän hapanta, joka hyydyttää keitetyn kerman. Yksinkertaisimmillaan hapan voi olla sitruunaa, mutta myös monilla kotimaisilla marjoilla saa vanukkaan aikaiseksi. Maku ja väri riippuu tietysti siitä, millä kerman hyydyttää. 

*

Tyrniposset 

8 annosta

4 dl kermaa

1,5 dl sokeria 

n. 4 dl tyrniä

0,5 dl vettä

Laita kattilaan vesi ja tyrnit. Kiehauta marjat nopeasti ja paseeraa siivilän läpi. Kerman hyytyy 1,5 dl tyrnimehua.

Laita kerma ja sokeri kattilaan. Keitä hiljalleen noin 5 minuuttia. Sekoita välillä.

Nosta kattila pois levyltä. Lisää kerman joukkoon tyrnimehu ja sekoita hyvin. Kaada massa annosvuokiin. Jäähdytä jääkaapissa 4-5 tuntia. Jäähtyessään posset hyytyy lohkeilevaksi.

*

Juhlahumussa possetit jäivät kuvaamatta kameralla, joten postauksen kuvat ovat jälleen puhelimella napattuja. Katsokaahan muuten miten kauniisti kynttilät valuttivat tuulisessa illassa. Vieläkin nuo kynttilät koristavat kotia, kun en malta heittää niitä pois.

Viikonloppukokki-blogin aiemmat posset reseptit:

• mustaherukkaposset
• raparperiposset

Jänispaistia ja kermaista kastiketta

Tiedättekö mitä tapahtuu, kun yllyttää (ruoka)hullua? No, tässä tapauksessa syntyi älyttömän herkullinen sunnuntaipaisti! Yhteistyön myötä sain tilaisuuden kokeilla jänispaistia tai hevosta. Molempia löytyy Tampereen kauppahallin Laatulihan valikoimista. Vaihtoehdoksi kauppias tarjosi vielä karitsaakin, mutta se on raaka-aineena minulle niin tuttu, että karitsaa en harkinnut hetkäkään. Hevosta olen monesti syönyt. Raaka-aineena se vaikuttaa niin naudanlihan kaltaiselta, että päädyin jänikseen. Ihan vaan siksi, että raaka-aineena se oli minulle entuudestaan tuntematon. En muista olenko koskaan edes syönyt jänistä.

Lähtökohdat jänispaistille eivät siis olleet kaksiset raaka-aineita lukuuottamatta. Koitin googlaamalla selvitellä, mitä ihmettä jänikselle tekisin. Aika nopeasti päätin laittaa jäniksen pataan ja punaviiniä päälle. Maustamiseen kysyin instagramissa neuvoa bloggaajakollegaltani Sauvajyväseltä, joka on riistaruokien kuningatar. Sauvajyvänen ehdotteli rohkeitakin vaihtoehtoja texmexistä itämaisiin makuihin. Mutta minä en uskaltanut irrotella niin paljoa, itse jäniksessä oli riittävästi extremeä.

*

Jänispaistia ja kermaista kastiketta

4-6 annosta

4 (hieman alle kilo) jäniksen paistia

80 g possun paahtokylkeä

iso porkkana

iso palsternakka

2 pientä keltasipulia

pari pientä valkosipulin kynttä

tukeva oksa rosmariinia

oksa timjamia

suolaa

7 viherpippuri

7 katajanmarja

vettä

noin 1,5 dl punaviiniä

öljyä kasvisten kuullotteluun ja paistien ruskistamiseen

Kermainen kastike

Paistin liemi padasta

1 dl kermaa

vehnäjauhoja suurustamiseen

(suolaa)

Kuullottele kasviksia öljyssä ja asettele pataan. Ruskista myös paistien pinnat kiinni ja laita pataan kasvisten kanssa. Huuhtele paistinpannu tilkalla vettä ja ota maut paistinpannulta talteen pataan.

Koska jäniksen liha on kovin vähärasvaista,  lisäsin pienen palan kotimaisen luomuporsaan paahtokylkeä pataan. Jos käytössäsi ei ole paahtokylkeä, ota tämä huomioon vaikkapa lisäämällä voita tai pekonia. Pekonista tosin tulee omanlaisensa makua pataan.

Lisää pataan mausteet, punaviini ja vettä niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät.

Kypsennä 120 asteisessa uunissa noin 2,5 tuntia. Tarkista välillä, että nestettä on riittävästi.

Kun liha on kypsää (liha irtoaa luusta), ota pata uunista. Nosta jänikset folion alle vetäytymään ja siivilöi liemin. 

Lihan vetäytyessä valmista kastike. Keitä lientä voimakkasti kokoon. En tullut mitanneeksi liemen määrää, joten sen vuoksi kastikkeen resepti on hyvin suurpiirteinen. Suurusta kastike nestesuuruksella eli: sekoita vehnäjauhoja kylmään kermaan ja kaada ohuena nauhana kastikkeeseen. Vehnäjauho-kermaseos suurustaa kastikkeen. Keitä vielä hiljalleen viitisen minuuttia, että jauhot ehtivät kypsyä. Tarkista vielä maku. Saattaa olla, että suolaa pitää lisätä.

Jänispaisti maistuu esimerkiksi perunoiden ja juuresten kanssa.

*

Oivallinen sunnuntaipaisti! Ja onnistuin oikein hyvin ensikertalaiseksi. Otin tosin maustamisessa varman päälle ja valitsin yrttejä ja mausteita, jotka ovat ihan joka päiväisessä käytössä. Olin jotenkin kuvitellut, että jäniksessä on voimakas riistan maku. Maistettuani en pitänyt jänistä erityisen riistaisena. Tumma ja murea liha olisi heti ensi silmäyksellä paljastanut, että lautasella on riistaa. Kotona sattui kotona olemaan italialaista mehevä ja hilloista useista rypäleistä valmistettua viiniä, sitä laitettiin sekä pataan ja kaadettiin ruokailun yhteydessä lasiin. Jotenkin siinä syödessä tuli mieleen, että varmasti olutkin olisi sopinut jänikselle hyvin.

Jälkipolvi vähän nirsoili jäniksen suhteen. Esikoinen kyllä muisti lomamatkalla syöneensä jänistä, ja sanoi minun tekemäni maistuvan aivan samalta. Minäkin muistan matkan ja päivällisen, koska samalla aterialla söin itse ensimmäistä kertaa hanhenkauluksia. Lomalla esikoinen söi jänistä hyvällä ruokahalulla. Hän onkin yleensä ennakkoluuloton kokeilija mitä ruokiin tulee. Ehkä flunssa vähän verotti ruokahalua. Kuopus maisteli kyllä lihaansa, ja taisi syödäkin kaiken mitä lautaselleen oli ottanut. Ei mitenkään suurella ruokahalulla, mutta kuitenkin. Kovasti häntä vain tuntui naurattavan, että samalla lautasella oli jänistä ja porkkanaa. Ihan tahaton vitsi kokilta!

Suosittelen muitakin haastamaan itseään ruuanlaitossa. Kokkailu onnistuu oudommistakin raaka-aineista. Apua saa tarvittaessa kokeneilta kollegoilta, kirjallisuudesta tai googlailemalla netistä. Kun raaka-aineen ostaa palvelevalta kauppiaalta, voi samalla kysyä neuvoja. Kypsymisaika irtosi Laatulihan pojilta kuin apteekin hyllyltä. Omassa keittiössä pyrin suosimaan kotimaista, mutta välillä, kun tulee tilaisuus, on virkistävää poiketa kaavasta. Lihan osalta se tarkoittaa useinmiten ankkaa, tai juuri tällä kerralla ennakkoluulottomasti jänistä. Tulossa on taas uusi viikonloppu ja silloin Laatulihan tiskikin notkuu herkuista niin tavanomaisista kotimaisista kuin eksoottisemmista ulkomaalaisistakin. Yhdistävä tekijä kotimaisille ja ulkomaalaisille taitaa olla laatu.

Yhteistyö: Jänispaisti saatu Laatulihalta Tampereen kauppahallista.

Kotimainen luomupossun paahtokylki

Mitä enemmän kuluttaa eettisesti kestävästi kasvatettua lihaa, sitä enemmän sitä arvostaa. Herkkuveräjästä saatu Karkkilassa kasvatettu Kiven säästöpossu oli parempaa possun kuin mitä olen aikoihin syönyt. Viikonlopun aikana valmistin sekä maalaiskyljyksiä että paahtokylkeä. Molemmista ruhonosista on sanottava, että laadukkaan lihan näkee ja tuntee käsiinsä! Paahtokyljen valmistaminen on yksinkertaista. Paahtokyljen valmistamiseen tarvitaan enimmäkseen aikaa. Mielestäni possu on parhaimmillaan ylikypsänä. Mausteeksi riitti tällä kerralla valmis grillimaustesekoitus.

*

Luomupossun paahtokylki

noin 1 kg paahtokylkeä

reilusti grillimaustetta

Ota paahtokylki huoneenlämpöön reilusti ennen kuin alat valmistaa ruokaa. Hiero paahtokylkeen reilusti grillimaustetta. Maustetta saa olla joka puolella kyljen palaa. 

Käyttämässäni mausteseoksessa oli suola valmiina, joten sitä en lisännyt erikseen.

Laita kylki 180 asteiseen uuniin läskipuoli ylös päin ja anna olla puolisen tuntia. Alenna lämpötila 120 asteeseen, vaikka jo aiemminkin, jos pinta uhkaa kärähtää liikaa. Kypsennä vielä noin pari tuntia. Viitseliäs valelee kylkeä kypsymisen aikana siitä valuvalla rasvalla.

Anna kyljen vetäytyä uunista oton jälkeen hetkinen ennen leikkaamista. Parhaimmillaan kylki on kuitenkin lämpimänä pian uunista oton jälkeen.

*

Kiven tilalla kasvatetun possun ruokinnassa on käytetty oman tilan luomuviljaa, eikä soijaa tai kalajauhoa. Elämänsä päivinä possut pääsevät nauttimaan myös ulkoilusta. Myös viimeisestä matkasta on tehty eläimelle mahdollisimman stressitöntä, sillä tilateurastamo on samassa pihapiirissä kuin sikala. Kaiken tämän kyllä tuntee, maistaa ja haistaa lihasta! Kyljen pala oli tuntui käteen kiinteältä ja lihaisalta rasvakerrokista huolimatta. Vaikka kylki paahtui uunissa pitkään, kotona tuoksui vain hyvä ruoka, ei possun kärynnyt rasva.  Lihasta irronneen rasvankin otin muuten talteen. Siitähän pyöräyttää kastikkeen joku kerta. 

Tässä on jo tullut ylistettyä tuoksua ja rakennetta. Arvaattekin varmaan, että myös maku oli ensiluokkainen. Ylikypsä possu suorastaan suli suuhun. 

Pirkanmaalta ei tarvitse lähteä Karkkilaan asti possukaupoille asti, vaan riittää kun ajaa Tampereelle, sillä Tampereen kauppahallin Herkkuveräjässä possua on tiskissä aina tuoreena. Etukäteen tilaamalla voi kuulemma varmistaa, että saa sitä mitä tilaa. Eli jos mielessä on haluostaa isompia eriä tai erikoisempiakin ruhonosia kannattaa ottaa yhteyttä Herkkuveräjän kauppiaaseen. Esimerkiksi joulukinkku varauksia tehdään jo kovaa vauhtia. 

Meillä syötiin paahtokylkeä pienten siiklien kanssa. Perunat oli nostettu ja pesty samana aamuna Kangasalla Heikkilän puutarhalla. Ja kun jo aiemminkin tulin viitanneeksi jouluruokiin niin jatketaan samoilla linjoilla. Valliuksen vihannespuodista nimittäin suositeltiin esikeittämään ja pakastamaan juuri näitä pieniä perunoita joulun kalapöytää varten.  Minä en malttanut söpöjä perunoita pakastaa, vaan kypsensin ne uunissa kokonaisina, oliiviöljyllä, suolalla ja tuoreella rosmariinilla maustettuina.

Kerroin tuolla aiemmin, että söimme viikonloppuna myös kyljyksiä. Itseäni vähän harmittaa huonot kuvat grillaamistani possun maalaiskyljyksistä. Kyljykset tarjosin niin ikään paahdettujen perunoiden, grillatun porkkanan ja karamellisoidun sipulin kera. Jos teitä kiinnostaa, kerron mielelläni senkin reseptin. Huonoista kuvista huolimatta. Seuraavaksi on kuitenkin tulossa juttua siitä, miten (ruoka)hullua yllytetään. Sain nimittäin mahdollisuuden laittaa ruokaa jäniksenpaistista, ja totta kai otin haasteen vastaan. Vaikka en ole edes ihan varma, olenko koskaan aiemmin syönyt jänistä. Lopputuloksesta ja reseptistä kerron seuraavassa postauksessa vielä ennen viikonloppua. Jos innostut, ehdit vielä hankkia oman paistin seuraavaksi viikonlopuksi.

Yhteistyö: Tampereen kauppahalli. Paahtokylki saatu Herkkuveräjästä

Itämaista suppilovahverokeittoa ja rapujuhlat

Hyvässä seurassa ja rennolla meinigillä on vedetty tämänkin kauden molemmat rapujuhlat. Ravut ovat meillä poikkeuksetta rapujuhlien pääruokaa. Ne nautitaan hyvin perinteisesti tillin ja paahtoleivän kera. Majoneesi on ehkä kaikkein hurjinta, mihin olemme rapujuhlissa ryhtyneet. Majoneesi toimii rapuleivässä niin hyvin, että sitä yleensä aina on rapujuhlien pöydässä. Joskus olen paahtoleivän lisäksi tarjonnut myös saaristolaislimppua tai siemennäkkäriä, mutta ne eivät oikein ole ottaneet tuulta purjeisiin.  Alkuruokana rapujuhlissa nautitaan yleensä jotain keittoa tai piirakkaa. Tänä vuonna molemmissa rapujuhlissa on ollut sama keitto, vieraat ovat kyllä vaihtuneet. Tomaattipohjaisen suppilovahverokeiton resepti on minun keittiööni kulkeutunut anoppilasta, mutta sen alkuperä taitaa olla meillä kotona -blogissa. Olen tehnyt pieniä muutoksia reseptiin. 

*

Itämainen suppilovahverokeitto

8 annosta

12 dl tuoreita suppilovahveroita

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista currytahnaa

keltasipuli

800 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

2 tl tummaa ruokosokeria

2 kaffirlimen lehteä

mustapippuria

kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

2 rkl soijaa

4 dl extra creamy kookosmaitoa

Kääntele puhdistettuja ja pieneksi pilkottuja suppilovahveroita ensin kattilan pohjalla. Kun enin neste on haihtunut lisää kattilaan öljy, currytahna ja hienonnettu sipuli. Kääntele hetkinen.

Lisää sienten joukkooon tomaattimurska ja vesi. Lisää myös kaffirlimen lehdet, pippuri, hieman suolaa ja sokeri. Anna hautua noin 30 minuuttia.

Lisää lopuksi soija, tuoreet basilikan lehdet ja kookosmaito. Sekoittele ja anna hautua vielä hetki. Tarkista maku, ennen kaikkea suola.

*

Itämainen suppilovahverokeitto onnistuu myös kuivatuista suppilovahveroista. Olen testannut, mutta valitettavasti en tullut mitanneeksi kuivattujen sienten määrää, vaan tein musta tuntuu -menetelmällä. Kovin moni sieni ei aidosti kestä näin vahvoja makuja, mutta suppilovahvero toimii mausteisessa ja tomaattisessa keitossa loistavasti. Viimeksi keittoa valmistaessa minulla sattui olla jääkaapissa pari desiä mustatorvisieniä, ja lisäsin myös ne keittoon. Mustatorvisienet menivät keitossa ehkä vähän hukkaan, niin pientä määrä ei mielestäni juuri keitosta maistanut.

En ole itse kovinkaan suuri kookoksen ystävä, mutta juuri tähän keittoon kookosmaito antoi aika kivan säväyksen. Itselläni on vielä testaamatta kannattaisiko keittoon lisätä hieman sitruunaruohoa ja käyttää tavallisen basilikan tilalla thaibasilikaa. Pieniä juttuja isossa keitossa, mutta ehkä sekin osoittaa reseptin oivallisuuden. Se on hyvin muokattavissa!

Laskeskelimme tuossa, että olemme viettäneet rapujuhlia itsepyydetyillä ravuilla 10-vuotta. Juhlavuosi, eikä tajuttu juhlia! Alkuvuosina rapuja syötiin usein viisi, kuusi jopa seitsemän kertaa kesän ja seuraavan talven aikana. Itse pyydettyjä rapujakin voi keitettyinä pakastaa, tiesithän sen? Tänä vuonna takana on vasta kahdet rapujuhlat, vaikka kausi lienee paras ikinä. Yhtään sen huonommalle ravut eivät kuitenkaan maistu, vaikka pidot ovatkin harvenneet.

Keiton jälkeen päästiin itse asiaan. Syyskuun 8. päivän ilta oli niin kaunis ja lämmin, että rapuja tarkeni syödä takapihan terassilla shortseissa ja t-paidassa. Näin loppukaudesta mertoihin kulkeutuu yleensä enemmän pienempiä rapuja ja enemmän naarasrapuja. Se on tietysti hyvä niille, jotka pitävät mädistä. Aikaisempien vuosien rapujuhlien tunnelmiin pääset esimerkiksi täplärapu-tunnisteen kautta. Ja tuosta jälkiruuasta (tyrniposset), siitä kerron eri postauksessa.

Juhlahumussa kuvat tuli napattua puhelimen kameralla.

Kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

Kun taannoin kyselin instagramissa seuraajiltani, mitä he haluaisivat lukea blogista, sain aika monta toivetta arkiruokaresepteistä. Pastat ovat mitä parhainta arkiruokaa ja pastassa on myös helppo toteuttaa omaa pyrkimystä lisätä kasvisruokien määrää ruokavaliossa. Niin ja tuli myös toive eväsruuista. Jos pastaa jää, se ainakin on eväsruokaa mitä parhaimmillaan. Lounaseväistä lisää toisella kerralla. Nyt pastaan, johon löytyy vielä aineksia metsästä ainakin täällä Pirkanmaalla. 

*

Kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

4 annosta

75-100 g pastaa per ruokailija

noin litra tuoreita sieniä

nokare voita

sipuli pieneksi pilkottuna

300 g kesäkurpitsaa raastettuna

1-2 rkl vehnäjauhoja

2 dl kermaa

(tarvittaessa pastan keitinvettä)

suolaa

mustapippuria myllystä

cashewpähkinöitä (paahdettuna)

(juustoa raastettuna)

Keitä pasta yhtä suolaisessa vedessä kuin välimeri pakkauksen ohjeen mukaan. Tällä kerralla pasta, jota käytin vaati ohjeen mukaan vain 6 minuutin keittoajan. Mielestäni pasta ei ollut ihan kypsää, joten se oli kiehumassa hieman kauemman. Sisilialaisten al dente oli tässä tapauksessa tosi al dente. Käytin nimittäin sisilialaista artisaanipastaa.

Pastan kiehuessa valmista kastike. Laita pieneksi pilkotut sienet kattilaan ja anna enimmän nesteen haihtua pois. Oma litrani oli valtaosin kanttarellia, mutta mukana oli muutama pieni suppilovahvero. Tänä syksynä sienet ovat olleet niin kuivia, että nestettä ei juuri irtoa. Lisää kattilaan nokare voita ja pieneksi pilkottu sipuli. Kun sipuli alkaa olla läpikuultavaa, lisää kesäkurpitsaraaste. 

Ripottele kastikepohjaan 1-2 rkl vehnäjauhoja. Tarkistele määrää sen mukaan kuinka paljon sienistä ja kesäkurpitsasta on irronnut nestettä. Kaada joukkoon kerma ja tarvittaessa lisää pastan keitinvettä vähän kerrallaan. Anna hautua hiljalleen noin 5 minuuttia, että jauhot kypsyvät.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vielä cashewpähkinät. Aina parempi, jos pähkinät ovat paahdettuja, mutta kuten kuvista näkyy, paahtamattakin voi käyttää.

Kaada pasta siivilään ja yhdistä kastikkeen kanssa. Vielä parempaa olisi, jos lisäisit juustoa, mutta meillä ei kaapissa ollut mitään pastaan kelpaavaa juustoa. Toisaalta, eipä peittänyt parmesan kanttarellin hentoa makua!

*

Syksyllä kasvisruokien suosiminen on helppoa paitsi kasvisten satokauden ansiosta myös sienikauden ansiosta. Tänä syksynä sieniä ei ole löytynyt kovin paljon, tai sitten olen ollut laiskan puoleinen sienestäjä. En ole malttanut ruveta säilömään sieniä, vaan olen käynyt metsässä kerran-pari viikossa ja löydöt on hyödynnyety ruuissa tuoreeltaan. Niinhän se tietysti parasta onkin.

Kun seuraavalla kaupunkireissulla saan hankittua tryffeliöljyä kokeilen Janican munakoiso-saksanpähkinäpastaa. Tryffeliöljy on munakoiso-saksanpähkinäpastan kriittinen ainesosa eikä sellaisia hienouksia pikkukaupungista voi ostaa, vaikka täällä yllättävän monipuolinen valikoima onkin. Tosin viikon ruokaostokset tehdäkseen on usein käytävä kolmessa ruokakaupassa. Niin ja sen lisäksi olen hankkinut pakastimeen marjoja, lihaa ja kalaa suoraan erikoisliikkeistä tai tuottajilta ja usein kaupungissa työssäkäyvä mies joutuu vielä poiketa halliin. 

Viikonloppukokki-blogistakin löytyy pastareseptejä, ei tosin kovin montaa, koska jotenkin en oikein ole osannut arvostaa pastaa. Sen jälkeen kun olen tutustunut laadukkaampiin pastoihin, pastaruokien arvostukseni on noussut. Sanonpa vaan, että laadukkaat, hitaasti kuivatut pastat pitävät nälkää paremmin loitolla ja niiden ravinto-arvotkin ovat aivan eri tasolla kuin kaikkein halvimpien markettipastojen. Vaikka laadukkaampien pastojen kilohinta on korkea. Lopputulos ei välttämättä tule sen kalliimmaksi. Pienempi annoskoko riittää. Onneksi marketeissäkin on valinnanvaraa ja kaupungissa herkkukauppoja, joiden pastoihin allekirjoittanut on hurahtanut.

Viikonloppukokin pastaruokia:

• pasta carbonara
• pasta primavera
• avokadopasta
• sitruunapasta tilli-fenkolipestolla
• pastaa kesäkurpitsalla, kikherneillä ja uppomunalla
• kylmäsavulohipasta

• minestronekeitto

Gluteenittomana vaihtoehtona kikhernepasta:

• papupastasalaatti
• huijarin pasta

Tattimuhennosta ja ruisleipää

Sieniä sittenkin! Pitkään näytti siltä, että tänä syksynä ei tule sieniä lainkaan, vaan tuleepas sittenkin. Sienisato ei taida olla mikään huippu hyvä, mutta kelvollinen kuitenkin. Olen ehtinyt metsään vain pikapyrähdysten verran, jolloin sieniä on kertynyt koriin sen verran kuin on tuoreeltaan syöty. Tänä syksynä en ainakaan vielä ole siis alkanut säilömään. Saa nähdä miten nyt käy kun suppiolovahverot alkavat nousta. Kun palaa kotiin metsästä, on yleensä jo kiljuva nälkä. Nopeana ensiapuna tulee kaapattua korista pari helppoa sientä ja paistettua niistä muhennosta tai vastaavaa. Sienet leivän päälle ja kuppikahvia. Sitten jaksaa käsitellä loput metsänantimet.

*

Tattimuhennosta ja ruisleipää

muutama tatti

sipuli pieneksi pilkottuna

nokare voita

suolaa

voimakasta sinihomejuustoa

persiljaa

hiivatonta juureen leivottua ruisleipää

Esikäsittele tatit tarpeen mukaan. Fiksu siivoaa ainakin enimmät roskat metsässä, mutta usein, ainakin minulle, jää hommia vielä kotiinkin. Siivoa pois sudilla havunneulaset ja muut roskat, poista vanhentunut pillistö tai limainen päällinen, mikäli sinulla on voitatteja. Pilko tatit pieniksi kuutioiksi.

Lisää tatit kuivalle pannulle ja odota, että ne alkavat hiljalleen irrottaa nestettä. Lisää pannulle voinokare ja pieneksi pilkottu sipuli. Sekoittele kunnes tatit ja sipuli ovat kypsyneet. Mikäli käytät punikkitatteja kypsennä erityisen huolellisesti. Punikkitatit saattavat huonosti kypsennettynä aiheuttaa vatsaoireita.

Mausta suolalla. Tatti ei muuta tarvitse.

Sipaise leivän päälle hieman voita tai käyttämääsi levitettä, nostele päälle tattimuhennosta, pala sinihomejuustoa ja koristeeksi ja väriksi vähän persiljaa. 

Taivaallista kahvin kanssa sieniretken päätteeksi.

*

Tattimuhennokseni on väriltään aika tummaa ja se johtuu tietenkin siitä, että olen käyttänyt muhennokseen kuvan tatit. Muhennoksessa on sekaisin herkkutatteja ja punikkitatteja. Täyteläisempien makujen ystävät saattavat lorauttaa muhennokseen kermaa, mutta minusta se ei ainakaan tattimuhennoksessa ole tarpeen. Kermaisuutta saa myös juustosta.

Marisoolillinen tattimuhennosta syntyi kuvan herkku- ja punikkitateista.

Siltä varalta, että kaipaat lisää sienireseptejä tässäpä koontia Viikonloppukokin sieniresepteistä:

Piirakat:

• salvialla maustettu sienipiirakka
• kanttarellipiirakka pähkinöillä ja mustatorvisienillä vahvistettuna
• pähkinäinen sienipiirakka
• suppilovahveropiirakka
• tarte tatin kanttarelleista
• Pizza Bianca suppilovahveroista
• quesedillas kanttarelleilla, lohella ja cheddarilla
• kesäkurpitsapiiras
• omenainen mustatorvisienipiirakka

Keitot ja muhennokset

• samettinen sienikeitto suppilovahveroista
• lampaankääpämuhennos
• Itämainen suppilovahverokeitto

Pastat, risotot:

• kanttarellirisotto
• lasagne karitsan jauhelihasta ja tateista
• kermainen kanttarelli-kesäkurpitsapasta

Sienet ja kananmuna

• kanttarellifrittata
• suppilovahvero-munakasrulla
• munakasrullaa lampaankäävillä
• munakasrullaa karvarouskuilla täytettynä
• sieni-juustokohokas

Muut:

• suppilovahveropesto
• suppilovahverolevite
• sienisalaatti
• kesäkurpitsacannellonit kanttarellitäytteellä

Säilöminen:

• suppilovahverosuola
• suppilovahverohilloke
• suolasienet

Vielä yksi vinkki tattimuhennokselle: hyvää frisellen päällä. Friselle on italialainen kuivattu leipä, joka herätetään henkiin veden ja oliiviöljyn avulla.