Thaimaalainen kalakeitto kuhasta

Kuha on kala, jota meillä syödään lohen jälkeen eniten. Ostan kuhan yleensä työkaverilta tuoreeltaan valmiiksi fileiksi laitettuna. Toisinaan hankin kalaa paikalliselta kalastajalta, jonka kautta saan muutakin kalaa sen mukaan miten ahti suo antejaan. Kalastajalta ostettu kuha on kokonaista, ja sellaistakin luksusta häneltä voi ostaa kuin suomustettua kuhaa.  Valmiiksi suomustettu kala on sitten itse vedelty fileiksi. Vaalealihainen kuha on miedon makuinen kala, ja kuhafileeseen saa paljon enemmän makua kun sen paistaa nahkoineen päivineen. Kalan mieto maku sai minut miettimään uusia tapoja maustaa kuhaa. Tulevasta thaimaan lomasta inspiroituneena päätin kokeilla miten kuha taipuu thai-henkiseen keittoon. Vaalealihaista kalaa on noilla seuduin keitoissa ja sitä paitsi thai-tyylinen kanakeitto on yksi perheen suosikkikeitoista.

*

Thai-henkinen kalasoppa kuhasta

6-8 annosta

tilkka ruokaöljyä

rasia herkkusieniä

1 rkl soijakastiketta

2 rkl punaista currytahnaa

1 tl korianteria

2 tl jeeraa

punainen chili

pari pientä keltasipulia

muutama valkosipulin kynsi

6 porkkanaa

2 suippopaprikaa

vettä

2 rkl kalakastiketta

limen mehu

3 kaffirlimen lehteä

ripaus ruokosokeria

200 ml extra creamy kookoskerma

150 g pakastepapuja

3 kuhafilettä

(suolaa)

lehtipersiljaa tai tuoretta korianteria

Aloita valmistelemalla kasvikset. Puhdista ja pilko herkkusienet pienemmäksi. Kuori ja pilko sipulit melko pieneksi. Kuori porkkanat ja tee niistä vaikka lantteja. Pilko chili ja paprika. 

Lisää kattilaan tilkka valitsemaasi ruokaöljyä. Minä käytin miedon makuista oliiviöljyä. Kuullottele herkkusieniä öljyssä. Mausta sienet soijakastikkeella. Nostele sienet lautaselle sivuun odottamaan keiton valmistumista.

Lisää kattilaan vähän öljyä. Kuullottele öljyssä korianteria ja jeeraa. Lisää sekaan currytahna. Kun mausteista alkaa irrota tuoksua, ala lisäämään kasviksia. Aloita sipuleista ja porkkanoista. Kun ne ovat kuullottuneet, lisää paprikat. Laita kattilaan vettä niin, että kasvikset peittyvät reilusti. Ota huomioon, että liemeen lisätään vielä raaka-aineita. 

Mausta keitto limen mehulla, kalakastikkeella, kaffirlimen lehdillä ja ripauksella sokeria. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä. Lisää vielä kookoskerma ja pakastepavut, ja kun keitto alkaa uudelleen kiehua laita sekaan suupalan kokoisiksi pilkotut kuhat. Tässä vaiheessa voi vaikka sammuttaa jo levyn. Kala kypsyy kuumassa liemessä kannen alla muutamassa minuutissa. Lisää vielä lopuksi herkkusienet keittoon. Tarkista maku. Voi olla, että suolaa ei tarvitse erikseen lisätä, sitä kun on kala- ja soijakastikkeessa ja currytahnassakin. 

Tarjoiluvaiheessa keiton pinnalle voi pilkkoa tuoreita yrttejä lehtipersiljaa tai korianteria tai vaikka vähän molempia.

*

Aasialaistyylisten ruokien raaka-aineluettelo venyy usein tosi pitkäksi niin tälläkin kerralla. Hommaakin valmistamisessa on. Pitää puhdistaa, kuoria, pilkkoa, kuullottaa jne. Lopputulos kyllä palkitsee! Lautasellinen höyryävää keittoa toimii näillä keleillä lounaana. Koko kattilallista soppaa, emme saaneet syötyä yhdellä kerralla (onneksi!). Jäähdytin keiton nopeasti ja laitoin jääkaappiin. Taas pelasti lauantaisoppa tiistai-illan.

Kiinnitittekö reseptissä huomiota siihen, että soppaan käytettiin vain 3 kalafilettä. Säästin yhden fileen cevicheä varten, ellei sinulla ole ceviche- tai muita suunnitelmia kannattaa käyttää soppaan kaksi kokonaista kalaa. 

Mukavaa viikonloppua!

Juustotastingista vinkkejä juustojen ja viinien yhdistämiseen

Olen itsepintaisesti juonut juustojen kanssa lähes yksiomaan punaviinejä. Viimeistään sen jälkeen kun osallistuin Juustosopin juustotastingiin, on myönnettävä, että valkoviini on monelle juustolle parempi valinta. Mikähän siinä onkin, että juuston ja punaviinin yhdistäminen tuntuu olevan suomalainen tapa. Liittyykö se pitkään, kylmään ja pimeään talveen?

Syksyn kuluessa Tampereen kauppahallin Juustosoppi on tutustuttanut asiakkaitaan juustotastingeissä espanjalaisiin juustoihin ja kertonut miten oluen ja juuston voi yhdistää. Viimeisimmäksi Juustosoppi esitteli juustoja ja hyviä juustoviinejä tunnelmallisesti Tampereen kauppahallissa sen jälkeen kun halli oli sulkenut ovensa muilta asiakkailta. Onneksi kuitenkin tastingiin osallistujilla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia ja esittää kysymyksiä niin Juustosopin asiantuntevalle henkilökunnalle kuin viinien maahantuojallekin. Tämä viimeisin tasting oli niin suosittu, että se loppuunmyytiin. Onneksi mahduin ystäväni kanssa mukaan. On mukava viettää aikaa yhdessä herkullisten juustojen äärellä.

Juustoviinit oli valinnut europpalaisten viinien maahantuoja Matti Sievänen. Maahantuoja tekee yhteistyötä erityisesti pienten tilojen kanssa. Huolellisesti valitut viinit maahantuoja toimittaa suoraan asiakkaille, jolloin varastoinnista ei synny ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Viinien lisäksi Matti oli tuonut maistateltavaksi myös laadukkaita oliiviöljyjä ja balsamicoja, joita oli  mahdollisuus ostaa kotiin. Viineistä oli mahdollista tehdä tilaus. Oman ja ystäväni suosikiksi viineistä nousi ihana Riesling, joka sopi meidän mielestämme useammankin juuston kanssa.

Kolmesta maistellusta juustosta oman suun mukaisin oli ehdottomasti Amaltura Old, joka on vain vuoden verran kypsytetty vuohenmaitojuusto gouda Hollannista. Vaikka juusto oli goudaksi melko  nuori, se oli rakenteeltaan ihanan kiteinen. Amaltura Oldia ostin kimpaleen kotiinkin maisteltavaksi. Esikoinen on goudien ystävä. Kuopus puolestaan on enemmän sellainen kotijuusto-tyyppi. Omat maut kaikilla. Toinen maisteltu juusto oli ranskalainen Comte AOC. Se on Juran vuoristoalueella vuoden verran kypsennetty juusto on valmistettu lehmän raakamaidosta. Ennakkoon arvelin, että Comte AOC olisi juustoista paras, mutta kyllä tämä pähkinäinen ja täyteläinen juusto jäi mielestäni Amaltura Oldin jalkoihin. Se ei tarkoita, että Comte olisi ollut huono juusto. Hetkessä toinen vain toimi paremmin.

Kovien juustojen lisäksi maistelussa oli yksi pehmeä juusto. Pehmeä ja notkea, melkein valuva, ranskalainen Chaumes oli myös makuni mukainen. Jostakin syystä en tullut sitä ostaneeksi, vaan Amalturan lisäksi ostoskassiini päätyi ihanaa cheddaria ihan vain muodon vuoksi. Tarkoitukseni oli ostaa myös Kaltbachia, johon ihastuin pastajuustona. Juuri sillä kerralla tiskistä löytyi kuitenkin harvinaisempaa herkkua. Yhtään ei harmittanut, Kaltbachin sijaan ostoskassiini päätyi Le Gryére AOP 1655 on sveitsiläinen alkuperäsuojattu juusto. Sen ominaispiirteisiin kuuluu paitsi laadukas maito myös vähintään 12 kk kypsytys ja vuorisuola, joka valmistetaan ikivanhassa suolakaivoksessa Sveitsissä.

Juustosopissa alkaa muuten olla aika vaikuttava valikoima sveitsiläisiä juustoja. Osittain tämä on seurausta kauppiaan kiinnostuksesta, mutta myös kysyntä on ohjannut valikoiman muodostumista. Juustosopin juustotastingeille on todennäköisesti luvassa jatkoa, mutta vasta vuoden vaihteen jälkeen. Nyt alkavat pikkujoulu ja joulukiireet!

Yhteistyö: pääsin osallistumaan juustotastingiin ilmaiseksi.

Beaujolais Nouveau 2018 vuoden marraskuun kolmas torstai

Oikeastaan odotin marraskuun kolmatta torstaita kovasti. Tänä vuonna marraskuu on tuntunut marraskuulta, eikä se tunne ole ollut mitenkään outo.  On nimittäin ihan oikeasti ollut synkkää ja pimeää. Aamulehden mukaan aurinko on näillä leveyksillä paistanut marraskuussa tänä vuonna muutaman tunnin, ja sekin on enemmän kuin Kouvolassa. Tsemppiä kaakkoon! Karnevaalille on siis tilausta. Vaikka taitaa jäädä aika pieneksi tämä juhlinta, eipä kotikaupungissa ole ilotulitusta uuden sadon viinien kunniaksi, eivätkä viinitynnyrit rullaa keskustan läpi kuten Lyonissa. Tässä samalla tajuan, että voisi olla mukavaa maistella beaujolais nouveau -viinit Ranskassa. Kuka lähtee messiin?

Vielä tänä vuonna uuden sadon viinit maisteltiin kuitenkin kotona. Tämän vuotisista 65 000 pullosta kaksi tuli meille! Uuden sadon viinien on sanottu kuivan ja lämpimän satokauden 2018 vuoksi olevan aromikkaampaa, koska etenkin kuivuus vaikutti siihen, että rypäleet eivät kasvaneet suuriksi. Lämmön taas sanotaan vaikuttavan siihen, että lopputulos viineissä on keskimääräistä laadukkaampi.

Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että beaujolais nouveau on jäähdytettävä kunnolla. Omaan suuhun viini tuntuu mukavamman makuiselta kun se on lähempänä 10 kuin 15 astetta. Alko suosittelee lämpötilaksi 12-14 astetta.

Viinit olivat tänä vuonnakin hinnaltaan 10 euron paikkeilla. Hieman kalliinpi Pierre Ferraud Beaujolais-Villages Nouveau on alkon luonnehdinnan mukaan keskitanniininen, mustikkainen, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen. Huokeampi (hinnan ero on 2 eurao) Albert Bichot Beaujolais Nouveau on vähätanniininen, villivadelmainen, mustikkainen, kevyen mustaherukkainen, mausteinen. Jälkimmäinen, Bichotin viini, maisteltiin ihan oikeana päivänä. Blogissa ei ehkä oikein näytä hyvältä se, että joka vuosi sanon viinin olleen yllättävän hyvää. Tai joku saattaa epäillä kehittyykö Viikonloppukokin viinimaku lainkaan. Mutta niin se vain on, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muutaman vuoden takaiseen, vahvasti banaanimakuiseen, uuden sadon viiniin verrattuna tämän vuotinen oli kuitenkin hyvää. Uuden sadon viiniksi keskimääräistä parempaa.

Viime vuonna viiniä maisteltiin sushin kanssa ja sitä edellisenä juustojen kanssa. Suositusten mukaan uuden sadon viinit sopivat hyvin myös pastojen ja kanan kanssa, myös metsän antimet mainittiin. Minä panostinkin tänä vuonna metsään. Kotoa nimittäin löytyi edellisenä viikonloppuna poimittuja suppilovahveroita. Kokosin sienistä, voimakkaasta juustosta ja vaaleasta leivästä meille iltapalaksi lämpimät leivät. Kalalle vuoden 2018 viini olisi ollut omiaan. Campasimpukka joi uuden sadonviinin blinien kanssa ja Instagramin mukaan SoppaHanna nautti beaujolais nouveaun pakastepizzan kanssa. Parasta uuden sadon viinissä on se, että sen saa juoda marraskuun kolmantena torstaina!

Pekonipuuro eli Savory oatmeal - kaurapuuroa suolaisin höystein

Savory oatmeal on paljon kuvaavampi nimi kuin suolainen kaurapuuro. Suomalaiseen kaurapuurohan lisätään aina suolaa. Suolaa lisätään silloinkin, kun puuro tarjotaan mehukeiton, hillon tai marjojen kanssa. Savory oatmealiin on kuitenkin lisätty enemmän suolaisia aineksia kuin pelkkä suola. Ehkä suomeksi pitäisikin puhua kaurapuurosta suolaisin höystein. Savory oatmeal -haulla löytää toinen toistaan upeamman näköisiä annoksia instagramista tai pinterestistä. Oma kiinnostukseni suolaiseen kaurapuuroon heräsi testattuani vesikrassi-perunahelmipuuroa paahdetun kuhan lisäkkeenä. Suolaista kaurapuuroa voisikin ajatella ennemminkin risoton kaltaisena ruokana kuin puurona. Toimivathan ne kaiken maailman ohratotkin oikein hyvin. Suolainen kaurapuuro tuli testattua ihan todelliseen nälkään ensimmäisen kerran, kun olin kotona vatsatautisen kuopuksen kanssa ja jääkaappi oli melkein tyhjä. Sen jälkeen pekonipuuroa on keitelty jo isommallakin kattilalla. 

*

Savory oatmeal eli suolainen kaurapuuro

4 annosta

1 l vettä

suolaa

4 dl kaurahiutaleita

170 g pekonia

6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja

2 dl suppilovahveroita

muutamia cashewpähkinöitä

50 g kaltbachia tai muuta voimasta juustoa raasteena

Kiehuta vesi ja mausta suolalla. Lisää kaurahiutaleet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja pienennä levyn lämpötila ihan pienelle haudutuslämmölle ja sillä aikaa, kun puuro hautuu, valmistele muut raaka-aineet. Sekoittele puuroa aina välillä, mutta älä sekoittele liikaa, ettei puurosta tule 

Leikkaa pekoni pieneksi ja paista rapeaksi paistinpannulla. Aloita paistaminen kylmältä pannulta. Lisää pannulle esikäsitellyt ja pienemmäksi pilkotut sienet ja aurinkokuivatut tomaatit.

Kun puuro on kypsää (hauduttamalla puuro kypsyy hiutaleista riippuen noin 7-10 minuutissa), sekoita sen joukkoon pannulla paistamasi pekoni-sieni-tomaattiseos. Lisää puuroon vielä cashewpähkinät ja juustoraaste. Nauti lounaaksi.

*

Pekonipuuro eli hämäläinen risotto kuten eräs henkilö facebookin keskusteluryhmässä vähän vastaavaa viritelmää kutsui, sopii mielestäni oikein mainiosti lounaaksi. Aamupalaksi pekonipuuro lienee liian ruokaisa, mutta lounaalla sitä syö oikein mielellään. Sen verran puuromainen on tämän tekeleen koostumus, että mielellään sitä syö sellaisenaan eikä esimerkiksi lisäkkeenä kuten riisistä valmistettua risottoa. Enemmän risoton kaltaisia ovat mielestäni myös ohrasta valmistettu ohratto tai kokonaisesta speltistä kypsennetty vastaava ruokalaji. Mikähän sen nimi mahtaa olla? 

Koska innostuin ihan valtavasti kaurapuurosta suolaisin höystein, kuulisin mielelläni muiden vastaavia puuroviritelmiä? Mikä on hyväksi havaittu yhdistelmä suolaiseen puuroon?

Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

Kaurapuuro hiljaa haudutellen

Jo kauan aikaa sitten hoksasin, että on olemassa kahta erilaista puuroa: mikropuuroa ja kattilapuuroa. Mutta vasta aivan viime aikoina havahduin siihen, että ei ole aivan sama mistä hiutaleista puuronsa keittelee. Oikeastaan tuo herääminen hiutaleiden suhteen on tämän syksyisen Tampereen kauppahalli yhteistyön ansiota. Valliuksen vihannespuodin Minna toivoi, että ruokabloggarina nostaisin puuroja esille. Ja mikäs siinä, sehän sopii mainiosti. Olen puuroihminen kuten aiemmin olen kertonut. Postauksen lopusta löytyy listaus aiemmin blogatuista puuroresepteistä, jotka ovat muuten kovin suosittuja. Mutta ennen tuota listausta kerron teille muutaman kaurapuuro niksin ja perusreseptin.

*

Kaurapuuro

2-3 annosta

5 dl vettä

2 dl kaurahiutaleita

ripaus suolaa

Mittaa vesi kattilaan ja lisää suola. Suolaa kannattaa lisätä, koska se korostaa kauran makua. Kiehauta neste ja lisää hiutaleet sekaan kevyesti sekoitellen. 

Laita levy pienelle haudutuslämpötilalle. Puuron keitossa ei kannata hötkyillä. Hitaasti hauduttaen tulee maukkain ja rakenteeltaan optimaalisin puuro. Hiutaleista riippuen valmista puuroa voi saada aikaiseksi viidessäkin minuutissa, mutta aikaa kannattaa varata vähintään 10-15 minuuttia. Pidempikään haudutus ei tee huonoa. Jos haudutat puuroa pitkään, tarkkaile nesteen määrää.

Sekoittele puuroa välillä varovasti sen hiljaa kypsyessä. Liian paljon ei kannata sekoittaa, koska se tekee puurosta "limaista".

Kun puuro on kypsynyt hiljakseen vajaa kymmenen minuuttia, levyn voi sammuttaa kokonaan. Puuro kannattaa jättää kannen alle vielä tekeytymään muutamaksi minuutiksi. 

*

Puuro on oivallinen aamiainen. Tosin kun puuroa syö aamiaiseksi, pitää muistaa syödä puuron kanssa myös jotain proteiinipitoista. Pelkkä puurolautasellinen ei pidä nälkää loitolla lounasaikaan saakka. Minusta puuro on parasta voisilmällä, nimenomaan VOIsilmällä. Toiset tykkäävät syödä puuronsa marjojen tai kiisselin kanssa. Eivätkä ne minunkaan puurolleni tavaton lisäke ole. Etenkin aamiaispuuroon saatan lisätä marjoja ja raejuustoa, rahkaa tai jogurttia, jolloin proteiini tulee syötyä samalla kerralla. Toisinaan meillä syödään puuroa myös lounaaksi ja joskus jopa iltapalaksi.

Olen puurojen suhteen kaikkiruokainen. Suuria suosikkejani ovat myös riisipuuro ja mannapuuro. Vispipuuro on niin hyvää, että sitä voisi syödä, vaikka miten paljon. Puurorakkaus saattaa kulkea perimässä, sillä myös kuopus pitää puuroista. Tästä on jo vuosia, kun kuopus pyysi minua keittämään rapukattilalla mannapuuroa. Rapukattila on 10 litraa. En keittänyt. Viime aikoina meillä on innostuttu myös tuorepuuroista, mutta ne taitavat kuitenkin olla enemmän kesän juttu. Tällaisina aikoina sitä kaipaa lämmintä puuroa. Tosin teini tehköön tuorepuurojaan, kun ne hänelle kerran maistuvat parhaiteen. Tuorepuurokin on mitä parhain aamiainen tai välipala.

Viikonloppukokin puuroreseptejä:

• kookosriisipuuro
• laktoositon riisipuuro
• yön yli uunissa hautunut riisipuuro

• ohrapuuro uunissa

• mustikkapuuro
• vispipuuro

• pekonipuuro eli savory oatmeal

• tuorepuuro mantelimaidosta ja chiansiemenistä
• mangotuorepuuro piimästä
• porkkanatuorepuuro

Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista

Porkkanatuorepuuro

Olen puuroihminen. Henkeen ja vereen. Kuopus on perinyt ominaisuuden ja tuorepuurojen myötä myös esikoinen on uudelleen innostunut puuroasiasta. Tämän hetken hitti on mantelimaitoon tehty puuro. Tuorepuurosta saa itse asiassa tosi terveellisen, monipuolisen ja täyttävän aamiaisen, kun illalla jaksaa nähdä vähän vaivaa.

*

Porkkanatuorepuuro

1 annos

1 dl kaurahiutaleita

2 dl mantelimaitoa

pieni porkkana hienoksi raastettuna

muutama saksanpähkinöitä

noin 2 rkl cashewpähkinöitä

ripaus kanelia

ripaus inkivääriä

vähän vaahterasiirappia

mangokuutioita 

tyrnejä

Mittaa lautaselle kaurahiutaleet, mantelimaito, porkkanaraaste ja suurin osa pähkinöistä. Pähkinöitä kannattaa kämmenen pohjalla murskata vähän pienemmäksi. Sekoita ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Mausta puuro aamulla kanelilla, inkiväärillä ja vaahterasiirapilla ja sekoita.

Asettele koristeeksi mangokuutioita, tyrniä ja loput pähkinöistä.

*

Makean ystävä voi lorauttaa puuroonsa suuremman määrän vaahterasiirappia. Itse en siirappia makeuden vuoksi kaivannut, sillä puuron päälle kuutioimani espanjalainen mango, jonka satokausi on näin syksyllä, toi puuroon riittävästi makeutta. Varsinkin kun porkkanatkin ovat aika makeita. Tosin taidan tykätä happamasta ja kirpeästä. Lisäsinhän puurooni jäisiä tyrnejäkin. Vaahterasiirapissa on kuitenkin omanlaisensa aromi, jota rakastan. Erityisen hyvin se sopii mielestäni pähkinöihin.

Maistuuko sinulle tuorepuuro? Reseptejä saa vinkata. Jos teini tykkää syödä aamiaiseksi puuroa, häntä on kannustettava puuhassa kaikin tavoin. Esimerkiksi uusilla resepteillä.

Pyhäinpäivän menu - kuhaa, hirveä ja tyrniä

Jos pyhäinpäivän juhlijat miettivät vielä ruokia, tässäpä teille vinkki. Kokonaisuus nousi silmiini tutkiessani blogin tilastoja. Viime päivinä kolme reseptiä on ollut muita suosituimpia. Näistä kolmesta reseptistä muodostavat itse asiassa tosi hyvän kokonaisuuden. Samalla tämä kolmikko - kuhaceviche, routapaisti hirvestä ja pannacotta tyrnistä - kuvaa hyvin omia arvoja siitä, mikä minulle on ruuassa ja raaka-aineissa tärkeää. Lautasella ja blogissakin näkyy arvostukseni kotimaisuutta kohtaan. Oli sitten kysymys luonnon antimista tai kasvatetuista raaka-aineista. 

Vaikka arvostan kotimaisuutta, olen myös utelias ja kiinnostunut muista kulttuureista ja ihmisten tavoista toimia; niin arjessa kuin juhlassakin. Siitä esimerkiksi ceviche on hyvä esimerkki. Kotoinen kuha taipuu hyvin raaka-aineeksi meksikolaiseen ruokaan. Jos ei pidä korianterin mausta, ainakin cevichessä korianterin voi korvata hyvin lehtipersiljalla. Jos ei pidä kovin tulisesta, chilin määrää voi säädellä. Chiliä ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan pois. Se vie cevichestä idean.

Kuuntelimme kerran Jaakko Kolmosta radiosta, kun ajelimme Oulusta Kurikkaan. Radio-ohjelma oli niin mielenkiintoinen, että ei maltettu juuri edes pysähtyä. Kolmonen sanoi, että mikään ei ole niin viisas kuin hirvi, joka on jo metsässä eläessään syönyt fiksusti ja maustanut itse itsensä. Miten oikeassa Jaakko Kolmonen olikaan. Hirvi ei tarvitse juuri muita mausteita kuin suolaa. Harmi, että metsästys ei kuulu omiin tai lähipiirin harrastuksiin. Mutta aina välillä onnistaa, ja käytössä on hirvenlihaa. Yksi parhaista hirviresepteistä on routapaisti, jonka valmistaminen aloitetaan jäisestä lihakimpaleesta.

Kun jääkaapissa on kermaa, jälkiruoka ei ole mikään ongelma. Kerman lisäksi ei tarvitse kovinkaan monta raaka-ainetta, että saa aikaiseksi ihanan jälkiruuan. Tyrni-pannacotassa raaka-aineita on hieman enemmän kuin yhdessä toisessa lempijälkiruuistani possetissa. Tyrni-pannacotassa on lisäksi yksi jälkiruualle hyvin tärkeä ominaisuus. Sen voi huoletta valmistaa etukäteen.

Tänä vuonna vietän pyhäinpäivää valmiissa pöydeissä, ja sekin on kivaa vaihtelua, vaikka ruuanlaitto lempiharrastuksiani onkin. Tässä yhteydessä on hyvä esittää Kiitos kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille, kommenteista, tykkäyksistä ja palautteesta. Blogin lisäksi Viikonloppukokkia voit  seurata sosiaalisessa mediassa facebookissa tai instagramissa, jonne ruokakuvien lisäksi tallentuu kuvia maisemista ja elämästä ympärilläni.

Kesämuistoja Lapista

Olen säästänyt Lapin kesälomamatkan kirjoittamista. Ajattelin, että sitten kun kaipuu ja ikävä Lappiin tulee oikein kovaksi, käyn läpi kesäreissun kuvat ja kirjoitan lyhyen matkakertomuksen. En tiedä oliko se kovin järkevä ajatus, sillä kuvia katsellessa kaipaus on kahta kauheampi. Pian on kuitenkin taas joulu ja silloin auton nokka käännetään taas kohti pohjoista. Joulun kaamoksessa tunnelma ja valo Lapissa on jotain muuta kuin kesällä. Valon eri sävyjen vuoksi Lappiin kannattaa matkustaa eri vuoden aikoina. Yöttömän yön kirkasta valoa on vaikea kuvailla. Yhtä vaikeaa kuin kaamoksen sinistä hehkua.

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Meillä on tapana ajella pohjoiseen aika haipakkaa. Aamulla aikaisin lähdetään kotoa Pirkanmaalta. Ensimmäinen taukopaikka on aamupala Keski-Suomessa ja toinen pysähdys on aina jossakin Pohjois-Pohjanmaalla Oulun - Tornion tienoolla. Kesällä kävimme Ikeassa lihapullilla ja jatkoimme matkaa Ruotsin puolella Muonioon saakka, jossa kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme "kotiin" Raattamaan. Ruotsin puolella tiet olivat aika huonossa kunnossa, joten järkevämpää ja nopeampaa olisi varmasti ollut ajaa Suomessa. Meitä, eniten tietysti lapsia, viehätti ajatus, että lyhyenkin loman aikana on mahdollista käydä monessa eri maassa. 

Peilityyni Pallasjärvi helteisenä heinäkuun päivänä kesällä 2018

Kesälomareissu Lappiin osui kesän kuumimpaan aikaan. Ulkona lämmintä oli 30 astetta ja yli, mökissä vähän alle. Pohjoisen vilvoittavista uimavesistä tuli testattua Pallasjärvi, Ounasjoki ja Hietajärvi, jonka rannat vetelevät vertoja mille tahansa hiekkarannalle. Luksusta oli, että Hietajärven rannoilta löysimme keitaan ihan vain omalle perheelle.

Hetta-Pallas linja kulkee järven takana

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Edellinen kesäreissu Lappiin tehtiin kesällä 2015. Silloin Pallaksella Taivaskeron huputus jäi haaveeksi. Nyt kiersimme Taivaskeron kierroksen (10 km) upeassa heinäkuun helteessä auringon paistaessa kirkkaan siniseltä taivaalta. Matka taittui tuosta nuon vain, paljon ne lapset kasvavat kolmessa vuodessa! Tunturissa ei ollut kuuma, vaan oikeastaan ihanan viileää. Kesällä 2015 olimme varautuneet niin hyvin eväin, että niillä olisi viipynyt tunturissa pidempään. Kesällä 2018 eväänä oli muutama juomapullo raikasta vettä. Maisemat olivat kerrassaan upeat. Kannatti odottaa kolme vuotta, että pääsi näkemään paikan, jossa olympiatuli sytytettiin ennen Helsingin olympialaisia 1952.

Taivaskeron huippu on jo ihan lähellä.

Jo kotoa lähtiessä teimme päätöksen, tulla takaisin etelään autoyöjunalla, joka onkin ainakin aina välillä varteen otettava vaihtoehto. Rahaa siinä ei säästä (auto, 2 aikuista ja 2 lasta noin 300 €), mutta voimia ja aikaa kylläkin. Taka-ajatuksia junailuun oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli se, että ennen kaikkea minä halusin piipahtaa turistina Rovaniemellä. Vaikka aikaa ei ollutkaan kuin yksi päivä, olen iloinen, että saatoimme käydä Arktikumissa ja Ounasvaaran huipulla ihailemassa kun ukkosmyrksy pyyhkäisi Rovaniemen yli.

Toinen syy junamatkailuun olivat hurjat ajokilometrit, jotka ajoimme lomaviikon aikana. Piipahdimme nimittäin Norjassa. Matka Suomineidon käsivartta ensin Kilpisjärvellä ja sitten Skibotniin tarjosi huikaisevan kauniita maisemia ja meille kaikille ennen näkemättömiä. Kilometriä kertyi yhdelle päivälle lähes 600, mutta matka oli vaivan arvoinen. Kilpisjärvellä pysähdyimme kahville ja syömään ja Skibotnissa jalkauduimme autosta sen verran, että saimme upottaa varpaat jääkylmään mereen. Maisemat olivat vaikuttavat! Kenties ensi kesänä voisi viivähtää Pohjois-Norjassa hieman pidempään.

Kohti Kilpisjärveä

Mitä lähemmäs merta ajettiin, sitä enemmän pilviä alkoi kertyä taivaalle.

Norjassa Skibotnissa ei enää tehnytkään mieli uimaan. Lämpötila laski + 17 asteeseen, kun Kilpisjärvellä oli +30.

Nämä Lapin lomat ovat niin rentouttavia ja rauhoittavia, että kiireisen arjen keskellä niitä oikein aina odottaa ja kaipaa. Koska Lapin lomilla päivät kuluvat pääosin kevyesti liikkuen - kesällä patikoiden ja talvisin hiihdellen - nuotiolla tulistellen, saunoen, lueskellen ja pelaillen ei näistä Lapin matkakertomuksistakaan extremeä löydy. Kesäisellä Lapin lomalla oli extremeä pyöräillä jopolla viemässä roskat 5 km päähän, uida raikkaissa vesissä, ihailla valoa, katsella maisemia, kuunnella hiljaisuutta ja levätä. Toivottavasti tämän kertomuksen avulla saan välitettyä sen rauhan, rentouden ja hyvän olon tunteen, jonka jokainen Lapin matka on minussa saanut aikaan. Viime kesän Lapin lomassa ei jäänyt harmittamaan kuin metsäpalovaroitus, jonka vuoksi en saanut paisteltua laavulla muurinpohjalättyjä. Jos jouluna ei ole tulipalopakkanen, paistan meille joululätyt nuotiolla!

Peilityyni Ounasjoki ja aurinko keskiyöllä heinäkuun puolen välin paikkeilla.