Helppoa sunnuntairuokaa kananpojasta

Luulin tekeväni niin ison satsin ruokaa, että siitä jäisi runsaasti evästä työviikolle. Jälleen kerran opin, että luulo ei ole tiedon väärti. Eipä jäänyt kuin yhdet pienet eväät. Luulin myös, että laittaisin ruokaa kananpojan rintaleikkeistä, vaan toisin kävi. Olin epähuomiossa poiminut ostoskärryyn kananpojan maustamattomia paistileikkeitä. Taisi käydä onni onnettomuudessa, sillä ruuasta tuli tosi maukas. Paistileike on broilerin reisilihaa, ja siis rasvaisempaa kuin rintaleike, jota alun perin oli tarkoitus valmistaa.

*

Sunnuntainen kananpojan paistileike perunoilla

2 pkt kananpojan marinoimattomia paistileikkeitä

2 dl oliiviöljyä

2 rkl punaviinietikkaa

sitruunan mehu

2 tl juoksevaa hunajaa

2 valkosipulin kynttä

mustapippuria

suolaa

timjamin oksia

2-3 perunaa per ruokailija

valkosipulin kynsiä

sitruunamehua

suolaa

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita lihat marinadiin vähintään pariksi tunniksi, mutta pidempikään marinointi ei tee pahaa.

Pese perunat ja lohko ne veneperunoiksi ja laita uunivuokan pohjalle valkosipulin kynsien kera. Mausta perunat sitruunamehulla ja suolalla. Asettele paistileikkeet perunoiden päälle ja kypsennä vuokaa uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Tarjoile tonnato-kastikkeen ja raikkaan salaatin kera.

*

Tämän ruuan ominaisuuksia ei voi olla liikaa hehkuttamatta. Ruoka maistui koko perheelle. Se valmistuin nopeasti ja vielä edullisista raaka-aineesta. Makuakin kuitenkin löytyi.

Edit 16.6.2017: sitruunaista kananpoikaa perunapedillä on tämän reseptin kehitelty versio.

Mantelinen suklaamousse kesän loppumisen kunniaksi

Tämän kesän päätti eilisiltainen ukkonen. Ensin ajattelin, että elosalamat välkkyvät, mutta kyllähän se sitten jyrähtikin muutaman kerran. Eilen ilmanala oli lämmin ja lempeä. Tänään kolea ja kylmä. Syksy on tullut!

Kesä 2014 on ollut pitkä. Ainakin, jos sitä mitataan uimakautena. Talviturkki lähti huhtikuun helteillä 26.4 ja kesän viimeinen pulahdus kotijärveen oli viikko sitten. 

Uimareissulta 26.4

Elokuun puolivälistä, jolloin luulin uivani viimeistä kertaa tälle kesälle.

Kesän viimeinen vene- ja uintiretki 13.9

Huhtikuun ja syyskuun väliin on mahtunut kaikenlaista säätä. Jos ei nyt ihan lunta ole satanut, niin räntää ainakin. Helteistä huhti- ja heinäkuuta, koleaa ja kylmää toukokuuta, lempeää elokuuta ja kaunista syyskuuta. Kesäkuukin taisi mennä kesää ja lomaa odotellessa. Kesäkuusta ei ole edes montaa valokuvaa.

Kesän loppuminen on ollut mielessä ehtinyt olla mielessä monesti. Ensin loman loppu tuntui kesän lopulta, sitten koulun alku, sitten venetsialaisten vietto.

Kesä on jatkunut aina eiliseen saakka, eikä vähiten siksi, että luonto on vielä ollut kesäinen ja kukkaset ovat kukkineet kauniisti. Siitä on todisteena muutama kuva kävelyretkeltä 14.9. Myöhäisen kesän tai alkavan syksyn huomaa kuitenkin valosta. Se tulee matalammalta. Lyhyen kävelyn aikan aurinkokin laski.

Kesän loppu merkitsee uusia makuja keittiössäkin. Tässä on jo tovi säilötty ja herkuteltu marjoilla, omenoilla, luumuilla ja sienillä. Vähitellen saan taas kaivaa esiin myös rautapadan. Salaatit ja kevyet ja raikkaat ruuat odottakoot ensi kesään.

*

Mantelinen suklaamousse

2 dl kuohukermaa

2 tl vanilijasokeria

120 g tummaa suklaata

2 cl mantelilikööriä

paahdettuja mantelilastuja

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Vaahdota kerma. Mausta kerma vanilijasokerilla ja manteliliköörillä. Sekoita sulatettu suklaa kermaan ja kokoa annoksiksi. Koristele annokset paahdetuilla mantelilastuilla.

*

Mantelinen suklaamousse aikuiseen makuun on helppo ja nopea valmistaa. Meillä herkuteltiin tällä jo parisen viikkoa sitten, mutta se sopii erinomaisesti lohturuuaksi koleisiin ja pimeneviin iltoihin.

Sieniä suolaan

Olen todella löytänyt sisäisen sienestäjäni tänä syksynä. Viime viikonloppuna vein kuopusta kaverille leikkimään sienimetsän suunnalle ja päätin, että sillä aikaa kun tytöt leikkivät, piipahdan metsässä. Aikomuksena oli hakea rouskuja suolattavaksi.

No, ensin löysin lampaankääpiä, valtavasti lampaankääpiä. Päätin poimia vain ihan vähän, vain ihan parhaat. No kuusimetsän sammalikostahan niitä löytyi. Ihan vähän ei onnistunutkaan. Osa poimimistani lampaankäävistä jalostui illalla muhennokseksi, jota nautittiin broilerpekonirullien kanssa. Osan kiehautin omassa liemessään ja pakastin.

Tällaiselle aloittelevalle sienestäjälle lampaankääpä on turvallinen sieni. Sen voi sekoittaa oikeastaan vain typäskääpään, mutta viimeistään pannulla eron huomaa. Lampaankääpä muuttuu paistettaessa keltaiseksi, kun taas typäskääpä säilyttää värinsä. Miedonmakuista lampaankääpää onnistuu toisinaan ujuttamaan epäluuloisesti sieniin suhtautuvien lapsienkin ruokiin.

Rouskuja ei matkallani löytynyt älyttömästi. Eikä sellainen kuusimetsä tai mäntykangas olekaan parasta kasvuympäristö rouskulle. Tai kangasrouskuja oli pilvin pimein, mutta olin ajatellut poimivani vähemmän kitkeriä sieniä. Sen verran sentään löysin kävellessäni karvarouskua, kangaspalsamirouskua ja haaparouskua, että sain kotona sieniä suolaan. Taisipa mukaan lopulta päätyä muutama pieni kangas- ja nurmirouskukin, jotka kyllä sopivat pieninä määrinä hyvin suolasienten joukkoon. Suolasin rouskuni 4H-laisten ohjeella:

*

Suolasienet

Puhdista tuoreet sienet huolellisesti, paloittele sopivan kokoiseksi. Käsittele sienet ohjeiden mukaan, valuta ja jäähdytä hyvin. Punnitse sienet ja mittaa tarvitsemasi suolan määrä. Suolaa tarvitaan 150-180 g / sienikilo. 

Lado puhtaaseen tölkkiin tai sankoon kerroksittain sieniä ja suolaa. Painele tiiviiksi ettei 

ilmaa jää väliin. Sitten taas sieniä ja suolaa. Päällimmäiseksi suolakerros. 

Sienet tarvitsevat päälle painon. Voit pestä esimerkiksi kiven, jonka laitat pussiin.  Tärkeintä on, että sienet peittyvät suolanesteen joka alkaa syntyä sienistä ja suolasta puristuvasta liemestä. 

Säilytä sienet melko kylmässä (+2-+5 asteessa) jääkaapissa tai kylmäkellarissa. 

*

Keitin rouskujani 10 minuuttia. Totesin, että rouskuja oli 700 g ja mittasin lasipurkkiin laitettavaksi 100 g suolaa. Saas nähdä miten sieneni suolaantuvat ja ennen kaikkea miten ne säilyvät. Yritin painella sienet tosi tiiviisti ja ulkoa löysin vielä sopivan kokoisen kiven painoksi lasikippoon kannen alle. 

Suolasienistä päästään herkuttelemaan vasta myöhemmin tänä vuonna. Meillä sienisalaatti kuuluu perinteisesti itsenäisyyspäivän ja tietenkin joulun herkkupöytään. Sienten puolesta siis joulu voi jo vaikka tulla.

Vielä pitäisi käydä jokunen kerta metsässä suppilovahveroiden toivossa. Lupaus suppilovahveroistakin on, sillä rouskuja etsiessäni löysin vahingossa muutaman pienen pienen suppilovahveron. Kirjaimellisesti kaaduin suppilovahveroiden päälle kompastuessani risuun. Sienestäjällä on sienestäjän tuuri!

Sieniä metsä (ja kaapit ja pakastin) väärällään

Kauniin kesän jälkeen on tullut kaunis syksy. Viikonloppukokki on viettänyt aikaa metsässä ihan yksikseen ja perheen kanssa. Uusin intohimoni on sienestys. Sienestäjänä olen aloittelija, tänä syksynä on kelvannut aloitella uuden harrastuksen parissa. Tatteja on metsät väärällään. Poimijana olen hidas ja melko epävarmakin. Kotona tarkistan vielä poimimani sienet sienikirjan kanssa. Kääntelen, katselen, painelen, viiltelen ja maistelen. Ainakaan vielä ei ole kohdille sattunut sappitattia, jonka kuulemma mausta huomaa. Olen poiminut herkkutatteja, kangastatteja ja koivunpunikkitatteja.

Tattien lisäksi koriini on päätynyt orakkaita, kantarelleja, rouskuja ja muutama suppilovahverokin. Mustatorvisieniä sain naapurilta, joka oli löytänyt hyvät apajat. Viime viikonloppuna tein huomion, että metsässä on kuivaa. Pitäisi kipeästi saada lisää vettä rouskuille ja suppilovahveroille.

Saaliiksi saaneista sienistä on tehty ruokaa ja sitä on säilötty, pääosin pakastamalla tai kuivaamalla. Rouskuja mielisin vielä saada lisää. Eihän joulupöytä ole mitään ilman suolasienistä valmistettua sienisalaattia.

Viime lauantaiseen illalliseen hainkin makuja syksyisestä sienimetsästä. Sienten pähkinäisiä aromeja vahvistettiin manteleilla, sherryllä ja pinjansiemenillä. Ja täytyy kyllä sanoa, että illallinen onnistui kokonaisuutena loistavasti. Makujen harmonia säilyi läpi koko aterian.

Sieniä ja sherryä menu

*

Sherryä, paahdettuja, suolattuja manteleita, mustaleimaa ja suolakeksejä

Lampaankääpä-juustokohokas

Paistettua ankanrintaa, kesäkurpitsaa, pinjansiemeniä, tatteja ja sipulia sherrykastikkeella

Mantelinen suklaamousse

*

Hankin pienen pullon sherryä oikeastaan pääruuan kastiketta silmällä pitäen. Samalla opin, että sherrypullo ei säily avattuna kovin pitkään hyvänä, joten ajattelin sen sopivan hyvin viilennettynä myös aperitiiviksi. Yleensä meillä ei ole tapana syödä mitään aperitiivien kanssa, mutta epäilin, että en hirveästi pidä sherryn mausta, joten varasin pienelle tarjottimelle pieniä suupaloja alkudrinkin kanssa nautittavaksi. Itse asiassa koko sherry naurattaa minua. Tulee mieleen joku vanha Kummeli-juttu. Yllätyin todella positiivisesti sherryn kanssa. Viilennettynä se sopi loistavasti alkudrinkiksi, eivätkä ne suolapalatkaan syömättä jääneet. Kummeli-jutut vain tulevat edelleen mieleen.

Olen pitkään halunnut kokeilla ranskalaisesta keittiöstä tuttua kohokasta. Keittokirjat ja blogit pelottelivat kohokkaan valmistamisen olevan vaikeaa, joten hieman epäröiden lähdin matkaan. Lueskelin kohokkaden ohjeita eri keittokirjoista ja useilta nettisivuilta. Oma ohjeeni on onnistunut sovellus opiskelujeni tuloksesta.

*

Sieni-juustokohokas 

2 lampaankääpää

sipulia

 nokare voita

25 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

1 rkl maizenaa

2 ½ dl maitoa

50 g mustaleima emmentalia

2 kananmunan keltuaista

4 kananmunan valkuaista

suolaa

pippuria

Kuullota sipuli ja sienet nokareessa voita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele ja jauhota hyvin uunin kestävä astia, jossa paistat kohokkaan. Tästä määrästä tulee yksi hieman isompi tai neljä pienempää. Aloita kohokasmassan valmistaminen vaahdottamalla valkuaiset kovaksi massaksi. Sulata sen jälkeen voi kattilassa, lisää jauhot ja maito koko ajan sekoittaen. Lisää kastikkeeseen juusto ja sekoita hyvin. Lisää sen jälkeen kastikkeeseen keltuaiset hyvin sekoittaen ja nosta kattila sivuun. Massa saa jäähtyä hieman.

Lisää valkuaisvaahto massan sekaan parissa osassa varovasti sekoittaen. Mausta massa suolalla ja pippurilla.

Kokoa kohokas laittamalla paistetut sieni-sipuliseos astian pohjalle ja päälle kohokas massaa niin, että taikinaa on yhteensä 2/3. Paista kohokkaita 180 asteisessa uunissa 15-30 minuuttiin riippuen käytätkö yhtä isoa vai useampaa pientä vuokaa. Varo avaamasta uunia varsinkin paiston alkuvaiheissa. Tarjoa kohokas heti, kun se tulee uunista. Kohokas alkaa vajota nopeasti.

*

Paistoin kohokkaani teemukissa. Tällä ohjeella tehty massa riitti 4 teemukiin. Kohokkaani olivat uunissa 16 minuuttia. Pidin valtavasti ja saan ylpeänä röyhistellä rintaani. Hallitsen ranskalaisen keittiön vaikeana pidetyn ruokalajin. Kohokkaat onnistuivat ja kohosivat mallikelpoisesti. Loistava alkupalavinkki! Juuston, kananmunan ja lampaankäävän maku kävivät hyvin yksiin. En ehkä tähän mitään kovin voimakkaan makuista sieneä käyttäisikään. Suolaa olisin voinut ripsauttaa kohokkaaseen vähän enemmän, mutta muutoin ilmeisesti onnistuin hyvin, sillä kohokas oli koostumukseltaan täydellistä. Kypsää, muttei sitkeää. 

Sieniä kannattaa siis kerätä ihan vaan vaikka kohokkaita varten.

Ankanrintaa tuli valmistettua samalla vanhalla, hyväksi havaitulla, reseptillä. Tällä kerralla pääruoka-annokseen toivat luksusta tuoreet, juuri metsästä poimitut, herkkutatit. Palan painikkeeksi nautimme chileläistä Pinot Noir -viiniä. Valikoima oli varsin rajallinen ja valinta helppo. Llai Llai Pinot Noir 2012 voitti, koska sen luonnehdinnasta kypsän karpaloinen sopi mielestäni ankalle. Noin 10 € hintaisenakin viini tuntui sopivalta.

Menun päätteeksi oli tarkoitus nauttia manteliliköörillä maustettua suklaa moussea, mutta vähän loppui vatsasta tila kesken. Valmiiksi tehtyjä annoksia maisteltiin parin teelusikallisen verran, todettiin hyviksi ja laitettiin takaisin jääkaappiin odottamaan tyhjempiä vatsoja.

Sipsejä kaalista

Meidän keittiössä ei ratsasteta trendien aallonharjalla. Vaikka mielestäni suhtaudumme varsin ennakkoluulottomasti uusiin raaka-aineisiin ja maistelemme mielellämme uusia makuja, valmistamme ruokaa usein varsin tavanomaisesti, tutuista raaka-aineista ja vähän yllätyksettömästikin. 

Etnisten raaka-aineiden ja ruokien kokeilukin tulee keittiööni viiveellä. Tosin olen yllättänyt itseni kuluneena kesänä valmistamasta ruokia ja käyttämästä mausteita jotka viittaavat Lähi-idän keittiöön. Tosin sekin trendi on ollut vallallaan jo pitkään. 

Eikä meillä olla niin nopeita edes sellaisten trendin kanssa, jotka liittyvät suomalaiseen tapaan valmistaa ruokaa. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi savustaminen, josta blogeissa on kirjoiteltu jo vuosia. Meillä innostuttiin viime keväänä. Sitten viime kevään olen syönyt savustettua broileria, punajuurta, valkosipulia, naudanlihaa, tomaattia jne. Suunrin osa näistäkin on muuten raportoimatta. Joka tapauksessa oppia ikä kaikki. Aikaisemmin savustaminen oli liittynyt vain ja ainoastaan kalaan. Muurikan sähkösavustin on muuten verraton laite!

Tunnustettava on myös, että kotimaiset trendiraaka-aineet löytävät viikonloppukokin kotiin viiveellä. Viimeisin trendiruoka kokeiluni oli lehtikaalisipsit. Tosin toisilla se taisi olla trendiruokaa viime kesänä, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Opinpahan monta asiaa lehtikaalista. Ensinnäkin sen, että se on varsinainen c-vitamiini pommi, ja siinä on myös paljon rautaa, kalsiumia ja protiinia. Opin myös, että se on perinteinen suomalainen kasvis, jonka käyttö hallittiin aikaisemmin, mutta sittemmin se on unohtuntut. 

Olen täällä aikaisemmin julistanut intohimoani kaaliin, eikä lehtikaali tee poikkeusta. Rakastuin tähänkin kaaliin alta aikayksikön. 

*

Lehtikaalisipsit

Lehtikaalia

öljyä

suolaa

Leikkaa lehtiruoti pois lehtikaalista ja revi kaalin lehti pienemmiksi paloiksi kulhoon. Lorauta päälle pari ruokalusikallista öljyä ja pyörittele kaalin palasia niin, että öljy on levinnyt niihin. Levitä öljytyt kaalin lehdet uunipellille ja ripottele päälle suolaa. Paahda kaalia varovasti 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Sipsit ovat valmiita, eikun nauttimaan ja katsomaan vaikka koripalloa!

*

Lehtikaalisipsit heti uunista tulleina

Tämä olikin helppo ja nopea herkku. Terveellisempikin snacksi kuin perunalastut. Omiin sipseihini käytin rypsiöljyä ja suolana oli Gourmet-suola. Voisin hyvin kuvitella maustavani niitä enemmänkin. Juuri paistetuissa sipseissä oli vain hyvin mieto kaalin maku. Kaalin tuoksu oli huushollissa makua voimakkaampi. Pellillisestä jäi vähän seuraavaankin päivään ja aivan yhtä hyville maistuivat kuin heti uunista tultuaan. Kaalin maku oli ehkä voimistunut. 

Lehtikaalisipsit käyvät hyvin naposteltavaksi sellaisenaan, mutta toimivat aivan varmasti osana alkuruokaa, salaatti tai koristeena esimerkiksi sosekeiton päällä, jolloin niistä tulee vähän rapeuttakin annokseen.

Niin ja virheistähän oppii myös. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että ensimmäistä satsia valmistaessani opin, että lehtikaali palaa uunissa tosi helposti. Nyt osaan siis valmistaa myös lehtikaalituhkaa. Vinkiksi muille: tarkkailkaa uunejanne!

Lehtikaalisipsit versio 1 lopputuloksena lehtikaalituhkaa