Viikonloppukokin luumuhillo

Vihdoinkin! Sinikka-luumun satoa on odoteltu vuosikausia. Milloin tulee nuput, jotka eivät kylmyyden tai kuivuuden vuoksi aukea. Toisena vuonna kukatkin puhkeavat, mutta tulee niin kylmä, että ei ole pölyttäjiä. Sitten käy niin, että kesästä tulee niin kuiva, että hedelmät jäävät rusinan kokoisiksi ja tippuvat ennen aikojaan maahan. Muurahaisiakin on syytelty. Ja kirvoja. Ja liian rajua leikkaamista. Nyt ihana Sinikka teki kunnon sadon. Sen verran on luumuja tullut aikaisemminkin, että maku on päästy hyväksi toteamaan. Ensimmäistä kertaa pääsin jalostamaan luumuja hilloksi asti. Näin sen tein:

*

Luumuhillo

1,3 kg luumuja

0.5 dl vettä

500 g hillosokeria

Laita luumut ja vesitilkka kattilaan. Keitä kunnes luumut ovat pehmeitä. Kaada massa siivilään ja painele hedelmäliha ja neste siivilän läpi takaisin kattilaan. Punnitse massa ja lisää hillosokeripussin ohjeen mukaan sokeria. Minä laskin, että 500 g on hyvä määrä. Keitä luumumassaa ja hillosokeria noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä. Kuori mahdollinen vaahto pois ja jaa hillo puhtaisiin lasipurkkeihin.

*

Luumuhillosta tuli älyttömän kauniin väristä, syvän punaista. Hillosta tuli yllättävän hapokasta. Minä en luumua kovin hapokkaaksi hedelmäksi miellä. Hapokkuus kuten värikin on ilmeisesti luumun kuoresta peräisin. En nimittäin ruvennut kalttaamaan hedelmiä. Hapokkuus tuntui eniten lämpimässä hillossa, ja se väheni, kun hillo jäähtyi. Kestääköhän se paistamista? Saankohan tänä vuonna joulutortut itsetehdystä hillosta?

Oli mulla mielessä tehdä luumuista muitakin säilykkeitä, mutta hermo petti. Kivien irrottaminen on niin haastavaa, että jääkööt rommiluumut odottamaan toista joulua. Rommiluumut pitäisi ehkä tehdä vähän aiemmin syksyllä. Nyt hedelmät olivat liian kypsiä ja kiven irrottaminen oli sotkuista puuhaa. Kärsivällisyys kesti koittaa muutaman kiven poistamista.

Jos satoa saadaan vielä tulevinakin vuosina, voisi hilloa koittaa maustaa enemmän. Ehkä rommilla, vanilijalla, kardemummalla, tähtianiksella tai kanelilla. Ja tottahan niitä luumuja tulee. Ilmeisesti saamamme neuvot olivat oikeat. Oksien rajumpi karsiminen auttoi. Tai sitten oli vain Sinikalle hyvä kesä. Satoisa syksy oli Sinikan pelastus, sillä on nimittäin monesti ollut menolippu melkein runkoon teipattuna. Hassua on pitää pienessä pihassa puuta, joka ei tuota satoa. Luumupuuhan ei ole erityisen kaunis kuin muutaman päivän toukokuussa. Toisaalta, kun tarkemmin miettii, luumupuu on kaunis myös lehdettömänä lokakuun pimeässä illassa, kun sen oksille ripustaa lyhtyjä. Ja nyt kun oikein muistelen, taidan pitää siitä myös tammikuussa, kun sen oksat ovat pakkasyön jäljiltä kuuran peitossa. Kaunein se on kuitenkin toukokuussa niinä muutamina päivinä, kun puu on kauttaaltaan valkeiden kukkasten peitossa. 

Pyree pulleista palsternakoista, punaviinikastiketta, sisäfilettä ja onnistumisen iloa!

Palsternakkaa on viikonloppukokin keittiössä tähän asti käytetty lähinnä keittojuureksena. Joskus olen lisännyt sitä myös uunijuureksiin. Olen pitänyt palsternakkaa vähän kalliina raaka-aineena. Ja kyllähän se perunaan ja porkkanaan verrattuna arvokkaampaa onkin, ilmeisesti myös ravintosisällöltään. Lauantai-illalla valmistin palsternakasta pyreen, jota syötiin kera naudan sisäfileen. Kastikkeeksi keittelin punaviinikastikkeen.

*

Palsternakkapyre

2 pulleaa palsternakkaa

2 pientä perunaa

2 timjaminoksaa

vettä

suolaa

maitoa

kunnon nokare voita

Kuori ja pilko juurekset. Laita juurekset kattilaan ja lisää päälle vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Mauta suolalla ja parilla timjamin oksalla. Keitä kypsiksi.

Kun juurekset ovat kypsiä, kaada keitin vesi pois kattilasta, mutta ota se talteen. Ota pois myös timjamin varret. Soseuta palsternakka ja peruna. Ohenna sose maito tilkalla ja keitinvedellä mieleisesi paksuiseksi. Lisää nokare voita. Siitä sose saa kiiltoa ja makuakin.

*

Palsternakka on kauniin värinen juures. Maukas, täyteläinen, makea ja aromaattinen maku sai täydellisen makuparin vähän etikkaisesta punaviinikastikkeesta, jonka pohjaan lisäsin myös palsternakkaa. Pyreessä oli niin silkkinen rakenne, että en lisännyt siihen edes kermaa, vaikka alunperin oli tarkoitus lorauttaa pyreen joukkoon oikein kuohukermaa. Käytin maitoa sen sijaan.

*

Punaviinikastike

porkkana

2 salottisipulia

pääpalat kahdesta palsternakasta

varsisellerin varsi

öljyä

1 dl punaviiniä

vettä

muutamia mustapippureita

pari timjamin oksaa

pari laakerinlehteä

vähän kuivattua lipstikkaa kämmenen pohjalta

1 tl muscovadosokeria

suolaa

2 rkl punaviinietikkaa

1 rkl voita

suurustamiseen maizenaa

Kuullottele kasviksia kattilassa öljytilkassa. Lisää päälle desin verran punaviiniä ja tuplasti tai vähän enemmän vettä. Kiehauta pohja ja lisää mausteet. Keitä kastikepohjaa hiljalleen kannen alla. Omani taisi kuplia tunnin verran.

Siivilöi kastikkeesta mausteet ja kasvikset pois ja keitä sitten liemeä voimakkaasti kokoon. Jos on tarpeen, suurusta maizenalla. Aivan juuri ennen tarjoilua lisää etikka ja voi kiillottamaan kastiketta. Tarkista vielä maku ennen tarjoilua. Sitten vain nauttimaan!

*

Punaviinikastike valmistuu suhteellisen helposti. Aina kastiketta tehdessäni päätän, että en enää ikinä osta valmista kastiketta tai edes kastikepohjaa. Punaviinikastikkeeseen saa riittävästi makua ihan kasviksilla, viinillä ja mausteilla. Edes liemivalmistetta en tarvitse, jos tarvitsen, valmistan itse. En enää väheksy edes lihapatojen ja paistien liemiä. Jos niille ei heti ole käyttöä, ne kannattaa merkitä hyvin ja pakastaa toista kertaa varten.

Lauantai-iltaiseen punaviinikastikkeeseen lisäsin happoa vielä punaviinietikalla, että saisin vähän särmää ruokaan ja vastinetta makealle ja täyteläisen pyöreälle palsternakkapyreelle. Onnistuin! Ja onnistui fileen paistajakin, joka paistoi naudan sisäfilepätkästä pinnat kiinni valurautapannussa. Liha pannuineen päivineen nostettiin uuniin, ja annettiin olla 200 asteisessa uunissa, kunnes lihamittari näytti 54 astetta. Liha vetäytyi muutaman minuutin ennen leikkaamista ja tarjoilemista. Kauniin lautasen häpeäpilkkuna ovat pakastepavut. Makumaailmaltaan ne kyllä annokseen istuvat.

Paitsi ruuanlaitossa olen kokenut onnistumisen iloa myös kameran kanssa. Taisin vihdoin hiffata, miten saan kuvia pimeinä iltoina myös meillä sisällä, jossa valasitus on haastava. Onnistumisen iloa tuottaa myös blogi, jota aluksi rupesin kirjoittamaan vain itselleni ja nyt huomaan, miten paljon hyvää mieltä tuotaa se kun huomaan uusia kävijöitä, lukijoita ja jopa kommentoijia.

Vielä viikonloppuna lenteli muutamia perhosia ja sudenkorentoja. Sen verran hitaaksi ovat sudenkorennot jo käyneet, että sain muutaman vangittua kuvaan. Maisema alkaa olla jo syksyinen. Vihreä ei ole enää kesäisen vihreää, vaan joukossa on jo paljon ruskan värejä ja sävyjä. Sen huomaa vastarantaa katsellessa, vaikka kotirannan koivu on vielä aivan vihreä.v

Viikonloppukokki perinnekokkina: kaalipiirakkaa

Käyhän se näinkin. Tarkoituksena oli kyllä laittaa sinisimpukoita, mutta niitä ei ollutkaan saatavilla. Haettiin kaupungista, haettiin kotikylästä. Ei muuta kuin toisiin tunnelmiin. Kaali on parhaassa sesongissa ja ensi viikon arkiruokia varten olin napannut ison keräkaalin kaupasta. Isosta kaalista riittää moneen ruokaan, vaikka tekisi sellaista ruokaa, johon sitä kuluu enemmänkin. Kaalipiirakkaan kaalia saa uppoamaan reilusti. Lehtitaikinasta tehty kaalipiirakka on tietysti maukas ja mehevä, mutta halusin tehdä jotain hieman kevyempää. Pyöräytin taikinan hiivaleipäjauhoista.

*

Kaalipiirakka

täyte:

1 kg kaalia

sipuli

porkkana

2 varsisellerin vartta

öljyä paistamiseen

suolaa

mustapippuria

(tilkka vettä)

0,5 dl siirappia

0,5 dl vaahterasiirappia

2 tl meiramia

3 rkl valkoviinietikkaa

piirakkataikina:

5 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

10-12 dl hiivaleipäjauhoja

100 g voita

kananmuna voiteluun

Aloita ensin täytteen valmistaminen. Kaalin pilkkominen ottaa oman aikansa. Pilko kasvikset  pieneksi. Mitä pienemmäksi, sitä parempi. Se on mielipiteeni. Laita isoon kasariin tai paistinpannuun öljytilkka. Hauduta siinä kasvikset siinä kypsäksi. Lisää pieni tilkka vettä, jos näyttää siltä, että kaalista ei irtoa nestettä. Lisää mausteet ja jäähdytä täyte.

Valmista taikina. Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola ja osa jauhoista. Vaivaa loput jauhot ja voi taikinaan käsin. Anna taikinan kohota rauhassa lämpimässä paikassa. 

Jaa taikina kahteen osaan. Toinen voi olla hieman pienempi. Kauli isompi taikina reilusti uunipannun kokoiseksi ja siirrä leivinpaperilla päällystetyn uunipannun päälle ja reunoille. Nosta täyte taikinan päälle, siten että reunoille jää pari senttiä tyhjää. Kauli sitten hieman pienempi taikina kanneksi piirakalle. Nosta alalevyn tyhjät reunat ylälevyn päälle ja painele tiiviiksi esimerkiksi haarukan avulla

Voitele piirakka kananmunalla ja pistele piirakkaan haarukalla reikiä.

Paista piirakkaa 225 asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia.

*

Piirakkataikina onnistui loistavasti. Siitä tuli pehmää ja silti helposti kaulittavaa. Esikoinen toimi apukokkina ja kaulitsi molemmat levyt. Mikään kovin nopea ruoka kaalipiirakka ei ole valmistaa. Aikaa ottaa niin kaalin pilkkominen, kypsentäminen, taikinan kohottelu kuin paistaminenkin. Mutta hyvää piirakasta tuli.

Kaalipiirakka on mielestäni parhaimmillaan hieman jäähtyneenä, lämpimänä kuitenkin vielä. Meillä kaalipiirakka on nautittu jo kahdesti. Ensin saunan päälle iltateen kera ja tänään päiväkahvilla. Hieman kritiikkiä iltapalalla aiheutti se, että täytteessä ei ollut lainkaan lihaa. Ei tulisi tästä porukasta kasvissyöjiä, vaikka piirakka hyvin maistuikin. Seuraavaan kaalipiirakkaan lupasin laittaa vähän siankylkeä, pekonia tai ehkä jopa jauhelihaa. Piirakkaa on vielä sen verran jäljelle, että siitä ajattelin ottaa sitä maanantaina töihin lounaaksi. Työkavereille ei taaskaan jäänyt tarjottavaksi, vaikka tiedän, että siellä kahvipöydässä istuukin monta muuta kaalin ystävää minun lisäkseni.

Omenainen juustokakku ja kauden viimeiset (?) rapujuhlat

Kauniin lauantain kruununa vietimme (ehkä) kauden viimeisiä rapujuhlia. Perinteisiin juhliin kutsuttiin tuttava perhe. Neljän aikuisen ja viiden tytön voimin tuhosimme melkoisen määrän rapuja ja aika ison juustokakun miltei kokonaan.

Menu syyskuun rapujuhliin

*

Suppilovahverokeittoa ja rapeaksi paahdettua pekonia

Täplärapuja, tilliä ja paahtoleipää

Omenainen juustokakku

*

Parasta rapujuhlissa oli jälleen se, että sai viettää aikaa hyvässä seurassa ruokapöydän ympärillä. Koska vierasjoukko koostui lapsista ja aikuisista, jutut risteilivät aiheesta ja tunnelmasta toiseen. Kärpäsillä katossa oli varmasti hauskaa. Katolla olikin pinta-alaa, sillä oman tunnelman rapujuhliin toi se, että juhlia pystyi vielä syyskuun puolessa välissäkin viettää ulkona. Kattauksessa hauskaksi yksityiskohdaksi muodostuivat pienet akvavittipullot, joista aikuiset saivat valita snapsinsa, jos sellaisen halusivat. Akvavitti sopi muuten rapujen snapsiksi tosi hyvin. Kyllä ne ruotsalaiset tietää. Jälkiruuaksi nautittu omenainen juustokakku taisi kyllä olla enemmänkin aikuisten makuun.

*

Omenainen juustokakku

200 g kaurakeksejä

50 g voita sulatettuna

0,5 dl omenamehua

200 g vaniljatuorejuustoa

250 g rahkaa

2 dl kermaa

2 dl omenasosetta

5 liivatelehteä

0,5 dl omenamehua

1 dl sokeria

2 tl kanelia

Karamellisoidut omenat

2 omenaa

2 rkl voita

2 rkl fariinisokeria

Italialainen marenki

3 kananmunan valkuaista

vajaa 2 dl sokeria

0,5 dl vettä

Aloita laittamalla liivatelehdet likoon kylmään veteen ja valmistelemalla irtopohjavuoka laittamalla leivinpaperi vuoan pohjalle.

Valmista sitten pohja murustele keksit pieneksi muruksi lisää keksin murun sekaan sulatettu voi ja omenamenu. Painele massa vuoan pohjalle ja laita pohja jääkaappiin odottamaan muun kakun valmistumista.

Vaahdota kerma vaahdoksi. Lisää vaahtoon tuorejuusto, rahka, omenasose, sokeri ja mausteet. Sekoita hyvin. Purista liivatelehdistä ylimääräinen neste pois ja sulata ne lämpimään omenamehuun. Kaada seos juustomassaan ja sekoita hyvin. Lisää seos kaurakeksipohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tekeytymään. Anna kakun hyytyä 4-5 tuntia, mutta yön yli odottelukaan ei tee sille pahaa.

Valmista kakun koristeeksi karamellisoituja omenakuutioita. Lisää kuutiot voin ja sokerin sekaan paistinpannulle ja anna kiehua, kunnes omenat ovat hieman pehmenneet. Asettele kauniisti karamellisoituneet ja jäähtyneet omenat kakun pinnalle.

Tee lopuksi italialainen marenki. Laita ensin vesi ja sokeri kattilaan. Keitä, kunnes seos on 121 asteista. Käytä apuna lämpömittaria. Vesi-sokeriliemi saa kiehua tovin ennen kuin neste saavuttaa 121 asteen lämpötilan,  jos sinulla on tehokas sähkövatkain, ehdit kiehumisen aikana vaahdottaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kun liemi on tarpeeksi kuumaa, kaada se ohuena nauhana valkuaisvaahdon sekaan koko ajan voimakkaasti (täydellä teholla) sähkövatkaimella tms. vatkaten. Pienennä vempeleestäsi tehoja ja jatka vaahdottamista, kunnes vaahto on jäähtynyt. Laita sitten marenkimassaa pursotuspussiin ja koristele kakku. Kaiva lopuksi esiin tohotin, ja polta marenki kauniin ruskeaksi.

*

Juustokakkujen valmistus on helppoa, ja ne ovat kivoja tehdä lasten kanssa. Tein kakun koristelua vaille valmiiksi jo tarjoamista edeltävänä päivänä, että se ehti makuuntua hyvin. Apukokkina toimi lapsista nuorempi. Isompi huiteli kaverin syntymäpäivillä. Itselleni jäi oikeastaan keittiömestarin rooli. Apukokki murusteli keksit, jotka olivat tällä kertaa kaurakeksejä, sekoitti ja paineli pohjataikinan vuokaansa. Vaahdotteli kermat ja rahkat. Minä huolehdin siitä, että sain liivatteen hyvin sekoitettua massaan.

Juustokakkureseptejä on helppo varioida vaihtelemalla rahkojen, juustojen ja kerman suhdetta, tai käyttämällä maustettuja valmisteita. Pyrin mielelläni luonnollisiin makuihin, ja sen vuoksi valitsin nytkin makua tuomaan vanilijatuorejuuston. Kerma ja rahka olivat naturel. Haaveilin itsetehdystä omenasoseesta, mutta en onnistunut saamaan omenoita, joten oli tyydyttävä kaupan soseeseen.

Lauantaina aamupäivällä valmistin kakun koristeeksi karamellisoituja omenoita ja italialaista marenkia. Marenkia olisi riittänyt pienempikin määrä, mutta minulla sattui pakastimessa olla kolme valkuista. Marenki kesti kakun päällä hyvin iltaan asti, eikä se seuraavana päivänäkään ollut muuttanut makuaan tai rakennettaan, kun söimme viimeisiä kakun palasia. Suurempi irtopohjavuokani on  halkaisiltaan 26 cm, ja se on ehkä hieman iso tällekin kakulle. Ainekset kyllä riittivät vuokaan ihan hyvin, mutta kakku jäi vähän matalaksi. Pienemmässä vuokassa kakku olisi ollut näyttävämmän näköinen.

Auringonlaskukuvat ovat myös kuluneelta viikonlopulta, mutta veneeltä, jossa pääsee kotirantaa paremmin nauttimaan upeista väreistä ja valosta

Kanahampurilainen - loistavaa perjantairuokaa

Vielä ei ole myöhäistä toteuttaa ruokatoiveita kesälomalta. Eihän? Kun kesä oli loman aikaan sellainen kun oli, monta lomaruokatoivetta jäi toteuttamatta. Vasta perjantaina toteutin viimeisimmän.  Apukokeista isompi on jo pitkään sanonut haluavansa kanahampurilaista. Hyvä toive, joka viimein kuultiin. 

*

Kanahampurilainen

hampurilaissämpylöitä

ohuen ohuita broilerin filepihvejä

suolaa

mustapippuria

Salsa

4 kaltattua tomaattia

2 pientä suippopaprikaa

1/2 isosta kurkusta

1 punainen chili

sipuli

limen mehu

lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

Guacamole

1 avokado

sipuli

tilkka öljyä

limen mehua

suolaa

mustapippuria

sokeria

luonnonjugurttia

Valmista ensin guacamole. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota ne paistinpannulla öljytilkassa. Jäähdytä sipuli. Halkaise avokado ja mausta se sitrushedelmän mehulla. Maun lisäksi sitruksenmehu estää hedelmää tummumasta. Tällä kertaa käytin limeä, koska sitruuna ei kaapissa ollut. Kumpi tahansa, tai vähän molempiakin on hyvä vaihtoehto. Surauta avokado, sipuli ja mausteet tasaisksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää luonnonjugurttia niin, että saat guacomolesta mieleisesi paksuista. Laita jääkaappiin makuuntumaan. 

Valmista sitten salsa. Pilko sipulit pieniksi palasiksi, laita kulhoon ja lisää päälle limen mehu. Lime marinoi ja vähän kypsyttääkin raakaa sipulia. Pilko kaltattujen tomaattien malto sekä kurkku, josta on poistettu siemenet pieniksi kuutioiksi ja lisää limellä marinoidun sipulin päälle. Lisää myös pieneksi pilkottu paprika ja chili kulhoon. Tomaatin ja kurkun siemenet ruuanlaittaja voi vaikka popsia ruuanteko ruokana. Salsasta tulee liian vetistä, jos siihen käyttää tomaatin ja kurkun kokonaan. Pilko sekaan vielä iso nippu lehtipersiljaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin guacamolen viereen makuuntumaan.

Kun kastikkeet on valmiina, suurin työ tässä ruuassa onkin tehtynä. Meillä ohuen ohuet fileet maustettiin suolalla ja pippurilla ja grillattiin kypsiksi. Myös kaupan valmiit hampurilaissämpylät grillattiin kevyesti lämpimiksi ja sitten nautittiin.

*

Jos ei ota huomioon aikaa, joka kuluu kastikkeiden valmistamiseen, kanahampurilainen on todellista pikaruokaa. Kastikkeet voi hyvin valmistaa etukäteen, itse asiassa edes yön yli maustuminen ei tee niille ollenkaan huonoa. Päinvastoin. Sekä guacamolea, että salsaa kannattaa valmistaa kerralla isompi satsi. Ne käyvät hyvin muidenkin ruokien lisäkkeeksi.(hävikkiviikon vinkki) Salsassa käytin vain yhden miedon chilin, että se maistuisi paremmin tässä ruokakunnassa. Halutessaan salsasta saa tulisempaa käyttämällä enemmän tai voimakkaamman makuisia chilejä. 

Tykkään käyttää hampurilaisten välissä ohuen ohuita pihvejä. Ne sopivat jotenkin paremmin sämpylöiden väliin ja hampurilaista on helpompi syödä kuin paksun paksun fileen kanssa. Meillä hampurilaisten väliin laitettiin vielä juustoa, vähän Lidlin valmista roasted onion- majoneesia ja lapset laittoivat kai ketsuppiakin. Hampurilaisiin kuuluu ketsuppi. Kun pöydässä on tarjolla vähän kaikkea, kukin voi koota mieleisensä. Kasviksia tulee syötyä kuin huomaamatta. Näppärä pyöräyttää tietysti sämpylätkin itse, minä ostin kaupasta valmiina. Ostin tarkoituksella sellaisia keskikokoisia, jotka olivat hyvä pari ohuiden fileiden kanssa. Nälkäisimmät söivät näitä ei  mitään suuren suuria hampurilaisia pari kappaletta.

Vieläköhän on  kesältä monta toivetta toteuttamatta? Samalla kun viimeisiä kesätoiveita toteuttelen, kaivoin jo rautapadankin esille. Syksy tekee tuloaan.

Kesäkurpitsakakku

Kesäkurpitsasta on moneksi. Ajatus siitä, että raaka-aine, jota yleensä käytetään suolaisena, taipuu myös makeaan, on kiehtova. Muutama viikko sitten keittelin fenkolista hilloketta. Fenkoli taipui hyvin makeaksi hillokkeeksi. Nyt tuli todistettua, että kesäkurpitsakin taipuu ja mehevöittää hyvin makean leivonnaisen.

*

Kesäkurpitsakakku

3 munaa

2 dl sokeria

1 dl muscovadosokeria

2,5 dl vehnäjauho

1,5 dl mantelijauho

1 tl sooda

1 tl leivinjauhe

1 rkl vanilijasokeria

1 tl inkivääriä

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

300 g kesäkurpitsaa raastettuna

1 dl rypsiöljyä

Kuorrute

50 g voita

150 g olympia sulatejuustoa

150 g tomusokeria

Koristeluun

kurpitsansiemeniä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele ja korppujauhota iso irtopohjavuoka (käytin 26 cm). Vaahdota munat ja sokeri. Lisää jauhot ja niihin sekoitetut kohotusaineet ja mausteet taikinaan. Lisää myös öljy ja kurpitsaraaste. Paista kakkua uunissa noin 20-30 minuuttia. Anna kakun jäähtyä rauhassa.

Valmista kuorrute sekoittamalla pehmeää voita, sulatejuustoa ja tomusokeria. Kuorruta jäähtynyt kakku ja koristele kurpitsansiemenillä.

*

Kesäkurpitsakakussa on haastaja perinteiselle porkkanakakulle, jonka ohjetta mukaillen leivoin kakkuni. Mantelijauhot ja raastettu kesäkurpitsa tekevät kakusta tosi mehevän. Jatkossa vähennän sokerin määrää. Arvelutti kuitenkin tuleeko vähemmällä määrällä makeaa. Porkkanakakussahan porkkana tuo makeutta, mutta kesäkurpitsa ei ole makea. Muscovadosta tulee omanlaisensa aromi kakkuun, mutta tässä olisi voinut toimia paremmin ihan tavallinen kidesokeri. Muscovado nimittäin värjää koko taikinan aika tummaksi ja sen vuoksi kesäkurpitsan vihreät pilkahdukset eivät erotu kakusta kovinkaan hyvin.

Leipomisen lisäksi bongailin sunnuntaina perhosia. Meillä on pihassa valtavat määrät neitoperhosia. Ne ovat mukavia kuvattavia. Neidot lentelevät rauhallisen arvokkaasti ja pysähtyilevät pitkiksi ajoiksi kuvattaviksi. Toivottavasti vielä riittää aurinkoisia päivä perhosille lenneltäväksi.

Hävikkiviikko 7.-13.9.2015

Viikonloppukokki osallistuu (ensikin) viikolla hävikkiviikkoon ihan kuluttajana. Ruokahävikki yritetään tässä taloudessa pitää pienenä muutoinkin kuin valtakunnallisella hävikkiviikolla.  Kun heittää ruokaa pois, heittää rahaa pois. 

Ruoka on sen verran arvokasta, että sitä ei meidän taloudesta heitetä menemään. Kertaalleen valmistettu ruoka on vielä monin verroin arvokkaampaa, kuin pelkät kaupasta kotiin kannetut raaka-aineet. Joka ikiseen keitettyyn perunaan, soppaan ja salaattiin on kulutettu paljon aikaa, eikä sitä lapsiperheessä ole liikaa. Sitä paitsi kyllä omaa työtä on arvostettava sen verran, että sen tuotoksia ei kipata roskikseen. Tarkka talouden pito vaatii sitä, että vastuu ruokatalouden pyörittämisestä on yhden ihmisen näpeissä, vaikkakin ruuanlaittoon osallistuu kyllä koko perhe.

Koska viikonloppuisin ja vapaalla on aikaa kokkailla, teen ruokaa aina reilulla kädellä. Kuluneen viikonlopun ja loppu viikon kokkauksista jää evästä työviikon lounastunneille ja iltaruokaakin koko pesueelle. Valmis ruoka on helpotus monena arki-iltana, kun työ-, koulu- ja eskaripäivän jälkeen on vielä kiiruhdettava harrastamaan. Eineksiä meillä ei juurikaan käytetä, eivätkä ne oikein edes maistu.

Viikonlopulta meille jäi pari annosta kurpitsakeittoa, annos espanjalaista vihannessosekeittoa,  jauhelihakeittoa, kuhafile, perjantai-illan kanahampurilaisilta jäi grillattu kanafile ja guacamolea,  sunnuntain päivälliseltä palapaistia, keitettyjä perunoita, vähän perunalaatikkoa, salaattia, ja puolikas kesäkurpitsakakku. Lisäksi jääkaapissa on paljon raaka-aineita. Kauppaan ei tarvitse mennä ennen loppuviikkoa. 

Ensi viikolla järjestyy koko perheelle ruokaa näistä jämistä ainakin kahdelle illalle. Aika monen työpäivän lounaskin on järjestyksessä. Kakun kohtaloa arvoin. Sori työkaverit, pakastin voitti! Tosin kakku oli sen verran onnistunut, että reseptin jaan blogissa, kunhan ehdin sen kirjoittaa.