Cannoli di Sicilia mascarponella ja pistaasilla - jälkiruokaa joskus ja jouluna

Ostin heräteostoksena Tampereen reissulta Culinaria keittiöelämästä pistaasitahnaa tietämättä mihin sitä voi edes käyttää. Pistaasi on suurta herkkuani. Oikein erityisesti pidän pistaasijäätelöstä, mikä on varsin kumma juttu. Jäätelö ei nimittäin kuulu lainkaan suosikkeihini. Kotona keksin varsin nopeasti mihin makeaa, silkkisen pehmeää ja kauniin vihreää pistaasitahnaa käyttäisin. Koronan aikaan kotinurkkia tutkiessa keittiön kaapeistakin on löytynyt vähän yhtä sun toista. Viimeisin "löytö"  olivat käyttämättä jääneet cannolikuoret, joissa päiväys jo lähestyi uhkaavasti. Siinähän se sitten jo olikin Cannoleita, joiden täyte maustetaan pistaasitahnalla.

Cannoli on makea, rapea, sisilialainen leivonnainen, joka sitten täytetään jollakin herkullisella. Cannoloja voivat kyllä sellaiset henkilöt, joiden kärsivällisyys kestää, leipoa itsekin. Minä olen ostanut kuoret aina valmiina Culinariasta. Blogista löytyy ennakkoon jo yksi yksi Cannoli di Sisilia resepti, jossa tein täytteen perinteiseen tapaan ricottasta. Tällä kerralla jääkaapista löytyi mascarponea ja kermaa, jotka maustoin pistaasitahnalla ja pursotin kuoren sisään. Taitaa siis olla vähän epäortodoksinen tämä cannolitäytteeni, mutta suomalaiseen suuhun kyllä ihan sopiva.

*

Cannoli di Sicilia mascarponella ja pistaasilla

12 cannoli-kuorta

täyte

125 g mascarponejuustoa

1 dl kuohukermaa

1 rkl tomusokeria

50 g crema di pistacchio -tahnaa

Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon sokeri, mascarpone ja pistaasitahna. Laita massa pursotinpussiin, jossa on iso tylla ja pursota täyte cannolin sisään.

Halutessasi voit vielä koristella cannolit esimerkiksi pistaasimuruilla tai suklaahipuilla.

*

Ainakin tässä tapauksessa, kun täyte ei ollut kovin vetistä, kuoret kestivät rapeina usean tunnin säilyttämisen jääkaapissa. Teini taisi syödä ylijääneet vasta seuraavana päivänä jääkaapista. Häntä ei pieni pehmeys haitannut. Cannolit kannattaa nostaa pöydälle hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Maut tulevat paremmin esille, kun täyte ei ole jääkaappikylmää. 

Täytettä oli hieman enemmän kuin 12 kuorta vaati. Lopun täytemassan laitoin nätteihin pakkasen kestäviin astioihin, ja ajattelin kokeilla toimiiko täyte jälkkärinä vähän jäätelön tapaan. Pinnallehan voi vielä lisätä pistaasinmuruja, ennen nauttimista. 

Tälläistä tämä ruokaharrastajan elämä on. Cannolit on nyt käytetty loppuun, mutta pistaasitahnaa on vielä puolipurkkia jäljellä. Yhdestä vanhasta kun pääsee, tilalle tulee vähintään yksi uusi. Siinä vaiheessa, kun joku hylly ruokakaapista on tyhjä, piirrän rastin olohuoneen seinään. Mihin sinä suosittelisit käyttämään pistaasitahnaa?

Poropuuro on suolainen kaurapuuro

Koronakotoilun -  tai eihän tämä mitään koko aikaista kotoilua ole. On myös koronaetäilyä sekä töistä, että koulusta - viikko-ohjelmaan on tosiaan kuulunut puuropäivä. Edellinen tänne postaamani puuro oli ruismarjapuuro toissa viikolla. Viime viikollakin oli puuropäivänä, silloin syötiin mannapuuroa. Mannapuurosta ei ole ihan postaukseksi asti, mutta tämän päivän puurosta on! Poropuuro oli suolainen kaurapuuro eli savory oatmeal. Ajatus voi tuntua vähän kummalliselta, mutta ei se sitä sitten lopulta olekaan, kun vähän miettii. Meillä on totuttu syömään kaurapuuroa aamiaiseksi, mutta suolainen kaurapuuro, höysteistä riippuen, menee kyllä ihan tuhdista lounaasta. Eikä se lopulta ole yhtään sen kummallisempaa kuin risotto tai ohratto. Se on tehty vain kaurasta.

Poropuuro on oikeastaan kaurapuuron de lux-versio. Sen verran oli hyvät höysteet. Itse puuron seassa on maustamatonta tuorejuustoa ja päällä savupororouhetta, puolukkaa, pähkinäsekoitusta ja yhtä aivan minun lempijuustoani nimittäin Kaltbach Gryereä, jota aina välillä poikkean hakemaan Juustosopista Tampereen kauppahallista. Eikös poropuuro kuulostakin herkulliselta?

*

Poropuuro

4 annosta

1 l vettä

4 dl kaurahiutaleita

hieman suolaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

höysteeksi

pieni nokare voita

75 g poron kylmäsavurouhetta

pähkinäsekoitusta 

(1 rkl kutakin pistaasi-manteli-auringonkukansiemen)

puolukoita

30 g kaltbach gruyereä raastettuna

tarjoiluun

voisilmä

Kiehauta vesi ja mausta suolalla. Lisää kaurahiutaleet. Sekoita hyvin ja jätä hautumaan lämpimälle levylle, kunnes puuro on kypsää. Puuroa ei kannata liiemmin sekoitella, ettei se muutu liisterimäiseksi. Lisää lopuksi tuorejuusto. Sekoita puuro tasaiseksi.

Valmistele höysteet. Sulata paistinpannulla pieni nokare voita ja lämmitä pororouhetta hieman. 

Koko puurosta kaunis annos lisäämällä höysteet pororouheen, puolukat, pähkinäsekoituksen ja juustoraasteen puuron päälle. Jos budjetti sallii, veistä vielä nokare voita kruunaamaan annos.

*

Suolaisissa puuroissa ei kannata käyttää ihan pikahiutaleita. Olen kyllä sitä mieltä, että ihan niitä minuuttihiutaleita ei kannata käyttää ensinnäkään. Mitä pidempi haudutus, sitä enemmän makua. Kovasti käsitellyt ja esikypsennetyt eivät pitkällä haudutuksella parane, vaan muuttuvat muhjuksi ja liisteriksi. Vähempi käsittely on mielestäni parempi. Jos aikaa on, voi kokeilla haudutella puuron ihan suurimoista. Mutta silloin haudutteluun on hyvä varata vähintäänkin tunti. 

Toinen vinkkini on keittää puuro täysmaitoon. Makua tulee enemmän ja puuro täyttää vatsaa pidempään. Myös tuorejuusto toimii ja tuo ihanan täyteläisen ja kermaisen rakenteen. Myös kasvismaidot toimivat puurossa hyvin, ellei maito muuten kuulu tai sovi ruokavalioosi.

Suolaisten puurojen höysteissä mielikuvitus on rajana. Olen aikaisemmin tehnyt muun muassa pekonipuuroa. Usein olen hakenut myös Hannan sopasta inspiraatiota. Esimerkiksi kananmunalla ja banaanilla aivan kypsennyksen loppuvaiheessa höystetty voimapuuro sopii hyvin sellaisen päivän aamuun, kun tiedät tarvitsevasi paljon energiaa. Lounaaksi puolestaan sopii mainiosti suolainen puuro, joka on höystetty keitetyillä kananmunilla ja sienillä samaan tapaan kun tänään valmistettu poropuuro.

Korona-arki näyttää jatkuvan. Meille on ensi viikolla tulossa ensimmäistä kertaa kaupungin jakama koululaisten ruokakassi. Saas nähdä mitä se pitää sisällään. Ruokakassista ja sen sisällöstä riippumatta, meillä todennäköisesti on ensi viikollakin puuropäivä. Minulla kummittelee mielessä aina vain se makaroonivelli. Niin ja sitten on vielä piimävelli, mutta en ole aivan varma uskallanko moista perinneruokaa edes ehdottaa.

Mukavaa ja keväistä viikonloppua kaikille lukijoille!

Uunilohi ja hedelmäinen couscous

Minä rakastan perunoita, ja etenkin kalan kanssa tulee laitettua lähes poikkeuksetta perunoita. Hedelmäinen couscous osoittautui onnistuneeksi kokeiluksi ja sai perunaihmisenkin vakuuttumaan, että kalalle on olemassa muitakin lisäkkeitä. Uskokaa tai älkää, tuon couscous vuoren alla on täydellisesti kypsennetty lohifilee.

Lohifilee on uunissa melkein aina mittarin kanssa. Ei ole pelkoa ylikypsästä lohesta. Minulle hyvänkypsyinen lohifile on 48 asteinen, kun mittari on ollut fileen paksuimmassa kohdassa. Otan lohta mieluumin sieltä ohuemmasta päästä, veikkaisin kalan olevan 50 asteista, sillä valkuaiset eivät vielä pyri kalasta pihalle. Mies leikkaa itselleen sen paksuimman palan. Tosi gourmet-ihmiset tykkäävät jopa 45 asteisesta lohesta. Joku voi pitää lohen kypsennystä mittarin kanssa hifistelynä, utta suosittelen testaamaan. Oma uunin tuntemus ja harjaantunut silma alkaa toimia ja ehkä uskaltaisin kypsentää lohen jo ilman mittaria. 

*

Uunilohi ja hedelmäinen couscous

900 g lohifile

sitruunamehua

suolaa

hedelmäinen couscous

3 dl kasvislientä

3 dl couscousia

1 rkl soijaa

100 g kuivattuja aprikooseja

appelsiini

veriappelsiini

0,5 dl oliiviöljyä

lehtipersiljaa

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Uunin lämmetessä nypi kala tarvittaessa ruodottomaksi. Mausta file sitruunamehulla ja suolalla.

Aseta kala uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin ja kypsennä kunnes lohi on 48 asteista. Aikaa tähän kuluu fileen paksuudesta riippuen 20-30 minuuttia.

Kalan kypsyessä valmista couscous. Kiehauta soijalla maustettu kasvisliemi. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon couscous. Sekoita hyvin ja jätä turpoamaan kannen alle 5-10 minuutiksi.

Couscousin turvotessa huuhtaise aprikoosit ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja leikkaa appelsiini ja veriappelsiini kalvottomiksi kuutioiksi. Parhaiten tämä onnistuu, kun pyöräytät fileerausveitsellä kuoret irti ja sen jälkeen irrottelet hedelmälihat yksi kerrallaan kalvojen välistä.

Lisää oliiviöljy ja hedelmäkuutiot turvonneen couscousin sekaan. Sekoittele irtonaiseksi. Tarkista maku. Kasvisliemen ja soijan suolaisuudesta riippuen saatat joutua lisäämään suolaa.

Irrota kalan nahka. Kun kala on kypsää, nahka irtoaa helposti ja siististi kalasta. Kumoa valmistamasi couscous kalan päälle ja koristele lehtipersiljalla. Uunilohi ja hedelmäinen couscous ovat valmiita tarjottavaksi.

*

Meillä on syöty ihan pienen ajan sisällä kahdesti tätä samaa ruokaa. Toisella kerralla halusin tarjota lohen ja couscousin erikseen, ja silloin tein niin, että kalan ollessa 45 asteista, irrotin fileestä nahan ja kippasin päälle purkillisen kermaviiliä. Tämä toinen satsi ole meillä ehkä suositumpi ja siksi ajattelin vinkata myös siitä.

Innolla odotan grillikautta alkavaksi. Couscous höysteineen on aivan mahtava lisuke grillatulle ruualle. Tällainen hedelmäinen versio sopii hyvin myös kanalle ja lihalle. Lisuketta voi tuunata lisää yrteillä, sipuleilla tai vaikkapa kurkulla ja tomaatilla. Tavallaanhan me ollaan jo aloitettu grillikausi. Vai lasketaanko makkaroita ja maissia?

Ekat parsat ja hätäisen nopea hollandaise

Pääsiäisen aikaan tuli syötyä kauden ensimmäiset parsat. Hyviä olivat, vaikka tulivatkin merien takaa. Parsa ja nopea ja helppo hollandaise oli alkuruoka, jota ei ollut tarkoitus blogata. Annos oli niin herkullinen sekä ulkonäöltään, että maultaan, että kirjoitan kuitenkin, vaikka kuviakaan ei ole kuin yksi puhelimella otettu. Parsan ja kastikkeen lisäksi höystin alkuruokaa paahdetuilla cashewpähkinöillä ja kylmäsavulohella, joita oli jäänyt edellisiltä aterioilta. Hollandaise on sellainen helpotettu versio, jota ei kypsennetty vesihauteessa. Huoneenlämpöisen keltuaiset kypsyivät sen verran kuin tulikuuma sulatettu voi niitä kypsensi.

*

Parsa ja hollandaise

nippu parsoja

vettä keittämiseen

suolaa

Hollandaise

3 keltuaista

150 g voita sulatettuna

3 rkl sitruunamehua

suolaa

Tarjoiluun

paahdettua cashewpähkinää 

savulohta

Esikäsittele parsat. Taita juuresta puumainen varsi katki ja kuori, jos kuori on paksu. Laita suolalla maustettu vesi laakeaan kattilaan tai kasariin ja keitä kiehuvaksi. Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-8 minuuttia, kunnes parsat ovat kypsiä. Nosta parsat reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Valmista kastike sekoittamalla tehosekoittimessa tai yleiskoneessa huoneenlämpöisten keltuaisten rakenne rikki. Sulata voi ja kaada sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten sekaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Älä kaada kattilan pohjalle kertynyttä vaaleaa sakkaa. 

Mausta kastike suolalla ja sitruunamehulla.

Asettele annos nopeasti tarjolle ja nauti viipymättä kun se on vielä lämmintä.

*

Kyllä näitä keväisiä ruokia onkin ollut ikävä. Kirkkaita värejä, kauniita annoksia ja ihania makuja. Joko sinun keittiössäsi on kokkailtu keväisiä makuja?

Ruismarjapuuro - puuropäivästä helpotusta korona-arkeen

Pääsiäinen kolkuttelee jo aivan nurkan takana; kellokeskiviikon jälkeen tulee kiirastorstai, ja sehän on jo pääsiäinen. Ennen pyhiä kirjoittelen vielä arkijuttuja. Korona-arkea helpottamaan olen lanseerannut meillä puuropäivän. Meillä on syöty jo ohrapuuroa, helmipuuroa, riisipuuroa ja nyt viimeisimmäksi ruismarjapuuroa. Lapsuuteni herkkua.

Googlaillessani huomasin, että ruismarjapuuroa keitellään muistakin marjoista kuin puolukasta. Minulle ruismarjapuuro on aina ollut nimeonmaan puolukoista ja ruisjauhoista keitettyä puuroa. Puuropäivä oli oikein erityisen onnistunut tällä viikolla. Ruismarjapuuro oli kaikille mieluinen. Jopa teini, joka ei pidä puolukoista, eikä puurosta söi oikein hyvällä ruokahalulla. Puuro oli niin suosittua, että viimeisestä lautasellisesta syöjästä piti oikein käydä neuvotteluita. Ruismarjapuuroa keitettiin meillä siis ensimmäistä kertaa, mutta ei todellakaan viimeistä.

*

Ruismarjapuuro

1,5 l vettä

1 dl sokeria

5 dl puolukoita

hieman suolaa

4 dl ruisjauhoja

Kiehauta vesi, puolukat, sokeri ja suola. Lisää kattilaan ruisjauhot hyvin sekoittaen. Hauduttele kypsäksi noin 45 - 60 minuuttia välillä sekoittaen.

Nauti lämpimänä kylmän maidon kanssa.

*

Tämä perinneherkku on oivallinen ruoka kuluttaa pakastimen puolukkavarastoja loppuun. Meidän perheessä puolukoita kuluu talven aikana aika paljon. Toisten mielestä puolukka voi olla liian hapan marja, mutta pitkässä haudutuksessa hapokkuus haihtuu ja lopputuloksena on pehmän makuinen puuro. Minulla tahtovat aina ruisjauhot mennä jauhokaapissa vanhaksi. Ruisjauhoille ei tähän asti ole ollut juuri muuta käyttöä kuin muikkujen leivitys kerran pari kesässä, vaan nytpä on toinenkin käyttökohde.

Suosittelen todella lämpimästi puuropäivää muihinkin perheisiin. Olen saanut instagramin puolella ihan valtavasti kommentteja näistä meidän puuropäivistä. Osa on kommentoinut, että puuro ei pidä  nälkää riittävän pitkään. Puuron kanssa voi tarjota runsaitakin lisäkkeitä ja esimerkiksi maitoon keitetyt puurot kannattaa ilman muuta tehdä täysmaidosta. Kevyempi lounas tarkoittaa myös sitä, että päivän toinen ateria on sitten oltava jotain tuhdimpaa. Tai kenties aikaisempaa tai tuhdimpaa välipalaa. Moni on lähtenyt mukaan, ja keitellyt puuroja omalle perheelleen. Meillä on listoilla vielä ainakin mannapuuro, makaronivelli, kaurapuuro ja suolainen puuro. Mitäs puuroja vielä on?

Koska nämä ajat ovat tällaiset, suosittelen tuttuja, turvallisia, lohduttavia ja lämpimiä ruokia. Suosittelen myös keräämään perheen yhteen ruokapöydän ääreen. Se olisi tärkeää ihan tavallisessa arjessa, ja ainakaan nyt sille ei pitäsi liiaksi olla esteitä, kun kaikki harrastukset ovat katkolla ja perheenjäsenet kotona. Sitä mitä yhteisen pöydän ääressä syödään, ei ole merkitystä. Pääasia, että syödään. Ruoka ja ruoka-ajat tuovat arkeen rytmiä. Ruualla voi myös hyvin erottaa arjen ja juhlan. Tämän postauksen jälkeen meillä aletaan siirtymään arjesta juhlaan ja ruvetaan suunnittelemaan pääsiäsien viettoa ja pääsiäisen ruokia. Millaisia pääsiäisruokasuunnitelmia sinulla on?

Pilvimunat ja korona-ajan juhlat

Näinä aikoina juhliminen vaatii kekseliäisyyttä, mutta kyllä se jollakin tavalla onnistuu, jos on tahtoa ja mielikuvitusta. Juhlia ei tarvitse perua, ne voi siirtää. Juhlat voi juhlia verkossa tai ihan vaan oman perheen kesken. Huhtikuu on juhlakuukausi omien tyttärien lisäksi iso joukko sukulaisia on syntynyt huhtikuussa ja usein myös lempiruokajuhlani pääsiäinen osuu huhtikuulle. Me päätimme siirtää lasten syntymäpäivät tulevaisuuteen, ja viettää tässä hetkessä juhlia ihan vaan oman perheen kesken. Jo hyvissä ajoin sovittuna oli, että esikoisen syntymäpäivänä tilataan lounaaksi noutoruokaa - juhlan kunniaksi. Sunnuntaina, joka on sopivasti apukokkien syntymäpäivien välissä, syödään brunssi - juhlan kunniaksi. Ja tänään kuopuksen synttärikahvit juodaan metsässä - juhlan kunniaksi. Tämän päivän jälkeen 14-vuotiasta ja 11-vuotiasta on siis huomioitu kerran erikseen ja kerran yhdessä. Ihan kivasti juhlaa, eikö vaan?

Meidän brunssimme on hyvin aamiaismainen. Pöytään kasataan marjoja ja/tai hedelmiä, croisantteja, nutellaa, juustoa ja leikkeleitä. Aina on jotain lämmintä. Tuoremehu saattaa olla jotain vähän arkimehua parempaa ja aikuisille on kuohuviiniä. Viime sunnuntaina kuohuviini oli upgreidattu shamppanjaksi ja munaakin oli kahdessa muodossa. Nostin ylimääräisenä yllätyksenä jokaiselle "keitettyn munan" munakupissa. Pokka piti huonosti, sillä vitsi alkaa olla vanha: munakupin muna oli mignon. Tämän postauksen juttu on oikeastaan se oikea kananmuna. Nimittäin lauantaina bongasin Silläsipulia-blogista pilvimunan, ja sitä oli heti päästävä kokeilemaan.

*

Pilvimuna 

ainakin 1 per syöjä

kananmunia

suolaa

mustapippuria

parmesaaniraastetta

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Jätä keltuaiset munankuoreen odottamaan ja laita valkuaiset vatkauskulhoon. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Voit maustaa vaahtoa halutessasi parmesaaniraasteella. Viidelle munalle käytin noin 2 rkl parmesanraastetta

Nostele pellille leivinpaperin päälle kova valkuaisvaahto yhtä moneksi kasaksi kuin sinulla on keltuaisia. Tee keskelle kolo. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 4 minuuttia. Tässä ajassa valkuainen ehtii ottaa hiukan väriä.

Ota pelti uunista ja kippaa valkuaispilven koloihin keltuaiset. Jatka kypsennystä uunissa, kunnes keltuainen on haluamassasi kypsyydessä. Sillä sipulia-mallin mukaan kypsensimme valkuaisia vielä 3 minuuttia, jonka jälkeen keltuainen oli mukavan valuva. Pienin keltuainen rikottiin, jotta se ehti kypsyä hieman muita enemmän ja oli syöjälleen mieleinen

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit käyttää maustamiseen myös yrttejä, parmesania, pekonia jne. Meillä mentiin perussetillä, sillä tarjolla pilvimunien kanssa oli pekoniparsaa ja muita höysteitä.

*

Sillä sipulia -porukan pilvimunat olivat kuvista päätellen rakenteeltaan paremmin onnistuneita kuin meillä. En tiedä johtuuko pienoinen lässähätäminen siitä, että keittiössä oli niin monta kokkia, vai siitä, että valokuvaaja oli hidas. Joka tapauksessa munat olivat herkullisia ja helppoja valmistaa. Niitä tekee nätisti isommallekin porukalle aamiaiseksi ja kuitenkin ne ovat vähän tavallisia paistettuja munia spesiaalimpia. 

Poikkeuksellinen aika, vaatii poikkeuksellisia toimenpiteitä myös aamupalojen osalta. Jos vain ehdin, tulossa lienee toinenkin munajuttu, jota kannattaa kokeilla pääsiäisen pyhinä. Näinä arkoina monet ilot ja nautinnot liittyvät ruokaan, eikä se ole ollenkaan huono juttu. Mulle kelpaa kyllä!

Kaurakeksit - taas taikinaterapiaa

Tässä koronakotoilun, etäkoulun ja etätyön tuoksinassa on syntynyt yksi pahe. Päiväkahvilla on melkein joka päivä jotain kastettavaa. Toivottavasti pari-kolme kävelylenkkiä ja kotijumppa tai -jooga harva se päivä kuluttaa sen verran, että pylly ei liiaksi pääse näiden viikkojen aikana pyöristymään. Vaikka olen moneen otteeseen tuskastellut ruuanlaiton työläyttä arjessa, jossa nelihenkinen perhe syö kaikki ateriat kotona. On tässä jotain hyvääkin. On aikaa kokkailla terveellistä kotiruokaa ja leipaista jotain pientä. Erityisesti tyttäret ovat ottaneet asiakseen leipoa jotain, oli se sitten köksänläksy tai ei.

Tällä viikolla on herkuteltu muun muassa kaurakekseillä. Ne eivät olleet köksän läksynä vaan leipuri oli nuorempi tytär, joka meinaa turhautua, kun koulutehtävät on useimpina päivinä tehty jo pian kymmenen jälkeen. Kun tyttö ehdotti leipomispuuhia, kehotin häntä ottamaan Marikan kirjan käsiinsä ja etsimään siitä jonkun mukavan reseptin. Ranteita myöjen taikinasa -blogin kirjoittajan Marikan kirja, Gluteeniton Helpot ja herkulliset, pitää sisällään mutkattomia helppoja reseptejä. Niitä pystyy tuollainen 10-vuotias itsekin seuraamaan. Meillä ei ole tarpeen leipoa gluteenittomasti, joten sanon aina tytölle, että tsekkaa onko Marikan blogissa resepti myös vehnäjauhoversiona. Monesti on löytynyt ja saadaan tarkistettua oikeat mittasuhteet.

*

Kaurakeksit

noin 24 keksiä

3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

2 dl fariinisokeria

100 g voisulaa

3/4 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

1 tl hunajaa

2 rkl vehnäjauhoja tai 

1,5 rkl gluteenitonta jauhoseosta

1 kananmuna

Sekoita kaikki aineet sekaisin.

Annostele leivinpaperille. Pursottamalla saa kuulemma kauniin tasaisen muodon. Taikinaa voi myös muotoilla sormin, jos näyttää, ettei se muuten asetu tasaiseksi. Keksit leviävät paistaessa, joten jätä paljon tilaa leviämiselle.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia.

*

Kaurakeksien ohje on periaatteessa helppo, mutta ensikertalaiselle siinä on muutamia haasteita. Normaalisti teen töitä ruokapöydän ääressä ja niin olin nytkin tekemässä. Ajattelin, että siitä minun on samalla katsoa päältä kun lapsi leipoo, ja neuvoa, jos on tarve. Vaan kuinkas ollakaan, juuri kun päästiin taikinavaiheesta leipomisvaiheeseen, minulla soi puhelin. Katsoin heti numerosta, että tulossa on sellainen työpuhelu, ettei perheenjäsenten sovi kuulla mitään. Menin yläkertaan puhumaan. Eipä jäänyt tyttö odottelemaan, vaan jatkoi puuhiaan. Sellainen hän on, usein käy niin, että ensin hän tekee ja vasta sitten miettii. Kuten kuvista näette 10-vuotias teki keksit vähän suuremmalla lusikalla. Suurpiirteisyys onkin tälle sankarille oikein tyypillinen luonteenpiirre. Noin 24 keksin sijaan meillä oli 12 isoa keksiä. Kolme jokaiselle perheenjäsenelle.

Kuvasta näkyy myös se, että keksit olivat hieman liian pitkään uunissa. En huomannut tytölle kertoa, että kaurakeksit näyttävät uunissa raaoilta ja jähmettyvät oikeastaan vasta jäähtyessään. Hän oli aikansa odotellut ja lopulta onneksi ottanut keksit pois uunista. Oli aivan vähän vaille, etteivät kaurakeksit palaneet. Nyt ne olivat vain vähän tavallista tummempia, mutta maistuivat vielä oikein hyvältä. Meillä oli aivan erinomaisen hyvät päiväkahvit tuona päivänä. Kaikille kolme kaurakeksiä. Jos ohjetta olisi noudattanut kirjaimellisesti, kaikille olisi ollut kuusi kaurakeksiä laskeskeli leipuri. Leipuri itsekin oli sitä mieltä, että kuutta keksiä ei olisi voinut syödä kerralla, mutta kolme meni oikein mukavasti.

Me ollaan testattu Marikan kirjasta monta muutakin leivontareseptiä, ja minulla on vielä muutama sivu taitettuna hiirenkorvalle. En ole testannut monipuolisesta kirjasta vielä yhtäkään ruokareseptiä, vaikka siellä näkyy olevan monta mutkatonta ja tavallista kotiruokareseptiä. Uskoisin ruokien maistuvat meillä koko perheelle. Kirjasta löytyy myös ruoka- ja leivontareseptien lisäksi välipalaohjeita. Koska meillä ei ole tarvetta noudattaa gluteenitonta ruokavalioa, olenkin päättänyt antaa oman kirjani eteenpäin kälyn keittiöön, kun kaikki merkityt reseptit on testattu. Siellä kirjasta olisi varmasti iloa!

Kirja saatu arvostelukappaleena