Viikonloppukokki retrokokkina: appelsiiniriisi

Eikös kuulostakin retroherkulta? Appelsiinit ovat nyt todella mehukkaita, makeita ja edullisia. Vaikka teen paljon ruokia itse, silti apukokit ihmettelivät, että voiko välipalana tuttua riisifruttiakin tehdä itse, kun selvitin, että appelsiiniriisi on vähän kuin riisifrutti. Versioni appelsiiniriisistä on sen verran rikas kaloreiltaan, että ihan tavallisena välipalana en sitä tarjoaisi, mutta jälkiruuaksi viikonloppukokin appelsiiniriisi on mahtava.

*

Appelsiiniriisi

5 annosta

2 dl vettä

3 dl appelsiinitäysmehua

1 dl puuroriisiä

2 dl kuohukermaa

0,5 dl sokeria 

1 tl vanilijasokeria

2 appelsiinia

tarjoiluun

mintun lehtiä ja lakritsijauhetta

Mittaa kattilaan vesi, mehu ja riisi. Keitä riisi ohjeen mukaan puuroksi ja jäähdytä. 

Kuori appelsiini ja leikkaa fileerausveitsellä appelsiinin lihan irti valkoisista kalvoista. Pilko appelsiinit pienemmäksi.

Vaahdota kerma ja mausta sokerilla.

Yhdistä jäähtynyt puuro, kermavaahto ja suurin osa appelsiinin palasista. Jätä vähän appelsiinia koristeeksi. 

Koristele tarjoilua varten mintun lehdillä ja lakritsijauheella. Nauti jälkiruokana.

*

Appelsiinin kannattaa jälkiruokaa varten fileroida ja leikata kalvottomaksi. Kuulostaa hankalalta, mutta sitä se ei ole esimerkiksi youtubesta löytyy hyviä videoita aiheesta. Tuosta linkkaamastani videosta poiketen, käytän filerausveistä, mutta appelsiinin fileroiminen onnistunee millä tahansa terävällä veitsellä.

Mehuun keitettynä appelsiiniriisistä tuli tosi raikas! Sokeria olisi voinut laittaa, ainakin minun makuuni, vähemmän, mutta jotenkin kokonaisuutta oli vaikea arvoisa. Kaunis aurinkoisen keltainen väri piristi mukavasti harmaata ja suttuista päivää. Apukokit eivät halunneet jälkiruokaansa lakritsijauhetta, mutta minusta jauhe toi mukavan säväyksen tähän retroherkkuun.

Mantelisia marenkihunnutettuja uuniomenoita ja -päärynöitä

Marenkihunnutetut hedelmät mantelitäytteellä on hävikkiherkku, jota olen tässä syksyn ja talven kuluessa tehnyt usemman kerran. Nyt en enää malta odottaa helpon reseptin postaamista. Olen joutunut jarruttelemaan, koska jälkiruuan kuvat ovat olleet luvattoman huonoja. Hyviä ne eivät ole vieläkään, mutta en enää malta pidätellä.  Näköjään tämä on jälkiruoka, jota syödään niin myöhään illalla, että on jo pimeä.

*

Mantelisia marenkihunnutettuja uuniomenoita ja -päärynöitä

2 annosta

3 valkuaista

1 dl tomusokeria

2 kotimaista pientä omenaa

päärynä

30 g mantelimassaa

(mantelilastuja)

Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Lisää tomusokeri ja jatka vispaamista kunnes vaahto on niin jämäkkää, että se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. 

Kuori hedelmät, jos se on tarpeen. Lohko omenat kahtia ja päärynät neljään osaan. Poista siemenkodat. Laita hedelmälohkot uuninkestäviin annosvuokiin ja paina nokare mantelimassaa siemenkodan paikalle. 

Nostele marenkivaahtoa hedelmien päälle (ja ripottele pinnalle mantelilastuja.)

Paista noin 150 asteisessa uunissa 5-10 minuuttia kunnes hedelmät ovat pehmentyneet. 

*

Kun katsotte kuvia, huomaatte, että ei annosten pinnalla mitään mantelilastuja ole. Ei olekaan, sillä luulin, että kaapissa on mantelilastuja, vaan ei ollut. Jos niitä kaapista löytyy kannattaa ehdottomasti ripotella annoksiin päällimmäiseksi. Tämä on testattu, vaikka siitä ei todistusaineistoa kuvien muodossa olekaan.

Hävikkiherkkuna tämä jälkiruoka on armollinen monessakin suhteessa. Ensinnäkin marengin rakenne ei ole niin nuukaa, koska tarkoitus ei ole valmistaa kepeitä, ilmavia ja täysin kuiva yksittäin nautittavia ihanuuksia. Riittää, että vaahto on jämäkkää. Siksi voi esimerkiksi nuukailla sokerin määrässä. Lopputulemassa on näin vähemmän kaloreita. Kevyempi tammikuu - you know! Jotta hedelmät kypsyvät uunilta vaaditaan vähän suurempi lämpötila kuin marengin valmistuksessa yleensä. Noin 50 astetta normaalia marengin valmistusta korkeampi uunin lämpö ruskistaa marengin, mutta se kuuluu tässä asiaan. Toiseksi jälkiruokaan voi käyttää vähän nahistuneita, parhaat päivänsä nähneitä hedelmiä, ainakin kun ne kuorii. 

Minulla on tapana pakastaa ruuanlaitosta ylijääneet valkuaiset. Tässä on yksi esimerkki siitä mihin pakastetut valkuaiset voi käyttää. Jotta hävikkiherkku olisi nimensä veroinen, on vielä kerrottava, että käyttämäni mantelimassan päivät alkoivat olla luetut ja pieni nokare oli jäänyt pyörimään jääkaapin oveen. Eipä pyöri enää. Nyt voin ostaa laskiaispulliin tuoretta mantelimassaa vai kannattaisiko sekin tehdä itse? 

Broileria risottotäytteellä - talvipäivän lämmittävä päivällinen

Tammikuu ei ole vielä helmikuuksi taittunut ja minulla oli käsittelyssä jo toinen kokonainen broileri tälle vuodelle. Viimeksi keitin broilerin kokonaisena ja valmistin siitä keittoa. Tällä kerralla kypsensin broilerin uunissa. Broileria risottotäytteellä on vanha luottoresepti, jonka olen joskus vuosia sitten poiminut talteen Rakkaudella Sikke -ruokaohjelmasta. Tämä melkein unholaan joutunut broileriresepti on herkullista sunnuntairuokaa parhaimmillaan.

*

Broileria risottotäytteellä

n. 4 annosta

1 luomubroileri (1,7 kg)

1,5 dl risottoriisiä

1,5 dl oliiviöljyä

valkosipulin kynsi

80 g (pakaste)pinaattia

1-2 peperoncinoa kuivattuna

5 dl kanalientä

1 tl kuivattua rosmariinia

suolaa

mustapippuria

avocado zest -öljyä

Nosta broileri pöydälle siksi aikaa, kun valmistat täytteen. Jos käytät pakastebroileria, muista ottaa se riittävän ajoissa sulamaan.

Kaada puolet oliiviöljyvtä paistinpannuun. Kuumenna alhaisella lämmöllä hetki ja lisää sitten siivutettu valkosipuli. Pyöräytä myllystä vähän suolaa valkosipulin päälle. Anna hautua hetki. Lisää rosmariini ja hienoksi pilkottu peperoncino. Kuullota hetki, mutta varo, ettei valkosipuli ruskistu. Ota hellalta ja anna vetäytyä.

Kiehauta kanaliemi. Lisää kiehuvaan liemeen riisi ja pieneksi pilkottu pinaatti. Lisää vielä äsken valmistamaasi mausteöljy. Anna kiehua vartin verran, mutta hämmentele vähän väliä. Kun riisi alkaa olla al dente, lisää suola, pippuri ja avocadoöljy. Riisiseos saa olla reilusti suolattua ja tulistakin.

Huuhtele ja kuivaa broileri. Sekoita suolaa ja pippuria jäljellä olevaan oliiviöljyyn ja hiero öljyseosta broilerin pintaan. Täytä broilerin vatsaontelo riisiseoksella täpötäyteen. Painele riisiä tiiviiksi, jos seosta jää yli (minulla on aina jäänyt), tarjoa se broilerin lisäkkeenä. 

Laita täytetty broileri uunivuokaan 220 asteeseen noin viideksi minuutiksi ja laske sen jälkeen lämpötila 175 asteeseen. Anna kypsyä noin 60-90 minuuttia broilerin koosta riippuen. Ennen tarjoamista varmista broilerin kypsyys pistämällä veitsellä reikä paksuimaan kohtaan. Jos lihasta irtoava neste on kirkasta, broileri on kypsää.

*

Alkuperäisesessä reseptissä Sikke Sumari lisäsi vain yhden tuoreen peperoncinoan risottoon, minulla oli käytettävissäni vain kuivattua, sellaista hyvin kuivattua, joten rohkeasti lisäsin 2 pientä chiliä. Aikuisille ruoka ei ollut liian tulista, mutta lapsille keitin lisäkkeeksi varalta riisiä naturel. Maistellessasi risottoa, ota huomioon, että sen on tarkoitus maustaa koko broileri. Se saa siis olla tulista ja suolaistakin. Risottotäytteisen broilerin hyviä puolia on, että pelkistetyimmillään sen voi tarjota sellaisenaan ilman monimutkaisia lisäkkeitä. Meillä tarjottiin broilerin keralla vähän vihreää salaattia ja pakastimen siivouksen yhteydessä löytynyttä  satay-kastiketta.

Alkuperäisessä reseptissä risottoon tulee lehtipersiljaa, mutta koska sitä ei sattunut kotona olemaan korvasin lehtipersiljan pakastepinaatilla, joka itse asiassa sopikin kokonaisuuteen tosi hyvin. Jos sinulla ei ole käytössä avocado zest -öljyä, voit hyvin käyttää jotain muuta öljyä, mutta lisää siinä tapauksessa risottoon sitruunamehua tai sitruunankuoriraastetta.  Avocado zest -oljy ei sinänsä ole hullumpi ostos. Öljy kestää hyvin kuumentamista ja se sopii salaattikastikkeeksi vaikka sellaisenaan. Vinkiksi voisi vielä sanoa, että broilerin koivet kannattaisi sitoa tiukasti yhteen, jotta täyte pysyisi paremmin linnun sisällä. Minun paistinaruani oli tarvittu vaatehuoneen keppihevostallissa tärkeisiin juttuihin, eikä taloudesta löytynyt minkäänlaista puuvillalankaa. Koivet jäivät sitomatta, sillä villalangoilla ei voi broilerinkoipia sitoa.

Yksinkertaisuudessaan risotolla täytetty broileri on herkullista sunnuntairuokaa. Se valmistuu melko helpolla. Syöminen on kuitenkin jotenkin vaivalloista, kun kokonainen lintu pitää pilkkoa palasiksi. Eikä pilkottu broileri tarjoiluastiassa ole edes kovin kaunista kuvattavaa saati katseltavaa. Ehkä se onkin syy, miksi tämä herkullinen resepti on vähän painunut unholaan. Toinen juttu on, että risottotäytteisessä broilerissa on lopulta kovin vähän syötävää. Tai sitten olemme suursyömäreitä! Paljoa ei nimittäin meidän nelihenkisen perheen jäljiltä jäänyt lounasevääksi, yhden salaatin verran. Niin maukasta täytetty broileri on, että sen vuoksi reseptiä voi suositella kokeiltavaksi. Luulen, että meillä broileri risottotäytteellä pysyy kerran talvessa valmistettavana herkkuna. 

Kardemummalla maustettu mustikkasmoothie

Säät ovat suosineet ulkoilijaa viikonloppuna. Meillä on hiihdetty, hiihdetty ja hiihdetty. Niin ja ihan vähän luisteltu. Minun luistelustani ei meinannut tulla mitään, jalat olivat niin hiihtämisestä niin väsyneet. Aamupäivästä aurinko paisteli ohuen pilviverhon läpi ja sulatteli hitaasti sumuja Kotijärven yltä. Oikein yllätyin miten paljon ulkoilijoita sumun seassa oli! Hiihtäjiä ja kävelijöitä oli jäällä melkein kuin muurahaisia. Aurinkoinen ja tyyni ilma  tammikuussa on harvinainen yhdistelmä. Loistava tilaisuus hiihdellä, luistella tai vain kävellä järven jäällä. Tuntui melkein maaliskuulta. Paitsi ulkoilijaa aurinko ihastui valokuvaajaa. Päivällä sai pitkästä aikaa kuvia, jotka melkein tulvivat valoa.

Perheeseen näyttää vakiintuneet tapa aloittaa sunnuntai tuhdilla aamiaisella. Lounasaikaan nautitaan vähän välipalaa ja päivällinen syödään jo hyvissä ajoin. Illalla tehdään tarpeen vaatiessa tuhdimpaa iltapalaa, mutta yleensä se ei ole tarpeen kuin lapsille. Tällaisella ruokarytmillä vapaapäivää voi viettää rennosti ja käyttää aikaa siihen, mihin se kulloinkin tuntuu tarpeelliselta. Toimistorotille ulkoilu on usein mielekäs vaihtoehto. Erilaisista smoothieista saa helposti täyttävää välipalaa, joka maistuu koko perheelle. Tänä sunnuntaina surautin meille välipalajuomat mustikasta. Makeudeksi lisäsin vähän banaania. Maustoin smoothien kardemummalla ja koristelin aromaattisella granaattiomenalla. Tosi hyvää!

*

Mustikkasmoothie

4 annosta

4 dl mustikoita

4 dl kevytmaitoa

4 dl rasvatonta luonnonjugurttia

1 banaani

3 rkl vehnäleseitä

2 rkl hunajaa

1 tl kardemummaa

koristeluun granaattiomenansiemeniä ja hunajaa

Nosta mustikat pakastimesta sulamaan hieman. Jos käytössäsi on tarpeeksi tehokas blenderi, voit tehdä smoothien jäisistäkin marjoista. Lisää sekoitusastiaan raaka-aineet ja hurauta sekaisin blenderillä tai sauvasekoittimella.

Koristele juoma granaattiomenansiemenillä ja lisää mausteeksi vielä tippa hunajaa.

*

Eihän tällaisella smoothiella kovin pitkälle pötkitä, mutta leivän kanssa se hoiti hienosti  tänään kevyen lounaan virkaa. Mustikkaisen smoothien voimalla odottelimme päivällisbroileria, jonka ohje on tulossa blogiin ehkä seuraavaksi. Sitä ennen kehun vielä vähän  kardemumman ja mustikan täydellistä liittoa, jota aromaattinen granaattiomenan täydensi, eikä ollut kolmas pyörä ollenkaan. Minulla oli käytettävissäni kardemumman kotia, josta erottelin siemenet ja hieroin morttelissa pieneksi. Jos käytät valmiiksi jauhettua kardemummaa, voit lisätä sitä ehkä enemmän kuin yhden teelusikallisen. Valmiiksi jauhettu ei ole niin voimakasta. Harmittavasti vasta jälkikäteen muistin, että minulla olisi ollut myös granaattiomenasiirappia, ja se olisi voinut sopia smoothieen. No kokeillaan sitä seuraavalla kerralla.

Olin niin innoissani jäällä hiihtelystä, että en malttanut ottaa kameraa mukaan ollenkaan. Olisi kannattanut, sillä nyt kateellisena katselen kun facebookin uutisvirta täyttyy mitä hienoimmista maisemakuvista tältä aurinkoiselta tammikuun sunnuntailta. Jos haluat seurata viikonloppukokkia facebookissa, käy tykkäämässä face-profiilista. Niitä maisema kuvia ei faceprofiilissa pyöri, mutta siellä pyörii ruokajuttuja ja -kuvia ja tietysti linkaan uuden postauksen aina facebookkiin. Tykättyäsi viikonloppukokin profiilista saat uutisvirtaasi tiedon uudesta postauksesta.

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Edellisessä postauksessa hehkutin kovasti menua, jonka nautimme vuoden ensimmäiseksi lauantai-illalliseksi. Silloin kirjoitin ylös alkuruuasta, siikacevichestä ja confitkeltuaisesta. Pääruoka ei jäänyt hehkuttamaani alkuruokaa huonommaksi. Menu kokonaisuutena oli toimiva. Nytpä siis kerron pääruuasta. Sitruunapastasta, jota tarjoilin tilli-fenkolipestolla ja marinoiduilla katkaravuilla. Tilli-fenkolipesto on tuunattu Glorian ruoka ja viini-lehdestä (1/2017). Käyttämäni pasta ei ollut mitä tahansa pastaa, sillä tunnustettakoon: minulla on pastapahe. Olen hurhtanut italialaisiin artesaanipastoihin, joita aina kaupunkireissulla hankin ihastuttavasta Culinaria keittiöelämää liikkestä Tampereelta. No, syödään meillä  välillä myllynparhaitakin, mutta jos sinulla on tilaisuus, suosittelen tutustumaan sisilialaisiin artesaanipastoihin.

Pastat eroavat tyyppillisistä markettipastoista muun muassa sillä, että ne kuivataan matalassa lämmössä (33-36 astetta). Kuivatusaika on pitkä, mielellään jopa 50 tuntia, tai enemmän. Myös vehnälajikkeella, pastamuotilla ja vedellä on oma roolinsa. En ole pasta-asiassa asiantuntija, mutta jos pääset käymään Tampereella Culinaria keittiöelämää -liikkeessä, löydät asiantuntijan. Ainakin meikäläisen mittapuulla. Yksi lempipastoistani on sitruunapasta. Pastassa itsessään on voimakas niin sitruunanmaku, että se kelpaa nautittavaksi sellaisenaan tai hyvin maltillisilla lisukkeilla. Sitruunanmaku on kuitenkin aito, ei lainkaan esanssinen. Sitruunapasta sopii tarjottavaksi kokemukseni mukaan ainakin avokadon, kanttarellien, kampasimpukoiden ja katkarapujen kanssa.

*

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

2 annosta

2 annosta sitruunapastaa

reilusti vettä keittämiseen

suolaa

Tilli-fenkolipesto

nippu tilliä

150 g fenkolia

1 dl kuorittuja manteleita

sitruunan puristettu mehu

50 g parmesania

ripaus sokeria

ripaus suolaa

noin 1 dl oliiviöljyä

Marinoidut katkaravut: 

katkarapuja

oliiviöljyä

palanen tuoretta inkivääriä

chilipalko

limen mehu

pari valkosipulin kynttä

Kuori ja pilko inkivääri, chili ja valkosipulin kynnet. Lisää mausteet ja katkaravut oliiviöljyyn ja jätä marinoitumaan tunniksi, pariksi.

Aloita peston valmistaminen fenkolista. Halkaise ja lohko fenkoli. Laita kaikki raaka-aineet oliiviöljyä lukuunottamatta monitoimikoneeseen ja soseuta tasaiseksi seokseksi. Lisää soseuttamisen aikana oliiviöljyä monitoimikoneeseen niin paljon, että seos on mieleisesi paksuista.

Kiehauta pastan keitinvesi ja lisää veteen suolaa. Ohjehan on, että pastan keitinvesi pitäisi olla yhtä suolaista kuin Välimeri. Keitä pasta kypsäksi ohjeen mukaan noin 8-10 minuuttia.

Juuri ennen kuin pasta on valmista, ota katkaravut marinadista ja paista ne nopeasti kuumalla pannulla. Rapuja on tarkoitus paistaa vain sen verran, että ne lämpenevät. Liian pitkä kypsennys sitkistää katkarapuja.

Kun pasta on kypsää valuta se ja yhdistä tilli-fenkolipestoon. Pestoa on isompi annos kuin mitä kahden hengen pasta vaatii. Itse käytin noin 1/3 pestosta pastaan. Asettele pasta lautaselle ja koristele katkaravuilla. Nauti hetimmiten.

*

Sitruunapasta on tosiaan suosikkini. Se on kuitenkin maultaan niin sitruunainen, että meillä se ei lapsille kelpaa. Äkkiseltään pastapakkaus näyttää pieneltä, mutta annoskokona 1 kiehkura per ruokailija on juuri hyvä kuten Culinariassa suositeltiin. Suureen nälkään, tai jos muita ruokalajeja ei olisi tarjolla, saattaisin keitellä kaksi per syöjä. Jos käytössäsi ei ole sitruunapastaa, voit kokeilla maustaa tilli-fenkolipastaa vielä enemmän sitruunanmakuiseksi esimerkiksi raastamalla peston sekaan sitruunankuorta. Myös säilötty sitruuna voisi toimia hyvin. Sitruunanmaku on tässä yksinkertaisessa ruuassa se juttu.

Kuten jo reseptistä luit, tilli-fenkolipestoa jäi rutkasti yli. Gloriassa pesto tarjoiltiin fenkolilla maustetun lohen kanssa. Minä levitin ylijäänyttä pestoa leivän päälle ja lisäsin lounassalaattiin, josta tuli heti kerralla paljon täyttävämpi ja ruokaisampi. Alkuperäisessä ohjeessa oli kysymys "pestosta", sillä siinä ei ollut lainkaan juustoa. Minusta juuston lisääminen oikeutti paremmin käyttämään tahnasta pesto-nimitystä.

Siikaceviche ja keltuainen confit - viiden tähden alkuruoka

Helposti tulee lausuttua ylisanoja ruuista ja aterioista. Lauantaista alkuruokaa, siikacevicheä ja confitkeltuaista mallasleivällä, voisi kuvata monella tapaa liioittelematta annoksen erinomaisuutta. Jo joulun aikaan ihailin Sillä sipulia-blogin kauniita kuvia pakastamalla valmistetuista confitkeltuaisista. Päätin heti, että tuota on kokeiltava. Edellinen irrotteluni kananmunan kanssa oli keltuaisen graavaaminen. Graavatusta keltuaisesta ja confitkeltuaisesta ei voi puhua samana päivänä. Graavatulle keltuaiselle on paikkansa ja aikansa, mutta tämä pakastettu ja rypsiöljyssä sulatettu keltuainen, se oli ihana. Silkkisen pehmeän ja kauniin värisen lopputuotoksen maun kuvaaminen on vaikeaa. Kannattaa kokeilla! Herkun valmistaminen on yksinkertaista. Kerron jäljempänä miten keltuainen valmistetaan confit menetelmällä.

Kuluneen viikonlopun lauantai oli vuoden ensimmäinen lauantai kotosalla. Siis ensimmäinen tilaisuus suunnitella ja nauttia lauantai-illallinen tänä vuonna. Vuoden ensimmäisen menun suunnittelu on aina haastavaa. Meillä on ollut tapanamme viettää kevennettyä tammikuuta jo monia vuosia. Keventelystä huolimatta haluamme nauttia hyvästä ruuasta. Hirveän hyvän kokonaisuuden saimme taas kerran rakennettua. Ateria ei ollut ihan kaloriton, mutta kiinnittämällä huomiota annoskokoihin ja kokonaisuuteen saimme illalliselle mahdutettua kolme ruokalajia, jotka oikeastaan kaikki olisivat postauksen arvoisia. 

Menu tammikuuhun

*

Siikaceviche ja confitkeltuainen mallasleivällä 

Sitruunapastaa tilli-fenkolipestolla ja marinoidut katkaravut

Mantelisia marenkihunnutettuja uuniomenoita ja -päärynöitä

*

Ennen kuin kirjoitan mistään muusta kerron alkuruuasta, niin suuren vaikutuksen se teki. Siikacevichen ja confitkeltuaisen valmistaminen voi kuulostaa haastavalta ja monimutkaiselta, mutta annoksen valmistaminen on aivan helppoa. Sillä sipuli-blogin lisäksi confit-kokeiluista on innostuttu parissa muussakin blogissa. Campasimpukka on myös  kuvannut halkaistun confatun keltuaisen. Kannattaa käydä siellä vakoilemassa, jos ette usko, että keltuainen ei ole rakenteeltaan juokseva. Vinkkejä omaan annokseen sain myös Lyhyenä hetkenä-blogista. Aloitetaan keltuaisesta:

*

Keltuainen confit

1 keltuainen per ruokailija

rypsiöljyä

Riko kananmuna ja erottele valkuainen varovasti keltuaisesta. Keltuaisen pitää pysyä ehjänä. Pakasta keltuainen jääpalamuotissa niin, että keltuainen on läpi jäässä. Minä pidin keltuaiset pakastimessa yön yli. Ota keltuainen pakastimesta ja laita se sulamaan huoneenlämpöiseen rypsiöljyyn vähintään puoleksi tunniksi.

*

Keltuainen confit on todella yksinkertainen herkku. Mihin sitä sitten voi käyttää? Varmasti moneenkin ruokaan. Esimerkkiä noudattaen tarjosin keltuaisen alkuruoka-annoksena siian kanssa. Tosin en tarjonnut mallasleivän päällä graavisiika, vaan siiasta valmistettua cevicheä. Arvelin avokadon rasvaisuuden, chilin tulisuuden ja korianterin makeuden tukevan keltuaiseen mielikuvissani liittämiä makuja. Yhdistelmä toimikin hyvin ja taas tuli nautittua "paras alkuruoka pitkään aikaan". Voisin kuvitella confatun keltuaisen sopivan myös muiden kalojen ja äyriäisten kaveriksi tai ruokaisaan salaattiin. Keltuaisen maku oli melko mieto, joten se on syytä ottaa huomioon, kun miettii, miten ja minkä kanssa confatun keltuaisen tarjoilee. Vaikka onnistuin löytämään yhdistelmän, josta kaikki maut erottuivat, mielestäni makua enemmän keltuaisen silkkinen rakenne on SE juttu. Sitten cevichen ohje:

*

Siikaceviche

100 g tuoretta siikaa

1,5 limen mehu

tomaatti kaltattuna

puolikas isosta avokadosta (90 g)

puolikas punaisesta chilistä

suolaa

mustapippuria

pari tl oliiviöljyä

tarjoiluun

maalahden limppua ja confit keltuainen

Pilko kala suuhusi sopiviksi paloiksi. Purista kalan joukkoon limen mehu. Lisää muut aineet pieneksi pilkottuna. Mausta suolalla ja pippurilla ja oliiviöljyllä. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi minuutiksi.

Nostele ceviche ohuen limpun viipaleen päälle ja asettele confit keltuainen päällimmäiseksi. Tarjoa heti.

*

Cevicheä on aika usein meillä alkuruokana. Aikaisemmin olen valmistanut lohesta ja kuhasta. Ennen luulin, etten pidä korianterista, ja siksi korvasin usein korianterin lehtipersiljalla, joten siihenkin löytyy resepti. Korianteri jakaa kovasti mielipiteitä, jos se ei kuulu suosikkiyrtteihisi ainakin cevichessä voit mainiosti korvata korianterin lehtipersiljalla. Ilmeisesti kuitenkin olen onnistunut siedättämään itseni korianteriin, koska nykyään käytän sitä aina aika ajoin.

Mielestäni siika sopi melkein kuhaa tai lohta paremmin cevichen raaka-aineeksi. Vai olikohan osansa silläkin, miten kalat meille päätyivät? Kalat olivat todellista lähiruokaa, sillä olin ostanut ne paikalliselta kalastajalta, joka ystävällisesti toi tuoreet kalat kotiovelle saakka. Mikä palvelu!

Cevicheä valmistaessa onkin tärkeää, että raaka-aine on tuoretta. Sisävesien kalat suositellaan käyttämään pakastimen kautta. Niin minäkin tein. Mies veti siian fileeksi ennen pakastusta, joten se suli nopeasti käyttövalmiiksi. Yksinkertaisen alkuruuan valmistaminen on nopeaa, mutta muutama muuttuja siinä on. Aina ei tiedä miten tulista chili on tai onko avokado juuri oikean kypsyinen tai ovatko sitrukset liian happamia. Tässä annoksessa kaikki meni aivan nappiin.

Ruokavuosi 2017 on vasta aluillaan, ja jo nyt olen testannut monta itselle uutta valmistusmenetelmää, erilaisia raaka-aineita ja kokenut uskomattomia makuelämyksiä. Mitähän tästä vielä tuleekaan?


edit: 27.1.2017 Lisätty linkkejä

Kanapullia kookoskastikkeessa ja kaksinkertaista arpaonnea

Tammikuu on vasta puolessa välissä, ja jo monta aukkoa sivistyksessä on paikattu liittyen broilerin/kanan lihaan. Jokin aika sitten valmistin kokonaisesta broilerista keiton ja nyt pyöräytin broilerin jauhelihasta lihapullia. Miten onkin päässyt käymään niin, että en ole koskaan aiemmin tullut ostaneeksi broilerin jauhelihaa? Inspiraation kanapulliin sain Beach house kitchen -blogista, vaikka omat kanapullani maustoinkin tyystin eri tavalla. Makumaailmakin taisi tarttua edellä mainitun blogin matkakertomuksista. Tai sitten se on vaan Thaimaan kaipuu.

*

Kanapullat kookoskastikkeessa

1 rkl rypsiöljyä

keltasipuli

2 valkosipulin kynttä

1 tl tuoretta kurkumaraastetta

1 tl inkivääriraastetta

2 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

2 tl muscovadoa

suolaa

800 g kananpojan jauhelihaa

vajaa dl korianteria hienonnettuna

1/2 limen mehu

kananmuna

rypsiöljyä paistamiseen

tilkka vettä paistinpannun "huuhtomiseen"

 400 ml kookosmaitoa

Kuullottele pieneksi pilkottuja sipuleita ja kurkuma- ja inkivääriraastetta paistinpannulla, kunnes sipulit ovat kypsiä. Nosta kypsä sipuli-mausteseos kulhoon jäähtymään ja lisää jeera, chilijauhe, suola ja muscovado. Kun seos on jäähtynyt lisää jauheliha, korianteri, limen mehu ja kananmuna. Vaivaa ainekset sekaisin ja taikina tasaiseksi ja laita jääkaappiin tunniksi-pariksi makuuntumaan.

Pyörittele tekeytynyt taikina sopivan kokoisiksi pulliksi ja paista lihapullat paistinpannulla tilkassa öljyä kypsäksi. Nosta pullat sivuun odottamaan ja lisää pannulle vesitilkka, että saat kaikki maut talteen. Kaada pannulle kookosmaito ja keitä lientä kasaan, kunnes kastike on sopivan paksuista. Lisää kanapullat kastikkeeseen.

Tarjoa riisin kanssa.

*

Kanapullaresepti on historiallinen, sillä siinä oli minulle kaksi uutta raaka-ainetta. Kananpojan jauhelihan lisäksi ensimmäistä kertaa käytössä oli tuore kurkuma. Kuivattuna olen kurkumaa kyllä käyttänyt. Minulla ei ollut mitään käsitystä paljonko kurkumaraastetta voi käyttää, ettei ruuasta tule liian vahvaa. Hieman enemmänkin olisi voinut laittaa, kuin mitä laitoin. Myös chiliä olisi voinut laittaa reilummalla kädellä, vaikka mauttomia pullat eivät näilläkään määrillä olleet. Ohjeen maustemäärillä kanapullat olivat sellaisia, että maistuivat hyvin myös lapsille ja minä pääsin hetkiseksi Thaimaanhan.

Terveyspommiksi julistettu kurkuma on aivan upean värinen juuri. Väri on tuttu currysta, jonka osana kurkumaa usein käytetään. Upealla värillä on tietysti myös kääntöpuolensa. En nyt tarkoita sitä, että kurkumaa myydään joskus kalliina sahramina, vaan sitä, että raaste värjää kovasti leikkuulautaa ja tietysti myös sormia. Kannattaa siis käyttää hanskoja, jos on juhlat tiedossa samana iltana. Sen verran keltaiseksi kynnet ja sormenpäät jäävät. Kurkuman kuullottaminen lienee järkevää. Juurta nimittäin kuvattiin kitkeräksi, mutta kuullottelun jälkeen kitkerästä mausta ei ollut tietoakaan.

Ai niin, jokin aika sitten voitin Peggyn pieni punainen keittiö -blogissa järjestetyssä arvonnassa lahjakortin Heirolin verkkokauppaan. Tuhlasin lahjakortin ostamalla kunnollisen paistinpannun. Hyvin toimi Pro Steelsafe pannu! Se tuli testattu kanapullilla. Eikä hyvä onneni rajoittunut tuohon voittooon. Hannan sopassa järjestetystä arvonnasta sain Suupaloja-kirjan. Kirja on jo luettu kannesta kanteen, mutta koekokkaukset ovat vielä tekemättä. Kirjassa on monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Kolmas voitto odottaa itseään, vai lieneekö voitto se, että blogin lukijamäärä näyttää olevan kasvussa ja facebookissakin tuntuu olevan liikehdintää. Kannattaa käydä tykkäämässä viikonloppukokista, silloin saat päivityksistä heti tiedon uutisvirtaasi.