Ihana ja kepeä minipavlova mangolla ja passionilla

Minulle tuppaa kertymään pakastimeen valkuaisia. Kyllä, pakastimeen. Nuukuuksissani nimittäin pakastan valkuaiset, joita ruuanlaitossa jää yli. Kananmunan valkuainen kestää pakastamista oikein hyvin. Pakastettuja valkuaisia voi lisätä esimerkiksi munakasmassaan tai sitten niistä voi valmistaa marenkia. Vuosien takaisesta keittiökatastrofista alkaen pavlova on ollut minulle keittiöpeikko. Tässä kevään kuluessa olen yrittänyt näyttää peikolle pitkät. Välillä olen onnistunut, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että vieläkin peikko johtaa taistelua. Minä jos kuka osaan siis kertoa mitä, ei kannata tehdä, kun valmistaa pavlovaa. Onnistuneita pavlovia tein pari päivää sitten Mimosa-kakusta yli jääneistä valkuaisista.

*

Mango-passion minipavlovat

4 valkuaista

2 1/2 (tomu)sokeria

2 tl maissitärkkelystä

1 tl sitruunamehua

2 dl kuohukermaa

1 tl vanilijasokeria

mangokuutioita

passionia

ananaskirsikoita

Laita uuni lämpenemään noin 70 asteeseen. Uunien tehot tuntuvat vaihtelevan todella paljon. Omassa uunissa pavlovalle paras lämpö on noin 70 astetta tavallisella uunilla, ei kiertoilmalla. 

Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kevyesti vaahdoksi mielellään lasi- tai teräskulhossa. Lisää sokeri muutamassa erässä valkuaisvaahtoon voimakkaasti vaahdottaen. Maissitärkkelys kannattaa lisätä viimeisimpään sokerierään, jolloin se sekoittumaan tasaisemmin vaahtoon. Jatka vaahdottamista niin kauan, että seos on kiiltävää, valkoista ja kovaa. Aivan lopuksi lisää happo, joka voi olla esimerkiksi valkoviinietikkaa, balsamicoa tai sitruunamehua.

Asettele tai pursota valkuaisvaahto uunipellille leivinpaperin päälle haluamasi kokoisiksi ympyröiksi siten, että reunukset ovat korkeammat ja keskelle jää pieni kolo.

Laita pavlovat kuumaan uuniin noin 2 tunniksi. Kypsä marenki on kevyttä, kuivaa ja vaaleaa ja irtoaa hyvin leivinpaperista. Anna marengin jäähtyä hyvin.

Vaahdota kerma ja mausta se vanilijasokerilla. Koristele jäähtyneet minipavlovat juuri ennen tarjoilua kermavaahdolla ja hedelmillä.

*

Minipavlovat ovat oivallinen jälkiruoka isomallekin porukalle. Pavlovat voi paistaa valmiiksi vaikka useita päivä ennakkoon. Ne säilyvät huoneenlämmössä hyvinä. Tarjoilukuntoon jälkiruuan saa käden käänteessä, kun kerma on vaahdotettuna ja hedelmän sopivan kokoisiksi pilkottuina. Täyttäminen kannattaa kuitenkin tehdä juuri ennen tarjoilua, koska täytetyt minipavlovat vettyvät tosi nopeasti.

Marengin valmistaminen ei ole vaikeaa. Valmistamisessa on pitää olla vain huolellinen ja huomioida muutamia seikkoja:

• Käytä mielellään lasi- tai teräsastiaa. Muovikulhoon saattaa jäädä rasvajämiä, jotka vaikeuttavat vaahdottamista
• Pidä huoli, että vatkain ja astiat ovat täysin kuivat, eikä niissä ole yhtään vettä. Vesi pilaa marengin välittömästi.
• Vaahdota valkuaiset huoneenlämpöisinä.
• Lisää sokeri pienissä erissä, jotta se ehtii sekoittua ja sulaa taikinaan. Jos sokeri ei ole sekoittunut kunnolla, se erottuu uunissa.
• Älä laita marenkia liian kuumaan uuniin. Liian kuumassa uunissa marenki paistuu ruskeaksi eikä jää kauniin valkoiseksi. Marenkia ei paisteta, se kuivataan. 
• Lisää myös happo. Se on sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus.

Vaikka tiedän miten marenki _pitäisi_ valmistaa, epäonnistun aina välillä. Johtunee hätäisestä ja suurpiirteisestä minusta. Kummallista, että nämä luonteenpiirteet nousevat esiin juuri silloin kuin ei pitäisi. Leipominen on huolellisuutta ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Tavallisimmin epäonnistun joko siinä, että humpsautan sokerin liian isoissa erissä valkuaisten joukkoon, jolloin sokeri erottuu muusta massasta uunissa. Tai sitten olen laittanut pavlovat liian kuumaan uuniin, jossa marenki paistuu, eikä kuivu. Tulos on ruskea pavlova, joka on sinänsä syömäkelpoinen, ruman värinen vaan. Rumaa ruskea väri vielä korostuu, kun pavlovan täyttää valkoisella kermavaahdolla.

Koska keittiöpeikko on vielä ainakin yhdellä pisteellä johdossa, jatkan treenaamista pavlovien parissa. Kun ranskalaisen marengin parissa askartelu alkaa kyllästyttää, vaihdan italialaiseen marenkiin, jossa valkuaisvaahto kypsennetään kuumalla sokeriliemellä. Italialaisella marengilla voi koristella esimerkiksi juustokakun.

Minipavlovien myötä toivottelen hauskaa vappua!

Mimosa-kakku syntymäpäivän kahvipöydässä

Pidän aivan valtavasti perinteisistä kermakakuista. Lähes aina kun on tilaisuus leipoa täytekakku, teen kermakakun. Viime talvena löysin takuuvarman sokerikakkupohjan-ohjeen ja sen jälkeen ohjetta onkin hyödynnetty useasti. Tämä takuuvarma ohje perustuu kananmunien punnitsemiseen. Kun kananmunien paino kerrotaan 0,7 saadaan selville, paljonko tarvitaan sokeria ja jauhoja. Suosittelen kokeilemaan! Tarkemman ohjeen löydät linkin takaa. Vähän aikaa sitten juhlistimme apukokkien syntymäpäiviä tyttöjen isovanhempien kanssa. Päätin leipoa kahvipöytään Mimosa-kakun. Syntymäpäivän menun kirjoittelinkin jo edelliseen postaukseen. Mimosa-kakun resepti on bongattu naisten päivän aikoihin Ugolinon herkut -blogista .

Olethan  muuten huomannut, että Viikonloppukokkia voi seurata myös facebookissa. Tykkäämällä pääset seuraamaan blogin päivittymistä ja Viikonloppukokin muitakin puuhia. 

Mimosa-kakku on alunperin italialainen leivonnainen Torta di Mimosa, joka Italiassa kuulemma kuuluu naistenpäivään. Mimosa-kakku on ontoksi koverettu sokerikakku, joka on täytetty ja päällystetty sitruunaisella kreemillä. Kakusta koverrettua sisustaa ei suinkaan heitetä hukkaaan vaan murusilla päällystetään kakku niin, että se on muodoltaan hieman pyöreä. Sitruunakreemistä ja sokerikakkupohjasta kakku saa keltaisen värinsä, joka muistuttaa mimosan kukkia. Minä koristelin kakun keltaisimmalla mitä löysin: ananaskirsikoilla ja tyrnillä. Nämä olivat vain koristeita. Makunsa kakku sai pohjasta, sitruunaisesta kreemistä ja sitruunaisesta kostutuksesta.

*

Mimosa-kakku

3 munan sokerikakkupohja

Sitruunakreemi

3 dl täysmaitoa

sitruunan kuori

vanilijatanko halkaistuna tai 1 tl vaniljasokeria 
3 munan keltuaista

3 rkl sokeria

30 g vehnäjauhoa

3 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl vanilijakreemijauhetta

Kostutus

1 rkl sokeria

1 dl lämmintä vettä

sitruunanmehu

(2 cl limoncelloa)

Koristeluun

tomusokeria

ananskirsikoita 

tyrniä

Valmista sokerikakkupohja mielelläään jo edellisenä päivänä. Näin leikkaaminen kolmeen osaan on helpompaa. Jos aika ei anna myöden, anna kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Halutessasi voit maustaa myös sokerikakkupohjaa hienoksi raastetulla sitruunankuorella.

Valmista sitruunakreemi. Laita kattilaan maito, sitruunan keltainen kuoriosa ja vaniljatanko halkaistuna. Vaniljatangon voi myös korvata vanilijasokerilla. Keitä kymmenisen minuuttia.

Sekoita kulhossa keltuaiset, sokeri ja jauhot keskenään. Kaada sitruunalla ja vanilijalla maustettu maito siivilän läpi muna-sokeriseokseen. Sekoita vispilällä voimakkaasti, että saat aikaiseksi tasaisen seoksen. Kaada seos takaisin kattilaan. Keitä hiljalleen kunnes seos alkaa paksuuntua. Seos saa olla kunnolla paksua. Minulla aikaa kului vähän vajaa kymmenen minuuttia. Siirrä paksu kreemi kulhoon jäähtymään. Sekoita aina välillä, että kreemi ei paksuuntuessaan jäähdy liikaa.

Vaahdota kerma. Mausta kerma vanilijasokerilla ja -kreemijauheella. Siirrä jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi. Tänä aikana kermavaahto jämäköityyy ja vaniljakastike jäähtyy.

Valmista tällä välin kostutusliemi.

Yhdistä jämäköitynyt vaniljakermavaahto ja kokonaan jäähtynyt sitruunakreemi.

Leikkaa sokerikakkupohja kolmeen osaan. Kakku kannattaa koota suoraan tarjoiluastialle. Valmiin kakun siirtäminen on hankalaa, koska keskusta on painavaa vaniljakreemiä täynnä. Koverra alimmasta osasta keskustaa ohuemmaksi. Jätä reuna paksuksi noin 3 cm leveydeltä ja pohja ehjäksi, että kakku pysyy koossa. Kostuta alimmainen pohja ja levitä kreemiä ohuelti koko pohja päälle. Myös paksumpien reunojen.

Ota käsittelyyn keskimmäinen kakun osanen. Koverra se kokonaan keskeltä ontoksi. Jätä pohjaan reunoja noin 3 cm leveydeltä. Nosta varovasti alimmaisen pohjan päälle. Kostuta reunat. Täytä keskusta kreemillä ja levitä kreemiä myös ohuelti keskustan päälle. On hyvä, jos kakku on tässä vaiheessa  keskeltä hieman korkeampi.

Käsittele ylimmäinen kerros samoin kuin alimmainen. Koverra pohjan keskustaa ohuemmaksi. Jätä jälleen reuna noin 3 cm leveydeltä paksummaksi. Pidä huoli, että kakun paistopinta säilyy ehjänä. Nosta päällimmäinen varovasti alempien kerrosten ja kreemikerroksen päälle. Kostuta.

Levitä loput kreemistä kakun reunoille ja päälle. 

Asettele lopuksi pohjasta irrottamasi muruset kakun päälle ja reunoille. Painele murusia varovasti, että ne jäävät kreemiin kiinni.

Kakku on parhaimmillaan, jos se saa täyttämisen jälkeen levätä ja maut tasaantua yön yli. Koristele kakku tomusokerilla, tyrnillä ja ananskirsikoilla juuri ennen tarjoilua.

*

Minä pidin kovasti Mimosa-kakusta. Ehkä siksi, että se muistuttaa prinsessakakkua. Mimosa-kakkuhan on kuin prinsessakakku ilman marsipaania. Se on siis vähemmän makea, mikä tekee siitä myös kevyemmän oloisen. Kakku oli omiaan ruuan jälkeen nautittavaksi. 

Minua harmittaa hieman, että unohdin laittaa sokerikakkupohjaan sitruunankuoriraastetta. Mielestäni kakku olisi voinut maistua sitruunalta jopa vähän enemmän. Makua olisi voinut lisätä myös limoncellolla, mutta koska kakkua söivät myös lapset, en halunnut laittaa alkoholia. Jos olisin tarjonnut kakkua pelkästään aikuisille, olisin ehdottomasti hulauttanut limoncelloa vähintään tuon ehdottamani 2 cl.

Kreemiäkin olisi voinut olla hitusen enemmän. Sen lisäämiseksi on oikeastaan parikin keinoa. Ensimmäinen on yksinkertaisesti tehdä vaniljakreemiä hiukan enemmän. Esimerkiksi lisätä kreemi massaan yksi keltuainen enemmän ja tietenkin muita aineita samassa suhteessa. Toinen konsti voisi olla käyttää kuohukerman sijaan vispikermaa. Vispikerma vaahtoaa kuohukermaa enemmän, ja voi olla, että vispikerman suurempi tilavuus riittäisikin tässä tapauksessa.

Mimosa-kakun ohje vaikuttaa näin kirjoitettuna hivenen monimutkaiselta, mutta kakun kokoaminen oli itse asiassa ihan helppo juttu. Ugolinon herkut-blogissa on hyvät vaihekuvat kakun valmistamisesta, jos kakku kiinnostaa, mutta epäröit. Kannattaa piipahtaa Ugolinon herkut-blogissa. 

Kun synttärihulinoista ja pääsiäisestä on selvitty, alkaakin olla aika keskittyä vappuhulinoihin. Viikonloppukokin vappukuulumisia pääset parhaiten seuraamaan facebookissa kenties blogikin päivittyy.

Soijamarinoituja kananmunia parilla tarjoiluehdotuksella

Kananmunat ovat ehdottomasti keväistä ruokaa. Pääsiäinen on luonnollisesti munasesongin huippu. Liittyyhän munaan niin paljon kristillistä symboliikkaa. Uuden elämän symboliikka sopii tosin laajemminkin kevääseen ja siksipä päätin näin huippusesongin jälkeen vinkata herkullisen kananmunaohjeen. Pääsiäisen aikaan silmiini sattui eräässä facebookin ruokaryhmässä kuva soijamarinoiduista kananmunista. Vinkiksi reseptiin sain linkin soppa365-sivustolta löytyvään reseptiin. Testierä soijamarinoituja munia tehtiin pääsiäisenä. Olimme niin tyytyväisiä lopputulokseen, että päätin tehdä munia myös apukokkien isovanhemmille, jotka olivat juhlistamassa tyttöjen syntymäpäiviä. Soijamarinoidut kananmunat sopivat täydellisesti alkuruokapöytään tai vaikkapa vapputarjottavien joukkoon brunssille tai illanistujaisiin. 

Marinadia tärkeämpi juttu näissä kananmunissa on keittoaika. Kananmunien keittoaika on 6.50, ei enempää eikä vähempää. Aika lasketaan siitä, kun munat lasketaan kiehuvaan veteen. Toinen tärkeä juttu on, että kananmunat jäähdytetään nopeasti. Jäähdytetyt kananmunat keitetään ja lasketaan marinadiin, josta ne saavat makunsa ja kauniin värinsä.

*

Soijamarinoidut kananmunat

6 kananmunaa

marinadi

6 rkl lämmintä vettä

1 rkl sokeria

2 rkl miriniä

1 3/4 dl soijaa, mielellään vähäsuolaista

Laita kananmunat yksi kerrallaan kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia 50 sekuntia. Tällöin keltuainen hyytyy, mutta jää vielä pehmeäksi, miltei juoksevaksi. Valkuainen hyytyy kokonaan.

Jäähdytä nopeasti kananmunat nopeasti jäävedessä tai juoksevan veden alla. 

Sillä aikaa kun muna jäähtyvät sekoita marinadin ainekset noin puolen litran vetoiseen kanneliseen astiaan esim. pakasterasiaan.

Kun munat ovat jäähtyneet pinnalta ja kuori ne. Kun pinta on kylmä, kuori lähtee helposti vaikka sisus olisi vielä lämmin. Käsittele munia varovasti, sillä ne ovat melko pehmeitä ja rikkoutuvat helposti.

Laita kuoritut kananmunat marinadiin. Marinadin pitäisi peittää munat kokonaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon astiaa valittaessa. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 6 tuntia tai vaikka yön yli.

Ota munat esille ennen tarjoilua. Halkaise ne ja viimeistele vähintään ripauksella suolaa.

Munien kanssa voi tarjota myös esimerkiksi majoneesia, avokadoa, mäti, katkarapuja ja niin edelleen.

*

Alkuperäisessä soijamarinoitujen munien reseptissä etikkana oli käytetty sherryviinietikkaa, joka kuulemma saa lopputuotteen maistumaan erityisen hyvältä. Minulla ei ollut kyseistä etikkaa, vaikka aika monta lajia kaapista löytyykin. Päätin korvata sherryviinietikan mirinillä, koska arvelin, että sen omalaatuinen makeus voisi olla jotain samaa, kuin mitä sherryviinietikalla haettiin. Varmuuden vuoksi lisäsin marinadiin myös sokeria.

Pääsiäisen pöydässä soijamarinoituja kananmunia syötiin alkuruuaksi mädin, majoneesin ja avokadotahnan kanssa. Kokosin annoksen teräksiseen Aalto-vatiin salaatin lehtien päälle ja viimeistelin sen tillillä, kapriksilla ja vihreillä oliiveilla. Tarjottimella oli myös marinoimattomia munia nirsojen varalle. Keitto-ohje aika oli  kaikille kananmunille sama. Tällainen munatarjotin oli oikein mukava alkuruoka savustetulle kalalle, valkoviinikastikkeelle ja keitetyille perunoille.

Luulen, että tästä eteenpäin tulen noudattamaan orjallisesti 6 50 keittoaikaa, vaikka en niitä marinoisikaan. Munia keittäessä kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että jääkaappikylmille munille keittoaika saattaa olla hieman liian lyhyt, mutta huoneenlämmössä säilytetyille juuri passeli. Kiehuva vesi nimittäin jäähtyy aika tavalla, kun sinne tiputtaa kuusi kylmää kananmunaa. Isommissa jääkaappissa säilytetyissä munissa sisältö jäi minusta aavistuksen liian valuvaksi, jopa valkuainen.

Sunnuntaina soijamarinoidut kananmunat pääsivät jälleen teräsvadilla salaattipedillä tarjolle kun juhlimme apukokkien syntymäpäiviä. Ruokapöytämme on valitettavan pieni, ja vaikka ruokapöytään istuivat oman perheen lisäksi apukokkien isovanhemmat, ruokapöytä kävi niin pieneksi, että päätimme rakentaa noutopöydän.

*

Apukokkien syntymäpäivämenu 2017

karjalanpiirakoita

soijamarinoituja kananmunia

punasipulihilloketta

tsatsikia

tahinilla maustettua kukkakaalia

marokkolaista porkkanasalaattia

uunissa paahdettua parsaa ja broccoliinoa 

keitettyjä perunoita ja palapaistia

appelsiinibrownieta, Mimosa-kakkua, passionkakkua ja valkosuklaa-karpalocookieta

mehua ja kahvia

*

Pääruoka oli apukokkien yhdestä suusta lausuma toiveruoka. Alkuruuat olivat enemmänkin Viikonloppukokin visioita. Halusin rakentaa alkuruoka pöydän kevyesti kasviksista. Toinen tärkeä kriteeri oli se, että valmistelut pystyi tekemään etukäteen. Mikä ei kuulu joukkoon -karjalanpiirakat valitsin pöytään, koska tiesin niiden maistuvan lapsille. Oikeassa olin. Jälkiruoka tarjottavista uusilla resepteillä leivottiin 8-vuotiaan kanssa appelsiinibrownieita ja minä testasin Mimosa-kakun. Uudet reseptit saavatkin sitten oman juttunsa lähitulevaisuudessa. Valkosuklaa-karpalocookie alkaa olla 11-vuotiaan bravuuri. Tälläkin kerralla hän pyöräytti cookiet pöytään täysin itsenäisesti.

Edit 27.4. lisätty linkkejä

Passionkakku on raikas ja hedelmäinen kahvipöydän uusi tuttavuus

Miten olet syönyt passionhedelmää? Passionhedelmällä koristellaan usein erilaisia kerma- ja rahkajälkiruokia, juustokakkuja tai pavlovia. Tämä johtuu epäilemättä hedelmälihan eksoottisesta ulkonäöstä ja kauniista väristä. Itse hedelmähän ei ole kokonaisena kovinkaan kaunis, mutta halkaistuna kylläkin. Hedelmästä käytetään keltainen sisusta ja mustat siemenet. Passionhedelmän ulkonäkö ja suutuntumakin voi olla luotaansa työntävä, mutta sen viehättävä aromaattinen maku on ainutlaatuinen. Vaikka koskaan ei tietoisesti olisi passionhedelmää syönytkään, sen aromaattinen maku voi olla tuttu erilaisista mehuista.

Minä aloin miettiä miten passionia voisi käyttää muutoin kuin edellä kuvatuilla tavoilla. Olen hiljakkoin löytänyt Pintrestin ja sieltä sainkin idean käyttää passionhedelmää maustamaan kuivakakkua. Monet löytämistäni kuvista veivät australialaisille saiteille, joten pääsin käännöstöihin, muuntamaan mittayksiköitä  ja soveltamaan ohjeita. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

*

Passionkakku 

7 (noin 1,25 dl) passionhedelmää

185 g huoneenlämpöistä voita 

(+ hieman vuokan voiteluun)

2,5 dl sokeria

1 tl raastettua sitruunankuorta

4 kananmunaa

1,5 dl kermaa

6,25 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

kuorrutus

1 rkl huoneenlämpöistä voita

2 rkl sitruunamehua

3,5 dl tomusokeria

Voitele kakkuvuoka voilla. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Halkaise passionhedelmät ja irrottele hedelmäliha pieneen kulhoon. 

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää voi-sokeriseokseen munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää vuorotellen kermaa ja vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Mausta sitruunankuoriraasteella. Sekoita lopuksi passionhedelmän taikinaan.

Paista 180 asteisessa uunissa noin 40-50 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä muutama hetki ennen kuin otat sen vuokasta. Kun kakku on kunnolla jäähtynyt kuorruta se voista, tomusokerista ja sitruunanmehusta tehdyllä kuorrutteella.

*

Passionhedelmät ovat parhaillaan sesongissa. Siitäkin huolimatta ne ovat melko arvokkaita. Kilohinta pyöri 8 € kieppeillä. Syötävää yhdessä hedelmässä on varsin vähän, mutta painoa melko paljon. Pienensin alkuperäisestä reseptistä hedelmien määrää hieman, mutta silti kakku oli oikein hedelmäinen, kostea ja aromaattinen.

Yksi syy miksi pidän passionhedelmästä, sen aromaattisen maun lisäksi, ovat pureskeltaessa poksahtelevat siemenet. Tulee vähän granaattiomena mieleen. Vaikka kakkua kypsennettiin uunissa melko pitkään siementen suutuntuma säilyi. Tiedän, että kaikki eivät pidä siemenistä, mutta siltikin jos hedelmäinen mehukkuus ja aromaattisuus kahvikakussa kiinnostaa, rohkaisen kokeilemaan. Tietysti siemenet voi paseerata pois, mutta silloin saattaa menettää jotain. Tai ainakin tarvitsee hurjasti enemmän hedelmiä, luulisin.

Oikean kypsyisen passionhedelmän valinta on vähän arpapeliä. Sileä hedelmä on raaka, kypsä hedelmä vähän ryppyinen. Tosin hedelmä, jossa on paljon ryppyjä ja painaumia saattaa pilaantua herkästi. Minulla kävi tuuri. Kaikki ostamani passionhedelmät olivat juuri hyvän kypsyisiä.

Kakku on valmistettu hyvin perinteisesti, ja se näyttää todella perinteiseltä kahvikakulta, mutta maku yllättää. Kauneudellaan juuri tämä kakkuyksilö ei houkuttele, sillä kuorrutuksessa meni jotain pilalle. Tomusokerikuorrutuksesta tuli rakeista. Veikkaan, että huoneenlämpöinen voi ei tykännyt jääkaappikylmästä sitruunamehusta. Makuun tämä kauneusvirhe ei onneksi vaikuttanut. Juuri tälläisten satttumusten takia olen ennen kaikkea ruuanlaittaja, en leipoja. Jos leipoessa menee jotain pieleen, korjausliikkeitä ei juurikaan ole tehtävissä. Odottakaahan kun kerron teille Pavlovista... Leipominen vaatii huolellisuutta ja tarkkuutta aivan eri tavalla kuin ruuanlaitto.

Maistelimme passionhedelmäkakusta tuoreeltaan muutamia palasia pääsiäslauantain päiväkahvilla. Valtaosa kakusta on kuitenkin pakastettu kahdessa eri erässä. Tulevana sunnuntaina juhlimme apukokkien syntymäpäivä isovanhempien kanssa ja sen jälkeen osaan kertoa miten kakku kesti pakastamisen. Oletettavasti hyvin, kuten tälläiset kahvikakut yleensäkin. Täytyy miettiä tekisinkö uuden fressimmän kuorrutuksen kakun päälle.


Edit 25.4.2017. Passion kakku kesti pakastamisen hyvin. Maku ja mehukkuus säilyivät, rakenne ehkä hieman tiivistyi pakastuksessa.

Karitsan sisäfilettä, perunakukkasia ja vähän muitakin herkkuja

Toisena pääsiäispäivänä on hyvä päivittää blogiin pääsiäisen ruokia. Amatöörikokkaaja ja -bloggaaja voi armollisesti blogata pääsiäisen herkut vasta juhlan jälkeen. Olen tehnyt tietoisen valinnan, että en valmista pääsiäisherkkuja viikkoja etukäteen, vaan silloin kun on juhlan aika. Reseptejä ilmestyy blogiin vähän jälkijättöisesti, mutta ei se mitään; täältäpä ne löytyvät tarvittaessa. Ensimmäiseksi aioin kirjoittaa lauantai-illallisesta. Lauantaina söimme perunakukkasia, parsaa, karitsan sisäfilettä ja punaviinikastiketta. Suomalaisten lampaan- ja karitsanlihan kulutus on kasvussa, ja meilläkin syödään karitsaa ympäri vuoden. Lammas ei siis ole pelkkää pääsisruokaa, vaikka karitsaa meillä syötiinkin pääsiäisenä oikein urakalla!

Pääsiäisen ruokalistalla oli sisäfileen lisäksi nyhtokaritsaa, jonka valmistin suurin piirtein samalla reseptillä kuin täällä. Yksi ehkä merkittävä ainesosa oli uutta, mutta siitä jollakin toisella kerralla. Kauden viimeinen juhlaruoka kuuluu valmistuvan parhaillaan keittiössä. Tänään meillä on lasagnea karitsan jauhelihasta. Lasten toiveruokaa. Tälle aterialle anoin vapautuksen keittiöstä. 

Mutta sitten takaisin lankalauantain illalliseen tai tarkemmin ottaen illallisen pääruokaan. Karitsan sisäfile marinoitiin yön yli, ja paistettiin nopeasti pannulla. Olen kasvattanut parsahimoa pitkin kevättä. Pääsiäisenä parsa alkoi olla sen hintaista, että sitä malttoi ostaa. Parsa olikin ihana vihreä lisäke karitsalle. Illallisen punaviinikastikeesta teki erityisen siihen käytetty liemi, joka oli nyhtökaritsan valmistuksesta muodostunutta lientä.  Lisäkkeeksi valmistamani perunakukkaset olivat oikeastaan onnellinen vahinko. Tarkoitus oli valmistaa perunakoreja (?), jotka Culinaria keittiöelämää linkitti face-sivulleen. Perunakorit valmistetaan asettelemalla ohuita perunasiivuja muffinssivuokaan. Keskelle laitetaan täytteeksi kananmunaa, pekonia, sipulia ja juustoa. Lopputulos ei ollut aivan samanlainen kuin videossa, mutta maku oli hyvä. Lopputulokseen vaikutti varmasti käyttämäni juuston laatu ja toisaalta muffinssivuokani malli. Idea on kuitenkin käyttökelpoinen ja lopputulos hauskannäköinen, kun korien sijaan tulikin kukkasia. Sitten illallisen tarkempaa reseptiikkaa:

*

Karitsan sisäfilettä, perunakukkasia, punaviinikastiketta 

ja paahdettua parsaa

Karitsan sisäfile

1 kg sisäfilettä

oliiviöljyä

rypsiöljyä

4 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

mustapippuria

tuoretta timjamia

tuoretta rosmariinia

2 tl sokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

Poista lihasta mahdolliset kalvot. Sekoita marinadin ainekset. Kun marinadiin sekoittaa oliiviöljyä ja rypsyöljyä, siihen tulee enemmän makua, mutta se ei kohmetu jääkaapissa niin kuin pelkkään oliiviöljyyn valmistettu marinadi. Laita liha marinoitumaan yön yli jääkaappiin.

Kuivaa fileet talouspaperilla. Paista kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa 3 minuuttia puoleltaan. Anna vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua

Punaviinikastike

iso porkkana

varsisellerin varsi

puolikas isosta keltasipulista

rypsiöljyä

kuivattua lipstikkaa

muutama timjamin oksa

1 dl punaviiniä

2 dl lihalientä (käytin nyhtökaritsanlientä)

1 dl vettä

1 rkl granaattiomenasiirappia

1 tl sokeria

nokare voita kiillotukseen

Kuullota sipulia, sellerinvartta ja porkkanaa rypsiöljyssä kattilassa. Lisää kattilaan punaviini ja muut nesteet. Mausta lipstikalla, timjamin oksillasokerilla ja granaattiomenasiirappia sekä tarvittaessa suolalla. 

Siivilöi liemestä pois kasvikset ja keitä liemeä voimakkaasti kokoon niin kauan, että se on haluamasi paksuista. Kiillota kastiketta tilkalla voita.

Perunakukkaset

6 kukkasta

4 perunaa

50 g pekonia

pieni sipuli

hieman rypsiöljyä (kuullottamiseen ja vuoan öljyämiseen)

3 kananmunaa

70 g hyvin sulavaa juustoa (käytin Salaneuvosta)

tuoretta timjamia

Pilko sipuli ja pekoni. Kuullota rypsiöljyssä ja nosta jäähtymään.

Kuori perunat ja siivuta mandolinilla ohueksi.

Riko kananmunat pieneen kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää kulhoon kuullotettu pekoni ja sipuli, kun se on jäähtynyt sen verran, etteivät munat ala kypsyä.

Voitele muffinssivuoka öljyllä. Aseta vuuan pohjalle perunansiivu ja lado vuoan reunoille ohuita siivuja perunansiivuja. Kaada keskelle muna-pekoni-sipuliseosta ja aseta päälle timjamin oksa. Laita päällimmäiseksi perunansiivu.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. 

Paahdettu parsa

Puntti parsaa

suolaa

mustapippuria

voita

sitruunan mehua

Katkaise parsan puumainen varsi ja kuori parsat varovasti. Laita parsat leivinpaperille uunipellille noin 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 20 minuutiksi. Mausta paahdetut parsat sitruunan mehulla, nokareella voita, suolalla ja pippurilla.

Kokoa illallisen osasista kaunis annos lautaselle ja nauti punaviinilasillisen kera hyvässä seurassa.

*

Lauantai-illallinen oli oikein onnistunut kokonaisuus. Edellä kuvatun pääruuan lisäksi nautittiin alkuruuaksi pieni avokadotoast uppomunalla ja pasha, jonka olen perinteisesti ostanut eineksenä. Mielestäni Lieksan laatuherkkujen valmistama pasha on oikein kelvollinen.

Valitettavasti punaviinikastikkeen ohje on hyvin summittainen ja valmistettu perinteisellä Kyllä sen ny kätehensä tuntoo- pohjalaismenetelmällä. Pari seikkaa on kastiketta tehtäessä otettava huomioon. Yksinkertaisten huomioitavat seikat ovat laadukkaat makuaineet, suola, happo ja makeus. Makua kastikkeeseen tulee kuullotetuista kasviksista ja hyvälaatuisesta liemestä. Liemen lisäksi makua kastikkeeseen hain lipstikalla ja timjamilla, jota oli myös lihan marinadissa. Punaviinin lisäksi saatetaan tarvita muutakin happoa esimerkiksi balsamicoa tai punaviinietikkaa. Tässä kastikkeessa granaattiomenasiirappi tuo lisää happoisuutta, mutta samalla myös makeutta, jota tosin lisäsin ripauksella sokeria. Kun kasvikset ovat kypsyneet, ne voi siivilöidä pois. Tärkeintä on keittää lientä voimakkaasti kokoon! Suurustamistakaan ei tarvita, kun vain uskaltaa keittää lientä tarpeeksi kokoon. Lopuksi kastike kannattaa kiillottaa voilla. Tällä on ulkonäön lisäksi vaikutusta myös makuun. Edellä kerrotuilla, joskin summittaisilla ainesosamäärillä ja voimakkaalla kokoonkeittämisellä punaviinikastiketta oli juuri sopivasti kahteen annokseen. 

Karitsan sisäfile nostettiin hyvissä ajoin ennen valmistamista pöydälle. File kuivattiin huolellisesti ylimääräisestä marinadista, ja se paistettiin pannulla kypsäksi asti. Tai ei läpikypsäksi vaan meille mieleiseksi, sisältä punaiseksi.

Perunakukkaset ja parsa valmistuivat uunissa samalla kerralla. Parsat eivät juuri mausteita kaipaa. Ihan pienellä voinokareella, sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla pärjää tosi pitkälle. Näin varsinkin kun makuja tulee muualta annoksesta yllinkyllin. Oikeastaan parsa menee näin raskaan aterian kanssa vähän haaskuuseen, mutta kauden ensimmäinen, on aina kauden ensimmäinen. Ja onhan se väriläiskä lautasella.  Kannattanee katsoa alkuperäinen Culinaria keittiöelämää linkkaama video siitä, millaisia perunakoreja tavoittelin. No, ei tullut koreja tuli kukkasia, mutta oikein hyviä sellaisia. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin fontina-juustoa. Minä käytin Salaneuvosta, joka on pehmeä gouda. Osaako joku juustoja paremmin tunteva kertoa mikä olisi alkuperäisen reseptin fontinalle kelvollinen vastine? 

Vaikka tähän asti lauantain illallinen ja koko pääsiäisenkin menu kuulostaa aika lihaiselta, ihan pelkästään lihalla ei koko pääsiäistä eletty. Savustimme myös Vanajan siikaa, marinoimme kananmunia ja useamman päivän vapaat starttasimme heti kiirastorstaina omaan perinteiseen tapaamme rapujuhlilla. Pakastin on nyt tyhjä viime kauden ravuista, ja kunhan kotijärvi vapautuu jäistä, alkaa ankara syöttikalojen onkiminen ja valmistautuminen uuteen rapukauteen.

Pääsiäisen ajan jälkiruokina olen tarjonnut mämmiä ja pashaa, jotka olen ostanut valmiina kaupasta. Itse olen valmistanut pavlovia ja yhden kuivakakun. Kakku oli kaikkea muuta kuin kuiva, ja tämä kostea, aromaattinen ja hedelmäinen kakku sekä vihdoin onnistuneet pavlovat ansaitsevatkin ihan omat postauksensa. Sen verran paljastan jo etukäteen, että yksi yhdistävä tekijä edellä mainituilla oli. Molemmissa on käytetty passionhedelmää. 

Jälkiruokien lisäksi sokeri tasapainoa on ylläpidetty nauttimalla suklaata sopivassa suhteessa. Tiedossahan on toki on, että pääsiäskukko on se, joka munii suklaamunia. Pääsiäiskukko on osoittanut kiitettävää tänä vuonna kiitettävää aktiivisuutta ja munia on löytynyt milloin mistäkin. Suklaamunia on ollut normaaliin tapaan aamuisin yöpöydällä, mutta niitä on yllättäen löytynyt myös takan reunalta, viulu- ja klarinettikoteloista, hiusharjalaatikosta, kengistä, tv-tasolta ja niin edelleen. 

Kuvan Oskari-kukko ei oletettavasti ole muniva pääsiäiskukko

Pääsiäisvapaat tulivat tarpeeseen. Tuli levättyä, ulkoiltua, pelailtua, kokkailtua ja tehtyä vähän pihahommiakin. Ja pyykkikorikin on tyhjä! Bloggailusta oli lomaa, mutta pääsiäisen kokkailujen helmet pääsevät blogiin lähitulevaisuudessa. Huomenna hyvin levänneenä on mukava aloittaa neljän päivän työviikko. Kevät on täynnä karkeloita. Vappu on ihan pian, sitten tulee helatorstai ja sitten onkin melkein kesä.