Kylmäsavulohta, punajuurta ja maltaisia makuja

Kylmäsavulohi ja punajuuri on aivan pettämätön yhdistelmä. Tähän annokseen yhdistin vielä lisäksi mallasleipää, mallassiirappia ja cashewkermaa. Annoksen kokosin salaatinlehtien päälle ja pinnalle ripottelin vielä pistaasirouhetta. Ruokaan tuli aika monta elementtiä, mutta makuja oli juuri sopivasti. Erityisen ilahtunut olin tuosta cashewkermasta. Se todella toimi! Mikä loistava smetanan tai ranskankerman korvike sellaiselle, jonka ruokavalioon maito ei syystä tai toisesta sovi. Vaikka maito kuuluisikin ruokavalioon, cashewkermasta maistuu silti hyvälle.

Aivan parasta kylmäsavulohta olen onnistunut hankkimaan Tampereen kauppahallista Kalaherkut Nygreniltä. Kauppahallin keskikäytävältä, Vihannespuoti Valliukselta, sain ihania punajuuria. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että telkkarissa grillattiin punajuuria kiekkoja. Ajattelin, että ainakaan enää näin syksyllä punajuurikiekot eivät enää kypsy ihan suosiolla grillissä, ja siksipä keitin ihanat luomupunajuuret ihan perinteisesti väljässä vedessä. Mielessä oli myös varoitukset raakojen punajuurien aiheuttamista vatsavaivoista, mutta ehkä kesällä kokeilen uusien punajuurien grillaamista. Grillisesonki ei ole nyt kuumimmillaan, mutta onko kenelläkään kokemusta punajuurten grillaamisesta?

*

Kylmäsavulohta, mallasleipää, punajuuria cashewkermalla ja mallassiirapilla

Cashewkerma

2 dl cashewpähkinöitä

reilusti vettä liottamiseen

vettä

suolaa

Laita pähkinät reiluun veteen likoamaan edellisenä iltana tai vähintään kuutisen tuntia aiemmin kun aiot valmistaa cashewkerman.

Huuhtele pähkinät ja laita tehosekoittimeen. Lisää vettä, että saat  mieleisesi paksuista "kermaa". Koneen kannattaa antaa käydä joitakin minuuteja, että massa on varmasti tasaista ja sileää.

Mallassiirappi

1/2 dl maltaita

1 1/2 dl vettä

1 dl ruokosokeria

Mittaa aineet kattilaan. Keitä noin 5 minuuttia, siivilöi ja laita puhtaaseen lasipurkkiin. Siirappi säilyy hyvin jääkaapissa ja sitä voi käyttää pidempäänkin. 

väljässä suolavedessä keitettyjä punajuuria pilkottuna

kylmäsavulohta pieneksi pilkottu

mallasleipää

voita leivän paistamiseen

Tarjoiluun 

pistaasimurua

salaattia

Paista mallasleipiä voinokareessa paistinpannulla. Jos haluat, että annoksessa on enemmän lämpimiä elementtejä voit pyöräyttää pannussa myös punajuuret.

Kokoa annos salaatinlehtien päälle mallasleivästä, punajuuresta ja cashewkermasta. Lisää kastikkeeksi muutama teelusikallinen mallassiirappia ja viimeistele pistaasimurulla.

*

Me olemme yleensä nauttineet annoksen alkuruokana, mutta annoksen kokoa viilaamalla tämä kelpaa vaikka pääruuaksi. Ihan extempore tätä ruokaa ei voi valmistaa, sillä ainakin kerman tekeminen pitää aloittaa jo edellisenä iltana. Toisaalta ruuan voi valmistella pitkälle ennakkoon, jopa punajuuret voi keittää valmiiksi. Kuten tuossa ohjeessakin kerroin, muokattavuuttakin löytyy. Punajuuret voi paistaa. Annos muuttuu erilaiseksi kun on enemmän lämpimiä elementtejä. Paistaminen tietysti myös korostaa punajuurten makeutta.

Näin herkullisen annoksen kanssa olisi synti juoda pelkkää vettä. Useinmiten tämän annoksen kanssa kaadaan lasiin rieslingiä. Jos joulun ruokapöydässä on vielä yhden kalaruuan mentävä aukko, suosittelen kokeilemaan kylmäsavulohta, punajuurta ja mallasta.

Alkanut viikko taitaa olla yksi vuoden kiiresin. Palkintona häämöttää kuitenkin odotettu loma ja rauhoittuminen rakkaissa maisemissa kaamoksen keskellä. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että Viikonloppukokki-blogi hiljenee jo loppu vuodeksi. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, tykkääjille ja seuraajille tästä vuodesta. On ollut ilo harrastaa, oppia uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja saada valtava määrä elämyksiä hyvän ruuan ympärillä. Ensi vuonna jatketaan. Hyvää, rauhallista ja herkullista joulun aikaa. Kokonaan en malta jouluksikaan hiljentyä, loppuvuoden kuulumiset päivittyvät instaan ja facebookin. Tervetuloa seuraamaan ja tykkäämään siellä!

Yhteistyö: punajuuret saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista ja kylmäsavulohen viipale Kalaherkut Nygreniltä

Tahinikakku - maustekakkua vähän uudella otteella

Tahinikakku on herkullinen maustekakku, mutta sitä tehdessä oli taas katastrofin ainekset ilmassa.  Homma lähti liikkeelle oikeastaan kaappeja järjestellessä ja siivoillessa. Sitäkin hommaa tehdessäni yritän aina mieluumin saada käytettyä tuotteita. Vasta ihan viimeinen vaihtoehto on heittää mitään pois. Tällä kertaa silmäni osuivat tahinipurkkiin, joka oli vielä puolillaan, mutta parasta ennen päiväys oli jo lähellä. Samalla mieleeni muistui Saara Atulan ja Jenni Häyrisen Brunssikirjasta tahinikakun resepti. Kaivoin kirjan esiin ja reseptisivuhan oli hiirenkorvalla. Kyllä, minulla on paha tapa taitella omista kirjoista sivun nurkkia, Tahinikakku on kahvikakku, joka syntyy aika vähistä raaka-aineista. Raaka-aineet ovat sitä paitsi sen verran tavanomaisia, että jos kaapissasi on tahinia, siellä on  luultavasti muutkin kakun ainekset. No okei, vähän piti soveltaa. Mutta vain vähän.

*

Tahinikakku

2 dl fariinisokeria

2 dl tahinia

2 kananmunaa

sitruunan kuori raastettuna

sitruunan mehu

1 tl kanelia

1/2 tl neilikkaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

vähän voita vuuan voiteluun

(kuorrutus

1 dl tomusokeria

2 rkl verigreippimehua

pari tippaa punaista elintarvikeväriä

koristeluun 

seessaminsiemeniä)

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 180 asteeseen ja voitele samalla kakkuvuoka.

Vaahdota sokeri ja tahini keskenään. Vatkaa joukkoon kananmunat. 

Sekoita loput aineet puuhaarukalla taikinan joukkoon ja kaada kakkuvuokaan.

Paista noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen vuokassaan ennen kumoamista.

(Kun kakku on täysin jäähtynyt valmista kuorrute sekoittamalla kuorrutteen ainekset keskenään. Levitä kuorrute kakun päälle ja koristele seessaminsiemenillä.)

*

Kuten ohjeesta varmaan oivalsitkin, minä en valmistanut tahinikakulle kuorrutetta lainkaan. Reseptiä on muokattu sen verran, että alkuperäisen ohjeen sitrushedelmä on vaihdettu verigreipistä sitruunaan. Ihan vain siksi, että sitruuna oli ainoa hedelmä, joka taloudesta sillä hetkellä sattui löytymään. Käytössäni oli hieman liian iso kakkuvuoka ( 2 l ) taikinaan nähden. Sen vuoksi tahinikakusta ei tullut yhtään kaunis. Oikeastaan se oli aika säälittävän näköinen. Taikinan koko suhteessa vuokaan olisi kyllä pitänyt huomata, ja tuon mokan vuoksi lisäsin tunnisteeseenkin katastrofin.

Makunsa puolesta kakku onnistui loistavasti. Jotenkin seessamin antamasta pähkinäisestä mausta tuli etäisesti mieleen maustekakku, jonka tein tattarijauhoista. Tulin laittaneeksi kakkuun liikaa jauhoja, eikä se rakenne ollut oikein kiva, vaikka kaunis kakku kyllä oli. Ei oikein tunnu tuo leipominen olevan minun juttuni! Aika harvoin kaikki menee leipoessa kohdilleen. Tätä tahinikakkua voisi kokeilla leipoa, vaikka joulun kahvipöytään perinteisen maustekakun tai piimäkakun tilalle. Minä taidan jättää leipomiset muille.

Kakkuun sain kuitenkin hyödynnettyä tahinin, jonka tuomiopäivä oli jo lähellä. Mikä parasta, en ostanut edes yhtään uutta purkkia kaappiin. Usein nimittäin käy niin, että saadakseen jonkun purkin tyhjäksi, alkaa etsiä sopivia reseptejä ja sitten päätyy ostamaan uusia purkkeja. Niitä purkkeja ja purnukoita kun tuppaa muutenkin kertymään ruuanlaittoharrastuksen ja kokeilun halun myötä.

Paitsi purkkeja ja purnukoita, hyllyille kertyy myös keittokirjoja. Ja täytyy sanoa, että parhaissa kirjoissa kokattavaa ja kokeiltavaa riittää pitkiksi ajoiksi. Brunssikirja on ollut minulla muuten kovassa käytössä. Blogiin asti kokkailuista ei ole tähän asti tainnut päätyä kuin pari ihanaa salaattia: harissa-harissa-kukkakaali ja tahini-kesäkurpitsa. Kirjassa on vielä monta sivua hiirenkorvalla ja kokeiltavaksi merkitty.

Suppilovahveropiirakka kuivatuista sienistä

Jos aiemmin syksyllä tuli kuivattua sieniä, itsenäisyyspäivän aikaan kuivatuista sienistä kannattaa leipoa glögille piirakka. Kuivatut sienet saa piirakkakelpoiseksi liottamalla niitä nesteessä. Vesi käy vallan mainiosti, mutta myös maitoa voi käyttää. Itse olen kuivannut lähinnä suppilovahveroita, ja ainakin niiden liotusliemen voit käyttää hyödyksi ruuanlaitossa. No, piirakkaan ei juuri nestettä tarvitse, mutta esimerkiksi muhennosta tai kastiketta valmistaessa liotusneste kannattaa hyödyntää. Paljonko kuivattuja sieniä sitten pitää piirakkaan laittaa? Kokemukseni mukaan pari kourallista kuivattuja (noin 50 g) suppilovahveroja vastaa noin litraa tuoreita sieniä.

*

Suppilovahveropiirakka

pohja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

hieman suolaa

1 dl vettä

0,5 dl ruokaöljyä

öljyä piirakkavuokan voiteluun

täyte

pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita tai

1 l tuoreita suppilovahveroita

sipuli

hieman suolaa

tuoretta persiljaa

1 tl timjamia

nokare voita

kuorrutus

120 g cheddaria raastettuna

2 kananmunaa

2,5 dl pippurikermaa

suolaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Valmista piirakkapohja sekoittamalla kaikki aineet sekaisin. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne vähintään vartiksi veteen likoamaan. (Jos käytät tuoreita sieniä, laita esikäsitellyt sienet kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään.) Kaada liotetuista sienistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita. Kuullottele hetki sieniä ja pieneksi pilkottua sipulia. Mausta seos suolalla ja timjamilla. Lisää sieni-sipuliseos ja pienemmäksi revitty tuore persilja piirakkapohjan päälle.

Yhdistä kuorrutuksen aineet sekaisin. Kaada kuorrutus päällimmäiseksi piirakkavuokaan.

Paista piirakkaa 200 asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

*

Sienipiirakka on siinä mielessä mukava leivonnainen, että se käy hyvin moneen paikkaan. Tämän kyseisen piirakan leivoin iltapalaksi kylään tulleille kavereille. Tietenkään koko piirakka ei kulunut yhdeltä istumalta, vaan sitä riitti seuraavalle viikolle etäpäivän lounaaksi. Aikaisemmin minun tuli höystettyä sienipiirakkaa lähes poikkeuksetta pekonilla, mutta sittemmin olen oppinut, että ainakaan maun vuoksi se ei ole välttämätöntä. Sienipiirakalle sopivan aromaattista ja sulamisominaisuuksiltaan hyvää juustoa on cheddar. Pidän myös pippurikermasta, joka tuo mukavasti mausteisuutta piirakalle. Ja kehuinko jo tuota pohjaa? Sen olen löytänyt Martoilta. Helppo valmistaa, eikä kovinkaan rasvainen. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Cannoli di Sicilia - jälkiruokaa oikoen

Käsinvalmistettuja rapeita cannoli-kuoria oli ainakin vielä viime viikonloppuna saatavilla Tampereella Keittiöelämää Culinariassa.  Rapeiden kuorien avulla saa taiottua jälkiruuan todella helposti. Kuoret voi kyllä valmistaa itsekin. Sen verran innostuin asiasta, että tutkin hieman mistä kuoret valmistetaan. Ainesosaluettelo näyttää varsin yksinkertaiselta. Ohjeissa on lähinnä rasvaa, sokeria, munia ja jauhoja sekä ripaus suolaa. Etikkaa lisätään myös, varmastikin rapeuttamaan lopputuotetta. Muut mausteet vaihtelevat melkoisesti kanelista vaniljaan. Yksi yhdistävä makuaine eri resepteissä näyttää olevan. Se on marsala. Omat leipurinlahjat tuntien, en hetkeäkään harkinnut kuorien leipomista itse. Kokin taidot käytin täytteiden valmistamiseen ja kuorien täyttämiseen. Kuoret täytetään perinteisesti ricotalla, mutta täytteitä voi valmistaa myös suklaasta tai vaikkapa jäätelöstä. Minä valitsin perinteisen täytteen.

*

Cannoli di Sicilia

12 cannoli-kuorta

täyte

250 g ricottaa

0,75 dl sokeria

0,5 dl pistaasimurua

40 g suklaamurua

koristeluun

pistaasimurua

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita täyte pursotinpussiin, jossa on iso tylla. Täytä cannolit. Siistin lopputuloksen aikaan saamiseksi paras vaihtoehto tuntui olevan lisätä täytettä cannolien molemmista päistä. Koriste pistaasimurulla ja suklaalla.

*

Valmistin cannolit hyvissä ajoin iltapäivällä jääkaappiin jälkiruuaksi illalliselle.  Kuoret odottivat useamman tunnin täytettyinä jääkaapissa. Odottelusta huolimatta ne olivat vielä aivan rapeita. Muutama ylijäänyt cannoli di sicilia naposteltiin vasta seuraavana päivänä, mutta seuraavaan päivään odottaneet kuoret olivat vettyneet vähän ikävästi. En siis suosittele täyttämää kuoria vielä edellisenä päivänä. Tosin täytteen makuunnuttaminen voisi olla hyvä ajatus. Cannolit sai täytettyä aika kätevästi pursotinpussilla, vaikka vähän jo ehdin epäillä omia hermojani. En ole pikkutarkan työntekijä ja sen näkee koristelussakin. Internetin ihmeellisessä maailmassa voi katsella taidokkaastikin koristeltujen cannoli di Sicilian kuvia. Pelkällä pistaasipähkinämurullakin pärjää pitkälle.

Jälkiruualle keittelin ihan perinteistä suomalaista suodatinkahvia. Hienommalta tuntuu juoda kahvi ihan oikeasta posliinisesta kahvikupista. Niin juhlava olo oli, että pikkulasiin oli vielä kaadettava tilkka mantelilikööriä. Itse asiassa melkein tuntuu, että tuo mantelilikööri kruunasi kokonaisuuden. Juhlakauden jälkiruokana loistava!

Thaimaalainen kalakeitto kuhasta

Kuha on kala, jota meillä syödään lohen jälkeen eniten. Ostan kuhan yleensä työkaverilta tuoreeltaan valmiiksi fileiksi laitettuna. Toisinaan hankin kalaa paikalliselta kalastajalta, jonka kautta saan muutakin kalaa sen mukaan miten ahti suo antejaan. Kalastajalta ostettu kuha on kokonaista, ja sellaistakin luksusta häneltä voi ostaa kuin suomustettua kuhaa.  Valmiiksi suomustettu kala on sitten itse vedelty fileiksi. Vaalealihainen kuha on miedon makuinen kala, ja kuhafileeseen saa paljon enemmän makua kun sen paistaa nahkoineen päivineen. Kalan mieto maku sai minut miettimään uusia tapoja maustaa kuhaa. Tulevasta thaimaan lomasta inspiroituneena päätin kokeilla miten kuha taipuu thai-henkiseen keittoon. Vaalealihaista kalaa on noilla seuduin keitoissa ja sitä paitsi thai-tyylinen kanakeitto on yksi perheen suosikkikeitoista.

*

Thai-henkinen kalasoppa kuhasta

6-8 annosta

tilkka ruokaöljyä

rasia herkkusieniä

1 rkl soijakastiketta

2 rkl punaista currytahnaa

1 tl korianteria

2 tl jeeraa

punainen chili

pari pientä keltasipulia

muutama valkosipulin kynsi

6 porkkanaa

2 suippopaprikaa

vettä

2 rkl kalakastiketta

limen mehu

3 kaffirlimen lehteä

ripaus ruokosokeria

200 ml extra creamy kookoskerma

150 g pakastepapuja

3 kuhafilettä

(suolaa)

lehtipersiljaa tai tuoretta korianteria

Aloita valmistelemalla kasvikset. Puhdista ja pilko herkkusienet pienemmäksi. Kuori ja pilko sipulit melko pieneksi. Kuori porkkanat ja tee niistä vaikka lantteja. Pilko chili ja paprika. 

Lisää kattilaan tilkka valitsemaasi ruokaöljyä. Minä käytin miedon makuista oliiviöljyä. Kuullottele herkkusieniä öljyssä. Mausta sienet soijakastikkeella. Nostele sienet lautaselle sivuun odottamaan keiton valmistumista.

Lisää kattilaan vähän öljyä. Kuullottele öljyssä korianteria ja jeeraa. Lisää sekaan currytahna. Kun mausteista alkaa irrota tuoksua, ala lisäämään kasviksia. Aloita sipuleista ja porkkanoista. Kun ne ovat kuullottuneet, lisää paprikat. Laita kattilaan vettä niin, että kasvikset peittyvät reilusti. Ota huomioon, että liemeen lisätään vielä raaka-aineita. 

Mausta keitto limen mehulla, kalakastikkeella, kaffirlimen lehdillä ja ripauksella sokeria. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä. Lisää vielä kookoskerma ja pakastepavut, ja kun keitto alkaa uudelleen kiehua laita sekaan suupalan kokoisiksi pilkotut kuhat. Tässä vaiheessa voi vaikka sammuttaa jo levyn. Kala kypsyy kuumassa liemessä kannen alla muutamassa minuutissa. Lisää vielä lopuksi herkkusienet keittoon. Tarkista maku. Voi olla, että suolaa ei tarvitse erikseen lisätä, sitä kun on kala- ja soijakastikkeessa ja currytahnassakin. 

Tarjoiluvaiheessa keiton pinnalle voi pilkkoa tuoreita yrttejä lehtipersiljaa tai korianteria tai vaikka vähän molempia.

*

Aasialaistyylisten ruokien raaka-aineluettelo venyy usein tosi pitkäksi niin tälläkin kerralla. Hommaakin valmistamisessa on. Pitää puhdistaa, kuoria, pilkkoa, kuullottaa jne. Lopputulos kyllä palkitsee! Lautasellinen höyryävää keittoa toimii näillä keleillä lounaana. Koko kattilallista soppaa, emme saaneet syötyä yhdellä kerralla (onneksi!). Jäähdytin keiton nopeasti ja laitoin jääkaappiin. Taas pelasti lauantaisoppa tiistai-illan.

Kiinnitittekö reseptissä huomiota siihen, että soppaan käytettiin vain 3 kalafilettä. Säästin yhden fileen cevicheä varten, ellei sinulla ole ceviche- tai muita suunnitelmia kannattaa käyttää soppaan kaksi kokonaista kalaa. 

Mukavaa viikonloppua!

Juustotastingista vinkkejä juustojen ja viinien yhdistämiseen

Olen itsepintaisesti juonut juustojen kanssa lähes yksiomaan punaviinejä. Viimeistään sen jälkeen kun osallistuin Juustosopin juustotastingiin, on myönnettävä, että valkoviini on monelle juustolle parempi valinta. Mikähän siinä onkin, että juuston ja punaviinin yhdistäminen tuntuu olevan suomalainen tapa. Liittyykö se pitkään, kylmään ja pimeään talveen?

Syksyn kuluessa Tampereen kauppahallin Juustosoppi on tutustuttanut asiakkaitaan juustotastingeissä espanjalaisiin juustoihin ja kertonut miten oluen ja juuston voi yhdistää. Viimeisimmäksi Juustosoppi esitteli juustoja ja hyviä juustoviinejä tunnelmallisesti Tampereen kauppahallissa sen jälkeen kun halli oli sulkenut ovensa muilta asiakkailta. Onneksi kuitenkin tastingiin osallistujilla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia ja esittää kysymyksiä niin Juustosopin asiantuntevalle henkilökunnalle kuin viinien maahantuojallekin. Tämä viimeisin tasting oli niin suosittu, että se loppuunmyytiin. Onneksi mahduin ystäväni kanssa mukaan. On mukava viettää aikaa yhdessä herkullisten juustojen äärellä.

Juustoviinit oli valinnut europpalaisten viinien maahantuoja Matti Sievänen. Maahantuoja tekee yhteistyötä erityisesti pienten tilojen kanssa. Huolellisesti valitut viinit maahantuoja toimittaa suoraan asiakkaille, jolloin varastoinnista ei synny ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Viinien lisäksi Matti oli tuonut maistateltavaksi myös laadukkaita oliiviöljyjä ja balsamicoja, joita oli  mahdollisuus ostaa kotiin. Viineistä oli mahdollista tehdä tilaus. Oman ja ystäväni suosikiksi viineistä nousi ihana Riesling, joka sopi meidän mielestämme useammankin juuston kanssa.

Kolmesta maistellusta juustosta oman suun mukaisin oli ehdottomasti Amaltura Old, joka on vain vuoden verran kypsytetty vuohenmaitojuusto gouda Hollannista. Vaikka juusto oli goudaksi melko  nuori, se oli rakenteeltaan ihanan kiteinen. Amaltura Oldia ostin kimpaleen kotiinkin maisteltavaksi. Esikoinen on goudien ystävä. Kuopus puolestaan on enemmän sellainen kotijuusto-tyyppi. Omat maut kaikilla. Toinen maisteltu juusto oli ranskalainen Comte AOC. Se on Juran vuoristoalueella vuoden verran kypsennetty juusto on valmistettu lehmän raakamaidosta. Ennakkoon arvelin, että Comte AOC olisi juustoista paras, mutta kyllä tämä pähkinäinen ja täyteläinen juusto jäi mielestäni Amaltura Oldin jalkoihin. Se ei tarkoita, että Comte olisi ollut huono juusto. Hetkessä toinen vain toimi paremmin.

Kovien juustojen lisäksi maistelussa oli yksi pehmeä juusto. Pehmeä ja notkea, melkein valuva, ranskalainen Chaumes oli myös makuni mukainen. Jostakin syystä en tullut sitä ostaneeksi, vaan Amalturan lisäksi ostoskassiini päätyi ihanaa cheddaria ihan vain muodon vuoksi. Tarkoitukseni oli ostaa myös Kaltbachia, johon ihastuin pastajuustona. Juuri sillä kerralla tiskistä löytyi kuitenkin harvinaisempaa herkkua. Yhtään ei harmittanut, Kaltbachin sijaan ostoskassiini päätyi Le Gryére AOP 1655 on sveitsiläinen alkuperäsuojattu juusto. Sen ominaispiirteisiin kuuluu paitsi laadukas maito myös vähintään 12 kk kypsytys ja vuorisuola, joka valmistetaan ikivanhassa suolakaivoksessa Sveitsissä.

Juustosopissa alkaa muuten olla aika vaikuttava valikoima sveitsiläisiä juustoja. Osittain tämä on seurausta kauppiaan kiinnostuksesta, mutta myös kysyntä on ohjannut valikoiman muodostumista. Juustosopin juustotastingeille on todennäköisesti luvassa jatkoa, mutta vasta vuoden vaihteen jälkeen. Nyt alkavat pikkujoulu ja joulukiireet!

Yhteistyö: pääsin osallistumaan juustotastingiin ilmaiseksi.

Beaujolais Nouveau 2018 vuoden marraskuun kolmas torstai

Oikeastaan odotin marraskuun kolmatta torstaita kovasti. Tänä vuonna marraskuu on tuntunut marraskuulta, eikä se tunne ole ollut mitenkään outo.  On nimittäin ihan oikeasti ollut synkkää ja pimeää. Aamulehden mukaan aurinko on näillä leveyksillä paistanut marraskuussa tänä vuonna muutaman tunnin, ja sekin on enemmän kuin Kouvolassa. Tsemppiä kaakkoon! Karnevaalille on siis tilausta. Vaikka taitaa jäädä aika pieneksi tämä juhlinta, eipä kotikaupungissa ole ilotulitusta uuden sadon viinien kunniaksi, eivätkä viinitynnyrit rullaa keskustan läpi kuten Lyonissa. Tässä samalla tajuan, että voisi olla mukavaa maistella beaujolais nouveau -viinit Ranskassa. Kuka lähtee messiin?

Vielä tänä vuonna uuden sadon viinit maisteltiin kuitenkin kotona. Tämän vuotisista 65 000 pullosta kaksi tuli meille! Uuden sadon viinien on sanottu kuivan ja lämpimän satokauden 2018 vuoksi olevan aromikkaampaa, koska etenkin kuivuus vaikutti siihen, että rypäleet eivät kasvaneet suuriksi. Lämmön taas sanotaan vaikuttavan siihen, että lopputulos viineissä on keskimääräistä laadukkaampi.

Menneiltä vuosilta olen oppinut sen, että beaujolais nouveau on jäähdytettävä kunnolla. Omaan suuhun viini tuntuu mukavamman makuiselta kun se on lähempänä 10 kuin 15 astetta. Alko suosittelee lämpötilaksi 12-14 astetta.

Viinit olivat tänä vuonnakin hinnaltaan 10 euron paikkeilla. Hieman kalliinpi Pierre Ferraud Beaujolais-Villages Nouveau on alkon luonnehdinnan mukaan keskitanniininen, mustikkainen, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen kukkainen, hennon mausteinen. Huokeampi (hinnan ero on 2 eurao) Albert Bichot Beaujolais Nouveau on vähätanniininen, villivadelmainen, mustikkainen, kevyen mustaherukkainen, mausteinen. Jälkimmäinen, Bichotin viini, maisteltiin ihan oikeana päivänä. Blogissa ei ehkä oikein näytä hyvältä se, että joka vuosi sanon viinin olleen yllättävän hyvää. Tai joku saattaa epäillä kehittyykö Viikonloppukokin viinimaku lainkaan. Mutta niin se vain on, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Muutaman vuoden takaiseen, vahvasti banaanimakuiseen, uuden sadon viiniin verrattuna tämän vuotinen oli kuitenkin hyvää. Uuden sadon viiniksi keskimääräistä parempaa.

Viime vuonna viiniä maisteltiin sushin kanssa ja sitä edellisenä juustojen kanssa. Suositusten mukaan uuden sadon viinit sopivat hyvin myös pastojen ja kanan kanssa, myös metsän antimet mainittiin. Minä panostinkin tänä vuonna metsään. Kotoa nimittäin löytyi edellisenä viikonloppuna poimittuja suppilovahveroita. Kokosin sienistä, voimakkaasta juustosta ja vaaleasta leivästä meille iltapalaksi lämpimät leivät. Kalalle vuoden 2018 viini olisi ollut omiaan. Campasimpukka joi uuden sadonviinin blinien kanssa ja Instagramin mukaan SoppaHanna nautti beaujolais nouveaun pakastepizzan kanssa. Parasta uuden sadon viinissä on se, että sen saa juoda marraskuun kolmantena torstaina!

Pekonipuuro eli Savory oatmeal - kaurapuuroa suolaisin höystein

Savory oatmeal on paljon kuvaavampi nimi kuin suolainen kaurapuuro. Suomalaiseen kaurapuurohan lisätään aina suolaa. Suolaa lisätään silloinkin, kun puuro tarjotaan mehukeiton, hillon tai marjojen kanssa. Savory oatmealiin on kuitenkin lisätty enemmän suolaisia aineksia kuin pelkkä suola. Ehkä suomeksi pitäisikin puhua kaurapuurosta suolaisin höystein. Savory oatmeal -haulla löytää toinen toistaan upeamman näköisiä annoksia instagramista tai pinterestistä. Oma kiinnostukseni suolaiseen kaurapuuroon heräsi testattuani vesikrassi-perunahelmipuuroa paahdetun kuhan lisäkkeenä. Suolaista kaurapuuroa voisikin ajatella ennemminkin risoton kaltaisena ruokana kuin puurona. Toimivathan ne kaiken maailman ohratotkin oikein hyvin. Suolainen kaurapuuro tuli testattua ihan todelliseen nälkään ensimmäisen kerran, kun olin kotona vatsatautisen kuopuksen kanssa ja jääkaappi oli melkein tyhjä. Sen jälkeen pekonipuuroa on keitelty jo isommallakin kattilalla. 

*

Savory oatmeal eli suolainen kaurapuuro

4 annosta

1 l vettä

suolaa

4 dl kaurahiutaleita

170 g pekonia

6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja

2 dl suppilovahveroita

muutamia cashewpähkinöitä

50 g kaltbachia tai muuta voimasta juustoa raasteena

Kiehuta vesi ja mausta suolalla. Lisää kaurahiutaleet kiehuvaan veteen ja sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja pienennä levyn lämpötila ihan pienelle haudutuslämmölle ja sillä aikaa, kun puuro hautuu, valmistele muut raaka-aineet. Sekoittele puuroa aina välillä, mutta älä sekoittele liikaa, ettei puurosta tule 

Leikkaa pekoni pieneksi ja paista rapeaksi paistinpannulla. Aloita paistaminen kylmältä pannulta. Lisää pannulle esikäsitellyt ja pienemmäksi pilkotut sienet ja aurinkokuivatut tomaatit.

Kun puuro on kypsää (hauduttamalla puuro kypsyy hiutaleista riippuen noin 7-10 minuutissa), sekoita sen joukkoon pannulla paistamasi pekoni-sieni-tomaattiseos. Lisää puuroon vielä cashewpähkinät ja juustoraaste. Nauti lounaaksi.

*

Pekonipuuro eli hämäläinen risotto kuten eräs henkilö facebookin keskusteluryhmässä vähän vastaavaa viritelmää kutsui, sopii mielestäni oikein mainiosti lounaaksi. Aamupalaksi pekonipuuro lienee liian ruokaisa, mutta lounaalla sitä syö oikein mielellään. Sen verran puuromainen on tämän tekeleen koostumus, että mielellään sitä syö sellaisenaan eikä esimerkiksi lisäkkeenä kuten riisistä valmistettua risottoa. Enemmän risoton kaltaisia ovat mielestäni myös ohrasta valmistettu ohratto tai kokonaisesta speltistä kypsennetty vastaava ruokalaji. Mikähän sen nimi mahtaa olla? 

Koska innostuin ihan valtavasti kaurapuurosta suolaisin höystein, kuulisin mielelläni muiden vastaavia puuroviritelmiä? Mikä on hyväksi havaittu yhdistelmä suolaiseen puuroon?

Yhteistyö: kaurahiutaleet saatu tuotenäytteenä Vallius vihannespuodista