Granaattiomenadrinkki

Granaattiomenan siemet ovat kuin pieniä rubiineja

Olen kyllä kuullut, että pakastealtaassa on oikein hyviä granaattiomenan siemeniä käyttövalmiina. Silti sesonginaikaan tykkään ostaa hedelmän kokonaisena ja irrotella itse siemenet. Joskus hedelmän valinta epäonnistuu. Kuvienkin granaattiomenissa siemeniä oli vain vähän ja maltoa paljon, mutta onneksi maku oli kohdillaan. 

Tykkään keitellä granaattiomenamehusta siirappia. Siirappi on tämänkin drinkin juju. Lisäksi siirappia voi lisäillä mausteeksi rahkaan tai luonnonjogurttiin. Ja voipa tuolla aromikkaalla siirapilla hakea sekä makeutta että hapokkuutta erilaisiin kastikkeisiin. Siirappi toimii niin makeissa kuin suolaisissa kastikkeissa.

Sen verran nuuka-Maija minussa herää, että siirappia en malta keitellä kalliin hedelmän siemenistä. Oikaisen ostamalla saksalaismarketista granaattiomenamehua. Valmiiseen mehuun kun lisää sokeria ja keittelee kasaan niin siirappiahan siitä syntyy. Koska en ole baarimestari, tämä drinkki syntyy helposti sekoittamalla. 

Granaattiomenadrinkki

4 cl giniä

2 cl granaattiomenasiirappia

jäitä 

hapotettua vettä

Laita lasiin jäitä. Mittaa joukkoon gini ja siirappi. Kaada päälle hapotettua vettä ja sekoita. Halutessasi jouluisen drinkin voi koristella granaattiomenan siemenillä tai kanelitangolla.

Granaattiomenasiirappi

2,5 dl granaattiomenamehua

2 dl sokeria

Mittaa aineet kattilaan ja kiehauta. Alenna sitten lämpöä ja keitä hiljaa poreillen kunnes seos alkaa paksuuntua. Tähän menee noin 15-20 minuuttia. Nosta siirappi jäähtymään. Siirappi paksuuntuu vielä jäähtyessään.

Drinkki valikoimaa laajemmaksi

Drinkki maistuu myös alkoholittomana. Alkoholittomaan drinkkiin kannattaa lisätä vähän enemmän siirappia ja juoman pidentämiseen voi käyttää myös tonic-vettä. Eilen illalla näin telkkarissa kun Jamie Oliver teki samanlaisen drinkin, mutta käytti alkoholina vodkaa. Sitäkin voisi kokeilla.

Viime aikoina erilaiset drinkit ovat kiinnostaneet kovasti. Harkitsin jopa eggnogin tekemistä, mutta toistaiseksi puoliso ei lämmennyt ajatukselle lämpimästä maidosta. Toisekseen sour on kummitellut mielessäni pitkään. Ehkä joulun pyhinä sekoitan jonkin uuden juoman. Yleensä drinkkivalikoima on tässä taloudessa varsin suppea: gin tonic, negroni tai vodka martini. Kesäkaudella listaan voi lisätä muutaman campari-pohjaisen juoman ja mojiton. 

Mutta ennen kesä kautta nautitaan talvesta, joka toivottavasti tulee ja joulusta, joka on jo täällä. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Karpalojäädyke

Jäädyke on kokille mukava jälkiruoka

Tykkään siitä, että jälkiruuan voi valmistaa hyvissä ajoin ennakkoon, ja jäädyke on juuri sellainen. Jäädyke pitää tehdä vähintäänkin useita tunteja ennen tarjoamista, mutta sen voi tehdä vaikka useita päivä etukäteen. Kokille mukava jälkiruoka. Jäädyke ei ala heti maistua pakastimelta, mutta viikko kaupalla jäädykettä ei kannata pakastimessa säilöä.

Toinen juttu mikä jälkiruuissa vetoaa minuun on se, että niissä on käytetty marjoja. Kesällä tietysti kauden mansikoita, vadelmia ja vähän myöhemmin myös mustikoita. Talvella marjat voi kaivaa pakasteesta, kotoa tai kaupasta. Moni lempijuttuni syntyy tyrnistä tai juurikin karpalosta, kuten jäädyke, jonka resepti on nyt tässä:

Karpalojäädyke 

4 munankeltuaista

1 dl tomusokeria

2 dl kuohukermaa 

1 1/2 dl maitoa

1 dl glukoosisiirappia

200 g karpaloita

1 tl kanelia

1/2 tl inkiväärijauhetta

100 g valkosuklaata rouhittuna

Koristeluun

karpaloita, marenkia, kanelia, piparia

Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Mittaa kasariin kerma, maito ja glukoosisiirappi. Kiehauta. Jäähdytä hetki ja valuta keltuais-tomusokerivaahdon joukkoon. Sekoita.

Rouhi kohmeiset karpalot esimerkiksi sauvasekoittimella pieneksi ja lisää ne muiden ainesten joukkoon. Mausta massa kanelilla ja inkiväärillä. Sekoita lopuksi karkeaksi rouhittu valkosuklaa jäädykkeeseen.

Vuoraa leipävuoka kelmulla. Kaada seos vuokaan ja laita pakastimeen vähintään yön yli.

Nosta seos huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, koristele ja tarjoile.

Jäädyke sopii myös kahvipöytään

Muistatteko viennetta-jäätelökakut? Sellaista en ole syönyt aikoihin, ehkä niitä on vieläkin kaupassa. Ennen muutamakin vanhempi sukulaistäti tarjoili viennettaa kahvipöydässä. Se herättää mukavia muistoja. Myös jäädyke sopii hyvin tarjoiltavaksi myös kahvipöydässä.

Glukoosisirapilla tehtynä jäädykkeestä tulee hyvin jäätelömäistä, ei ihan yhtä pehmää, mutta rakenne on kuitenkin tasainen, eikä kiteitä pääse muodostumaan. Sattumia toki on, mutta ne ovat valkosuklaata. Sanoisin, että ohjeen mukaisesta annoksesta riittää hyvin neljälle, jopa 6 syöjälle.

Waldorfinsalaatti lämpimänä versiona

Salaattia joulupöytään

Joulupöydän salaatit ovat mielestäni italiansalaatti, sienisalaatti ja waldorfinsalaatti. Niin ja rosolli tietenkin, mutta se on vähän eri asia. Rosollia en osaa mieltää salaatiksi, vaikka sitähän se oikeastaan on. Kypsät juurekset jäähdytetään ja sekoitetaan salaatiksi.

Joulupöydän salaatteja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua kevyiksi ja raikkaiksi, vaan ne jatkavat samalla linjalla kuin monet muutkin jouluruuat. Salaateista löytyy kermaa, smetanaa ja majoneesia, miten kukakin salaattinsa valmistaa. Siksi meillä on jouluruokien pöydässä yleensä myös jokin yksinkertainen vihreä salaatti esimerkiksi salaattia ja viikunaa.

Waldorfin uudet vaatteet

Tuossa itsenäisyyspäivän aikoihin mielessäni alkoi kummitella ajatus waldorfinsalaatin muokkaamisesta lämpimään muotoon. Mitä enemmän ajatusta pyörittelin, sen mukavammalta se alkoi tuntua. Selleri, sekä varsi-, että mukulaselleri, on maultaan sellainen, että se jakaa porukan aika tehokkaasti tykkääjiin ja ei-tykkääjiin. Olen kokemuksen kautta tullut siihen lopputulokseen, että lämpimänä selleri maistuu monelle paremmin. 

Waldorfinsalaatin majoneesi tuntui aluksi lämpimän salaatin hankalimmalta komponentilta. Mutta yhdessä hetkessä koin ahaa-elämyksen: hollandaise-kastike on käytännössä sama kuin majoneesi lämmitettynä. Vieläpä kun älysin, että jemmassa on hyvä resepti pika-hollandaiselle, resepti oli käytännössä syntynyt ja toteutusta vailla. Kuulisin mielelläni mitä mieltä olet reseptistä?

Waldorfinsalaatti lämpimänä

1/2 (n. 150 g) mukulaselleri

varsisellerin varsi

shalottisipuli

vihreä omena

miedonmakuista öljyä

tilkka sitruunanmehua

suolaa

hieman valkopippuria

vähäsen kuivattua rakuunaa

saksanpähkinöitä

viinirypäleitä

kastike

2 keltuaista

100g voita sulatettuna

suolaa

sitruunamehua

Aloita puhdistamalla, kuorimalla ja pilkkomalla sellerit, sipuli, omena. Kuullota kasviksia ja omenaa öljytilkassa paistinpannulla, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää tilkka sitruunanmehua. Se vaikuttaa makuun ja estää omenaa ja mukulaselleriä tummumasta. Mausta suolalla, valkopippurilla ja rakuunalla. Pippurin ja rakuunan kanssa kannattaa olla maltillinen.

Kun salaattiainekset ovat lämpimiä lisää päälle vielä viinirypäleitä ja saksanpähkinöitä.

Valmista kastike sauvasekoittimella. Laita korkean kulhon pohjalle kaksi huoneenlämmintä keltuaista. Lisää mikrossa sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten päälle. Sekoita koko ajan sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja sitruunamehulla.

Tarjoile salaatti ja kastike lämpimänä. Hollandaise-kastikekin pysyy hetkisen lämpimänä, kun laittaa sen tarjolle lämpimään astiaan ja käyttää valmistamiseen huoneenlämpöisiä keltuaisia, jotka eivät jäähdytä voisulaa liikaa.

Paahdetut mantelit

Naposteltavaa joulua odotellessa

Näinä aikoina uuni on kuumana harva se päivä. Kun valmistaa joululeivonnaisia tai ihan vaan arkista ruokaa uunissa, voi näppärästi samoilla lämmöillä paahtaa manteleita. Paahdetut mantelit katoavat pöydän kulmalta parempiin suihin illalla telkkaria katsellessa tai ihan tuosta vain ohi mennen.

Olen enemmän suolaisten hiukopalojen ystävä ja siksi mauistoin paahdetut mantelit suolaisiksi. Vuorisuolan lisäksi mantelini maistuvat chililtä ja rosmaariinilta. Uskokaa tai älkää rosmariini on kaiveltu yrttimaasta pienen lumikerroksen alta. Ei ehkä ihan priimaa tavaraa enää tuo yrtti, mutta tähän käyttötarkotitukseen vallan  mainio. Saanpahan ainakin sanoa, että omasta maasta ja joulukuussa.

Paahdetut mantelit

200 g manteleita

1 rkl ruususuolaa

1 rkl chilihiutaleita

1 tl ruokosokeria

1 tl savupaprikajauhetta

pieni oksa tuoretta rosmariinia

0,5 dl miedon makuista oliiviöljyä

Laita mantelit leivinpaperin päälle ja pelti 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin 10 minuutiksi. Tarkkaile manteleita koko ajan, etteivät ne pääse palamaan.

Sillä aikaa kun mantelit paahtuvat uunissa riivi rosmariininn oksasta lehdet irti ja laita ne muiden mausteiden kanssa mortteliin. Hienonna tasaiseksi. Sekoita mausteet isommassa kulhossa öljyyn.

Kun mantelit ovat paahtuneet, laita ne kulhoon ja pyörittele niin, että öljy ja mausteet tarttuvat kiinni manteleihin. Laita mantelit takaisin leivinpaperin päälle ja paahda vielä pari minuuttia.

Jäähdytä mantelit ja tarjoa naposteltavana tai käytä esimerkiksi salaatissa.

Stifado - kreikkalaistyylinen lihapata

Mausteilla jouluun

Meillä joulun ruokapöytä on hyvin perinteinen. Siihen kuuluu ehdottomasti kinkku. Jouluna pöydässä ei ole paikkaa poron tai naudan paistille, karjalanpaistille eikä edes kalkkunalle. Perinteisillä linjoilla mennään tänäkin vuonna. Vaihtoehtona kinkulle tai muille perinteisille herkuille jouluiseen ruokapöytään voisi nostaa mausteisen kreikkalaistyylisen lihapadan eli Stifadon.

Stifadon voi hauduttaa lampaan, naudan tai riistan esimerkiksi hirven tai peuran paistista. Täyteläiseen pataan lorautetaan reilulla kädellä punaviiniä. Siihen pilkotaan hieman tomaattia ja lisätään mausteita, joista kaneli ja neilikka vievät välittömästi jouluisiin tunnelmiin. Stifado on niitä kiitollisia uuniruokia, että esivalmistelujen jälkeen pata hautuu uunissa itsekseen ja uunista nouseva tuoksu toimii mainiona aperatiivina. Tuoksu kasvattaa nälkää!

Kuten kaikki pataruuat, stifadonkin voi valmistaa hyvin suurpiirteisesti. Tuoreiden tomaattien sijaan voi käyttää tomaattimurskaa. Osan viinistä voi korvata punaviinietikalla. Lihaksikaan ei kannata uhrata sitä parhainta paistia pitkä haudutusaika takaa sen, että esimerkiksi naudan kulmapaistista tulee suussa sulavaa. Tässä minun ohjeeni mausteiselle stifadolle:

Stifado

noin kilo naudan kulma- tai palapaistia

2 rkl vehnäjauhoja

nokere voita ja tilkka (oliivi)öljyä

sipuli

muutama valkosipulin kynsi

varsisellerin varsi

5 tomaattia

noin puoli pulloa punaviiniä

2 dl vettä

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

2 kanelitankoa

1 tl neilikkaa

mustapippureita

maustepippureita

3 laakerinlehteä

suolaa

2 tl sokeria

Esivalmistele ainekset pilko sipulit ja sellerin varsi ja lohko tomaatit. Kovin pientä ei tarvitse tehdä. Pata hautuu uunissa pitkään. Puhdista liha mahdollisista kalvoista ja leikkaa se isohkoiksi kuutioiksi. Mausta lihaa suolalla ja pippurilla ja hiero lihakuutioiden päälle vehnäjauhot. Tykkään käyttää padoissa pienen määrän jauhoja. Ne suurustavat hieman pataa, mutta toisaalta ruskistetuista jauhoista tulee pataan myös vähän makua. Jos on tarve tehdä gluteenitonta, jätä jauhot pois ja ota huomioon nesteen määrässä.

Kuumenna öljy ja voi padassa. Ruskista lihat parissa erässä padassa. Lisää joukkoon sipulit ja selleri. Sekoittele hyvin. Lisää pataan myös tomaattikuutio ja mausteet. Jos haluat, voit murskata laakerinlehdet. 

Lisää lopuksi pataan tomaattimurska ja viini. Vettä kannattaa lisätä sen mukaan kun on tarvetta. Lihat saavat huolella peittyä liemeen. Muistithan lisätä myös sokerin? Tomaatin ja punaviinin hapokkuus täytyy tasata sokerilla. Ilman sokeria padasta tulee liian kitkerää ja hapanta.

Nosta pata noin 150 asteiseen uuniin ja anna hautua 3-4 tuntia. Tarkkaile, että neste ei pääse loppumaan. Lisää tarvittaessa vettä. Kypsymisaika riippuu käyttämäsi lihasta esimerkiksi hirven vastan paistista valmistettu pata kypsyy nopeammin kuin naudan paisti. Myös lihakuutioiden koolla, uunin tehoilla ja tähtien asennolla on merkitys.

Mausteisen padan voi tarjota perunoiden tai riisin kanssa.

Joulukarkkeja - suklaaluumuja, lakritsitaatelia ja tyrnimarmeladia

Parempia makuja vai vain tekemisen riemua?

Joku voi olla sitä mieltä, että on hullun hommaa alkaa valmistaa itse joulukarkkeja, kun kaupassa on lava tolkulla herkkua jos jonkinlaista. Minulla on monta hyvää perustelua miksi itse tekeminen kannattaa. Ensimmäinen on tietysti paremmat maut. 

No kaiken kohdalla se ei varmasti pidä paikkansa, mutta valmistamani tyrnimarmeladi oli taivaallista. Marmeladissa maistui tyrni ihan aidosti kaikessa aromaattisuudessaan. Valmistin marmeladin alusta asti tekemällä mehun pakastetuista tyrneistä. 

Aitoja makuja oli myös manteleilla täytetyissä suklaalla kuorrutetuissa luumuissa. Manteleille annoin vielä liköörikylvyn ennen kuin laitoin ne luumujen sisään. Amaretto paitsi pehmensi mantelia, se myös vahvisti mantelin makua. Eikä hullumpi kokeilu ollut lakritsitaatelikaan. Hetkeen en olekaan syönyt mitään niin makeaa, vaikka yhtään sokeria en taateleihin lisännytkään.

Toisekseen nimeäisin tekemisen riemu. Väkersimme esikoisen kanssa yhden iltapäivän karkkeja ja vähän pidempään jännitin onnistuvatko ne. Yhdessä tekeminen on mukavaa. Siksi väittäisin, että itse tehden saat sekä parempia makuja että tekemisen riemua.

Lakritsitaatelit

10 taatelia

1 rkl lakritsijauhetta

Leikkaa taateli kahtia ja pyörittele muotoa käsissäsi hieman tasaisemmaksi. Tämä on tahmaista puuhaa. Laita taatelit kannelliseen lasipurkkiin. Mittaa päälle lakritsijauhetta. Laita kansi kiinni ja ravistele purkkia niin, että taatelit ovat yltäpäältä lakritsijauheen peitossa.

Taatelit säilyvät lasipurkissa jääkaapissa viikon verran, elleivät tule syödyksi.

Suklaaluumut

200 g kuivattuja kivettömiä luumuja

yhtä monta mantelia kuin luumuja

(1 dl amaretto)

145 g tummaa suklaata

Aloita manteleista. Laita ne amarettoon hyvissä ajoin esimerkiksi aamulla, jos aiot illalla "leipoa" tai jo edellisenä iltana.

Laita marinoitu manteli kuivatun luumun sisään. Parhaiten tämä onnistuu tietysti samasta reiästä, josta luumun kivi on otettu ulos. Pyörittele sitten luumua hieman käsiesi välissä, että saat luumusta kauniin muotoisen. Tämäkin on tahmaista puuhaa.

Sulata suklaa parhaaksi katsomallasi tavalla. Itse teen sen vesihauteessa, sillä muutaman kerran olen onnistunut polttamaan suklaan yrittäessäni sulattaa sitä mikrossa. Mikä käry! 

Dippaa mantelilla täytetty luumu sulatettuun suklaaseen ja nosta ritilän päälle kovettumaan. Kun suklaa on kovettunut, siirrä luumut puhtaaseen rasiaan, jossa ne säilyvät kunnes tulevat syödyiksi. Minä säilytin luumuja ihan vain tavalllisessa kaapissa.

Tyrnimarmeladi

3 dl pakastettuja tyrnejä

4 dl vettä

2 dl hillosokeria

1 dl taloussokeria

1 dl glukoosisiirappia

2 tl agar agar -jauhe

Sokeroimiseen erikoishienoa sokeria

Vuoraa 20 x 30 cm uunivuoka tuorekelmulla.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnit. Keitä tyrnejä sen verran, että ne pehmenevät ja niistä alkaa irrota mehua. Kaada seos siivilän läpi. Painele tyrnit siivilää vasten, että saat mahdollisimman tarkasti kaiken mehun talteen marjoista.

Laita tyrnimehu takaisin kattilaan. Lisää sokerit ja keitä kunnes sokerit ovat liuenneet seokseen. Lisää agar agar-jauhe ja keitä vielä kaksi minuuttia. Monissa ohjeissa marmeladi tehtiin aivan tavallisella taloussokerilla, mutta halusin pelata varman päälle ja laiton hillosokeria, joka sisältää pektiiniä ja hyydyttää myös massaa. Glukoosisiirapin puolestaan ajattelin vaikuttavan rakenteeseen.

Kaada marmeladi massa tuorekelmulla vuorattuun vuokaan ja anna hyytyä vähintään noin 6 tuntia huoneenlämmössä. Kun marmeladi on jähmettynyt kunnolla, nosta se leikkuulaudalle ja leikkaa marmeladista haluamasi muotoisia paloja ja asettele ne ritilän päälle kuivamaan. Marmeladeja kannattaa käännellä välillä, että ne kuivuvat jokapuolelta.

Kokeilin sokeroida marmeladeja jo seuraavana iltapäivänä, mutta silloin ne olivat vielä aivan liian märkiä, ja sokeri suli marmeladin pinnalle aivan heti. Toisena päivänä sokerointi kesti marmeladin päällä useamman tunnin, mutta vasta kolmantena päivänä valmistamisen jälkeen marmeladi oli kuivanut niin paljon, että sokeri ei enää sulanut makeisten pinnalta lainkaan.

Marmeladi säilyy hyvin huoneenlämmössä.

Terveellisiä makeisia?

Terveellisyys ei ehkä ole se, jolla itse tehtyjä makeisia kannattaa markkinoida. Totta on tietysti se, että itse tehden pystyt välttelemään monia väri-, lisä- ja makeutusaineita ja käyttämään mahdollisimman paljon raaka-aineita, jotka tunnet ja tiedät. Kyllähän sokereissa on joitakin säilöntäaineita ja niin edelleen.

Ja sitten on se sokeri. Sokeria itse tehdyissä makeisissa on. Luumussa ja taatelissa sokeri on luontaista hedelmäsokeria. Marmeladin valmistamiseen sokeria kuluu sen verran, että terveellisyys on kyllä hyvin kyseenalainen sana yhdistää marmeladiin. 

Itsetehdyt makeiset on ihana joulukukka

Vähän samalla tavalla kun aiemmin julkaisemani vuokaleipä, niin nämä joulukarkitkin toimivat hyvin jolukukkasena tai muistamisena. Nätisti paketoituna joulukarkeilla voi ilahduttaa ystäviä, opettajia tai vaikkapa naapureita.

Erityisen kaunista tuli tyrnimarmeladista. Samoin luumujen tasainen suklaapinta houkuttaa maistamaan. Lakritsitaatelista ei kai oikein voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että ne ovat kauniita. Enpä tiedä miltä ne sinusta näyttävät, mutta minusta ne näyttävät ihan siltä itteltänsä. Mutta ei se näkö, vaan maku. Kaikki karkit on syöty ja suunnitelmissa onkin tehdä jouluksi uusi satsi. 

Sen verran varoitan kuitenkin, että marmeladin valmistaminen ei ole hätäisen hommaa. Helppoa se on, mutta marmeladeja pitää kuivattaa, että makeisen sokeroiminen onnistuu. Jos marmeladin pinta on liian märkä, sokeri sulaa karkin päälle jo lyhyen ajan kuluessa.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskistettu vaadotettu voi

Lämmin leipä ja voi

Tuore leipä on jotain mitä on vaikea vastustaa! Vaikka vallalla on trendi valmistaa huolella juurella kohotettuja leipiä, itsetehtyä leipää saa nopeammin ja helpomminkin. Myönnän toki, että ihanasti juurella kohotettua leipää ei voita mikään, ja sen vuoksi olen etsinyt ratkaisuja, joissa käytetään vain vähän hiivaa ja kohotetaan hartaasti. Olen ollut liian laiska opettelemaan juurileivonnan saloja. Ehkä ensi vuonna. Tänä vuonna paistelen vuoka- ja pataleipiä.

Puolukkaista vuokaleipää olen valmistanut syksyn kuluessa jo useampaan otteeseen. Se onnistui heti niin hyvin, että uskaltauduin viemään jo toisen tekemäni leivän tuliaisiksi Savusuolaa-blogin Janicalle, kun tuossa taannoin maistelimme jouluruuille sopivia viinejä. Kinkkuviiniraadin mielipiteitä pääset lukemaan Juomavinkin artikkelista.

Piimällä pehmeyttä ja voista täyteläisyyttä

Tykkään käyttää leivonnassa piimää nesteenä. Se tuo leivonnaisiin ihanaa pehmeyttä. Olen testannut skonssit ja erilaisia limppuja ja leipiä muun muassa saaristolaisleipää piimäpohjaisena makeista leivonnaisista puhumattakaan. Nyt saan lisätä leipä-listaan vielä puolukkaisen vuokaleivän, joka tuntuu perinteiseltä suomalaiselta leivältä senkin vuoksi, että puolet jauhoista on ruista.

Puolukkaista vuokaleipää voi syödä aivan arkisena leipänä, mutta halusin upgreidata leipäkokemuksen ja valmistin päälliseksi ruskistettua voita. Oletko kokeillut? Ruskistetun voin vaalea väri tulee siitä, että tavallisesta huoneenlämpöisestä voista joka on vaahdotettu ruskistetun voin joukkoon. Ruskistetun voin pähkinäinen aromi säilyy, mutta väri on ehkä tällä tavoin kauniinpi.

Puolukkainen vuokaleipä ja ruskisetettu voi

Puolukkainen vuokaleipä

3 dl piimää
1/2 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä
1/2 dl siirappia
1 dl puolukoita (pakaste)
noin 3 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä noin 42 asteiseksi. Sekoita kuivahiiva ruisjauhojen joukkoon ja lisää seos lämpimän piimän joukkoon. Anna taikinajuuren nousta noin kaksinkertaiseksi.

Lisää kohonneeseen taikinajuureen suola ja morttelissa hienonnetut fenkolinsiemenet. Sekoita taikinaan myös puolukat, siirappi ja vehnäjauhot. 

Leikkaa leipävuokaan pala leivinpaperia. Vuokan päät voi jättää vuoraamatta leivinpaperilla. Leipä kyllä irtoaa vuuasta hyvin, kun vuoka on pitkältä sivulta suojattu leivinpaperilla. 

Muotoile leipätaikina jauhotetulla pöydällä pötköksi ja nosta vuokaan. Taikina on aika tykkyä. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Pistele kohonnut leipä varovasti haarukalla ja paista 175 asteisessa uunissa non 40 minuuttia. Kumoa ja anna jäähtyä ritilän päällä.


Ruskistettu voi

200 g voita 

(0,5 tl suolaa)

Laita voi kahteen osaan. Jätä toinen puoli kulhossa huoneenlämpöön ja kuutioi toinen puoli kattilaan.

Ruskista voita kattilassa kunnes se kuohahtaa, alkaa ruskistua ja siitä alkaa nousta pähkinäistä aromia. Ole tarkkana ruskistamisen kanssa. Palaneen ja ruskistetun voin ero on hyvin hieno, mutta muassa kyllä huomaa heti onko ruskistaminen mennyt liian pitkälle. Voita voi ruskistettaessa sekoitella hieman, mutta ihan ylenmääräistä sekoittamista ei tarvita. Jos käytät paksupohjaista kattilaa, harkitse ruskistetun voin kaatamista toiseen astiaan. Voi nimittäin voi jatkaa ruskistumistaan, jos kattila on hyvin kuuma.  Jäähdytä ruskistettu voi huoneenlämpöiseksi.

Yhdistä huoneenlämpöiset voit ja vaahdota sähkövatkaimella. Tuloksena on vaalea pähkinäinen kuohkea levite leivän päälle. Vaahdotettua ruskistettua voita voi käyttää myös pastan joukossa tai vaikkapa paistamisessa. Voita kannattaa tehdä hieman isompi satsi kerralla, koska pientä määrää on vaikea ruskistaa. Halutessasi voit koristella ruskistetun voin sormisuolalla tai vastaavalla.

Puolukkainen vuokaleipä on osa #herkkukalenteri2020 Instagramin herkkukalenteriin taiteilevat reseptejä ja kuvia kaksi muutakin ruokabloggaria. Vuokaleipä on jo kalenterin viides resepti. Muina ohjeina löytyvät muun muassa ihana punajuuri-vuohenjuustokeitto, suutarinlohi, kanelipannacotta ja omenadrinkki viskillä. Tässähän alkaa olla menu koossa!

Suutarinlohi - joulukalaa silakoista

Silakat on pieniä joulukaloiksi

Tuntemattomasta sotilaasta tuttu lausahdus, että silakat olisivat pieniä joulukaloiksi ei enää tänä päivänä ole silakoiden osalta totuus. Silakat eivät ole alimitoitettu tai aliarvostettu kalavalinta joulupöytään. Päinvastoin silakka on valintana melko eettinen. Silakan kalastus Itämerellä on kestävällä tasolla. Lisäksi silakka on kuluttajan kukkarolle huokean hintaista kalaa. 

Itämeren hopea löytää harvoin tiensä keittiööni, mutta ajattelin joulun kunniaksi pitää silakan aktiivisesti mielessä. Monet joulun kalaherkut saa vaivattomasti valmistettua silakasta. Olenhan minä näitä jouluisia silakkaruokia tehnyt aikaisempinakin vuosina. Sinappi- ja valkosipulisilakkaohjeet ovat edelleen käytössä ja luultavasti niitä löytyy tänä vuonnakin joulun kalaruuista. Tai ehkä laitankin silakat tänä vuonna viinietikassa. Kesäisistä kuvista huolimatta ruoka sopii myös joulusesonkiin.

Jouluruokia koko joulukuun

Koska varsinaiset joulupyhät kestävät vain muutaman päivän olen ottanut asiakseni, syödä jouluisia ruokia koko joulukuun. Varsinaisiin joulun pyhiin ja ehkä tulevaan itsenäisyyspäivään varaan perinteisiä ruokia ja perinteisiä makuja. Muuten saatan vähän iloitella ja valita jouluisia makuja ja yllättäviä yhdistelmiä.

Uskon, että moni muukin valmistaa itsenäisyyspäivän aterian suomalaisia perinteitä kunnioittaen. Ja senpä vuoksi suutarinlohen resepti sopii hyvin tähän saumaan. Jos haluat valmistaa itsenäisyyspäivään silakoista suutarinlohta, ehdit hyvin. Suutarinlohi on nopea valmistaa, mutta tekeytyminen ottaa aikansa.

Suutarinlohi

500 g silakkafilettä

0,3 dl karkeaa merisuolaa

liemi

1 dl etikkaa

3 dl vettä

0,5 dl sokeria

lisäksi

porkkana

punasipuli

noin 10 maustepippuria

2-3 laakerinlehteä

Huutele silakat. Lado silakat laakeaan kulhoon. Ripottele väliin ja päälle suolaa. Nosta jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään.

Valmista liemi kuumentamalla aineksia kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Jäähdytä liemi. 

Kuori ja pilko porkkana lanteiksi ja kuori ja siivuta punasipuli.

Valuta hyvin yön yli suolassa lionneet silakkafileet. Kääri fileet rullalle nahkapuoli ylöspäin. Asettele silakkarullat puhtaaseen lasitölkkiin. Laita väleihin porkkanaa ja sipulia. Kaada liemi fileiden ja kasvisten päälle ja lisä pippurit ja laakerinlehdet.

Anna maustua kylmässä pari päivää. Nauti esimerkiksi ruisleivän kanssa tai tarjoa kalapöydän osana.

*

Joulukalenterina virtuaalinen herkkukalenteri

Joulukuista ruokailotteluani pääset seuraamaan täällä blogissa, instagramissa ja facebookissakin. Löin nimittäin hynttyyt yhteen Annan ja Hanna-Riikan kanssa ja päätimme julkaista kolmen bloggarin yhteistä "joulukalenteria". Kättemme jälki näkyy meidän kaikkein insta-profiileissa ja herkkukalenterin löydät sen myös kirjoittamalla hakukenttään #herkkukalenteri2020.

Kuten tulet huomaamaan julkaisemme tyylillemme uskollisia jouluisia herkkuja laajalla skaalalla. Anna avasi joulukalenterin ensimmäisen luukun, josta löytyy ihana keitto-ohje. Punajuuri ja vuohenjuusto on match made in heaven. Värikin on niin kaunis, että ilokseenhan tuota soppalautasta katsele. Huomenna on sitten Hanna-Riikan vuoro. Omat reseptini julkaisen instagramin lisäksi täällä blogin puolella. Tervetuloa seuraamaan! 

Joulun on jo mielessä

Millainen joulukalenteri sulla on?

No mulla on instakalenteri! Olen tosi innoissani tästä jutusta. Lähdin nimittäin mukaan instajoulukalenteriin kahden muun ruokabloggaajan kanssa. Hanna-Riikka Kapustan varressa -blogista ja Anna Saispa lisää -blogista jakavat innostukseni ja tuskin maltamme odottaa joulukuun ensimmäistä päivää, jolloin kalenterin ensimmäinen luukku aukeaa.

Joulutunnelmia marraskuussa

Joulukalenterin ansiosta olen päässyt joulutunnelmiin ja jouluisten makujen pariin jo marraskuussa. Jotta valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta onnistuu edes jollakin tavalla, on pitänyt tehdä aika luovia ratkaisuja ja ruokaa on laitettu ja kuvia otettu sääennusteita tutkien. Onneksi välillä aurinko on pilkahdellut marrastaivaalta. Kalenterihommat alkavat olla luukkujen avaamista vaille valmiina. Lähde mukaan availemaan #herkkukalenteri2020 luukkuja instagramin puolella.

Namelakaa, pekaanipähkinää, suklaata, granaattiomenaa ja marenkia

Jälkiruokamopo lähti lapasesta

Aina välillä innostun jälkiruuasta. Tarkoitan, että todella innostun. Mulla lähtee helposti mopo käsistä. Jälkiruuan suhteen se tarkoittaa sitä, että rakentelen niin kovatöisen jälkiruuan, että jälkiruokakokkailuinnostus tulee tainnutettua pitkäksi aikaa. Tämän ovat nähneet monet instagram-seuraajani, jotka ovat saaneet todistaa, että upeankin illallisen jälkiruokana on useinmiten tuplaa, pätkistä, lakua ja jos sun mitä.

Tämän kertainen jälkiruokaviritys lähti liikkeelle namelakasta, mutta eihän vanukasta voi syödä sellaisenaan. Ja sitten se olikin menoa. Namelakan alle leivoin torttua pekaanipähkinästä ja suklaasta. Pakastinta järjestellessä näin valkuaisia, ja tuumasin, että paistan niistä marenkeja ja rapeutta jälkiruoka-annokseen. Tottahan hyvä jälkkäri vaatii myös vähän jotain hapokasta ja raikasta. Senpä vuoksi päädyin vielä keittelemään siirappia granaattiomenan siemenistä. Käykö kellekään muulle koskaan näin?

Mitä on namelaka?

Viime viikolla Master Chefissä tehtiin namelakaa. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja niinpä lähdin selvittämään asiaa googlettamalla. Namelaka on japanilaisvaikutteinen vanukas, joka keitetään kermasta ja valkosuklaasta. Siihen käytetään vain hyvin pieni määrä liivatetta. Silkkistä rakennetta tavoitellessa massaan lisätään hieman glugoosisiirappia. Namelaka vaatii asettumista, joten sen voi tai se pitää valmistaa hyvissä ajoin ennen nauttimista, riippuen siitä kuinka asian näkee. Namelakaa voi pursottaa tai hyytyneenä siitä voi lusikalla muotoilla palloja.

Ystäväni Terhi ehti jo kysellä reseptiä ,ja hänelle vinkkasinkin englanninkielisen sivuston. Suomeksi löysin namelakasta hyvin vähän mitään. Terhikään ei ollut kuullut namelakasta. Yksissä tuumin totesimme, että johtuu varmasti siitä, ettei ole tullut paljon pelattua glukoosisiirapin kanssa. Hyvinkin voi olla, että namelakaa on tullut syötyä esimerkiski leivoksissa tai kakuissa, mutta eihän kaikelle aina välttämättä ole nimeä.

Namelaka-, pekaanipähkinä-, granaattiomenajälkiruoka 

Namelaka

170 g valkoista suklaata
liivatelehti
1 dl täysmaitoa
1 tl glukoosisiirappia
2 dl kuohukermaa

Laita liivatelehti kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Lämmitä maito ja glukoosisiirappi kiehumispisteeseen. Sekoita liivatelehti joukkoon.

Kaada 1/3 kuumasta maito-siirappiseoksesta sulatetun suklaan joukkoon ja sekoita voimakkaasti. Kun massa on tasaisita sekoita loput maitoseoksesta suklaan joukkoon.

Lisää kerma ja sekoita voimakkaasti muutaman minuutin ajan sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella niin, että massa on kauttaaltaan tasaista ja sekoittunut. Vältä ilmakuplien muodostumista.

Peitä seos elmukelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan vähintään 6 tunniksi.

Pekaanipähkinä-suklaatorttu

3 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit keskenään. Lisää muna ja jatka vielä vatkaamista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Lisää rouhitut pähkinät ja sekoita tasaiseksi.

Voitele torttuvuoka (halkaisija 24 cm) ja levitä taikina siihen. Voit paistaa leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.

Koristeluun

granaattiomenasiirappia, granaattiomenansiemeniä ja marenkia

Kokoa annos pekaanipähkinä-suklaatortusta ja namelakasta. Koristele marengilla, granaattiomenan siemenillä ja siirapilla sekä marenginlla.

Kannattiko työläs jälkiruoka?

Ehdottomasti! Ensinnäkin namelaka oli silkkisen pehmää ja valmistui helposti. Kiinnostaisikin kuulla miten se toimii pursotettuna. Oletteko vatkanneet se uudelleen juuri ennen pursotusta? Toisekseen maut ja rakenteet kävivät hyvin yksiin. Kunhan vain joku opettaisi asettelua ja kärsivällisyyttä. Tai kai se on pikemminkin toisin päin. Ehkä kärsivällisempi ihminen saa kauniimman lopputuloksen aikaiseksi.

Sen verran työläs tämä jälkiruoka kuitenkin oli, että nyt on suuri riski palata Tupla-linjalle. Tosin nyt minulla on pakastimessa jalostettavaksi ainakin neljään jälkiruoka-annokseen pekaani-pähkinätorttua, kaunis lasipullollinen granaattiomenasiirappia ja iso lasipurkillinen marenkeja. Ainoastaan namelaka tuli syödyksi kokonaan. Sanoisin, että reseptin määrästä tulee 6 annosta. Kumpikin tyttäristä söi nimittäin kaksi annosta.

Myskikurpitsa-ruusukaalisalaatti vuohenjuustolla

Salaattiin lämpimiä makuja, värejä ja raaka-aineita

Jossasin vaiheessa keväällä alkaa tehdä mieli kaikkea tuoretta, vihreää ja raikasta. Syksyllä on vähän toisin päin. Alkaa tehdä mieli kaikkea lämmintä ja lämmittävää. Raikas vihreä salaatti on kaukana siitä mitä kroppa ja mieli kaipaa. Viime viikon kauppareissussa kahmin kärryyn monenlaista kauden kasvista tietämättä mitä niistä tekisin. Kaalejakin oli ainakin kolmea lajia. Kerrankin hyllyssä oli myös sellaisia sopivan kokoisia myskikurpitsoja, joita poimin kärryyni peräti kaksi kappaletta.

Tuuria oli myös juustohyllyllä, josta kotiutin monenlaista juustoa punaisilla lapuilla. Vielä silloinkaan kun käteeni osui vuohenjuusto, illan ruoka ei ollut selvillä. Vasta kotona keksin tehdä ruusukaalista, myskikurpitsasta ja porkkanasta lämpimän salaatin, jonka päälle paistelin vuohenjuustokiekkoja ja hienonsin morttelissa pähkinöitä ja siemeniä crumbleksi.

Kelle maistuu, kelle ei

Jo tehdessäni epäilin, että lämmin salaatti ei ole hitti kuin omasta mielestäni ja niinhän siinä sitten kävikin. Vuohenjuustosta ei meillä pidä kukaan muu kuin minä. Ruusukaalikin oli siinä rajoilla, mutta porkkana sentään kelpasi.

Minulla on viime aikoina ollut lievää tuskaa siitä, että perheessä on ronkeleita. Minusta on kuitenkin tärkeää, että syötäisiin monipuolista ja terveellistä ruokaa, kun on urheiluharrastuksiakin. Arkinen ruuanlaitto on aikamoista taiteilua, että saa oikeaan aikaan terveellistä, hyvää ja täyttävää ruokaa. Mielelläni valmistaisin ruokaa edullisista raaka-aineista laadusta tinkimättä. Välillä on ollut sellainen olo, että isken patakintaan tiskiin, että syökää mitä syötte!

Perjantaina päätin, että en ole ainoa joka tekee perheessä kompromisseja ruuan suhteen vaan joskus niitä on tehtävä myös toiseen suuntaan. Aina ei voi syödä perusjauhelihakastiketta, eikä aina voi leipoa mokkapaloja. Välillä voi leipoa sämpylöitä tai kokeilla miltä maistuu tuunattu jauhelihakastike tai vaikka makaronilaatikko. Se saattaa joskus yllättää kuten taannoin tekemäni makaronilaatikko, johon olin upottanut kaikenmaailman kasviksia, juuston känttyjä ja dippikastikkeen loppuja eli niitä jääkaapin aarteita. 

Lämmin salaatti vuohenjuustolla oli siis hitti omalla mitta-asteikolla ja uskonkin sen uppoavan useimmille aikuisille. Vuohenjuusto on tietysti sellainen, joka jakaa mielipiteitä. Salaatti aikuiseen makuun voisi olla sopiva nimi.

*

Kurpitsa-ruusukaali-porkkanasalaatti vuohenjuustolla ja pähkinäcrumblella

pieni myskikurpitsa
rasiallinen ruusukaaleja
neljä porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
vaahterasiirappia

vuohenjuustoa

cashew-, pekaani- ja saksanpähkinöitä
kurpitsansiemeniä

Puhdista kuori ja pilko kasvikset. Laita uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kasvikset oliiviöljyllä, suolalla pippurilla ja lorauksella vaahterasiirppia. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvisten kypsyys on mieleistä.

Kasvisten paahtuessa uunissa paahda pähkinöitä ja siemeniä kuivalla pannulla. Hienonna pähkinä-siemensekoitusta hieman morttelissa ja siirrä odottamaan muiden ainesosien valmistumista.

Paahda myös vuohenjuustokiekot paistinpannulla leivinpaperin päällä niin, että molemmat puolet saavat mukavasti väriä.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa salaatti ja nautiskele.

*

Niksi kurpitsan käsittelyyn ja pari pientä harmitusta

Onhan sinulla tiedossasi niksi, joka helpottaa kurpitsan käsittelyä? Kurpitsan käsittelyssä oivana apuna toimii mikro. Kurpitsaan pistellään reikiä veitsellä tai terävällä haarukalla. Pisteltyä kurpitsaa mikrotetaan täydellä teholla sen koosta riippuen minuutti tai vähän reilu. Kurpitsa kypsyy pinnalta sen verran, että sen kuoriminen ja pilkkominen on hieman helpompaa. Älä kuitenkaan unohda pistellä kurpitsaa, jos reikiä ei ole tulee räjähdys. Kurpitsan alle kannattaa laittaa talouspaperia, sillä pistellyistä reiistä tihkuu nestettä mikron pohjalle.

Salaattia syödessäni minua harmitti yksi asia. Talosta ei löytynyt Sauvignon blancia uskon, että lasillinen vuohenjuuston klassista makuparia olisi sopinut juhlistamaan perjantai-iltaa. Toinen harmitus tuli seuraavana päivänä kun keittelin granaattiomenamehusta siirappia toisiin tarkoituksiin. Miten hyvin se olisikaan sopinut kastikkeeksi tuolle salaatille. Enkä usko, että pirkahtelevat siemetkään olisivat tehneet ollenkaan huonoa. Tämä jäi siis kokeiltavaksi toisella kerralla.

Haluuako joku koittaa arvata mihin käytin granaattiomenasiirappia? No se taitaa olla toisen postauksen arvoinen tarina.

Lisää kuvateksti

Karitsan paahtopaistia, lyttyperunoita ja lehtikaalia

Ei lammasta, vaan karitsaa

Kun laittaa karitsaa, sitä on syytä alleviivata. Karitsan liha on eri juttu kuin lampaanliha. Nuoren eläimen liha on miedomman makuista, nopeammin kypsyvää ja mureampaa kuin aikuisen eläimen. Olen jo vuosi ostanut karitsan lihaa Tolvilan kartanosta. Kartanossa kasvatetaan suomenlampaita. Tila on ollut luomutuotannossa jo vuosia ja sen liha tuotetaan eettisiä ja ekologisia periaatteita noudattaen.  

Tilan lihaa ja muita tuotteita saa helpoiten hankittua suoramyyntipäiviltä, jotka löytyvät kartanon verkkosivuilta. Viimeksi hoidin ostokseni ottamalla yhteyttä ja sovin noudon muulle kuin suoramyyntipäivälle. Halusin nimittäin tarjota 4 tähden illallisissa karitsan viulun. Kun viulukassi tuli kotiin, löysin paketista mukavan yllätyksen. Mukaan oli pakattu pari paahtopaistia. Kiitos vain Tolvilaan yllätyksestä!

Mietoa makua ei kannata tappaa mausteilla

Karitsan viulun reseptiini tulee kyllä vahvoja makuja, mutta lihan valelu kahvisella kastikkeella ei kuitenkaan peitä karitsan ominaismakua kokonaan. Ruhon osanakin viulu on sellainen, että se ehkä kestää kovempaa maustamista kuin herkkä paahtopaisti.

Paahtopaistin valmistin mahdollisimman yksinkertaisesti miedoilla mausteilla, jotta lihan parhaimmat ominaisuudet ja puhdas maku eivät katoaisi valmistustavan tai mausteiden alle. Sulattelin pakasteena olleet paistit rauhassa jääkaapissa, ja nostin ne riittävän ajoissa ennen valmistusta huoneenlämpöön. Lihan pinnat paistettiin kuumalla pannulla kiinni ja loppukypsennyksen hoiti mieto uuni. Yhtä tärkeää kuin kypsennys, on lihan vetäytyminen kypsennyksen jälkeen. Mausteena oli suolan ja pippurin lisäksi yrttejä. Tällä kerralla valitsin yrttitarhasta timjamin ja oliiviyrtin.

*

Karitsan paahtopaistia, lyttyperunoita ja lehtikaalia

2 annosta

Karitsan paahtopaisti

2 karitsan paahtopaistia

2 rkl voita

1 rkl rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

muutama timjamin oksa

muutama oliiviyrtin oksa

Sulata rauhallisesti jääkaapissa. Liha kannattaa nostaa pakastimesta jääkaappiin viimeistään edellisenä iltana. Jääkaapista pöydälle liha kannattaa nostaa vähintään tunti ennen ruuan laittoa.

Mausta lihan palat hieromalla niiden pintaan suolaa ja pippuria.

Laita paistinpannulle voi ja öljy sekä yrtit. Ruskista paistit kuumalla pannulla huolellisesti joka puolelta.

Laita paistomittari paistin paksuimpaan kohtaan ja kypsennä lihaa 175 asteisessa uunissa 56 asteiseksi. Minä nostin lihan kypsymään paistinpannussa, joka valurautaisena kestää uunin. Aikaa kuluu noin 10-15 minuuttia. Nosta liha folioon vetäytymään. Lämpötila nousee vielä pari astetta, jolloin liha jää sopivan punaiseksi sisältä.

Sillä aikaa kun liha vetäytyy folion sisässä valmistele muut lisukkeet.

Lyttyperunat

4 pientä keitettyä perunaa

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Paina perunat lyttyyn. Kaada pinnalle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita uuniin siksi aikaa, kun paahtopaisti vetäytyy folion alla.

Lehtikaali

muutama lehtikaalin varsi

pari pientä valkosipulin kynttä

öljyä

Huuhtele lehtikaali, jos se on tarpeen. Irrottele paksuin lehdet pois paksuimmasta kaalinruodosta. Pyörittele kaalia vähän nyrkissäsi tai leikkuulautaa vasten, jolloin se hieman pehmenee. 

Laita kaalinlehdet ja kuoritut valkosipulin kynnet paistinpannuun ja kuullottele hetkinen.

Mikäli mahdollista käytä samaa pannua, jolla ruskistit paahtopaistit. Näin saat kaikki maut irti ja mukaan ruokaan.

Aloita annoksen kokoaminen leikkaamalla rauhassa vetäytynyt paisti ohuiksi siivuiksi. Nostele lautaselle myös uunissa rapsakoituneet lyttypotut ja pannulla hautuneet valkosipuli ja lehtikaali. Jos haluat lisää kastiketta, voin suositella punaviinikastiketta. Lasiin kannattaa kaataa täyteläistä punaviiniä.

*

Lauantailuksusta

Onneksi talvikausi on alkanut ja pääsee taas nauttimaan lauantai-illallisista. Viime lauantain illallisen luksusosuus oli juurikin tämän pääruuan karitsan paahtopaisti. Kaikki muu oli vain jotain sellaista, mitä jääkaapista sattui löytymään. Sekin sopi hyvin viime lauantaihin. Olihan hävikkiviikko. Taisin muuten lisätä annokseen vielä punasipulihilloketta ja aurinkokuivattujatomaatteja kun niitä jääkaapissa sattui olemaan. Ensin mainittu toimi, mutta viimeksi mainittu oli aivan turha. Saas nähdä mitä seuraavalle lauantaille keksitään. Nyt on ollut pari lihaista ruokaa. Tosin viikolla onkin syöty kasvispainotteisesti ja useampaan kertaan kalaa.

Poron kieli - kaunis alkuruoka

Poron kieli ei ole maultaan extremeä

Viime syksyisessä poronliha tilauksessa, ostin kokeeksi pari kieltä. Perinteisten käristyslihojen ja fileiden lisäksi olen naputellut tilaukseen myös jotain vähän erikoisempaa. Aloitin maksasta ja viimeksi otin maksan lisäksi kaksi kieltä. Ajatus siitä, että koko eläin hyödynnetään kiehtoo, ja siksi yritän kantaa korteni kekoon edes tämän poroasian kanssa.

Sisäelimet tai eksoottisemmat ruhon osat eivät ole minulle tuttuja. Kieltä olen kyllä syönyt, mutta nyt valmistin ensimmäistä kertaa itse. Kieli valmistaminen oli helppoa, eikä makukaan ollut mikään extremekokemus, vaikka edeltäkäsin niin ajattelinkin. Itse asiassa pidin kovasti poron kielen miedosta mausta ja sametin pehmeästä koostumuksesta. Myönnettävä on, että ajatuksena kieli on vähän ällö, mutta ruoka oli loistavaa

Poron kielen valmistaminen on helppoa

Etukäteen minulla oli tieto siitä, että kielen keittäminen on hidasta puuhaa. Onneksi löysin verkosta selailemalla hyviä ja selkeitä ohjeita kielen käsittelystä ja kypsentämisestä. Kuvailin valmistusprosessia puhelimella sitä mukaan kuin se eteni ja tallensin Instagramin kohokohtiin videot. Sieltä ne ovat tsekattavissa, mikäli satut saamaan poron kieltä käsiisi.

Kieli oli pakastettua, joten valmistaminen piti aloittaa sulattamisella. Otin lihan palaset jääkaappiin jo edellisenä päivänä sulamaan. Varsinaisen valmistamisen aloitin huuhtelemalla kielet kylmällä vedellä. Ohjeissa kehotettiin myös poistamaan kalvot yms., mutta ainakin minulla käytössäni olleet lihan palat olivat täysin siistejä ja kalvottomia.

Kieliä kypsennettiin useampi tunti. Kypsä kieli pitäisi kuoria nahattomaksi heti kun sormet vain kuorimisen kestävät. Kypsymisen näki lihasta, kun päällimmäinen kalvo muuttui valkoiseksi ja se lähtikin irti tosi helposti. Lopuksi liha jäähdytettiin keitinliemessään, ja kun syömisen aika tuli, siivutin sen ohueksi ja kokosin alkuruoka-annoksen. Annoksen lisukkeina käytin ihan niitä tyypillisiä osasia, jotka yleensäkin yhdistetään poroon: suolakurkkua, puolukkaa, majoneesia, punasipulia ja ruisleipää.

*

Poron kieli alkuruokana

(6-8 alkuruoka-annosta)

2 poron kieltä

vettä

2 rkl merisuolaa

4 pientä porkkanaa

keltasipuli

varsisellerin varsi

10 maustepippuria

2 laakerin lehteä

ruisleipää

voita

puolukkaa

suolakurkkua

punasipulia

majoneesia

Huuhtele poron kielet kylmällä vedellä ja poista mahdolliset kalvot. Lisää kielet runsaaseen kiehuvaan veteen ja kuori pinnalle muodostunut vaahto. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää kattilaan mausteet. Keitä kieliä pari kolme tuntia niin, että vesi poreilee hiljalleen koko ajan. Kokeile kypsyyttä parin tunnin jälkeen. 

Kun kieli on kypsää, siitä täytyy kuoria nahka päältä. Kuori kypsä kieli heti, kun sormesi vain kestävät käsitellä kieltä. Nahka lähtee helposti kuumasta kielestä, mutta kylmästä se ei irtoa. Nosta nahattomat kielet jäähtymään keitin veteen.

Valmistele annoksen osaset esillepanoa varten. Viipaloi kieli pitkittäin tai poikittain. Leikkaa ruisleipä haluamasi muotoisiksi paloiksi. Laita paistinpannulle nokare voita ja paahda leipä voissa. Pilko kurkku pieniksi kuutioiksi. Valmista majoneesi tai käytä valmista kuten minä tein. Pilko sipuli tai käytä pikkelöityä sipulia. Minä käytin pikkelöityä sipulia ja voi olla, että happaman makea yhdistelmä toimii paremmin kuin raaka. Sipuli kannattaa valmistaa etukäteen ja sitä kannattaa tehdä ohjeen mukainen annos. Se säilyy jääkaapissa hyvin ja on oivallinen lisäke moneen muuhunkin.

Lopulta kokoa annos ja nautiskele. 

*

Poron kieli valmistus ja maku - summa summarum

Olin todella yllättänyt miedosta mausta. Kokemattomana odotin jotain voimakkaampaa ominaismakua, mutta sitä ei ollut. Maku oli mieto. Miedon makunsa vuoksi kannattaa maustamisen ja lisäkkeiden kanssa olla tarkkana. Kieli on yleensä vähärasvaisen poron rasvaisin osa ja sen vuoksi se vaatii selkästi jotain hapokasta leikkaamaan tuota rasvaisuutta. Omaan annokseeni happoa tuli sipulista, kurkusta ja miksei puolukastakin. Täydelliseen makuyhdistelmään vaaditaan myös hiukan makeutta, ja tässä annoksessa se tuli pannulla paahdetusta ruisleivästä ja puolukoista. Rakenteeltaan kieli on samettisen pehmää ja sen vuoksi sitä voisi sanoa lusikkaruuaksi. Jos sinulla on mielikuva sitkeästä lihasta, se on täysin väärä.

Poron kielelle suositellaan ruokajuomaksi hyvin monenlaista olutta, valko- tai jopa punaviiniä. Meillä juomana oli olutta, joka periaattessa sopi hyvin, mutta ensi kerralla valitsen vielä hieman miedomman lagerin. Jotenkin suussa on sellainen tuntuma, että olut sopii viiniä paremmin, mutta testattu ei siis ole kuin oluella.

Kielirajoitteisia perheessä oli ennen maistamista kaksi ja maistamisen jälkeen yksi. Toinen lapsista piti kieltä niin ällönä, ettei suostunut edes maistamaan, vaikka annos oli kuin karkki. Pian on taas aika tehdä seuraavaa poronliha tilausta ja uskon, että lisään siihen taas pari kieltä. Seuraavaksi kokeilen tehdä niistä pääruokaa. Maksan taidan tiputtaa listalta pois. Se ei meillä maistu kuin yhdelle perheessä, joten vaarana on, että ruokaa päätyy hävikkiin. Minä en sitten millään pääse maksan makuun, vaikka yritän kyllä. Ja sanottava on, että poron vasan maksa on kyllä sata kertaa parempaa kuin naudan maksa. Miedompaa maultaan ainakin ja siksi soveltuu maksarajoitteiselle.