Tomaattilotta - kesäinen ruokapöydän kaunistaja

Tomaattilotta on makean, kääretortusta valmistetun, charlotan suolainen pikkuserkku, joka on nimensä mukaan tomaatista valmistettu. Täytteen pääraaka-aine on yleensä tuorejuusto.  Tomaattilotta on aivan parasta näin kesän kääntyessä kohti syksyä. Kotimaiset tomaatit alkavat olla jo todella maukkaita. 

Ihan ensimmäisen tomaattilotan ohjeen olen aikoinaan bongannut Aamulehden ruokasivuilta, joitakin vuosia sitten. Tuota ohjetta en tullut ottaneeksi ylös, joten tomaattilotta on sovellettu hatarien muistikuvien mukaan. Tomaattilottaa voi täyttää makumieltymystensä ja/tai jääkaapin sisällön mukaan. Tässä eräs versio:

*

Tomaattilotta

5 tomaattia

180 g katkarapuja (jätä muutamia koristeeksi)

180 g yrttituorejuustoa

2 dl turkkilaista jugurttia

sipulia

suolaa 

pippuria

2 liivatelehteä

puolikkaan sitruunan mehu

koristeeksi karkarapuja, basilikaa ja korianterin kukkia

Laita liivatelehdet kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. 

Vuoraa pyöreä kulho tuorekelmulla.

Huutele ja kuivaa tomaatit. Leikkaa tomaatista ohuehkoja, kuitenkin saman paksuisia siivuja. Asettele tomaattit kelmulla vuoratun kulhon reunoille.

Valmista täyte. Pilko sipulit ja sulatetut, hyvin valutetut katkaravut pieniksi. Sekoita tuorejuusto ja jugurtti hyvin sekaisin. Lisää seokseen pilkotut sipulit ja katkaravut. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Lämmitä sitruunamehua mikrossa. Sulata liivatelehdet sitruunamehussa ja kaada neste juusto-jugurttiseokseen hyvin sekoittaen. Kaada täyte tomaateilla vuorattuun vuokaan. Peittele hyvin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia tai vaikka yön yli.

Kumoa tomaattilotta juuri ennen tarjoilua tarjoiluastialle ja koristele.

Tomaattilotta sopii hyvin esimerkiksi kesäisen lounaspöydän lisäkkeeksi uusien perunoiden kaveriksi.

*

Tomaattilottan ulkonäköön saa vaihtelua käyttämällä eri kokoisia ja eri näköisiä tomaatteja. Minulla oli käytössäni keltaisia ja punaisia. Tomaatit kannattaa leikata keskenään suurin piirtein samankokoisiksi siivuiksi. Lottaan kannattaa käyttää vain ne osat tomaatista, joissa on mukana siemeniä. Kokki voi syödä pääpalat.

Täytettä voi varioida mielensä mukaan.  Täytteen sekaan sopii hyvin esimerkiksi kinkku, kylmäsavulohi, tonnikala tai erilaiset kasvikset. Käyttämällä erimakuisia tuorejuustoja tai erilaisia maitovalmisteita tomaattilottaan saa erilaisia vivahteita ja makuja. Esimerkiksi kermaviili käy oikein hyvin täytteen raaka-aineeksi. Jos käytät kermaviiliä, ota tämä huomioon liivatelehtien määrässä. Myös kakun hyytymiseen käytettävissä oleva aika vaikuttaa siihen, montako liivatetta tarvitset. Tähänkin lottaan olisi voinut laittaa enemmän liivatetta, mutta kuten olen aikaisemminkin kertonut, en ole oikein sinut liivatteen kanssa.

Tomaattilotta on näyttävän näköinen lisäke noutopöydässä tai miksei ihan tavallisessa kesäisessä lounaspöydässä. Valitettavasti se ei leikatessa pysy kovin siistinä. Syy miksi tomaattilottaa ei tule tehtyä kovin usein on varmastikin juuri tuo. Tomaattilottaa ei viitsi nostaa toista kertaa ruokapöytään, koska se ei todella pysy siistinä. Kannattaakin tehdä lotta vaikkapa silloin, kun pöydässä on tavallista enemmän syöjiä, vaikkapa kesävieraita.

Talon kalalautanen - hävikistä herkuksi

Kala on ehdottomasti kesäruokaa. Kalaa tulee syötyä kylmänä ja lämpimänä. Kala sopii niin alku- kuin pääruuaksi, lounaaksi kuin illalliseksikin. Miehen suurin kesäherkku lienee paistetut muikut, joiden perkaaminen on meillä 10-vuotiaan biologinalun vastuulla. Koko perheelle maistuvia kesäisiä kalaruuat valmistuvat usein lohesta: grillaten, savustaen ja graavaten. Uusiaperunoita ja silliä on melko vaikea vastustaa. Ruokaa saa harvoin valmistettua niin justia määrää, että se loppuisi yhdellä syömisellä. Usein ruokaa jää kuitenkin niin pieniä määriä, että kokonaiseksi ateriaksi jämäruoka ei riitä kaikille. Minä kokosin viikon varrella jääneistä ruuan rippusista meille alkupalalautasen, joka sai juhlallisen nimen: talon kalalautanen.

*

Talon kalalautanen

maalahden limppua ja graavilohta

grillattua lohta

mummonkurkkuja

ruisnachoja

perunasalaattia

kananmunia muikkumoussella

koristeluun sipulinvarsia, tilliä ja pieniä kapriksia

Kokoa ja koristele annos mieleiseksi ja nauti hyvässä seurassa

perunasalaatti

6 pientä keitettyä uuttaperunaa

pieni kesäsipuli

1 dl kermaviiliä

suolaa

pippuria

kapriksia

Pilko perunat ja sipuli pieneksi. Sekoita joukkoon kermaviili ja mausteet. Anna tekeytyä hetkinen kylmässä.

kananmunia muikkumoussella

keitettyjä kananmunia

3 paistettuja muikkuja

0,5 dl kermaviiliä

1 dl kermavaahtoa

pieni sipulia

suolaa

Keitä munat kypsiksi. Halkaise munat ja ota keltuainen talteen. Sekoita peratut muikut ja muuta aineet. Täytä kananmunat vaahdolla ja koristele keltuaismurusilla.

*

Talon kalalautanen oli oikein nuukuuden ylistys, mutta se oli hyvä osoitus siitä, että pienetkin ruuan jämät kannattaa laittaa talteen. Kyllähän minua vähän huvitti, kun perkailin kolmea paistettua muikkua muikkumoussea varten. Muikkumousse olikin ruuista se, joka syntyi vähän vahingossa ja omasta päästä, mutta se oli maultaan niin hyvää, että uskon tekeväni sitä uudelleenkin. Ainakin aikuisille. Lapsille muikkumousse oli liian eksoottista ruokaa. Olisi pitänyt osata nimetä ruoka paremmin.

Kotimaan matkailukin avartaa - kesäretki Raumalle, Uuteenkaupunkiin, Kustaviin, Hankoon ja Fiskarsiin

Takapenkki luukutti Vadelmavenettä heti kun auto starttasi. Retken pääkohde oli arvatenkin Hanko, mutta matkaa tehtiin vähän mutkan kautta. Suunta otettiin ensin kohti Lounais-Suomea. Ensimmäiseksi taukopaikaksi oli sovittu Rauma. Raumalle ajelimme pikkuteitä pitkin. Matkan edetessä  taivas kirkastui entisestään ja kotona kummitelleet vähäisetkin pilvet katosivat. Vaikka lomanvietto ei olekaan säistä kiinni, ensimmäisellä lomaviikolla säiden epävakaisuus otti pattiin.

Jalkauduimme Vanhan Rauman kortteleihin kävelemään ja kahvilaankin istahdimme kahvikuppillisen verran. Vaikka pidimme vain lyhyen tauon ehdimme nähdä Suomen kapeimmaksikin tituleeratun Kitukränn-kadun, kauppatorin ja raatihuoneen. Ihmettelimme myös kaunista perinteistä kaivoa ja piipahdimme Pyhän Ristin Kirkossa, jossa törmäsimme Kerttu Horilan veistokseen virsiä veisaavasta mummosta. Sympaattinen veistos! 

Raumalta matka jatkui edelleen pikkuteitä pitkin Uuteenkaupunkiin. Uudenkaupungin satamassa ihastelimme veneitä ja kävimme tutustumassa parkkilaiva Warman pienoismalliin ilmaisessa (!) näyttelyssä Pakkahuoneella. Harvasta stopista selvittiin tällä reissulla ilman syömistä. Uudessakaupungissa apukokeille tarjoiltiin jäätelöt.

Illaksi ajelimme vielä Kustaviin Lootholman leirikeskukseen, jossa meille oli varattu majoitteeksi jurtta. Eksoottinen vaihtoehto pomppasi silmilleni jonkin hakukoneen kautta. Apukokit sattuivat nähdä jurtan kuvan, eikä siinä sitten jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin varata jurttayö. 

Majoitus oli onnistunut valinta. Upgreidatussa teltassa pääsi retkeilyn tunnelmaan, mutta kuitenkin sai nukkua ihan oikeassa sängyssä. Käytettävissä olivat kaikki leirintäalueen palvelut, ja omasta jurtasta löytyi jääkaappi, johon saimme aamiaistarpeet kylmään. Koska lähdimme matkaan vähän extempore, ei kohtuuhintaisen majoituksen löytäminen sesonkiaikaan ollut nelihenkiselle perheelle ihan itsestäänselvyys.

Koska olimme eläneet päivän eväiden ja jäätelön varassa, meillä oli uinnin ja saunomisen jälkeen kova nälkä. Alueella palvelevasta ravintola Helenasta saimme illallista. Alkupaloiksi jaoimme neljään pekkaan Lootholman tapaslautasen ja juustolautasen. Pääruuaksi söimme Talon burgerit. Kurja, ettei tarjolla ollut lapsille viriteltyä burgeria, vaikka aikuisten listalla burgereita oli useitakin. Ainakin meidän nirsoilijalle sinänsä maistuvassa ja selvästi laadukkaasta lihasta valmistetussa burgeriannoksessa oli liian eksoottisia komponentteja. Lapsille ilmainen jälkiruokajäätelö täytti sen osan nirsoilijan vatsasta, johon hampurilainen ei pystynyt, ja kaikki pääsivät kylläisinä nukkumaan.

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan kohti etelää. Matkalla poikkesimme vielä Kustavin toisessa vierasvenesatamassa Peterzensissä. Sielläkin oli mukavannäköisiä majoitteita. Kenties seuraavalla kerralla yövymmekin Peterzensin boathousessa. Tarkoituksenamme oli poiketa myös Naantalissa, mutta yrityksistä huolimatta emme löytäneet järkevältä etäisyydeltä parkkipaikkaa, ja tuskastuneina ajattelimme, että pitäkää tunkkinne. Haaveissa ollut lohisoppa jäi syömättä. Miten ihmeessä naantalilaiset löytävät autoilleen parkkipaikan, kun tulevat kaupunkiin asioimaan?

Syömättä jäänyt lohisoppa ei kauaa kaivertanut mieltä, sillä Hangossa meitä odottivat uudet perunat, sinappisilli ja savulohi. Kiitos vain isännille yösijasta, tarjoilusta ja seurasta! Hangossa heittäydyimme rentoon turistin rooliin. Kuljimme rannoilla, lapset uivat meressä (useammallakin rannalla), paikallisoppaamme ajeluttivat meitä ympäriinsä ja merellekin pääsimme. Ei tosin pitkälle, mutta matkasimme yhteyslautalla Itämeren porttiin ja nautimme virvokkeet Smultrongrundet luodolla sijaitsevalla Hangon portti -nimisessä ravintolassa. Siinähän sitä lomalaiselle onkin riittävästi puuhaa, kun istuu aurinkoisella terassilla, katselee merelle ja siemailee kylmää juomaa.

Loistavaa palvelua saimme myös hankolaisissa ravintoloissa. Esimerkiksi Makasiinissa meitä kohdeltiin aivan erinomaisesti, vaikka jouduimme alkudrinkkien jälkeen kääntymään kannoillamme, koska lapset eivät millään löytäneet mielestä listalta ruokaa. Aikuisille olisi ollut suorastaan valinnan vaikeutta.  Makasiinin erinomainen ruoka onkin meille tuttua jo edelliseltä retkeltä Hankoon. Rennosta Piratesta löytyi lapsille sopivaa ruokaa. Lounaspaikkana tuli testattua myös Bravas, jonka runsas salaatti manchengo- ja vuohenjuustoineen jäi mieleen. Salaatti oli kuin kukkanen juustoineen, kirsikkoineen ja meloneineen. Aurinkoinen ja kaunis sää, maisema ja aitiopaikat terassilla tekivät kokemuksesta ikimuistoisen.

Kotimatkalla piipahdimme vielä Fiskarsin ruukkikylässä. Harmiksemme olimme paikalla sen verran myöhään, että putiikit, kahvilat ja museot olivat sulkeamassa oviaan. Onneksi ehdimme nauttia jäätelöt ja piipahtaa parissa putiikissa. Kotiin saatiin tuliaisiksi olutta ja juustoa. Olin yllättynyt, sillä en ollenkaan tiennyt miten iso ja monipuolinen ruukkikylän tarjonta on. 

Kotimaan matkailu avartaa ja yllättää! Olen valmis lähtemään uudelleen joka ikiseen paikkaan, joissa lyhyen matkamme aikana vierailimme. Niin paljon nähtävää, paljon koettavaa. Mikä parasta, aika paljon voi tehdä myös pienellä rahalla. Kolmena peräkkäisenä päivänä ulkona syöneenä tosin toivoisin, että burgeribuumi alkaisi vähitellen väistyä. Apukokeista vanhempi söi burgerin per päivä. No, ravintolaburgerit ovat tietysti vähän eri juttu kuin pikaruokapaikkojen hampurilaiset, mutta silti. 

Retkiruokaa veneellä ja nuotiolla

Kun on maakrapu, niin on maakrapu. Viikonloppukokille sopiva tuuli purjehdukselle on 2 m/s tai alle. Tuuli saisi vielä mieluusti olla myötäinen. Mitä vähemmän vene kallistaa, sen parempi. Isompi apukokki tuhahtelee, että eihän se vene sellaisella tuulella liiku. Hän on isänsä tyttö. Ei pelota kallistelu. Pienempi on enemmän äitinsä maata.  Kun kallistaa, pelottaa.

Toistaiseksi on tehtävä perheessä työnjako. Ne, joita pelottaa, lähtevät vesille vain kevyellä tuulella. Tottuukohan siihen kallisteluun ikinä? Onneksi koko perhe pitää veneillä oleilusta, nuotiolla tulistelusta, retkeilystä, uimisesta ja saunomisesta. On elämys yöpyä veneessä!  Edellisen kerran yövyimme juhannuksen aikaan, ja täytyy sanoa, että värit ja valot ovat kahdessa viikossa muuttuneet paljon. Auringon laskiessa kaikki on todella kaunista. Valo on miltei epätodellista. Alla olevat kuvat on otettu 14.7 vähän ennen ilta yhdeksää.

Ruuanlaitto on veneessä ollut tähän saakka lähinnä vedenkeittoa, ja sitä se varmasti on jatkossakin. Pentteri on pieni ja varsin epäkäytännöllinen. Venelaiturin nuotiopaikka sentään mahdollistaa grillaamisen. Tosin jääkaappia ei ole, joten se asettaa vähän haastetta. Viimeksi laitoimme venelaiturin nuotiopaikalla makkaraperunoita. Nappasin kotoa jääkaapista keitettyjä perunoita matkaan, ja nuotiopaikalla folioalustalle lisättiin vain makkarat. Salaatti tehtiin jo kotona valmiiksi. Nuotiokokkaukseen otetaan vinkkejä vastaan!

Maailman paras suklaakakku

Viikko vuosiloman pisimmästä jaksosta on jo vierähtänyt. Lauantaina nautimme loman kunniaksi illallisen koko perheen kesken, ja täytyykin sanoa, että lauantai-illalliset aikuisten kesken jatkunevat vielä pitkään. Tavallisesti lauantai-illallisten rauhallisesta ja rennosta tunnelmasta ei ollut jälkeäkään. Sunnuntain päivällinen sopii paremmin koko perheelle!

Koko perheen kesäloma menu

*

Maailman paras G&T

Talon kalalautanen

Grillipihvi naudan ulkofileestä, ranskalaisia ja grillattuja kasviksia, punaviinikastiketta ja maustevoita

Maailman paras suklaakakku

*

Maailman paras menu teema syntyi ihan vahingossa. Jälkiruokaa syödessä mieheni sen oikeastaan hoksasi. Illallisen aloitti maailman paras gin & tonic, ja se päätettiin maailman parhaaseen suklaakakkuun. Talon kalalautanen oli koottu viikon varrella syötyjen ruokien jämistä. Annoksesta tuli oikein kelvollinen, mutta siitä toisella kerralla sitten enemmän. Pääruuaksi grillattiin naudan ulkofileestä pihvit. Lasten pihvit nuijittiin ohuiksi lehtipihveiksi ja aikuisten jätettiin hieman paksummiksi. Ranskalaisia oli sekä perunasta, että bataatista. Nirsot söivät perunasta tehdyt ranskalaiset. Bataattiranskalaisia tehtiin ensimmäistä vaan ei viimeistä kertaa! Bataatti kypsyi yllättävän nopeasti ja seuraavalla kerralla perunat voikin jättää huoletta hieman paksummiksi. Koska kaikki eivät pidä punaviinikastikkeesta pihvin päälle oli myös maustevoita. Iloinen sekamelska! 

Jälkiruuaksi nautittu maailman paras suklaakakku on Sikke Sumarin resepti. Hyvää kakku onkin. Pienensin ohjeen puoleen, mutta tässäpä alkuperäinen resepti:

*

Maailman paras suklaakakku

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 dl kaakaojauhetta (ei mitään sokeroitua!)

3,2 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

3 dl tummaa suklaata rouhittuna epämääräisesti

2 dl sulatettua voita (saa olla suolaista)

4 munaa

1 dl espressokahvia

Kuivat aineet sekaisin. Märät aineet sekaisin. Kaikki sekaisin.

Paista voidellussa irtopohjavuokassa 180 asteessa 25-30 minuuttia. 

*

Sokeria kakkuun tulee ihan hurja määrä. Tasapainon vuoksi kannattaa lisätä vähän suolaakin. Kakku on tarkoitus jättää mutakakkumaisen kosteaksi sisältä. Puolikasta annosta paistelin vain noin 15 minuuttia ja tein kakun 20 cm irtopohjavuokaan. Jotta valmista kakkua olisi helpompi käsitellä kannattaa vuokan pohjalle pingottaa ennen paistamista leivinpaperi.

Kakun kylkeen voi tarjota kermavaahtoa tai vanilijajäätelöä ja tuoreita marjoja esimerkiksi mansikoita tai vadelmia, joiden satokausi alkaa olla käsillä juuri nyt. Nimimerkillä sadekuuro ajoi pois vadelmapuskasta.

Ensimmäisen lomaviikon aikana on ehditty säilöä mansikat ja mustikat ja aloittaa vadelmien poimiminen. Käväisimme myös Pohjanmaalla mummulareissulla, tapasimme apukokkien serkkupoikia ja vierailimme komeilla asuntomessuilla. Ja veneretkellekin ehdittiin. Vadelmien poimiminen jatkunee tulevalla viikolla ja ravustuskin alkaa. Pienelle retkellekin on tarkoitus ehtiä. Loma jatkuu ja maisemat vaihtuu. Peltomaisemaa ihailtiin viime viikonloppuna Pohjanmaalla. Kuluneella viikolla maisemaa on hallinnut vesi, kun järvimaisemaa on ihailtu kotirannassa ja veneellä. Ensi viikolla ihailtanee merimaisema.

Mansikkacharlotta nimipäivän deluxe-herkku

Charlotta olisi erityisen hyvä nimipäiväkakku Lotalle. Mutta koska perheestä ei Lottaa löydy, täytyy soveltaa; mansikkacharlotta on mainio nimipäiväkakku kenelle tahansa mansikka-ajan nimpparisankarille. Mansikkacharlotta on yksi blogini vanhimpia ja suosituimpia reseptiä. Ensin ajattelin, että päivätän vanhaa postausta, kirjoitan tämänhetkisen reseptin ylös (resepteillähän on tapana muokkautua aikojen kuluessa) ja vaihdan uudet, paremmat , kuvat, mutta en minä sitten millään malttanutkaan ruveta peukaloimaan vanhaa kirjoitustani. Vuosien varrella moni asia on muuttunut, mutta mansikkacharlotan teen yhä vain kerran kesässä. Tässäpä mansikkacharlotta uudemman kerran:

*

Mansikkacharlotta

kääretorttu

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

lisäksi tarvitset:

nokareen voita leivinpaperin voiteluun

muutaman lusikallisen sokeria leivinpaperin päälle

kääretortun täyte

mansikkahilloa

2 dl kermavaahtoa

150 g ranskankermaa

2 rkl sokeria

charlotan täyte

250 g rahkaa

2-2,5 dl vanilijakastiketta

2-4 liivatelehteä

sitruunamehua

250-500 g mansikoita

reilu puntti basilikaa

0,5 dl tomusokeria

Valmista ensin kääretorttu. Tässä kohtaa voi myös oikaista ja käyttää valmista kääretorttua. Jos näin teet siirry suoraan kokoamaan charlottaa.

Laita uuni lämpenemään 225 asteiseksi. Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon puuhaarukalla nostellen perunajauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhot. Sekoita hyvin.

Kumoa taikina voidellulle leivinpaperille uunivuokaan. Paista kuumassa uunissa noin 6-8 minuuttia. Levitä pöydälle toinen pala leivinpaperia. Sirottele paperin päälle sokeria ja kumoa paistettu torttupohja leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä.

Valmista kääretortun täyte. Vaahdottamalla kerma. Lisää kermavaahtoon ranskankerma ja mausta sokerilla. Sekoita hyvin. Levitä torttulevyn päälle mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Kääri torttu melko tiukalle rullalle. Tortun leikkaaminen on helpompaa, kun se ehtii vetäytyä hetkisen jääkaapissa.

Aloita charlotan kokoaminen vuoraamalla sopivan kokoinen vuoka tuorekelmulla. Kaapistani löytyy Tupperwaren 2,5 l Samba-kulho. Kulho on juuri sopivan kokoinen ja muotoinen. Bonuksena siinä on vielä tiivis kansi.

 Leikkaa kääretorttu siivuiksi ja asettele siivut kulhon reunoille. 

Laita liivatelehdet likoon kylmään veteen.

Jatka täytteen valmistamiseen. Aloita perkaamalla ja pilkkomalla mansikat. Lisää mansikoiden sekaan tomusokeria ja pieneksi pilkottu basilika ja jätä hetkiseksi odottamaan. 

Sekoita rahka ja vanilijakastike keskenään. Lämmitä mikrossa sitruunamehu ja sulata siihen kuivaksi puristetut liivatelehdet. Yhdistä rahka-vanilijakastikeseos ja basilikamansikat. Lisää seokseen liivate ohuena nauhana. Kaada mansikka-rahkaseos kääretorttusiivuilla vuorattuun vuokaan. Laita kansi päälle ja hyydytä charlottaa jääkaapissa vähintään muutama tunti, mutta pitempikään aika ei haittaa. Voit tehdä charlotan valmiiksi vaikka jo tarjoilua edeltävänä päivänä.

Kumoa kakku tarjoiluastialle juuri ennen tarjoilua ja koristele mansikoilla ja basilikan lehdillä.

*

Ihan alunperin olen bonganut charlotan ohjeen Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Resepti on muokkaantunut vuosien varrella jonkun verran. Nykyisin esimerkiksi teen kääretortun pelkästään perunajauhoista, joten charlottani on gluteeniton. Deluxeksi charlotta on nimetty, koska käytän kääretortunkin täytteenä kermaa. Silloin koko charlotasta ja tietenkin kääretortusta tulee täyteläisempi ja riittoisampi. Itse asiassa kääretorttua jää tässä versiossa vähän ylikin. Tortun menekkiin toki vaikuttaa leikkaamiesi siivujen paksuus ja käyttämäsi kulhon muoto ja tilavuus. Tortun sisään voi tosiaan kääräistä pelkän mansikkahillonkin.,

Monivaiheista (resepti on niin monivaiheinen, että sen kirjoittaminenkin tuntui haastavalta) leivonnaista ei kannata pelästyä. Lopputulos on palkitseva! Basilika ja mansikka sopivat loistavasti yhteen. 

Ohje on valitettavasti vähän suurpiirteinen. Esimerkiksi liivatteiden määrään vaikuttaa tosi moni asia. Jos mansikoista irtoaa paljon nestettä, liivatetta tarvitaan enemmän. Tai jos käytät vanilijakastiketta, joka on kovin juoksevaa, tarvitaan liivatetta enemmän. Myös silloin liivatetta tarvitaan enemmän, jos kakun pitää kestää tarjoilupöydässä pidempään. Jostakin syystä vierastan liivatteen käyttöä ja siksi yritän mennä aina mahdollisimman vähillä liivatteilla.

Tänä kummallisena kesänä paras mansikkasesonki alkaa näin heinäkuun puolessa välissä olla jo ohi. Jos vielä maltat "tuhlata" mansikoita, leivoppa mansikkacharlotta. Mansikkacharlotta on viikonloppukokin nimipäiväkakku kaikille heinäkuussa nimipäivään viettäville tytöille ja miksei pojillekin. Hyvää nimipäivää!

Hävikkiherkkuna munakoisotahna chermoula-munakoisoista

Kerroinkin, että meillä jäi yksi munakoison puolikas syömättä, kun taannoin valitsin  chermoula-munakoisoja. Valmiiksi paahdetusta munakoisosta syntyy helposti kastike, joka sopii mainiosti esimerkiksi grilliruualle. Kannattaa kapsia paahdetun munakoison liha talteen heti, ja laittaa jääkaapiin odottamaan jatkojalostusta kastikkeeksi baba ganoushin tapaan. Ruuan valmistaminen onnistuu tietysti myös paahtamalla munakoiso ihan varta vasten.

*

Munakoisotahna chermoula-munakoisosta

1/2 paahdettu chermoula-munakoiso

1 prk creame fraichea

suolaa

Soseuta sauvasekoittimella munakoiso soseeksi. Lisää sekaan purkki creame fraichea ja sekoita tahnaksi. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa kastikkeena grilliruualle. Kastike säilyy hyvin jääkaapissa muutamankin päivän. 

Jos sinulla ei ole valmiiksi paahdettua munakoisoa, halkaise munakoiso ja paahda sitä 200 asteisessa uunissa  noin 40-50 minuuttia. Munakoison voit maustaa ennen uuniin menoa esimerkiksi chermoulalla.

*

Tämäkin ruoka on hyvä osoitus siitä, että ruokaa ei kannata heittää pois. Tahnasta tuli aivan loistava kastike grilliruualle ja salaatille. Makunsa tahna sai chermoula-kastikkeesta. Me söimme munakoisotahnaa kahdesti, ja täytyy sanoa, että toisella kerralla maku oli  oikeastaan vain syventynyt ja parantunut. Parin päivän jääkaappisäilytys ei siis tee tahnalle ollenkaan huonoa.