Aitoja makuja ja hyvää tuoksua - suppilovahveropiirakkaa

Näin tammikuisten paukkupakkasten aikaan on kiva tarjota vieraille suppilovahveropiirakkaa. Tämä on myös siitä hyvä piirakka, että se maistuu myös kasvissyöjille. Samalla voi muistella syksyisiä sieniretkiä. 

Nämä kuvat ovat syksyltä 2012. Viime syksynä meitä ei täällä eteläisellä Pirkanmaalla hemmoteltu suurilla sienisaaliilla. Tai sitten olimme vain väärässä paikassa väärään aikaan. Onneksi hätä ei ole tämännäköinen. Meiltä löytyy vuosikertasuppilovahveroja vuodesta 2009, ainakin noin nopeasti vilkaistuna.

Säilön suppilovahverot aina kuivaamalla, joten ne säilyvät käyttökelpoisina useampia vuosia.

Piirakan valmistaminen on hyvä aloittaa laittamalla kuivatut suppilovahverot likoamaan veteen. Toiset käyttävät liotukseen myös maitoa. Kuivattuja sieniä on myös helppo murentaa pienemmiksi. Sienille ei tarvitse näyttää veistä ollenkaan.

Tässä jakamani resepti on alunperin julkaistu Kodin Kuvalehden juhlavuoden leivontakoulu lehtisessä monia vuosia sitten. Täytteitä ja päällisiä olen muokkaillut oman makuni mukaan, mutta pohjan alkuperäiselle reseptille olen pysynyt uskollisena. Pulleakätisenä apukokkina toimi tällä kertaa neiti 4-v, kuten kuvistakin näkyy.

Piirakan pohja

125 g margariinia

1 dl perunahiutaleita

2 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja niiden joukkoon nypitään huoneenlämpöinen margariini. Kylmä vesi lisätään lopukis joukkoon. Taikinaa ei saa vaivata, ettei siitä tule sitkeää. Taikina kääritään kelmuun ja laitetaan jääkaappiin vetäytymään noin puoleksi tunniksi.

Täyte

suppilovahveroita

voinokare

sipuli

palanen punaista, keltaista ja vihreää paprikaa

suolaa,

mustapippuria 

timjamia

Täyteen ainekset pilkotaan ja kuullotetaan. Täyte maustetaan ja levitetään sitten pohjan piirakkavuokaan taputellun pohjan päälle.

Päälle

2 munaa

prk mustapekkakermaa

juustoraastetta

suolaa

Täyteen aineet sekoitetaan ja kaadetaan piirakan päälle.

Piirakka paistetaan 200 asteisessa uunissa noin puolisen tuntia. Parhaimmalta piirakka maistuu, kun se saa vetäytyä hetkisen. Se maistuu lämpimänä ja kylmänä ja sopii pakastettavaksi. Tekemällä pohjan kaksinkertaisena, se riittää hyvin uunipellilliseen.

Meillä on tarjottu piirakkaa kahvin kanssa synttäreillä, iltateellä sekä vihreän salaatin ja punaviinin kera. Täytteeseen voi halutessaan laittaa vaikkapa pekonia tai kinkkua, jolloin piirakasta tulee entistä ruokaisampi. Myös päällistä voi varioida käyttämällä nesteenä tavallista kermaa, kermaviiliä jne. Mustapekkajuustonkin voi vaihtaa tuorejuustoon tai jättää vaikka kokonaan pois.

Ulkoilua ja gulassia

 Sunnuntainen päivä on kulunut perheen parissa ulkoillen. Tänään on niin hiihdelty kuin luisteltu. Tämä vuosi on ollut siitä harvinainen, että kotijärven jäälle on saanut tehtyä hyvän luistinradan. Lunta on niin vähän, että ihan tavallisilla luistimilla pääsee ympäriinsä, vaikka mitään varsinasita reittiä ei olekaan.

Mikään ei ole ulkoilupäivälle parempaa ruokaa kuin pataruoka. Pata uuniin ja menoksi. Talvi on ehdottomasti pataruokien kultakautta.

Kevennettyyn ja tipattomaan tammikuuhun ei kuulu smetanalla pyöristetty Stroganov, eikä punaviinillä vahvistettu Burgundin pata, vaikka ne lempipatojani ovatkin. Periaateista on kuitenkin pidettävä kiinni!

Unkarilainen gulassi pataruokana on mainio lempeän lämmittävä ja kauniin värinen paprikoineen päivineen. Resepti on omasta päästä.  Salaisina aseina toimivat savupaprikajauhe ja rautapata. 

Resepti meni suurin piirtein näin

reilu 1 kg naudan ulkopaistia

sipuli

keltainen, vihreä ja punainen paprika

pari valkosipulin kynttä

varsiselleriä

chilijauhetta

sokeria

suolaa

tomaattipyrettä

vehnäjauhoja

vettä

3 laakerinlehteä

savupaprikajauhetta

maustepippuria 

mustapippuria

Pilkoin kasvikset ja kuullottelin niitä rautapadassa, jonne lisäsin kuullottumaan myös chilijauheen ja sokerin. Lisäsin myös tomaattipyreen ja suolan. Pilkoin naudanpaistin ja pyörittelin palaset venhäjauhoissa. Ruskistin voi-öljyseoksessa lihanpalat pienissä erissä valurautapannussa. Aina joka erän välissä huuhtelin maut talteen ja kippasin valurautapataan lihojen ja kasvisten päälle. 

Kun sain ainekset pataan, lisäsin vettä sen verran, että lihat peittyivät. Maustoin pataa vielä pippureilla ja laakerinlehdillä. 

Gulassi hautui noin 150 asteessa reilun kolme tuntia. Ja voin kertoa, että hyvältä maistui, ja näytti. Harmi vaan, että valmiista gulassista unohtui ottaa kuva. 

Halvalla hyvää!

Meidän perheessä on muodostunut tammikuinen perinne. Vuosi aloitetaan kevyissä merkeissä ja tammikuu vietetään tipattomana. Ruoka on koko tammikuun ollut kevyttä ja edullistakin, mutta kuitenkin terveellistä ja maistuvaa.

Tuloksia on tullut monessa mielessä. Joulun jälkeinen ähky ja turvotus katosivat melko nopeasti. Ruokavalioon on taas lisätty terveellisiä ja maistuvia juureksia ja muita kasviksia. Kurinalaisemman ja kevyemmän ruokavalion ansiosta ruoka maistuu taas paljon paremmalta. 

Näin tammikuun kääntyessä loppupuolelle voi jo vähän juhlistaa. Lauantai-illan juhlistaminen tarkoittaa tällä kertaa kahden ruokalajin illallista lasten mentyä nukkumaan. 

Lapsetkin meillä toki ruokittiin, ja pääosin vielä samoilla raaka-aineilla. Pääruoaksi paistattiin sekä lapsille, että aikuisille kuhaa.

Arjen luksusta oli tällä kerralla ranskalainen sipulikeitto, jonka reseptin poimin tälläkin kerraralla Anna Bergenströmin Joko kokin keittokirjasta.

Sipulikeitto on varmasti yksi halvimmista ruokalajeista, mutta silti niin herkullinen. Varsinkin kun se on huolelliseti rakkaudella ja hellyydellä valmistettu. Erityisen hyvin se sopii kylmään talvi-iltaan.

Keittokirjan  alkuperäinen resepti kuuluu näin:

5 keskikokista sipulia
noin 3 rkl voita 
noin 1 1/4 l vettä
(1 lihaliemikuutio)
1/3 tl timjamia
pippuria

Sipulit kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi. Niitä kuullotetaan miedolla lämmmöllä rasvassa paksupohjaisessa kattilassa läpikuultaviksi. Tämä ottaa aikaa vähintäänkin 15 minuuttia. Pitää varoa, ettei tule ruskistaneeksi sipuleita.

Kuullotettujen sipuleitten päälle lisätään vesi, suola ja halutessaan voi lisätä myös lihaliemikuution. Jos haluaa tehdä aidon ranskalaisen sipulikeiton, lihaliemi jätetään lisäämättä. Keitto maustetaan suolalla ja pippurilla ja annetaan kiehua hiljalleen kannen alla puolisen tuntia.

Itse lisäsin pari keittoon vielä pari valkosipulin kynttä ja lihaliemen asemasta käytin kasvislientä. Alkuperäinen resepti kehottaa gratinoimaan keiton leivällä ja juustolla, mutta meillä mentiin ihan näin. Vaalea vähän väritön keitto olisi varmasti näyttänyt paremmalta, jollain muulla kuin valkoisella lautasella. Onneksi maku korvasi ulkonäön puutteet.

Talvipäivän terveiset!

Tämän talviset maisemat ovat olleet kerrassaan upeat - sitten kun se talvi vihdoin saapui. Voi, kun olisikin taito valokuvata. Mitkään ottamani valokuvat eivät tee oikeutta viime viikkojen upeille maisemille, kauniille aurinkoisille pakkaspäiville ja mahtaville iltojen haloille. No, tietenkään pikkuinen pokkari ei yllä siihen mihin esimerkiksi isompi järjestelmäkamera.

Monena päivänä ehti ulkoilemaan lähinnä iltaisin pienen happihyppelyn verran, enempää ei olisi edes tarjennut. Yhtenä iltana aurattiin koti-järven jäälle luistinrata, toisena luisteltiin ja niin edelleen. 

Tänä aamuna tuntui kuin olisi ollut suojasää. Pakkasmittari näytti kuitenkin vielä 8 pakkasastetta. Luistelemaan kuitenkin oli päästävä!

Raikas talvisää ja reippailu tekee hyvää niin mielelle kuin ruumiillekin. Mikään ei maistu ulkoilun jälkeen paremmin kuin ihana tuore vaalea leipä ja kuuma kaakao!