Maailman helpoin perunasalaatti

Minä en voisi elää ilman perunaa. Kuorettomina suolattomassa vedessä keitetyt perunat ovat oma lukunsa ja aika lailla mauttomia, mutta jo pelkästään se, että perunat keittää kuorineen, tekee perunoista paljon paremman makuisia. Entäs uuniperunat, lohkoperunat, paistinperunat, tai hasselbackan perunat? Melkein jo suussa maistuu. Ei taida olla parempaa lisäkettä kuin kermassa höystetyt hasselbackan perunat tai valkosipuliperunat. Niitä ei kertakaikkiaan voi vastustaa.  Ja tietysti on ruokia, joiden kanssa kuuluu ehdottomasti syödä perunamuusia. Mitä olisi joulupöytä ilman imellettyä perunalaatikkoa tai juhannus ilman uusia perunoita? Ei mitään, jotain puuttuisi! Vappuunkin kuuluu peruna, nimittäin perunasalaatti. Ainakin meillä. Otsikko lupaa paljon, mutta se ei valehtele. Perunasalaatin voi joskus tehdä todella helposti ja silti se on maistuvaa.

*

Maailman helpoin perunasalaatti

3 keitettyä perunaa

1 banaanisalottisipuli

noin 45 g valmista pestoa

koristeluun ruohosipulia

Kuori ja pilko pieneksi sipuli ja keitetty peruna. Sekoita peruna, sipuli ja pesto huolellisesti ja laita jääkaappiin makuuntumaan hetkiseksi. Koristele ruohosipulilla. Nauti esimerkiksi grilliruoan kaverina.

*

Maailman helpointa perunasalaattia tarjottiin meillä tänään makkaran kyljessä. Perunasalaatti ehti makuuntua jääkaapissa ennen tarjoilua parisen tuntia. Lautaselle mahtui myös waldorfinsalaattia, maissia ja salaatinlehtiä. Grillikausi on nyt sitten avattu! 

Tyypillisesti syömme makkarana tavallisia kotimaisia makkaroita, jos oikein hyvä säkä käy, grilliin päätyy aito käriste. Tällä kertaa grillissä oli perusmakkaran lisäksi saksalaista bratwurstia ja Tolvilan kartanon karitsan bratwurstia, joka on odottanut tammikuisen karitsan hakumatkan jälkeen grillikauden alkua pakastimessa. Karitsan bratwursti oli aikuisille mieleen. Herkullinen ja maistuva makkara tuntui myös yllättävän vähärasvaiselta. Lapset söivät pienen maistiaisen jälkeen perinteistä grillimakkaraa.

Pasta Carbonara - kiireisen torstain ruoka

Pasta on nopeutensa puolesta kiitollista ruokaa valmistaa. Välttämättä raaka-aineitakaan ei tarvita monia. Yleensä kaapista löytyy aina jonkinlaiset pasta-ainekset. Pasta Carbonara, miilunpolttajanpasta, on siinä mielessä luksus-pastaa, että sen valmistamiseen täytyy ainakin meillä varautua erikseen. Muut raaka-aineet, (kuiva)pasta, kananmuna, öljy, sipuli ja parmesan, ovat kaapissa vuoren varmasti, mutta pekoni ei kuulu jääkaapin vakio sisältöön. Ehkä kannattaisi pitää pekoniakin aina kaapissa. Sillä pelastaisi monta kiireistä ateriaa.

*

Pasta Carbonara viikonloppukokin tapaan

4 annosta

300 g spagettia

merisuolaa

vettä

3 banaanisalottisipulia

öljyä

1 pkt pekonia

2 pientä kananmunaa

3 keltuaista

noin 30 g parmesanjuustoa

mustapippuria

Laita vettä kiehumaan isoon kattilaan. Mausta vesi suolalla. Keitinvesi saa olla kunnolla suolaista. "Kuin Välimeri" on hyvä ohje suolaisuuteen. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kypsäksi tai al denteksi. Miten pasta perheessäsi  parhaiten maistuu. Keitin meidän neljän hengen pasta-annoksen 5 l kattilassa, jossa spagetilla on kunnolla tilaa kiehua. Pasta tekee meillä parhaiten kauppansa kun se on lähes kypsää, mutta ei aivan lötköä.

Kun pasta jo kiehuu. Laita öljyä kuumenemaan kasariin. Kuullottele pieneksi pilkottuja banaanisalotteja öljyssä. Lisää kasariin myös pilkottu pekoni.

Sekoita kananmunien ja keltuaisten rakenne rikki kulhossa ja lisää munien joukkoon parmesanraaste.

Kaada kypsä spagetti lävikköön ja valuta pasta hyvin. Kumoa pasta kasariin sipulin ja pekonin sekaan ja sekoita. Sammuta levy. Kaada pastan päälle muna-juusto seos ja sekoita ripeästi. Kananmuna kypsyy kuumassa pannussa lämpimän spagetin päällä kuin itsestään. Ruokaa ei kannata enää sen kummemin kypsentää, se kuivuu ja menettää mehevyytensä. Mausta muutamalla mustapippurimyllyn pyöräytyksellä. Nautiskele heti.

*

Toisissa resepteissä pasta carbonaraan lisätään kermaa. Minä pidän kuitenkin enemmän carbonarasta ilman kermaa. Sipulikin saattaa monelle olla kauhistus. Viikonloppukokin keittiössä ei taida olla montakaan ruokaa, johon sipulia ei lisättäisi. Carbonara ohjeissa vaihtelee myös se, käytetäänko kokonaisia kananmunia, vai keltuaisia. Minä olen ratkaissut asian siten, että laitan enemmän keltuaisia ja 1-2 kokonaista kananmunaa, niiden koosta riippuen. Siten saan pastasta kermaista ja täyteläistä, vaikka sitä kermaa ei ruokaan lisätäkään.

Torstai on mahdottoman kiireinen harrastuspäivä, ja siksi pikaruuat ovat torstaille parhaita. Jos aikoo ehtiä syödä ennen harrastuksia, aikaa ruuan valmistamiseen ei ole paljon. Pastan keittoajasta riippuen carbonara valmistuu noin 15 minuutissa, juuri sen enempää ei ruuanlaittoon voi ennen harrastuksia uhrata. Toisinaan, kuten tänään, söimme vasta harrastusten jälkeen. Silloin haasteena on myöhäinen kellon aika. 

Torstai on toivoa täynnä! Työviikko on lähes selätetty ja viikonloppu häämöttää edessä. Toivottavasti kelit suosivat, sillä tarkoitus on puuhastella kevättöiden parissa kotona ja veneellä.

Rakuunaporkkanat - simppeli lisäke

Rakuunaporkkanat on yksinkertaisuudessaan loistava lisäke, helppo valmistaa ja hinnaltaankin varsin huokea. Rakuunaporkkanat sopivat lisäkeeksi niin lihalle, kalalle kuin kanallekin. Rakuunaporkkanat on aika talvinen lisäke, mutta vielä sen voi testata ennen kuin uusien, tuoreiden, kasvisten satokausi on oikein toden teolla käsillä. Viikonloppukokki tosin ajatteli siirtyä kesäisempiin raaka-aineisiin tämän postauksen myötä. Parsa oikein jo maistuu suussa. Veikkaan myös, että uunin sijasta grilli alkaa lämmetä useammin. Tässä kuitenkin vielä resepti rakuunaporkkanoille.

*

Rakuunaporkkanat

500 g porkkanoita

2 rkl öljyä

kuivattua rakuunaa

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Kuori ja pilko porkkanat. Kivan kokoisia ja näköisiä paloja saa esimerkiksi leikkaamalla porkkanat ensin kahtia pituussuunnassa ja sitten vielä halkaissut porkkanat vielä puoliksi (ja vielä neljäsosatkin puoliksi, jos sinulla on pulleita porkkanoita). Levitä porkkanat leivinpaperilla vuorattulle pellille tai suoraan uunivuokaan. Kaada päälle öljyä, mausta rakuunalla, suolalla ja pippurilla.

Paahda porkkanoita 200 asteisessa uunissa porkkanoiden koosta riippuen noin 20-30 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat kypsiä. 

*

Rakuunassa on melko omalaatuinen anismainen aromi, ja sitä kannattaa lisätä porkkanoihin, ja ruokaan yleensäkin, varsin maltillisesti. Liiallisesti käytettynä rakuuna tekee ruuasta kitkerää, mutta sopivassa suhteessa lisättynä rakuuna korostaa kivasti lähes makua kuin makua. Minulla oli maustekaapissani vain kuivattua rakuunaa, mutta yhtä hyvin paahdetut porkkanat voisi maustaa tuoreellakin yrtillä. 

Meillä rakuunaporkkanoita syötiin jo jokin aika sitten perinteisen palapaistin lisäkkeenä. Viime viikonloput ovat kuluneet poissa kotoa sukua tavaten. Läheisimpiä tavataan useammin, mutta näihin viime viikonloppujen kohtaamisiin on liittynyt myös sellainen mukava piirre, että osan kanssa viime tapaamisesta on ennättänyt vierähätää jo useampi vuosi. Ei siis haittaa, vaikka kokkaaminen on jäänyt vähemmälle. Tilalla oli jotain muuta. Onneksi näitä bloggaamattomia reseptejä ja kuvia on muutama takataskussa.

Viime viikonloppuna olisin tietysti voinut ottaa puhtaasti raportoijan roolin, kun apukokit leipoivat mummun kanssa sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa. Minä kelpasin juuri ja juuri vahtimaan uunia. Uunin vahtimisen lisäksi lapsuusmaisemissa riitti hämmästeltävää: lyhyessä ajassa taivaanrantaan oli ilmestynyt iso määrä tuulimyllyjä. Taisin pitää näkemästäni. Pohjalainen peltomaisema ei huhtikuussa ole kauneimmillaan. Tänä vuonna sitä kuitenkin kannatti yrittää kuvata perinteistä maisemaa muuttaneiden tuulimyllyjen vuoksi.

Ahaa-elämys sokerikakkupohjan kanssa - täytekakut apukokkien syntymäpäiville 2016

Aina kun on mahdollisuus, tykkään tehdä täytekakun, sellaisen perinteisen. Naked cake on vielä testaamatta, niin paljon pidän perinteisistä täytekakuista. Täytekakkujeni pohja on sokerikakku ja päälle tulee ainakin kermavaahtoa, joskus myös kinuskia. Tähän asti olen leiponut kakun samalla tavoin kuin varmasti tosi moni muukin: lasillinen munia, lasillinen sokeria vaahdoksi. Vaahtoon lisätään lasillinen jauhoja, joihin on sekoitettu leivinjauhetta. Tämäkin on ihan hyvä ohje, mutta löydettyäni  Kaikki sokerikakkupohjasta -postauksen leivontablogi Makeasta paluuta entiseen ei enää ole.

Ohjeessa jauhojen ja sokerin määrä lasketaan munien painosta. Saattaa kuulostaa hifistelyltä ja turhan tarkalta, mutta vannon, että kananmunat kannattaa punnita ja sen jälkeen laskea muiden raaka-aineiden paino. Ei se lopulta ole edes kovin hankalaa. Kakkupohjasta tulee kaunis, tiivis, mutta silti kostea. Kuvailisin sitä ehkä sienimäisesksi. Ohjeen mukaisia mittasuhteita käyttämällä kakku ei lässähdä keskeltä, kuten tuossa lasillinen kaikkea -ohjeen kakussa helposti ainakin minulle käy.

Riko munat kulhoon ja punnitse munien paino. Kerro munien paino 0,7. Näin saat sokerin määrän grammoissa. Huomasin leipoessani, että kananmunien paino vaihteli todella paljon. Vaahdota munat ja sokeri ja lisää massaan siivilän läpi jauhot, joiden määrä on jälleen laskettu kertomalla munien paino 0,7. Tuloksen jaan vielä siten, että noin 70% jauhoista on vehnä- ja 30% perunajauhoja. Hyvin vaahdotettu muna-sokeri seos ei välttämättä kaipaisi lainkaan leivinjauhetta, mutta uskoni ei ollut tarpeeksi luja vaan lisäsin ripauksen leivinjauhetta. Liikaa leivinjauhetta ei kannata laittaa, sillä liika leivinjauhe saa kakun lässähtämään. Esimerkkinä sokerikakkupohja 3 munalle ja tämän kevään kolme täytekakkua:

*

Täytekakut apukokkien syntymäpäiville 2016

Sokerikakkupohja

(20 cm vuokaan)

3 (156 g) munaa

110 g sokeria

80 g vehnäjauhoja

30 g perunajauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteiseksi. Vuoraa irtopohjavuokan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat voilla. Halutessasi voit jauhottaa reunat korppujauhoilla tai mannaryyneillä.

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri keskenään kovaksi vaahdoksi. Lisää siivilän läpi vaahtoon jauhot muutamassa erässä. Sekoita jauhot huolellisesti, mutta varovasti nostellen taikinaan esimerkiksi puuhaarukan avulla. 

Kaada taikina vuokaan. Pudota vuoka noin 10 cm korkeudelta pöydälle, jolloin liiat ilmakuplat puhkeavat ja kakku nousee tasaisemmin, eikä lässähdä niin helposti.

Paista kakkua noin 35-40 minuuttia uunin alimmalla tasolla. Testaa kypsyyttä puutikulla. Kun taikinaa ei enää tartu tikkuun, niin kakku on kypsää. Kypsymisen huomaat myös siitä, että kakku alkaa irrota vuoan reunoista. 

Anna kakun jäähtyä vuokassaan muutama minuutti ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään. 

Sokerikakkupohja kannattaa mahdollisuuksien mukaan leipoa päivä ennen täyttämistä, jolloin se on ehtinyt kunnolla levähtää. Leikkaaminenkin on helpompaa, kun kakku on kunnolla jäähtynyt ja tekeytynyt yön yli. Täyttää kakku kannattaa myös ainakin päivä ennen tarjoilua. Maku on paljon parempi kun kakku ehtii täytettynä levähtää kaapissa yhden yön yli. Kuorruttaminen ja koristelu kannattaa tehdä vasta niin lähellä tarjoilua kuin se on mahdollista.

Täytekakku 1: Lemon curd -täytekakku

kostutukseen:

hunajavettä

täyte:

lemon curdia

2 dl kermaa

150 g creme fraichea

2 rkl sokeria

Kuorrutukseen ja koristeluun:

lemon curdia

2, 5 dl vispikermaa vaahdotettuna

säilykepersikan puolikkaita, suklaa(munia), nonparelleja

Valmista lemon curd tai käytä kaupan valmista tuotetta. Valmista kermatäyte vaahdottamalla kuohukerma. Lisää kermavaahtoon creme fraiche ja mausta sokerilla. 

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta alimmainen osa hunajavedellä. Alimmaista osaa kostutetaan vähiten, ja päällimmäistä eniten, koska sitä eivät täyte ja toiset kakkukerrokset pääse kostuttamaan. Laita alimman kakun pohja päälle kerros lemon curdia ja kerros kermavaahtoa. Aseta täytteen päälle kakkupohjan keskimmäinen kerros. Kostuta se, ja lisää taas täytteeksi lemon curdia ja kermavaahtoa. Aseta päällimmäiseksi viimeinen osa kakkupohjaa ja kostuta se. Laita jääkaappiin yön yli lepäämään.

Kuorruta kakku lemon curdilla ja pursota reunoille vaahdotettua kermaa. Koristele asettelemalla säilykepersikan puolikkaista leikatut siivut kukan muotoon ja koristele vielä suklaa(munilla).

Täytekakku 2: banaani-suklaatäytekakku

Kostutukseen

maitoa

Täyte 1:

100 g tummaa suklaata

1 dl kuohukermaa

Täyte 2:

banaani

1 dl kuohukermaa 

1 dl rahkaa

1 rkl sokeria

Kuorrutukseen ja koristeluun

lemon curdia

 2,5 dl vispikermaa

säilykepersikan puolikkaita

Valmista täytteet. Sulata suklaa ja lisää hieman jäähtynyt suklaa vaahdotettuun kermaan. Valmista toinen täyte vaahdottamalla kerma ja yhdistämällä kermavaahtoon rahka, sokeri ja muusattu banaani. 

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta alimmainen osa maidolla. Lisää päälle suklaamousse. Nosta päälle toinen osa kakkupohjaa. Kostuta pohja ja lisää päälle banaani-rahkatäyte. Nosta päällimmäinen kakkupohja paikoilleen ja kostuta se. Laita täytetty kakku jääkaappiin vetäytymään.

Koristele kakku levittämälle päälle lemon curdia. Asettele säilykepersikan puolikkaista leikatuista siivuista kukkanen. Pursota vaahdotetulla vispikermalla kakun reunat.

Täytekakku 3: fazerina- appelsiinicurd -täytekakku

Kostutukseen:

vastapuristettua appelsiinimehua ja vettä

Täyte:

1,5 Fazerina patukkaa

2 dl kuohukermaa

150 g creme fraichea

appelsiini curd

Kuorrutukseen ja koristeluun:

1/2 patukkaa Fazeriinaa

2,5 dl vispikermaa

Valmista appelsiini curd tai käytä kaupan valmista tuotetta tai esimerkiksi appelsiinimarmeladia.

Valmista suklaamousse sulattamalla Fazerina vesihauteessa. Vaahdota kuohukerma. Lisää vaahtoon creme fraiche ja hieman jäähtynyt sulatettu suklaa. Sekoita hyvin.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta alin pohja vastapuristetulla appelsiinimehun ja veden sekoituksella. (Kannattaa käyttää maun vuoksi keitettyä vettä) Lisää pohjan päälle kerros appelsiini curdia ja kerros fazerinamoussea. Nosta päälle keskimmäinen kakkukerros. Kostuta se ja lisää päälle appelsiini curd ja fazerinamousse. Nosta päällimmäiseksi kakkupohja ja kostuta se. Nosta täytetty kakku jääkaappiin vetäytymään yön yli.

Kuorruta kakku vaahdotetulla vispikermalla ja koristele raastetulla fazerina-suklaalla juuri ennen tarjoilua.

*

Nyt voi huokaista! Tämän vuotiset juhlaviikot ovat ohi. Monet juhlat tuli juhlitttua, kun toinen apukokeista täytti 10 ja toinen 7 vuotta. Kaikissa juhlissa ei herkuteltu kakuilla, mutta kyllä kolme täytekakkua reilun parin viikon aikana on silti aika monta kakkua. Omaan makuuni sopi parhaiten ensimmäinen kakku. Se oli sopivan makea ja silti ihanan raikas. Fazerina-kakuta tuli ehkä hieman liian makea ja toisen kakun suklaamoussetäyte oli mielestäni liian dominoivan makuista. Luultavasti maitosuklaa olisi sopinut täytteeseen paremmin.

Viime viikolta tiistai 12.4 jää aikakirjoihin merkittävänä päivänä. Silloin lähtivät kotijärvestä jäät! Kevät on pitkällä. Pianhan sitä voisi vaikka pulahtaa uimaan. Joka välissä, kun aika on antanut myöden olen vähän muokkaillut blogia. Osallistuin blogin #suursiivous -haasteeseen, jonka tarkoitus siivouta ja selkeyttää blogin ilmettä. Lukijoille asti näkyy vasta pienenpieniä muutoksia, mutta taustalla kyllä olen askarrellut paljonkin.

Kotijärvi vapautui jäistä ti 12.4. Kuva samalta illalta.

Appelsiinicurd - testing, testing

Pääsiäisen aikaan tein itse sitruunatahnaa eli lemon curdia, ja vieläpä mikrossa. Onnistuneesta kokeilusta innostuneena askartelin viikonloppuna appelsiinin kimpussa ja tein appelsiini curdia lemon curdin tapaan. Appelsiinitahna oli myös erittäin onnistunutta ja helppotekoista. Sitä on nyt testattu täytekakun välissä ja paahtoleivän päällä.

*

Appelsiinicurd

(noin 3 dl valmista tahnaa)

1 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 1/2 dl appelsiinin mehua siivilöitynä (käytin 2 appelsiinia)

1 tl appelsiinin kuorta

50 g voita sulatettuna

Valitse mikron kestävä kulho ja vispilä appelsiinitahnan valmistukseen. 

Sulata voi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki.  Mittaa sekaan sokeri. Purista appelsiineista mehua ja lisää vasta puristettu mehu sekä kuoriraaste kulhoon. Sekoita hyvin.

Kuumenna aineksia mikrossa täydellä teholla puoli minuuttia. Ota seos mikrosta ja vatkaa voimakkaasti. Laita seos uudelleen mikroon, ja kuumenna taas täydellä teholla puoli minuuttia. Nosta astia taas pois ja vatkaa voimakkaasti. Jatka kypsentämistä kunnes seos muuttuu kiisselimäiseksi. Mikron tehosta ja astian muodosta riippuen appelsiinitahnan valmistuminen kestää 3-5 minuuttia. Siirrä appelsiinitahnapuhtaaseen (lasi)purkkiin ja laita purkki jääkaappiin. Curd säilyy jääkaapissa noin pari viikkoa.

Käytä appelsiinitahnaa kakkujen tai piirakoiden täytteenä. Appelsiinicurd sopii hyvin myös paahtoleipien päälle tai croissantin kaveriksi.

*

Samoin kuin sitruunatahnaa tehdessä, minulla oli nytkin aikomus laskea tarkasti montako kertaa mikroa käytin. Vaan niin taas kävi, että menin laskuissa sekaisin. Appelsiinitahnasta tuli sitruunatahnaa makeampaa, eikä läheskään niin hapokasta kuin sitruunatahna. Sokerin määrää olisi voinut jopa appelsiinitahnaan vähentää. Sitruunatahnasta tuli appelsiinitahnaa silkkisempää. Jos oikein haluasi hifistellä tahnan voisi vielä käyttää siivilän läpi.

Kovin paljoa muuta en kuluneena viikonloppuna ehtinyt kokkailla. Blogia olen kuitenkin miettinyt sitäkin enemmän. Blogin ulkoasuun on tulossa lähiaikoina pientä viilausta, kunhan töiltäni ehdin taas harrastaa. Tavoitteena on parantaa luettavuutta ja helpottaa reseptien löytämistä. Olen muuten tosi iloinen siitä, että blogin lukijamäärä on kasvanut huimasti. Kommenteista olen tosi onnellinen, ette usko miten mukavalta tuntuu saada palautetta esimerkiksi kommenttina tai tykkäyksenä facebookissa. Olethan muuten huomanneet, että Viikonloppukokkia pystyy seuraamaan myös facebookissa?

Kesä on taas askeleen lähempänä. Huomasin, että raparperi alkaa nousta maasta. Autoihin on tänään urakoitu kesärenkaat. Kaikkein keväisin ja kesäisin fiilis tuli, kun kävimme kaivamassa veneen pressujen alta. Veneen talvisäilytyspaikalla vesi oli jo jäistä vapaa.

Pataleipä jauhopussien lopuista

Pataleipä on viikonloppukokin huushollissa ollut viime aikoina uunissa harva se vapaapäivä. Tuoretta leipää, oli se sitten valmistettu padassa tai ei, on kenenkään vaikea vastustaa. Pataleipä on siinä mielessä kiitollinen valmistettava, että se ei vaadi aktiivista tekemistä. Paikalla toki pitää olla, koska vaiheita on monia. Pataleivän perusresepti löytyy pääsiäispostauksesta ja oliivilla maustettu leipä löytyy täältä.

*

Pataleipää kurpitsansiemenillä

1 leipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl jauhoja 
(n 5 dl hiivaleipäjauhoja 1 dl vehnäjauhoja 0,5 dl mannasuurimoita 0,5 dl kaurahiutaleita)

3 1/2 dl vettä
0,5 dl kurpitsan siemeniä

vähän oliiviöljyä 

noin 1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola, siemenet ja jauhot sekaisin. Sekoita joukkoon nopeasti reilusti lämmin (+42 astetta) vesi. Älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä taikina pöydän kulmalle 12-18 tunniksi kohoamaan.

Kun alat käsittelemään taikinaa 12 tunnin nostatuksen jälkeen, laita oliiviöljyllä voideltu kannellinen uunipata uuniin ja käännä lämpötila 225 asteeseen. Anna padan olla uunissa noin 30 minuuttia. 

Ripottele pöydälle hieman jauhoja ja kohoa yön yli levännyt taikina pöydälle. Puristele siitä ilma pois, mutta älä innostu vaivaamaan. Nostele taikina kulmista palloksi ja  laita taikinapallo jauhotetulla leivinliinalla peitettyyn leipäkoriin nousemaan, kunnes uuni ja pata ovat lämpimpiä. (Ripottele vähän jauhoja myös leivän pinnalle ja peitä toisella leivinliinalla.)

Ota pata pois uunista ja kippaa kohonnut leipä uunipataan. Varo polttamasta itseäsi. Laita kansi kiinni ja pata uuniin. Paista leipää kannen alla noin 30 minuuttia. Ota sitten kansi pois, ja jatka leivän paistamista vielä noin 15 minuuttia.

Nosta kypsä leipä padasta jäähtymään leivinliinan alle ja tarjoile hieman haaleana.

*

Näköjään pataleipä onnistuu oikein hyvin jauhopussien lopuistakin.  Makua on luonnollisesti enemmän kun jauhoina on muutakin kuin pelkkiä vehnäjauhoja. Erilaisia jauhoja ja siemeniä käyttämällä saa leipään myös väriä, etenkin kun olen viime aikoina ostanut mannasuurimot täysjyvämannasuurimoita. Suurimoista ja kaurahiutaleista tuli varmasti vähän tekstuuria leipään. Meidän perhe taitaa olla mannasuurimojen suurkuluttaja. Aina tämän tästä, kuten tänäänkin, arkiruokana työ-, koulu ja eskaripäivän jälkeen syödään mannapuuroa. Tänään puurot keiteltiin synttäritytön nimenomaisesta toiveesta. Taas on paketin loppu odottamassa. Saas nähdä päätyykö sekin pataleipään. Pianhan se on taas viikonloppu käsillä.

Kahvipöydän herkku - valkosuklaa-karpalocookiet

Viime kesänä kävimme tyttöjen kanssa lapsuudenystäväni luona kyläilemässä. Sen kyläreissun jälkeen meidän kahvipöytään on tämän tästä leivottu valkosuklaa-karpalocookieita. Cookiet ovat aika vaivattomia valmistaa, ja niiden tekeminen onnistuu lapsiltakin. Lauantaisiin synttärijuhliinsa 10-vuotias leipoi cookiet lähes yksin. Autoin vähän mittaamisessa, sillä jouduimme tällä kerralla hieman soveltaa ohjetta, koska kaapista ei löytynyt aivan kaikkia raaka-aineita. Tässä kuitenkin alkuperäinen resepti:

*

Valkosuklaa-karpalocookies

125 g voita

3/4 dl muscovadosokeria

1 dl sokeria

kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

2 dl kaurahiutaleita

ripaus suolaa

100 g valkosuklaata

50 g kuivattuja karpaloita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit sekaisin. Lisää joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää ne taikinaan parissa osassa. Lisää lopuksi pilkottu valkosuklaa ja kuivatut karpalot. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Pyörittele levänneestä taikinasta palloja ja litistä ne pellille. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

*

Arvaattekin varmasti, että muscovado oli se, jota meiltä ei kaapista löytynyt. Sitä ei myöskään ollut kaupassa, kun kävin ruokaostoksilla. Hylly oli siltä kohtaa tyhjä. Joku toinenkin oli tarvinnut muscovadoa. Osa muscovadosta korvattiin ruokokidesokerilla, mutta sitäkin oli vain 0,5 dl. Taloussokeria laitettiin sitten 1,25 dl. Vaikka ruokokidesokeri on taloussokeria tummempaa, se ei kovin paljoa tuonut cookieille väriä, eikä kyllä makuakaan. Ilmeisesti sitä oli niin vähän. Jos muscovadoa on käytettävissä, kannattaa ehdottomasti käyttää sitä. Muscovado antaa cookieihin väriä ja aromikasta makua taloussokeria enemmän. Kauaa eivät nämä cookiet pöydän kulmalla keikkuneet.  

Kevät on lähiaikoina ottanut harppauksia eteenpäin. Aurinko ja valoisuus kertovat, että kevät on jo pitkällä. On kiva kotiutua töistä, kun vielä aurinko paistaa ja iltalenkkikin onnistuu valoisaan aikaan. Joskus  manailen täällä blogissakin kodin valokuvauksen kannalta haastavaa valaistusta.  Cookieita kuvattaessa valoa oli niin paljon, että ruokapöytä oikein kylpi auringossa. Haasteita se tuo valokin kuvaukselle. Lauantaina löysin ensimmäiset sinivuokon nuput. Sunnuntaina sinivuokkoja oli puskenut esiin jo paljon enemmän. Nyt, jos menisin samalle paikalle, löytäisin todennäköisesti jo avautuneita kukkasiakin. Aurinko saa ihmeitä aikaan!