torstai 7. huhtikuuta 2016

Pataleipä jauhopussien lopuista

Pataleipä on viikonloppukokin huushollissa ollut viime aikoina uunissa harva se vapaapäivä. Tuoretta leipää, oli se sitten valmistettu padassa tai ei, on kenenkään vaikea vastustaa. Pataleipä on siinä mielessä kiitollinen valmistettava, että se ei vaadi aktiivista tekemistä. Paikalla toki pitää olla, koska vaiheita on monia. Pataleivän perusresepti löytyy pääsiäispostauksesta ja oliivilla maustettu leipä löytyy täältä.





*

Pataleipää kurpitsansiemenillä

1 leipä

2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
7 dl jauhoja 
(n 5 dl hiivaleipäjauhoja 1 dl vehnäjauhoja 0,5 dl mannasuurimoita 0,5 dl kaurahiutaleita)
3 1/2 dl vettä
0,5 dl kurpitsan siemeniä

vähän oliiviöljyä 
noin 1,5 dl vehnäjauhoja



Sekoita hiiva, suola, siemenet ja jauhot sekaisin. Sekoita joukkoon nopeasti reilusti lämmin (+42 astetta) vesi. Älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä taikina pöydän kulmalle 12-18 tunniksi kohoamaan.

Kun alat käsittelemään taikinaa 12 tunnin nostatuksen jälkeen, laita oliiviöljyllä voideltu kannellinen uunipata uuniin ja käännä lämpötila 225 asteeseen. Anna padan olla uunissa noin 30 minuuttia. 

Ripottele pöydälle hieman jauhoja ja kohoa yön yli levännyt taikina pöydälle. Puristele siitä ilma pois, mutta älä innostu vaivaamaan. Nostele taikina kulmista palloksi ja  laita taikinapallo jauhotetulla leivinliinalla peitettyyn leipäkoriin nousemaan, kunnes uuni ja pata ovat lämpimpiä. (Ripottele vähän jauhoja myös leivän pinnalle ja peitä toisella leivinliinalla.)

Ota pata pois uunista ja kippaa kohonnut leipä uunipataan. Varo polttamasta itseäsi. Laita kansi kiinni ja pata uuniin. Paista leipää kannen alla noin 30 minuuttia. Ota sitten kansi pois, ja jatka leivän paistamista vielä noin 15 minuuttia.

Nosta kypsä leipä padasta jäähtymään leivinliinan alle ja tarjoile hieman haaleana.

*






Näköjään pataleipä onnistuu oikein hyvin jauhopussien lopuistakin.  Makua on luonnollisesti enemmän kun jauhoina on muutakin kuin pelkkiä vehnäjauhoja. Erilaisia jauhoja ja siemeniä käyttämällä saa leipään myös väriä, etenkin kun olen viime aikoina ostanut mannasuurimot täysjyvämannasuurimoita. Suurimoista ja kaurahiutaleista tuli varmasti vähän tekstuuria leipään. Meidän perhe taitaa olla mannasuurimojen suurkuluttaja. Aina tämän tästä, kuten tänäänkin, arkiruokana työ-, koulu ja eskaripäivän jälkeen syödään mannapuuroa. Tänään puurot keiteltiin synttäritytön nimenomaisesta toiveesta. Taas on paketin loppu odottamassa. Saas nähdä päätyykö sekin pataleipään. Pianhan se on taas viikonloppu käsillä.






2 kommenttia:

  1. Mainion näköinen leipä. :) Minulla on pataleipä vieläkin kokeilematta. Pari kertaa olen jo melkein ryhtynyt sitä tekemään, mutta aina on tullut joku muu kiire esteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin paljon mielenkiintoisia uusia ja vanhoja hyväksi havaittuja ruoka- ja leivontareseptejä, että aina ei ehdi mukaan testaamaan hittejä. Pataleivän huonopuoli on se, että ryhtyessään leivontapuuhiin pitää varmasti tietää olevansa kotosalla, kun taikina kohoaa ja leipä paistuu. Varsin vaivaton se kuitenkin on.

      Poista