Nyhtökaritsaa ja tsatsikia

Tammikuiseen tapaan meille tuli karitsa, vakuumissa. Kokonainen luomukaritsan ruho pakastimessa on luksusta. Viulut syödään hiihtolomalla ja pääsiäisenä, jauheliha jalostuu varmasti ainakin lasagneksi ja koftaksi. Kyljyksistä tehdään punaviinipohjaista pataa, samoin niskakiekoista. Ruhosta riittää syötävää kesään asti. Viimeisenä syödään ribsit, joita en ole vielä saanut onnistumaan. Onko kenelläkään hyvää reseptiä? Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi lapa. Luullinen liha hautui uunissa useita tunteja ja se syötiin nyhtökaritsana.

Lampaanlihan reseptit ovat blogin suosituimpia. Ja kelpaahan niitä jakaa ja kertoa. Tuskin lammasruuat onnistuisivat niin hyvin, ellei liha olisi ensiluokkaista. Olen jo monasti aikaisemminkin hehkuttanut Tolvilan kartanon ajatuksella ja arvostuksella kasvatettua luomulammasta. Tämänkertaisen nyhtökaritsan idea on lainattu Kaikki äitini reseptit -blogista. Tässä helpossa reseptissä ei karitsanlihan lisäksi tarvitse paljon muuta kuin aikaa ja granaattiomenan. Granaattiomenaan taas ihastuin viime syksyisellä Pietarin matkalla. Sen jälkeen granaattiomenaa onkin syöty lihan kanssa, salaatissa, rahkassa ja ihan sellaisenaankin. Se on kaunis hedelmää ja sen aromaattinen maku on jotenkin kiehtova.

*

Nyhtökaritsa

1,6 kg karitsan lapaa

4 salottisipulia

6 valkosipulin kynttä

2 porkkanaa

lehtisellerin varsi

suolaa

2,5 dl kiehuvaa vettä

nokare voita ja tilkka öljyä

lehtipersiljaa

granaattiomena

Laita voi ja öljy paistinpannulle ja ruskista liha molemmilta puolilta ja siirrä se uunivuokaan. Freesaa kuorittuja ja krouveiksi palasiksi pilkottuja sipuleita, porkkanaa ja selleriä pannulla. Siirrä kasvikset uunivuokaan. Kiehauta vesi pannulla ja kaada myös vesi makuineen päivineen uunivuokaan. Kasviksia ei ole tarkoitus syödä, vaan ne maustavat liemen ja lihan.

Peitä vuoka kannella tai foliolla ja laita se 120 asteiseen uuniin. Alkuperäisessä reseptissä sanotaan, että yön yli tai vähintään 5 tunniksi. Karitsanlapa oli uunissa tuon 5 tuntia ja se oli aika lailla sopivasasti. Luulen, että pidempi aika ei olisi ollut lihalle eduksi. Tosin lihan pala oli lähes kilon pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa. Enkä tiedä onko eroa silläkin onko liha lammasta vai nuorta karitsaa kuten meillä oli.

Kun otat lihan uunista, kääri se folioon lepäämään ennen nyhtämistä. Nyhtäminen onnistuu parhaiten kahden haarukan avulla. Koristele liha granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla ja isokiteisellä sormisuolalla

*

Nyhtökaritsan liemi kannattaa ilman muuta siivilöidä ja ottaa talteen. Tietysti siitä voi tehdä nyhtökaritsalle kastikkeen hetikin, mutta mielestäni tähän kylmänä tai haaleana tarjottavaan lihaan sopii paremmin kylmä kastike. Minä tarjoilin nyhtökaritsan tsatsikilla ja pakastin nyhtökaritsan liemen myöhempää käyttöä varten. Liemessä on paljon makua ja siitä saa loistavan pohjan esimerkiksi punaviinikastikkeelle.

*

Tsatsiki

1/2 kurkku

valkosipulinkynsi

suolaa

sokeria

2 dl turkkilaista jugurttia.

Raasta kurkku siivilässä ja ripottele päälle suolaa. Anna kurkun valua siivilässä välillä käännellen ja painellen raastetta. Raasta kurkun lisäksi myös yksi valkosipulin kynsi ja sekoita raasteet turkkilaisen jugurtin kanssa kastikkeeksi. Mausta sokerilla ja tarkista tarvitseeko kastike vielä lisää suolaa.

*

Nyhtökaritsan ja tsatsikin lisäski meillä syötiin viime sunnuntaina vihreää salaattia ja veneperunoita. Uunissa kuorineen kypsennetyt perunat ovat melkein parasta mitä tiedän, vaikka nyhtökaritsa sopii epäilemättä myös pitaleipien väliin. 

Tämän viikonlopun kokkailut jäivät vähiin, sillä olimme anopin ruokapatojen ääressä, mutta onneksi näitä aikaisemmin tehtyjä ruokia riittää postattavaksi. Meillä on nykyisin keittiössä vähän tungosta ja sen vuoksi on jaettu leivontavuorot. Isompi apukokki teki jokin aika sitten varsin hyvää mudcakea ja nuorempi apukokki leipoi vuorollaan mokkapaloja. Seuraava vuoro on vihdoin minun!

Kanaa cashew-pähkinöillä kaukokaipuuta helpottamaan

Viime talvena odottelimme tähän aikaan talvesta kuumeisesti Thaimaan matkaa. Tänä vuonna ei ole matkaa lämpöön tiedossa, joten on tyydyttävä makumuistoihin. Thai-ruoka ei kuulu vahvuuksiini, mutta muutaman kerran olen koittanut hakea ruokiin thaimaalaisia makuja. Raaka-aineita, lähinnä erilaisia mausteita, tahnoja ja kastikkeita, on kotikaupungissakin ihan hyvin saatavilla. Mielestäni olen onnistunut thai-makujen tavoittelussa ihan hyvin. Lauantai-iltana virittelin yhtä lempiruoistani kanaa cashew-pähkinöillä.

*

Kanaa cashew-pähkinöillä

1 pkt marinoimattomia kanan rintafileitä

marinadi

öljyä

3 valkosipulin kynttä

1 punainen chili

palanen raastettua inkivääriä

1 limen mehu

2 rkl soijaa

2 tl sokeria

kourallinen cashew pähkinöitä

nokare voita

loraus öljyä

punainen chili

2 tl sokeria

2 tl punaista thaicurrya

2 porkkanaa

punasipuli

keltasipuli

pieni punainen paprika

pieni vihreä paprika

2 tl tamarinditahnaa

1 rkl kalakastiketta

limen mehu

Sekoita marinadin ainekset ja laita rintafileet marinoitumaan vähintään pariksi tunniksi, mutta mielellään pidemmäksikin ajaksi.

Esivalmistele kasvikset: kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi lanteiksi. Kuori ja leikkaa sipulit krouveiksi palasiksi. Pilko myös paprikat. Palat saa jättää melko isoiksi.

Aloita paahtamalla cashewpähkinöitä kuivalla pannulla, kun pähkinät ovat saaneet väriä pintaan, nosta ne sivuun pannulta.

Lisää pannulle pieni nokare voita ja tilkka öljyä. Kuullota kasviksia pannulla, niin että niistä tulee lähes kypsiä. Kannattaa aloittaa hitaammin kypsyvästä porkkanasta ja lisätä sitten pannulle sipulit ja lopuksi paprikat. Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, nostele ne pois pannulta ja siirry seuraavan vaiheeseen.

Jos pannu tuntuu kovin kuivalta, lisää sille vielä vähän öljyä. Paahda pannulla thaicurrya, sokeria ja viipaloitua chiliä, kunnes sokeri on sulanut ja mausteista alkaa irrota tuoksua. Lisää sitten paistinpannulle pienemmäksi leikatut rintafileet, joista ylimääräinen marinadi on pyyhitty pois. Ruskista kanoja ensin melko kuumalla lämmölle, kun olet saanut väriä pintaan, pienennä lämpöä ja lisää tamarinditahna, kalakastike ja limen mehu. Kun kanat alkavat kypsyä, lisää joukkoon aiemmin kuullottamasi kasvikset. Sekoittele raaka-aineet hyvin. Kun kasvikset ovat lämmenneet ja kanat ovat kypsiä ruoka on cashewpähkinöitä vaille valmista tarjoiltavaksi. Nauti riisin kanssa tai ilman.

*

Kana oli saanut marinadissa koko päivän ja se olikin saanut marinadista hyvin makua. Pieneksi leikatut palaset kypsyivät juuri sopivasti. Kanan (tai broilerin) kanssa aina vähän jännittää jääkö liha raa'aksi tai toisaalta kuivuuko se. Kasvikset jätin napakoiksi ja niissä oli vähän purutuntumaa, mutta olivat ne kuitenkin kypsiä. Kalakastikkeella ja muilla mausteilla sain hyvin thai-makuja ruokaan, vaikka unohdin laittaa ruokaan varatut kaffirlimenlehdet. Ainoastaan makeus jäi vähän vajaaksi. Mistä ihmeestä ostan palmusokeria? No ehkä fariinisokerilla pärjäisi paremmin kuin ihan tavallisella sokerilla. Emme ole äärettömän tulisen ruuan ystäviä, joten maut melko mietoja, mutta kyllä niistä Thaimaa, aurinko ja loma tulee mieleen. Ruoka oli lempeän lämmittävä, mutta ei lainkaan liian tulinen. Pähkinöitä täytyy miettiä seuraavalla kerralla enemmän. Luulen, että pähkinät olisi kannattanut kuivan pannun sijaan paahtaa öljyssä. Ehkä makua olisi irronnut enemmän ja värikin olisi ollut kauniimpi.

Tammikuisen talvipäivän lauantai-illan kanaa cashew-pähkinöillä kotioloissa

Helmikuisen hellepäivän kanaa cashew-pähkinöillä Phuketista.

En tiedä sitten helpottiko thai-tyylinen ruoka kaukokaipuuta. Eipä tainnut, vaan taisi olla ruualla päinvastainen vaikutus. Tämän kirjoitettuani avaan luultavasti matkatoimiston www-sivut.

Aamupuuro on päivän tärkein puuro

Pikaisesti mikrossa pyöräytetty kaurapuuro on arkiaamuna ihan ok. Parempaa tulee, kun puuron keittää kattilassa. Perheessäkin erotellaan mikropuuro ja kattilapuuro. Talvisen vapaa-aamun voi kruunata vielä astetta paremmalla puurolla: yön yli uunissa haudutetulla ohrapuurolla.

*

Uunipuuro

1,5 l laktoositonta maitojuomaa

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

suolaa

nokare voita vuuan voiteluun

Voitele uunivuoka voilla. Mittaa aineet kannelliseen vuokaan ja laita kansi päälle. Laita vuoka 100 asteiseen uuniin ja kypsennä yön yli uunissa. Nauti marjojen tai voisilmän kera.

*

Minun uunipuuroni oli lasisessa vuokassa 100 asteisessa uunissa lähes 10 tuntia. Maitojuomasta tuli puuroon vähän punainen väri, mutta makuun tämä ei vaikuttanut. Leivinuunissa tai takassa uunipuuro valmistuisi ekologisemmin. Ei tarvitsisi pitää uunia päällä koko yötä. Valitettavasti leivinuunia ei ole, ja takan pesäkin on niin pieni, ettei sinne löydy hyvän mallista astiaa. Ihanaa on kuitenkin herätä puurontuoksuun kerran talvessa. Tuoksu on sama, vaikka puuro onkin sähköllä kypsytetty.

Kokonaisena paistettu porsaan sisäfile ja caponata

Caponata ei ehkä ihan ole satokausikalenterin mukaista ruokaa, mutta mieliteoilleen ei voi mitään. Sisilialainen munakoisopaistos on klassikko, jonka voi nauttia kylmänä alkupalana  esimerkiksi leivän päällä tai lämpimänä lisukkeena, kuten me teimme. Caponataa voi nauttia myös sellaisenaan ihan pääruuaksi. Aitoa, alkuperäistä reseptiä voi olla vaikea jäljittää ja idea taitaakin olla siinä, että caponataan voi lisätä niitä kasviksia mitä kulloinkin sattuu olemaan saatavilla. Minun mielestäni caponatassa kuuluu munakoison lisäksi olla ainakin tomaattia, sipulia ja selleriä.

*

Kokonaisena paistettu porsaan sisäfile ja caponata

2 naturel porsaan sisäfilettä

Marinadi

1 dl oliiviöljyä

2 tl soijaa

1 tl punaviinietikkaa

1 tl sokeria

pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

2 tl rosmariinia

3 valkosipulin kynttä murskattuna

Caponata

munakoiso

pieni punasipuli

pieni keltasipuli

2 sellerin vartta

punainen paprika

4 tomaattia

reilu loraus oliiviöljyä

2 laakerinlehteä

pieni tilkka punaviinietikkaa

2 tl sokeria

2 tl rosmariinia

2 rkl pieniä kapriksia

muutamia vihreitä oliiveja

pinjansiemeniä

Valmista ensin marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Jos fileissä on paljon kalvoja, puhdista ne. Hiero marinadi fileiden pinnalle ja jätä maustumaan. Tämän voit tehdä jo hyvissä ajoin, mutta possu ehti maustua mukavasti vajaassa tunnissa. Jos jätät lihan marinadiin pitemmäksi aikaa, nosta se kylmään. Minulla liha oli pöydällä marinoitumassa ja samalla lämpenemässä.

Ennen paistamista ota ylimääräinen marinadi pois lihoista. Paista possu kypsäksi 200 asteisessa uunissa. Lihamittari laitettiin piippaamaan 71 asteessa. Kypsyminen kesti noin puoli tuntia. Samassa ajassa kypsyvät myös perunalohkot, joita meillä tarjoiltiin possun ja caponatan kaverina. Perunat maustoin vain tilkalla oliiviöljyä ja suolaa. Kypsä liha vetäytyi folion alla vähän aikaa ennen leikkaamista.

Kun liha on marinoitumassa aloita caponatan valmistelu.  Kannattaa aloittaa munakoison itketyksestä. "Itkettäminen" poistaa munakoisosta kitkeryyttä. Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Laita kuutiot lävikköön tai siivilään ja ripottele päälle suolaa. Anna valua vähän aikaa, sen jälkeen huuhtele ja kuivaa munakoisot hyvin ja laita 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin pariksi kymmeneksi minuutiksi. (Kun otat munakoisot uunista, laita tilalle possu ja perunat.)

Munakoison paahtuessa uunissa valmistele muut ainekset. Halutessasi kalttaa tomaatit. Tee tomaatteihin ristiviilto, pudota ne kiehuvaan veteen ja nosta nopeasti kylmään veteen, jotta kypsyminen loppuu. Irrota tomaateista kuoret, ja jätä odottamaan seuraava vaihetta. 

Paahda sitten pinjansiement kuivalla pannulla ja siirrä niin ikään sivuun odottamaan. 

Lisää sitten pannulle reilusti oliiviöljyä. Kuullottele pannussa öljyssä pilkottuja kasviksia. Laita pannulle ensin sipulit, sitten selleri ja paprika ja lopulta (kaltatut) pilkotut tomaatit.  Lisää pannulle myös uunissa paahdetut munakoisot. Mausta seos sokerilla, laakerinlehdillä ja rosmariinilla. Lisää myös tilkka punaviinietikkaa. Anna kypsyä hautua kypsäksi.

Ennen tarjoamista lisää vielä kaprikset, oliivit ja pinjansiemenet. Caponatan ei tarvitse olla tarjoiltaessa kuumaa. Hyvä lisäke, kun sen voi tarjota kylmänä, kuumana tai huoneenlämpöisenä.

*

Porsaan filee olisi tosiaan voinut olla marinadissa hieman pidempäänkin, mutta lyhyessä ajassakin se oli ehtinyt saada mukavasti makua. Toisaalta caponata on lisäkkeenä niin maukas, että lihaan ei kovin voimakasta makua kaivannutkaan.

Caponata oli kerrassaan loistava lisäke ja luulenkin, että sitä toistekin. Varmasti caponata olisi parempaa kun kasvikset olisivat tuoreita ja sesongissa. Kotimaisia tomaatteja ei juuri voi tähän aikaan vuodesta kehua. Minä jaksoin tällä kerralla nähdä kalttaamisen vaivan, mutta tomaatit voi laittaa kalttaamattakin ruokaan. Laitoin caponataan vain kahden tomaatin siemenet (, kahden söin ruokaa tehdessä). Ja se taisi olla ihan hyvä ratkaisu. Muuten ruuasta olisi voinut tulla liian vetistä.

Vaikka tomaatti on aika hapokas, ruoka kaipasi mielestäni vähän enemmän happoa. Sen vuoksi lisäsin pienen tilkan punaviinietikkaa. Kaikki ruuat, joissa on tomaattia kaipaavat mielestäni ripauksen sokeria. Niinpä lisäsin caponataankin pari teelusikallista sokeria. Varmasti myös hunaja sopisi oikein hyvin.

Makean ja suolaisen liitto toimi caponatassa hyvin. Suolaa en lisännyt lainkaan, sillä sitä tulee oliiveista ja kapriksista. Munakoisoonkin suolaa varmasti jäi, vaikka huuhtelin ja kuivasin munakoison palaset huolellisesti.

Saatiinpas pala Italiaa keskelle tammikuun paukkupakkasia. Italian mielleyhtymää vahvistivat vielä  tuoksullaan rosmariini, jota oli nyt sekä lihassa että lisukkeessa, sekä pinjansiemenet, joista jäi myös vähän purutuntumaa, ja jotka toisaalta pähkinäisellä aromillaan toivat ruokaan täyteläisyyttä ja pyöreyttä. Tuoreet yritit olisivat sopineet ruokaan täydellisesti, mutta se onkin sitten ehkä enemmän sen kesällä tai syksyllä tehdyn caponatan juttu.

Raikas ja iloisenvärinen rahka saa hyvälle tuulelle

Aamupalani vaihtelevat kausittain. Välillä syön puuroa, välillä rahkaa. Toisinaan kaipaan aamiaiseksi leipää ja muutaman kerran vuodessa on mukavaa valmistaa yltäkylläinen brunssi. Viime aikoina minulle on aamuisin maistunut raikas rahka. Osatan rahkani kaupasta aina rasvattomana ja maustamattomana. Maustan sen itse hedelmillä tai marjoilla. Tämän hetkinen suosikkini on laittaa rahkaan tuoretta ananasta ja granaattiomenan siemeniä. Lisäksi saatan ripotella päälle ruokalusikallisen pari vehnäleseitä. Ananas-granaattiomenarahka on niin iloisen värinen ja raikas, että siitä saa hyvän startin päivälle. Tosin rahka maistuu myös väli- tai iltapalana. Hiihtolenkin jälkeen pilkoin rahkaan myös banaania.

Granaattiomena on tällä hetkellä sesongissa. Tosin paras kausi alkaa olla lopuillaan. Granaattiomena on minulle uusi tuttavuus, mutta pidän sen aromaattisesta mausta tosi paljon. Myös granaattiomenan terveysvaikutuksista on puhuttu paljon. Jo nopealla googlauksella löytää kirjoituksia "superhedelmästä".

Granaattiomenan kuoriminen on työlästä. Satokausikalenterin sivulta löytyy video, jossa neuvotaan kopistelemaan siemenet puukauhan avulla kulhoon. Itse olen veitsellä halkaissut hedelmän kuoren ja kaivellut varovaisesti arteet talteen. Granaattiomenasta syödään pieniä rubiineja muistuttavat mallot, joiden sisällä on siemen. Rubiinimaiset pallerot voi erotella valmiiksi ja laittaa jääkaappiin odottamaan käyttöä. Kuorimisessa kannattaa olla siksi varovainen, että siemenistä irtoava mehu on tosi värjäävää. Granaattiomenan siemenet säilyvät päivän pari kylmässä oikein hyvin, ja itse asiassa ne tulevat kylmässä vielä raikkaammaksi. Rahkan lisäksi olen laittanut siemeniä salaatteihin lisäksi olen koristellut siemenillä leivonnaisia, niin makeita kuin suolaisiakin.

Toinen vuoden vaihteen sesonkiherkku on  tuoreeseen ananas. Viime aikoina ananakset ovat olleet todella hyvälaatuisia ja niin makeita, että melkein voisi luulla karkkia syövänsä. Kypsän ananaksen tunnistamiseen on helppo niksi: jos ananaksen sisin lehti irtoaa nätisti, hedelmä on kypsä syötäväksi. Ananas kypsyy huoneenlämmössä parissa päivässä, mutta (pilkottuna) jääkaapissa se säilyy useamman päivän hyvänä. Ananas on melko hapokas hedelmä, jos syön sen heti, kun olen sen pilkkonut ja kuorinut, alkaa suuta poltella. Pieni hetki jääkaapissa vähentää hapokkuutta ja lisää hedelmän raikkautta. Valmiiksi pilkottu ananas ei meillä tosin kaapissa kauaa ehdi vanheta.

Salaattia paahdetusta punajuuresta ja kylmäsavulohesta

Punajuuri on kalan kanssa aivan loistavan makuista. Erityisesti se sopii mielestäni savukalan kanssa. Luottoyhdistelmäni on tehdä salaattia punajuuresta ja savukalasta, usein kylmäsavulohesta. Salaatti itsestään on nopea tehdä, mutta punajuurien kypsentämiseen kuluu aikaa. Toisaalta punajuurien kypsentäminen ei vaadi aktiivista kokkailua, vaan sillä aikaa kun punajuuret kiehuvat kattilassa tai paahtuvat uunissa, voi tehdä jotain muuta.

*

Salaattia paahdetuista punajuurista ja kylmäsavulohesta

4 pientä punajuurta

oliiviöljyä

punaviinietikkaa

suola

timjami

vaahterasiirappia

salaattia

kylmäsavulohta

fetajuustoa

Vinegretti

pieni punasipuli

2 rkl punaviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

1 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Kuori ja lohko punajuuri. Ripottele päälle hieman oliiviöljyä, punaviinietikkaa ja vaahterasiirappia. Mausta lohkot suolalla ja timjamilla. Laita lohkot 200 asteiseen uuniin paahtumaan noin puoleksi tunniksi tai kunnes ne ovat kypsiä.

Valmista vinegretti pilkkomalla punasipuli veitsellä niin pieniksi kuin suinkin saat. Lisää punaviinietikka ja muut aineet ja laita tekeytymään jääkaappiin.

Kun punajuuret ovat kypsiä. Revi lautaselle mieleistäsi salaattia. Laita päälle kylmäsavulohta ja uunissa paahdettuja punajuuren lohkoja ja fetajuusto murusia. Valele vinegrettiä salaatin päälle ja nautiskele.

*

Ruokaisa salaatti on mitä parhain tapa aloittaa viikonlopun vietto. Meilläkin salaattia syötiin iltapalaksi perjantaina. Lapsille maistui enemmän pizza, jossa mainitsemisen arvoista on se, että se oli puoliksi itse tehty. Tortillalettujen päälle rakennettiin pizza ketsupista, jauhelihasta, sipulista, suppilovahveroista ja tietysti juustoraasteesta. Ihan hyvin 6- ja 9-vuotiailta 5 km hiihtolenkin päälle. Kevyemmän tammikuun nimissä aikuisten oli tyytyminen salaattiin. Vähän lämpimät punajuuret tekevät salaatista mielestäni ruokaisamman oloisen. Ehkä juustonkin olisi voinut murustella uuniin punajuurien päälle kypsymisen loppuvaiheessa, mutta salaatti toimi ihan hyvin näinkin.

Talviset säät näyttäisivät suosivan ulkoilua. Aurinko ei ole näin tammikuun puolessa välissäkään kovin kauaa kovin korkealla. Taivaan ja maiseman se värjää kyllä kauniisti. Joku ihaili tänään maisemaa taivaalta käsin liitovarjolla. Minä tukevasti maasta sukset jalassa.

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

 kun hanki on hohtava, 

kun taivas kirkasna kaareutuu..."

Kevyt illallinen: katkarapu-paprikapata

Katkarapu-paprikapata taitaa olla aikamoista retroruokaa. Raaka-aineet ja maut viittaavat mielestäni kultaiselle 80-luvulle. Katkarapujen ja paprikan lisäksi pataan tulee herkkusieniä ja paljon currya.  Katkarapu-paprikapata kuuluu meidän perheessä kevyet herkut  -sarjaan, ja ruoka onkin vakiintunut tammikuiseksi lauantai-illalliseksi. Tulisena ruokana se sopii hyvin näihin paukkupakkasiin, vaikka, toisaalta, tulinen pata maistuu myös helteisen kesäpäivän päätteeksi. Hellepäivän illan ruokana olenkin tottunut syömään katkarapu-paprikapataa anoppilassa, josta resepti on meidän keittiöön kulkeutunut.

*

Katkarapu-paprikapata

voita ja öljyä paistamiseen

punainen, keltainen ja vihreä paprika

sipuli

tuoreita ja herkkusieniä

pala purjoa

2 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

1 rkl sokeria

tomaattipyrettä

1-2 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

1 prk paseerattua tomaattia

1 tl samba oelekia

currya reilulla kädellä

450 g katkarapuja

Kuullota pilkottua purjoa ja tuoreita herkkusieniä öljy-voiseoksessa kasarissa. Siirrä vähäksi aikaa sivuun.

Pilko sipuli ja paprikat suikaleiksi. Laita kasariin tarvittaessa lisää öljyä ja voita. Kuullottele jeeraa ja chiliä vähän aikaa seoksessa. Lisää tomaattipyre ja sokeri. Kuullottele sekoitellen minuutti pari ja lisää kasarille pilkotut sipuli ja paprikasuikaleet ja kuullottele taas hetkinen.

Lisää paseerattu tomaatti ja loput mausteet kasariin. Sekoittele hyvin ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes paprikat ovat lähes kypsiä. Lisää kerma ja kiehauta vielä kerran ylös.  Kun pata on tulikuumaa, lisää pannulle hyvin valutetut katkaravut ja aiemmin kuullottamasi sienet ja purjo. Sekoita nopeasti, mutta varo enää keittämästä, että ravut eivät turhaan sitkisty.

Tarjoa hetimmiten keitetyn riisin tai tuoreen leivän kera.

*

Jälleen kerran on sellaista ruokaa, että suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla aika tarkkana. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa (chili, curry, samba oelek) on kaikissa suolaa, suolan määrä on äkkiä huikea. Reseptissä lukee curryn kohdalla "reilulla kädellä", ja sitä currya oikeasti todella laitetaan rennolla kädellä, ruokalusikallinen ehkä parikin. Ihan alkuperäinen anopilta saatu resepti on vuosien saatossa muokkautunut omaan suuhun sopivaksi. Esimerkiksi jeeraa ei alkuperäisessä reseptissä ole. Usein lisään pataan myös savupaprikajauhetta, joka sopii makumaailmaan erinomaisesti, mutta nyt se unohtui. Alkuperäisessä reseptissä on myös mainittu makea chilikastike, mutta itse olen korvannut sen laittamalla sokeria, muscovado-, ruoko-, tai ihan tavallista, mitä milloinkin sattuu olemaan mausteeksi ruokaan. Vielä yksi vinkki: pataan tulevat katkaravut kannattaa sulattaa ja valuttaa huolella, ettei ravuista tule liikaa nestettä ruokaan. 

Pohdiskelin viime vuoden puolella myös meidän perheen kasvisten syötiä. Vaikka tämäkään ruoka ei ole kasvisruoka, on se lihaton ruoka. Ehkä tämäkin resepti pitäisi kaivaa useammin esiin. Kevyttä ruokaa ja paljon kasviksia, melkein huomaamatta.

Juuri parhaillaan lunta sataa niin paljon, että järven selälle ei enää taida helposti päästä luistimilla. Viime viikonloppuna luistelu onnistui hyvin, jos ei pelännyt pakkasta. Kylmää ja kaunista!

Soppalauantai: kaalikeitto

Lauantaina oli kaalinrakastajan herkkupäivä. Keittelin meille lounaaksi isolla kattilalla kaalisoppaa. Löysin juuri sopivan kokoisen kaalinpään kaupasta. Sellaisessa parin kilon kaalissa, joita kaupassa usein on myynnissä, on nelihenkiselle perheellekin tekemistä, mutta tuollainen noin kilon kokoinen on helposti voitettavissa.

*

Kaalikeitto

1 kg keräkaalia

5 keskikokoista porkkanaa

palsternakka

2 pienehköä sipulia

500 g naudan jauhelihaa

suolaa

maustepippuria

mustapippuria

2 laakerin lehteä

muutamia kuivattuja lipstikan lehtiä

2 lihaliemikuutiota

öljyä jauhelihan paistamiseen

vettä

Pilko kaali ja paahda se useissa erissä kuivalla pannulla. Siirrä paahdettu kaali isoon kattilaan  (5 l) odottamaan.  Kuori, pilko ja pyöräytä paistinpannulla öljyssä myös porkkanat, palsternakka ja sipuli ja laita sitten kaalin kanssa kattilaan. Ruskista jauheliha, ja siirrä kattilaan. Lisää kattilaan mausteet ja vesi niin, että kaali ja muut raaka-aineet peittyvät. Anna kiehua hiljalleen tunnin pari. Soppaan tulee sitä enemmän makua, mitä kauemmin se hautuu kattilassa. Valmista syötäväksi se on kuitenkin jo nopeastikin, heti kun kasvikset ovat kypsiä.

*

Ruokaisempaa keitosta saa lisäämällä joukkoon vähän perunaa. Meillä kaikki pitävät kaalista, joten en laittanut keittoon ollenkaan perunaa. Normaalisti käytän hyvin vähän liemivalmisteita, mutta saadakseni keittoon enemmän makua, lisäsin pari kuutioita, joka ei viiden litran kattilassa ole suurikaan määrä. 

Harmi, että pakastimessa ei ollut enää karitsanlihaa. Miten hyvää kaalikeitosta olisikaan tullut, kun olisi ensin keittänyt karitsan (tai miksei naudankin) luullista lihaa ja säästänyt liemen keiton liemeksi. No, karitsan ruho on tilattuna tammikuun lopulle. Ehkä otan uusinnan kaalikeitosta vielä tämän talven aikana. Kaalikeitto ei ota ollenkaan nokkiinsa lämmityksestä. Lämmitettävää jäi ainakin yhteen arki-iltaan, ja yhdet lounaatkin siitä riittää aikuisille. 

Kylmistä säistä huolimatta meillä on ulkoiltu. Lapset luistimilla, minä kameran kanssa. Täytyy ottaa Kotijärven jäästä kaikki hyöty irti!