Paistettua ankanrintaa

Jo pitkään on tehnyt mieli kokeilla jotain uutta raaka-ainetta ruuanlaitossa. Ankaa tunnutaan tarjoiltavan ravintoloissa paljon. En ole koskaan tullut valinneeksi sitä edes ulkona syödessä, joten mitään vertailu kohtaa ei ole.

Tästä se sitten lähti

Reseptiä etsiskelin ihan vain googlaamalla. Useissa resepteissä oli ankkaa ja appelsiinia. Koska nyt ei suussa maistunut yhtään appelsiini, ohjeeksi valikoitui Hesarissa jo 2005 julkaistu resepti, jota noudatin aika orjallisesti. Lisäkkeineen tämä oli mielestäni varsin sykyistä ruokaa.

Ankan rintaa kaverinaan chileläinen Pinot Noir-rypäleestä valmistettu sesonkiviini

2 ankanrintaa
suolaa, mustapippuria

Kastike:
1 iso sipuli
2 dl punaviiniä
ankanrintojen paistinliemi
2 rkl sherryä
1 rkl voita
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus sokeria, suolaa ja mustapippuria

Lisäkkeet: paistettuja sieniä ja pinjansiemeniä
paistettuja kesäkurpitsa- ja punasipuliviipaleita, basilikaa

1.Vedä ankanrinnan nahkapuolelle ruutumaiset viillot. Pane rintafileet kylmälle paistinpannulle nahkapuoli alaspäin. Lämpö saa nousta ja ankanrinnat saavat paistua omassa rasvassaan molemmin puolin noin 3 minuuttia. Säästä paistinliemi.

2.Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kääri ne folioon. Paista ankanrintoja 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia niin, että ne jäävät sisältä roseenpunaisiksi. Ota paketti uunista ja anna fileiden levätä foliossa noin 10 minuuttia ennen leikkaamista.

3.Valmista kastike fileiden ollessa uunissa ja sen jälkeen foliossa vetäytymässä. Keitä punaviiniä ja hienoksi pilkottua sipulia kattilassa, kunnes punaviini on haihtunut noin puoleen. Lisää ankanrintojen paistinliemi pannulta punaviini-sipuliseokseen. Lisää väkevä viini ja kiehauta seos. Kiillota kastike lisäämällä sen joukkoon voinokare. Lisää myös balsamiviinietikka ja mausta.

4.Paista suppilovahveroita ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Paista öljyssä myös viipaleiksi leikattua kesäkurpitsaa ankan seuraksi.

5.Avaa foliopaketit ja leikkaa rintafileet vinoittain kauniiksi, ohuiksi viipaleiksi. Jaa viipaleet lautasille kastiketilkan sekä paistettujen sienien ja kesäkurpitsan kanssa.

Ankanrintaa paistumassa

Ankanrinta oli helppo valmistaa, rasva roiskui aivan älyttömästi paistaessa, mutta lopputuolos ei silti ollut mitenkään rasvainen. Tarjolla oli niin suuria rintapaloja, että yksi riitti kahdelle varsin mainiosti, varsinkin kun tarjolla oli myös alku- ja jälkiruuat. Lopputulos oli maistuva, liha paistui ehkä hivenen liikaa, vaikka se ei missään tapauksessa ylikypsää ollutkaan. Valokuvassa liha näyttääkin punaisemmalta kuin  mitä se itseasiassa lautasella näytti.

Annos valmiina

Meren herkkuja

Loistava alkupala juhlavalle illalliselle on ilman muuta osteri. Maun ja ihanan merellisen tuoksun lisäksi ostereissa on parasta niiden valmistamisen helppous. Tai ainakin se näyttää helpolta. Osteri auki ja tarjolle. Omiini taisin puristaa hieman sitruunamehua mausteeksi.

Juuri avattuja tanskalaisia ostereita

Tällä kertaa osterit nautittiin Guinnessin kanssa, ja mielestäni olut sopiikin parhaiten osterille, vaikka ei valkoviinissä tai kuohuviinissäkään mitään vikaa ole. Shamppanja kyytipoikana taitaa olla kokeilematta.

Herkullinen alkupala: ostereita Guinnessin kera

Suomessa osteri ei ole mikään halpa herkku. Hinta vaihtelee hieman. Lauantaina maksoimme niistä 2,5 €/kpl. Keväällä Pariisissa taisi ravintola-annoksen hinta olla alle 10 €. No näitähän ei voi verrata. Ranskalaiset taitavat syödä pääasiassa normandialaisia, ja meidän herkkumme oli pyydetty jostain Tanskan edustalta. Itse pidän enemmän pienemmistä ostereista, ja Suomessa pienten ostereiden saatavuus voi olla huonoa.

Normandialaisia ostereita Ile Saint-Louisin saarella Pariisissa maaliskuussa -12

Î

Tyynenmeren ostereita Teneriffalla marraskuussa -11