Takapenkki luukutti Vadelmavenettä heti kun auto starttasi. Retken pääkohde oli arvatenkin Hanko, mutta matkaa tehtiin vähän mutkan kautta. Suunta otettiin ensin kohti Lounais-Suomea. Ensimmäiseksi taukopaikaksi oli sovittu Rauma. Raumalle ajelimme pikkuteitä pitkin. Matkan edetessä taivas kirkastui entisestään ja kotona kummitelleet vähäisetkin pilvet katosivat. Vaikka lomanvietto ei olekaan säistä kiinni, ensimmäisellä lomaviikolla säiden epävakaisuus otti pattiin.
Jalkauduimme Vanhan Rauman kortteleihin kävelemään ja kahvilaankin istahdimme kahvikuppillisen verran. Vaikka pidimme vain lyhyen tauon ehdimme nähdä Suomen kapeimmaksikin tituleeratun Kitukränn-kadun, kauppatorin ja raatihuoneen. Ihmettelimme myös kaunista perinteistä kaivoa ja piipahdimme Pyhän Ristin Kirkossa, jossa törmäsimme Kerttu Horilan veistokseen virsiä veisaavasta mummosta. Sympaattinen veistos!
Raumalta matka jatkui edelleen pikkuteitä pitkin Uuteenkaupunkiin. Uudenkaupungin satamassa ihastelimme veneitä ja kävimme tutustumassa parkkilaiva Warman pienoismalliin ilmaisessa (!) näyttelyssä Pakkahuoneella. Harvasta stopista selvittiin tällä reissulla ilman syömistä. Uudessakaupungissa apukokeille tarjoiltiin jäätelöt.
Illaksi ajelimme vielä Kustaviin Lootholman leirikeskukseen, jossa meille oli varattu majoitteeksi jurtta. Eksoottinen vaihtoehto pomppasi silmilleni jonkin hakukoneen kautta. Apukokit sattuivat nähdä jurtan kuvan, eikä siinä sitten jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin varata jurttayö.
Majoitus oli onnistunut valinta. Upgreidatussa teltassa pääsi retkeilyn tunnelmaan, mutta kuitenkin sai nukkua ihan oikeassa sängyssä. Käytettävissä olivat kaikki leirintäalueen palvelut, ja omasta jurtasta löytyi jääkaappi, johon saimme aamiaistarpeet kylmään. Koska lähdimme matkaan vähän extempore, ei kohtuuhintaisen majoituksen löytäminen sesonkiaikaan ollut nelihenkiselle perheelle ihan itsestäänselvyys.
Koska olimme eläneet päivän eväiden ja jäätelön varassa, meillä oli uinnin ja saunomisen jälkeen kova nälkä. Alueella palvelevasta ravintola Helenasta saimme illallista. Alkupaloiksi jaoimme neljään pekkaan Lootholman tapaslautasen ja juustolautasen. Pääruuaksi söimme Talon burgerit. Kurja, ettei tarjolla ollut lapsille viriteltyä burgeria, vaikka aikuisten listalla burgereita oli useitakin. Ainakin meidän nirsoilijalle sinänsä maistuvassa ja selvästi laadukkaasta lihasta valmistetussa burgeriannoksessa oli liian eksoottisia komponentteja. Lapsille ilmainen jälkiruokajäätelö täytti sen osan nirsoilijan vatsasta, johon hampurilainen ei pystynyt, ja kaikki pääsivät kylläisinä nukkumaan.
Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan kohti etelää. Matkalla poikkesimme vielä Kustavin toisessa vierasvenesatamassa Peterzensissä. Sielläkin oli mukavannäköisiä majoitteita. Kenties seuraavalla kerralla yövymmekin Peterzensin boathousessa. Tarkoituksenamme oli poiketa myös Naantalissa, mutta yrityksistä huolimatta emme löytäneet järkevältä etäisyydeltä parkkipaikkaa, ja tuskastuneina ajattelimme, että pitäkää tunkkinne. Haaveissa ollut lohisoppa jäi syömättä. Miten ihmeessä naantalilaiset löytävät autoilleen parkkipaikan, kun tulevat kaupunkiin asioimaan?
Syömättä jäänyt lohisoppa ei kauaa kaivertanut mieltä, sillä Hangossa meitä odottivat uudet perunat, sinappisilli ja savulohi. Kiitos vain isännille yösijasta, tarjoilusta ja seurasta! Hangossa heittäydyimme rentoon turistin rooliin. Kuljimme rannoilla, lapset uivat meressä (useammallakin rannalla), paikallisoppaamme ajeluttivat meitä ympäriinsä ja merellekin pääsimme. Ei tosin pitkälle, mutta matkasimme yhteyslautalla Itämeren porttiin ja nautimme virvokkeet Smultrongrundet luodolla sijaitsevalla Hangon portti -nimisessä ravintolassa. Siinähän sitä lomalaiselle onkin riittävästi puuhaa, kun istuu aurinkoisella terassilla, katselee merelle ja siemailee kylmää juomaa.
Loistavaa palvelua saimme myös hankolaisissa ravintoloissa. Esimerkiksi Makasiinissa meitä kohdeltiin aivan erinomaisesti, vaikka jouduimme alkudrinkkien jälkeen kääntymään kannoillamme, koska lapset eivät millään löytäneet mielestä listalta ruokaa. Aikuisille olisi ollut suorastaan valinnan vaikeutta. Makasiinin erinomainen ruoka onkin meille tuttua jo edelliseltä retkeltä Hankoon. Rennosta Piratesta löytyi lapsille sopivaa ruokaa. Lounaspaikkana tuli testattua myös Bravas, jonka runsas salaatti manchengo- ja vuohenjuustoineen jäi mieleen. Salaatti oli kuin kukkanen juustoineen, kirsikkoineen ja meloneineen. Aurinkoinen ja kaunis sää, maisema ja aitiopaikat terassilla tekivät kokemuksesta ikimuistoisen.
Kotimatkalla piipahdimme vielä Fiskarsin ruukkikylässä. Harmiksemme olimme paikalla sen verran myöhään, että putiikit, kahvilat ja museot olivat sulkeamassa oviaan. Onneksi ehdimme nauttia jäätelöt ja piipahtaa parissa putiikissa. Kotiin saatiin tuliaisiksi olutta ja juustoa. Olin yllättynyt, sillä en ollenkaan tiennyt miten iso ja monipuolinen ruukkikylän tarjonta on.
Kotimaan matkailu avartaa ja yllättää! Olen valmis lähtemään uudelleen joka ikiseen paikkaan, joissa lyhyen matkamme aikana vierailimme. Niin paljon nähtävää, paljon koettavaa. Mikä parasta, aika paljon voi tehdä myös pienellä rahalla. Kolmena peräkkäisenä päivänä ulkona syöneenä tosin toivoisin, että burgeribuumi alkaisi vähitellen väistyä. Apukokeista vanhempi söi burgerin per päivä. No, ravintolaburgerit ovat tietysti vähän eri juttu kuin pikaruokapaikkojen hampurilaiset, mutta silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti