Itämaista suppilovahverokeittoa ja rapujuhlat

Hyvässä seurassa ja rennolla meinigillä on vedetty tämänkin kauden molemmat rapujuhlat. Ravut ovat meillä poikkeuksetta rapujuhlien pääruokaa. Ne nautitaan hyvin perinteisesti tillin ja paahtoleivän kera. Majoneesi on ehkä kaikkein hurjinta, mihin olemme rapujuhlissa ryhtyneet. Majoneesi toimii rapuleivässä niin hyvin, että sitä yleensä aina on rapujuhlien pöydässä. Joskus olen paahtoleivän lisäksi tarjonnut myös saaristolaislimppua tai siemennäkkäriä, mutta ne eivät oikein ole ottaneet tuulta purjeisiin.  Alkuruokana rapujuhlissa nautitaan yleensä jotain keittoa tai piirakkaa. Tänä vuonna molemmissa rapujuhlissa on ollut sama keitto, vieraat ovat kyllä vaihtuneet. Tomaattipohjaisen suppilovahverokeiton resepti on minun keittiööni kulkeutunut anoppilasta, mutta sen alkuperä taitaa olla meillä kotona -blogissa. Olen tehnyt pieniä muutoksia reseptiin. 

*

Itämainen suppilovahverokeitto

8 annosta

12 dl tuoreita suppilovahveroita

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaista currytahnaa

keltasipuli

800 g tomaattimurskaa

4 dl vettä

2 tl tummaa ruokosokeria

2 kaffirlimen lehteä

mustapippuria

kourallinen tuoreita basilikan lehtiä

2 rkl soijaa

4 dl extra creamy kookosmaitoa

Kääntele puhdistettuja ja pieneksi pilkottuja suppilovahveroita ensin kattilan pohjalla. Kun enin neste on haihtunut lisää kattilaan öljy, currytahna ja hienonnettu sipuli. Kääntele hetkinen.

Lisää sienten joukkooon tomaattimurska ja vesi. Lisää myös kaffirlimen lehdet, pippuri, hieman suolaa ja sokeri. Anna hautua noin 30 minuuttia.

Lisää lopuksi soija, tuoreet basilikan lehdet ja kookosmaito. Sekoittele ja anna hautua vielä hetki. Tarkista maku, ennen kaikkea suola.

*

Itämainen suppilovahverokeitto onnistuu myös kuivatuista suppilovahveroista. Olen testannut, mutta valitettavasti en tullut mitanneeksi kuivattujen sienten määrää, vaan tein musta tuntuu -menetelmällä. Kovin moni sieni ei aidosti kestä näin vahvoja makuja, mutta suppilovahvero toimii mausteisessa ja tomaattisessa keitossa loistavasti. Viimeksi keittoa valmistaessa minulla sattui olla jääkaapissa pari desiä mustatorvisieniä, ja lisäsin myös ne keittoon. Mustatorvisienet menivät keitossa ehkä vähän hukkaan, niin pientä määrä ei mielestäni juuri keitosta maistanut.

En ole itse kovinkaan suuri kookoksen ystävä, mutta juuri tähän keittoon kookosmaito antoi aika kivan säväyksen. Itselläni on vielä testaamatta kannattaisiko keittoon lisätä hieman sitruunaruohoa ja käyttää tavallisen basilikan tilalla thaibasilikaa. Pieniä juttuja isossa keitossa, mutta ehkä sekin osoittaa reseptin oivallisuuden. Se on hyvin muokattavissa!

Laskeskelimme tuossa, että olemme viettäneet rapujuhlia itsepyydetyillä ravuilla 10-vuotta. Juhlavuosi, eikä tajuttu juhlia! Alkuvuosina rapuja syötiin usein viisi, kuusi jopa seitsemän kertaa kesän ja seuraavan talven aikana. Itse pyydettyjä rapujakin voi keitettyinä pakastaa, tiesithän sen? Tänä vuonna takana on vasta kahdet rapujuhlat, vaikka kausi lienee paras ikinä. Yhtään sen huonommalle ravut eivät kuitenkaan maistu, vaikka pidot ovatkin harvenneet.

Keiton jälkeen päästiin itse asiaan. Syyskuun 8. päivän ilta oli niin kaunis ja lämmin, että rapuja tarkeni syödä takapihan terassilla shortseissa ja t-paidassa. Näin loppukaudesta mertoihin kulkeutuu yleensä enemmän pienempiä rapuja ja enemmän naarasrapuja. Se on tietysti hyvä niille, jotka pitävät mädistä. Aikaisempien vuosien rapujuhlien tunnelmiin pääset esimerkiksi täplärapu-tunnisteen kautta. Ja tuosta jälkiruuasta (tyrniposset), siitä kerron eri postauksessa.

Juhlahumussa kuvat tuli napattua puhelimen kameralla.