Puhtaan valkeat marengit ja voittajan fiilis

Marenki on pitkään ollut mulla sillä listalla, jossa on epäonnistuneita ruokajuttuja. Vaan eipä ole enää! Aina ennen tuli ruskeita marenkeja. Eihän niiden väriä saaneiden maussa mitään vikaa ollut, mutta eivät ne ole niin nättejä kuin puhtaan valkeat. Koska puhtaan valkeat eivät onnistuneet oikeastaan muusta kuin aquafabasta eli kikherneiden liemestä syyttelin leipurin taitojani ja syyttelin uunia. Aloin värjätä marenkeja ties millä. Esimerkiksi lakritsajauheesta tulee väriä ja makua. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen enemmän kokki kuin leipuri. Eivätkä nämä marenkiseikkailut ainakaan hivelleet leipurinitsetuntoani. Hain uusia ohjeita ja noudatin niitä pilkun tarkasti. Oletteko huomanneet useissa ohjeissa kehotetaan lämmittämään uuni 100, jopa 150 asteeseen. Ja juuri tuo on se kohta, joka saa marengit epäonnistumaan! Kokeilin tavallisella uunilla, kokeilin kiertoilmalla asteita varovasti pienennellen. Kun itkin marenkituskaani facebookissa, sain neuvoksi pistää uunia reilusti pienemmälle. Marenkia ei paisteta, vaan se kuivatetaan. Arvatkaapa mitä? Säädin kiertoilmauunin 60 asteeseen ja tsä-dää: muutamassa tunnissa puhtaan valkeita marenkeja. 

Keittokirjat, lehdet ja netti ovat marenkiohjeita pullollaan. Helppoa kuin heinänteko luulisin, mutta todistettavasti olen epäonnistunut useita kertoja. Lisäksi työpaikan kahvipöytäkeskustelujen perusteella tulkitsen, että valkoisten marenkien metsästäjiä on muitakin. Joten tässä vielä oma ohjeeni ja vinkit marenkien valmistamiseen.

*

Valkeat marengit

3 valkuaista

2 dl (tomu)sokeria

2 tl maissitärkkelystä

1 tl sitruunamehua

Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kevyesti vaahdoksi mielellään lasi- tai teräskulhossa. Lisää sokeri muutamassa erässä valkuaisvaahtoon voimakkaasti vaahdottaen. Maissitärkkelys kannattaa lisätä viimeisimpään sokerierään, jolloin se sekoittumaan tasaisemmin vaahtoon.

Jatka vaahdottamista niin kauan, että seos on kiiltävää, valkoista ja kovaa. Aivan lopuksi lisää happo, joka voi olla esimerkiksi valkoviinietikkaa, balsamicoa tai sitruunamehua.

Asettele tai pursota valkuaisvaahto uunipellille leivinpaperin päälle

Laita marengit noin 50-70 asteiseen uuniin noin 2 tunniksi. Kypsä marenki on kevyttä, kuivaa ja vaaleaa ja irtoaa hyvin leivinpaperista. Kypsymisaikaan vaikuttaa luonnollisesti myös marenkien koko. Kuvan pienehköt marengit olivat uunissa vähän vajaa 2 tuntia. Sen jälkeen sammutin uunin ja marengit lepäsivät jäähtyvässä uunissa luukku raollaan vielä reilun tunnin ajan.

*

Kyllä voi ihminen pienestä tulla niinkin pienestä onnelliseksi kuin valkeasta marengista. Marengin valmistaminen ei ole vaikeaa. Oikein harmittaa, että verkossa ja painetussakin materiaalissa on niin paljon virheellistä tietoa uunin lämpötiloista. Loppuun vielä muut vinkkini onnistuneen marengin  valmistamiseen ja muutamiin seikkoihin, joihin kannattaa kiinnittää huomiota: 

• Käytä mielellään lasi- tai teräsastiaa. Muovikulhoon saattaa jäädä rasvajämiä, jotka vaikeuttavat vaahdottamista
• Pidä huoli, että vatkain ja astiat ovat täysin kuivat, eikä niissä ole yhtään vettä. Vesi pilaa marengin välittömästi.
• Vaahdota valkuaiset huoneenlämpöisinä.
• Lisää sokeri pienissä erissä, jotta se ehtii sekoittua ja sulaa taikinaan. Jos sokeri ei ole sekoittunut kunnolla, se erottuu uunissa.
• Älä laita marenkia liian kuumaan uuniin. Liian kuumassa uunissa marenki paistuu ruskeaksi eikä jää kauniin valkoiseksi. Marenkia ei paisteta, se kuivataan.
• Uunit ovat hyvin erilaisia, tarkkaile oman uunin lämpöä
• Lisää myös happo. Se on sitkeän sisuksen ja rapean kuoren salaisuus.

Valmistan marengin muuten lähes poikkeuksetta pakastetuista valkuaisista. Pakastan aina ruuan valmistuksesta ja leivonnasta ylijääneet marengit ja otan ne käyttöön. Ylimääräisiä valkuaisia voi hukuttaa myös pannaritaikinoihin, munakkaisiin jne. 

Marengit ovat ihan kivannäköisiä tarjottavia kahvipöydässä, mutta niillä voi myös hyvin koristella kakkuja, leivonnaisia tai vaikkapä jälkiruokia. Ellei sitten tee niin minipavlovia, jotka kermalla ja täytteillä höystettyinä ovat jälkiruokia sellaisenaa.