Vispipuuroa punaherukoista

Puurofania hemmotellaan nyt, kun vispipuuroa saa tuoreista marjoista. Puolukoiden kypsymistä odotellessa tein vispipuuron punaherukoista, tai punaisista viinimarjoista kuten minä niitä kutsun. Vispipuuroa olen tehnyt myös omenoista, ja se onnistuisi myös vadelmista. Tosin minä en malttaisi vadelmia laittaa vispipuuroon edes sellaisena vuotena kun niitä on yllinkyllin. Tänä vuonna vadelmasato jäi näillä nurkilla poikkeuksellisen huonoksi. Puolukkavispipuuro on ehdottomasti mielestäni parasta, mutta huonoksi ei jäänyt tämä herkukkavispikään.

*

Vispipuuro punaherukois

1 l vettä

1 1/2 dl mannasuurimoita

5 dl punaherukoita

1 dl sokeria

ripaus suolaa

Lisää punaherukat veteen. Keitä punaherukoita vedessä muutama minuutti. Jos haluat puurosta aivan sileää, kaada neste siivilän läpi kulhoon. Marjoista kannattaa puristella kaikki mehut talteen esimerkiksi lusikan avulla. Kaada herukkamehu takaisin kattilaan. Jos sattumat eivät haittaa, kannattaa marjat jättää puuron sekaan ja unohtaa siivilöiminen ja paseeraaminen. Tuleepahan enemmän vitamiineja ja kuituja lopputuotteeseen, kun kuoret ja sattumat ovat puurossa mukana.

Vispilöi kiehuvaan veteen mannasuurimot, sokeri ja suola. Keitä puuroa noin 5 minuuttia, välillä sekoitellen.

Anna puuron jäähtyä kylmäksi. Vatkaa jäähtynyt puuro sähkövatkaimella tai monitoimikoneella kuohkeaksi. Jäähtynyt puuro vaahtoutuu helpommin ja kuohkeammaksi.

Nauti sellaisenaan tai maidon ja sokerin kera välipalana tai jälkiruokana.

*

Vispipuuro on oikein salonkikelpoista jälkiruokaa. Nätillä esillepanolla on tietysti merkitystä. Onhan se nyt hienoa syödä hopealusikalla ja kauniilla koristeilla jälkiruokaa. Näin hienosti marengeilla koristeltuna meillä syötiin yhdet annokset sunnuntaisen päivällisen jälkiruuaksi. Sekaan lorautettiin tilkka mantelimaitoa ja halutessaan päälle sai ripotella sokeriakin.  Loput puurot apukokit pistelivät paljon arkisemmista astioista ja arkisemmin tykötarpein välipalaksi koulun jälkeen.

Aikaisemmin vannoin mannapuuroa keitellessä perinteisen Anna-mannan nimiin. Sittemmin olen löytänyt hieman terveellisemmän vaihtoehdon mannasuurimoille ja nykyisin käytän täysjyväspelttimannaa, joka toimii oikein hyvin vispipuurossakin. Mutta myönnettävä kyllä on, että ei ole Anna-manna pakkauksen voittanutta. Vaikka pakkaus on retro, siinä on jotain mikä miellyttää. Ehkä taika on siinä hymyilevästä lettipäästä, jota katsellessa tulee ihan hyvälle mielelle.