Thaimaan lomalta lähdettiin hakemaan aurinkoa, rantaa ja rentoa oleilua. Sitä saatiin! Kirjoittelin edellisessä postauksessa loistavasta hotellistamme X10, joka sijaitsi Khao Lakissa Nangthong rannan pohjoisosissa. Ranta oli upea rauhallinen hiekkaranta melkein sellainen mistä olimme haaveilleetkin. Ranta täytti vaatimukset niiltä osin, että se ei ollut rantatuolin täyttämä. Koska alue on osa luonnonsuojelualuetta rannalla ei - luojan kiitos - ollut myöskään moottoroituja aktiviteetteja. Myöskään kaupustelijoita ei rannalla tavattu. Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Olimme haaveilleet illallisista varpaat rantahietikolla, mutta sen saimme unohtaa. Rannalla ei juuri ollut palveluita. Ruokapaikoista on tulossa vielä yksi erillinen postaus.
Kotirannassa kulutimme aikaa ihan kaikkina päivinä. Mukavuuden haluisina löhöilimme rantatuoleilla allasalueella ja rannan tuntumassa, mutta uimassa käytiin sekä altailla, että meressä. Rantaa mittailtiin kävelemällä edes takaisin, ja ihan mukavan kävelylenkin saikin kun kävelemällä rannan päästä päähän.
Kotirannassa kulutimme aikaa ihan kaikkina päivinä. Mukavuuden haluisina löhöilimme rantatuoleilla allasalueella ja rannan tuntumassa, mutta uimassa käytiin sekä altailla, että meressä. Rantaa mittailtiin kävelemällä edes takaisin, ja ihan mukavan kävelylenkin saikin kun kävelemällä rannan päästä päähän.
Yhtenä päivänä lähdimme taksilla kotirantaa kauemmas ja kuskin suosituksesta kurvasimme Cocounat Beachille, jossa huvimme olivat samankaltaiset kuin kotirannalla. Meressä kelluttelua, rannalla loikoilua ja rauhallista kävelyä. Coconut Beach oli kotirantaa loivempi ja iltapäivän puolella meri meinasikin laskuveden myötä karata aika kauas. Tällä rannalla oli palveluita hieman enemmän. Onneksemme Coconut Beachillakaan ei tarvinnut kuunnella moottoreiden pärinää tai häiriintyä kaupustelijoista. Rantatuoleja oli, mutta ne olivat aivan metsänrajassa, jolloin kaunis ranta jäi vapaaksi katsella ja kävellä.
Aikaisemmin jo kirjoitin, että hotellin palveluista käytimme lähinnä kuntosalia ja ohjattua allasjumppaa. Näiden aktiviteettien lisäksi joka päivä tietysti uimme altailla ja meressä sekä kävelimme rannalla. Hieronta kuului ohjelmaan useimpina päivinä. Hotellillakin olisi ollut spa, joissa palveluja olisi ollut tarjottavana, mutta me kävimme rannan tuntuman perinteisillä thaihierojilla usemman kerran koko porukka. Hintataso Thaimaassa on todella alhainen ja 300 BHT tunnin rentouttavasta hieronnasta tuntuu todella pieneltä korvaukselta. Varsinkin kun lyhyeen taksimatkaan kului helposti sama summa. Hierojien rankka duuni herättää kyllä kunnioitusta! Eipä ihme, että ottivat mielellään lapset hierottavaksi. Varmasti vähän kevyempi homma hieroa koululaista kuin aikuista.
Olimme kotona vähän selvitelleet erilaisia retkimahdollisuuksia. Etukäteen kiinnostavilta vaikuttivat erilaiset veneretket, vesipuistot ja snorklaus. Mutta miten se kaksi viikkoakin kuluu niin nopeasti. Retket jäivät puheeksi, vaikka tarjontaa kyllä olisi ollut monenlaista. Aikuisilla olisi ollut vähän innostusta, mutta lapset olivat tyytyväisiä oloonsa hotellilla. Niinpä kävi sitten sillä tavalla, että yhteiset retket jäivät tekemättä. Puoliso pääsi miesporukassa kalareissulle, kun Pohjanmaan miehet etsivät veneeseen kolmatta kalastajaa. Itse kävin kokkikurssilla, josta olin lueskellut jo Suomessa. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että löysin hotelilta Hilkan kaveriksi ja pääsin tutustumaan paikalliselle ruokatorille ja kokkailemaan thaimaalaista ruokaa autenttisessa ympäristössä. Mikäli liikut Khao Lakin suunnalla ja kokkikurssi kiinnostaa suosittelen Pakinnaka cooking schoolia lämpimästi.
Hotellilla oli joinakin iltoina tarjolla iltaohjelmaa. Emme osallistuneet iltarientoihin kovinkaan aktiivisesti. Näin pitkän ajan kuluttua mieleen ei nouse juuri muuta kuin tulishow, joka oli kyllä todella vaikuttava. Iltaohjelmien jälkeen hotellialue hiljeni nopeasti. Illat ja yöt olivat todella rauhallisia ja hiljaisia.
Koska meillä ei matkapakettiin kuulunut muita aterioita kuin aamiainen. Illat kuluivat Khao Lakin ruokapaikoissa, joista tosiaan ajattelin vielä kirjoitella erikseen. Monena iltana kävimme myös paikallisilla markkinoilla. Markkinoilta ei juurikaan tehty hankintoja, mutta monenlaista tavaraa ja syötävää olisi ollut tarjolla. Niille, jotka tykkäävät tinkiä, markkinat ovat paratiisi. Myös perheen teini olisi löytänyt paljon kaikkea kivaa ostettavaa. Markkina-alueella oli myös myynnissä ruokaa ja juomaa, mutta varsinaista ateriaa, emme tulleet markkinoilla kertaakaan syödyksi. Samalla kun piipahdimme markkinoilla kävimme ihmettelemässä myös tsunamin rannalle kuljettamaa partiovenettä ja tsunamin muistomerkkiä. Tsunami näkyi edelleen monellakin tapaa Khao lakissa. Tuo surullinen luonnonkatastrofi oli osattu Khao lakissa tuotteistaa hyvin. En oikein tiedä mitä minun olisi pitänyt ajatella tsunami taylorista tai tsunami barista.
Ihmettelette varmasti miksi innostuin kirjoittelemaan matkamuisteloita vielä puoli vuotta reissun jälkeen. Palasimme Thaimaasta vasta, kun kausi siellä alkoi olla lopuillaan. Ajattelin, että matkakertomuksista saattaa olla hyötyä uudella kaudella matkaan lähtijöille. Matkamuistoissa on se hyvä puoli, että aina aika ajoin nämä eletyt kokemukset nousevat mieleen, ja silloin on hyvä muistella. Luonnokset ovat olleet pitkään valmiina, ja kuvatkin valittuina. Viimeksi kevättalvinen matka muistui mieleen, kun saimme illalliskutsun täällä kotipuolessa. Sattumien kautta tutustuimme Khao lakissa kahteen naapurin (melkein kirjaimellisesti) rouvaan. Mikä sattuma, että maan äärissä törmää tyyppeihin, joita ei ennestään tunne, mutta jotka asuvat kotinurkilla. Ei ole ollenkaan poissuljettua, että kun tulee meidän vuoro isännöidä illallista, ruoka onkin thaimaalaista. Onhan mulla kurssikin käytynä.
Hotellilla oli joinakin iltoina tarjolla iltaohjelmaa. Emme osallistuneet iltarientoihin kovinkaan aktiivisesti. Näin pitkän ajan kuluttua mieleen ei nouse juuri muuta kuin tulishow, joka oli kyllä todella vaikuttava. Iltaohjelmien jälkeen hotellialue hiljeni nopeasti. Illat ja yöt olivat todella rauhallisia ja hiljaisia.
Koska meillä ei matkapakettiin kuulunut muita aterioita kuin aamiainen. Illat kuluivat Khao Lakin ruokapaikoissa, joista tosiaan ajattelin vielä kirjoitella erikseen. Monena iltana kävimme myös paikallisilla markkinoilla. Markkinoilta ei juurikaan tehty hankintoja, mutta monenlaista tavaraa ja syötävää olisi ollut tarjolla. Niille, jotka tykkäävät tinkiä, markkinat ovat paratiisi. Myös perheen teini olisi löytänyt paljon kaikkea kivaa ostettavaa. Markkina-alueella oli myös myynnissä ruokaa ja juomaa, mutta varsinaista ateriaa, emme tulleet markkinoilla kertaakaan syödyksi. Samalla kun piipahdimme markkinoilla kävimme ihmettelemässä myös tsunamin rannalle kuljettamaa partiovenettä ja tsunamin muistomerkkiä. Tsunami näkyi edelleen monellakin tapaa Khao lakissa. Tuo surullinen luonnonkatastrofi oli osattu Khao lakissa tuotteistaa hyvin. En oikein tiedä mitä minun olisi pitänyt ajatella tsunami taylorista tai tsunami barista.
Ihmettelette varmasti miksi innostuin kirjoittelemaan matkamuisteloita vielä puoli vuotta reissun jälkeen. Palasimme Thaimaasta vasta, kun kausi siellä alkoi olla lopuillaan. Ajattelin, että matkakertomuksista saattaa olla hyötyä uudella kaudella matkaan lähtijöille. Matkamuistoissa on se hyvä puoli, että aina aika ajoin nämä eletyt kokemukset nousevat mieleen, ja silloin on hyvä muistella. Luonnokset ovat olleet pitkään valmiina, ja kuvatkin valittuina. Viimeksi kevättalvinen matka muistui mieleen, kun saimme illalliskutsun täällä kotipuolessa. Sattumien kautta tutustuimme Khao lakissa kahteen naapurin (melkein kirjaimellisesti) rouvaan. Mikä sattuma, että maan äärissä törmää tyyppeihin, joita ei ennestään tunne, mutta jotka asuvat kotinurkilla. Ei ole ollenkaan poissuljettua, että kun tulee meidän vuoro isännöidä illallista, ruoka onkin thaimaalaista. Onhan mulla kurssikin käytynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti