Suppilovahvero-ohrattoa, lampaan sisäfilettä ja portviini-suklaakastiketta

Anopilta saatu ikaalilainen lampaan sisäfile taisi olla alkusysäys tälle yhdelle kaikkien aikojen onnistuneimmalle lauantai-illan pääruualle. Tai sitten kaikki olikin sen ansiota, että takana oli pari kiireistä viikkoa, joiden aikana en ollut juuri ehtinyt kauhan varteen. Lauantaina oli luovuutta ammennettevana ja stressiä purettavana. Keittiöhommat on mulle yksi tapa rentoutua, toinen on liikunta ja kolmas ulkoilu. Mieluiten menen metsään, mutta järvikin on ok. 

Metsästä olin stressinpurkuhengessä hakenut suppilovahveroita, jotka olivat vahvasti mukana ruokamietinnöissä. Ajattelin myös hyödyntää edelliselle illalliselle hankittuja ohrahelmiä hetimmiten uudelleen. Kuivakaappi alkaa aika nopeasti täyttyä kaikenlaisista kokeiluista. Kastikepohdinnoissa tuli mieleeni viikolla viinimaisteluissa ihastuttanut portviini, jonka arvelin tukevan sekä lampaan makuja että ohraton ja suppilovahveron vahvoja maanläheisiä ja metsäisiä aromeja. Viimeisen ahaa-elämyksen sain lenkillä. Yks-kaks parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen mieleen tuli tumma suklaa, jonka arvelin täydentävän kastikkeen makumaailmaa. Näin ne ruuat meillä syntyvät: yksi idea siltä ja toinen ajatus täältä. Tässä resepti:

*

Suppilovahvero-ohratto, lampaan sisäfile ja portviini-suklaakastike

Suppilovahvero-ohratto

4-6 annosta

n. 1 l tuoreita suppilovahveroita

voita sienten kuullottamiseen

1 punasipuli

1 valkosipulin kynttä

rypsiöljyä kuullottamiseen

3 dl ohrahelmiä

1 dl vintage portviiniä

2 rkl punaviinietikkaa

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

50 g parmesanraastetta

suolaa

timjamia

Puhdista sienet ja pilko ne pieneksi. Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehauta niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita ja jatka kuullottamista kunnes sienet ovat kunnolla kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienet sivuun odottamaan

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa öljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan portviini ja lisää myös punaviinietikka ja timjami. Kun viini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun ohratto on melkein kypsää, lisää joukkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Anna hautua kypsäksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista muutenkin maku.

Portviini-suklaakastike

banaanisalottisipuli

porkkana

palsternakka

pala mukulaselleriä

2 laakerinlehteä

rypsiöljyä kuullottamiseen

oksa tuoretta puuvartista timjamia

oksa tuoretta rosmariinia

suolaa

mustapippuria

1 dl vintage portviiniä

0,5 l lihalientä

n 20 g tummaa suklaata

pari nokaretta voita

Kuori ja hienonna kasvikset krouveiksi paloiksi. Kuullottele kasviksia hetkinen kattilassa rypsiöljyssä. Lisää portviini kattilaan ja kiehauta. Lisää myös lihaliemi ja mausteet. Anna porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä kastiketta kokoon, kunnes sitä on noin puolet tai vähän vähemmän kuin alunperin.

Lisää kastikkeeseen suklaa ja voi nokareet vispilällä sekoittaen. Kastike kiillottuu ja suurustuu suklaalla ja voilla.

Lampaan sisäfile

lampaan sisäfile

öljyä

voita

suolaa

pippuria

Nosta liha hyvissä ajoin pois jääkaapista lämpenemään. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle öljyä. Paista suolalla ja pippurilla maustettua filettä pari minuuttia puoleltaan. Nosta file folioon vetäytymään ainakin vartiksi. Tavoitteena oli medium-kypsyinen liha (noin 52-55 astetta) ja se onnistui näppituntumalla paistamalla ja tarpeeksi pitkällä vetäytymisajalla oikein mainiosti

Kokoa suppilovahvero-ohratosta, roseeksi paistetusta lampaan sisäfileestä ja portviini-suklaakastikeesta annos ja nautiskele punaviinin kera. Meillä nostettiin pöytään jo hyvissä ajoin päivällä avattu Tommasin Amarone. Tämä ruoka kestää tuhdimmankin viinin.

*

Täydellisen illallisen muutkin osaset olivat varsin onnistuneita. Alkuruuan valmistin avokadosta, kampasimpukoista ja pekonista. Makumaailmaltaan siis varsin erilainen kuin pääruoka. Pääruuan kanssa enemmän linjassa oli jälkiruoka. Jälkiruuan valmistamiseen en jaksanut nähdä suurta vaivaa muutoin kuin miettimisen osalta. Kokosin lautaselle vähän juustoja, hilloa, suklaata ja lakritsaa. Nämä herkut nautiskeltiin tuon saman vintage portviinin kanssa, jota olin käyttänyt pääruuassa.

Myös sunnuntain kokkailut onnistuivat erinomaisen hyvin, ja saattekin lukea blogista myöhemmin dutch babysta ja porognesesta, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta auttanut suunnattomaan Lapin ikävääni. Viikonloppukokin hommissa on se haaste, että seuraavaan kerran pääsen ajatuksella tarttumaan kauhan varteen vasta ensi viikonloppuna. Arkena ruuanlaitto on enemmänkin lämmittämistä ja nälän siirtämistä seuraavaan kertaan. Onneksi taas viikonloppuna pääsee soppakauhan varteen rentoutumaan. Miten sinä rentoudut?