Sitruunainen rahkatorttu

Melkein tekisi mieli sanoa, että tässäpä kakku karppaajalle. No, tosiasiassahan näin ei ole, vaikka kakkuun ei jauhoja juuri tulekaan, tulee siihen sokeria sen verran, että karppaajalle rahkatorttua ei sovi suositella. Jos pidät juustokakuista, rahkatorttu on sopiva leivonnainen juuri sinulle. Rahkatorttu on juustokakku, jossa ei ole pohjaa, pelkkää täytettä vaan.

*

Rahkatorttu

12 palaa

6 munaa

noin 3 dl (250 g) sokeria

3 prk (750g) rahkaa

70 g voita

1 rkl mannasuurimoita

1 rkl vehnäjauhoja

 sitruunan kuori raastettuna

1 tl vanilijasokeria

voita vuoan voiteluun

Koristeluun 
marjoja
(tomusokeria)

Sulata voi ja jätä voisula jäähtymään. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset ja sokerit vaahdoksi. Lisää vaahtoon sitruunankuoriraaste, voisula ja mannasuurimot ja vehnäjauhot. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi vaahdotetut valkuaiset varovasti nostellen taikinaan. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna tortun jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat sen vuuasta. 

Koristele jäähtynyt torttu marjoilla ja halutessasi tomusokerilla

*

Yksinkertaisuudessaan rahkatorttu on aivan loistava leivonnainen. Makunsa se saa lähinnä sitruunankuoriraasteesta. Koska sitruunasta käytetään kuori, olen pyrkinyt mahdollisuuksien  mukaan ostamaan luomusitruunaa.  Resepti ei ole omani. Muistelisin sen joskus kauan sitten  bonganeeni Viini-lehdestä. Täällä blogissakin resepti on keikkunut luonnoksena ties miten pitkään. Olen aina aika ajoin torttua leiponutkin, mutta useamman kerran se on unohtunut kuvata. Muistelisin myös,  että reseptin antoi Viini-lehteen joku kokki, mutta siitä minulla ei ole enää hajuakaan kuka oli kysymyksessä. Lehden reseptin mukaan torttu tarjoiltiin mansikoiden ja balsamicon kera. Minulla on pakkasessa vielä jonkin verran metsävadelmia, joten tällä kerralla koristelin tortun ihanan aromaattisilla metsävadelmilla.  Pakastetut mansikat, kun eivät mielestäni oikein tee oikeutusta minkään leivonnaisen koristeena.  Vadelmat sen sijaan eivät ole pakastamisessa muotoaan menettäneet. Vadelmien kanssa kakku ei tomusokeria, ainakaan makujen puolesta, kaipaa. Toinen juttu on sitten ulkonäkö. Jos käytät happamapia marjoja, tomusokerilla koristeleminen voi tulla kysymykseen ihan maunkin puolesta.

Rahkatorttu on täyteläistä ja siitä riittää pienikin palanen. Minä tarjoilin rahkatorttua sunnuntaipäivällisen jälkiruuaksi kera vadelmaliköörin, mutta leivonnainen sopii varmasti yhtä hyvin myös kahvipöytään. Tortun voi huoletta paistaa tarjoilua edeltävänä päivänä. Säilytyksessä maut syventyvät mukavasti. Kannattaa vain pitää huoli siitä, että torttu on jääkaapissa hyvin suojattu, ettei se ota ylimääräisiä makuja itseensä. Koristelu kannattaa luonnollisesti tehdä vasta juuri ennen tarjoilua.