Pääsiäinen alkaa olla ohi. Juhlaviikot sen sijaan ovat vasta alussa. Huhtikuussa syntyneiden apukokkien synttäreiden juhlinta aloitettiin jo hyvissä ajoin pääsiäisen aikaan. Vasta juhlat osa 1 ja 2 on juhlittu. Aika monet pippalot on vielä edessä. Ihan hengästyttää. Ihan hengästyttää myös runsas määrä lukijoita täällä blogissa. Avauksia on pääsiäisviikolla ollut ennätysmäärä. On kiva kirjoittaa, kun on lukijoita. Olisipa kiva kuulla myös kommentteja siitä, miten onnistuivat pääsiäisruuat, joihin on saatu inspiraatiota tai otettu kokonainen resepti blogista. Viikonloppukokkia pystyy muuten seuraamaan myös facebookissa.
Oman perheen pääsiäinen on alkanut eksoottisesti jo monta vuotta kiirastorstain rapujuhlilla. Kysymyksessä eivät ole kauden ensimmäiset rapujuhlat, vaan viimeiset. Edellisen kesän rapusaaliista pakastetaan pieni erä ihan kiirastorstaita silmällä pitäen. Kun edellinen rapukausi on paketissa, onkin hyvä alkaa odottamaan jäiden sulamista, ja kalojen kutuaikaa. Rantaveteen heitetystä katiskasta on monena keväänä saatu hyvä särkisaalis. Särjet pakastetaan ja käytetään myöhemmin kesällä syötteinä rapumerroissa.
Pitkäperjantai oli lapsena todella pitkä päivä. Pohjamaalla kun trullit kiertävät vasta lankalauantaina. Pitkäperjantai oli pakollinen paha, kun odoteltiin, että pääsee trullittelemaan. Täällä Pirkanmaalla virpomiset on hoidettu alta pois jo palmusunnuntaina, joten lapsuuden kutkuttavaa ja odottavaa tunnelmaa ei pitkäperjantaihin enää sisälly. Tänä vuonna saimme pitkäperjantaina odotettuja vieraita juurikin Pohjanmaalta. Veljen perhe pyörähti visiitille. Melkoista menoa, kun on pari pientä lasta. Tarjoiluissa tämä porukka haastoikin -ton, -ton, -ton -ruokavalioisena ruuanlaittajan. Tai ruuanlaitto on munattomana, maidottomana ja soijattomana helppoa, mutta synttärikakkua pähkäilin pitkään. Onneksi olin aiemmin testannut vegaanista pavlovaa, ja siihen päädyin nytkin. Vieraille tarjottiin Pulled porkia, punasipulihilloketta ja coleslawta, jossa turkkilainen jugurtti oli korvattu Oatlyn kaurasta valmistetulla creame fraichella, ja munattomalle ruokailijalle majoneesi vain jätettiin pois. Jälkiruokana herkuttelimme Pavlovalla, jonka tein jälleen chocochilin ohjeella. Pavlova täytettiin Oatlyn vanilijakastikkeella ja vadelmilla. Täti oli tietysti kovasti mielissään siitä, että herrasmiestaitoja opettelevalle pikkuherralle maistui välipalaksi spelttimannasta valmistettu puolukkavispipuuro. Ennakkoluuloton maistelija tuo reilu 2-vuotias. Omien sanojensa mukaan pitää kaikesta muusta paitsi avokadosta. Mummu on lisäksi kertonut, että hapankaali ei maistunut. Pikkuveli joutui vielä tyytymään lähinnä perunamössöön.
Lauantain lounasaikaan saapuneille "etelänvieraille" tarjoiltiin juuressosekeittoa kera tuoreen pataleivän. Katoin pöytään myös kurpitsansiemeniä ja salamimakkaraa, joilla sai halutessaan höystää keittoa. Koska teemana oli taas syntymäpäivät myös lasten tädille miehineen tarjoiltiin jälkiruuaksi kakkua. Apukokeista isompi oli tiiviisti mukana kakun valmistuksessa. Täytekakun kanssa koin ahaa-elämyksiä, joten sen valmistaminen ansaitsee oman postauksen tuonnenpana. Taidanpa tehdä koosteen, kun saan vielä parit synttärikakut leivottua. Isompi lapsista oli mielissään, kun pääsi juttelemaan musiikista ja soittamisesta tätinsä kanssa. Kotona ei oikein kukaan asiasta osaa keskustella, saati sitten auttaa, jos nuotistolla on jotain epäselvyyksiä. Perheen wanna be -viulisti oli kyllä vähän hätää kärsimässä, kun ei oikein päässyt osalliseksi keskusteluun. Hevostyttö totesi pääsevänsä bändiin mukaan ensi talvena, kun syksyllä aloittaa viulunsoiton. Juuressosekeiton kaverina tarjoiltu pataleipä oli tosi onnistunut ja rapeakuorinen. Pääsiäisen aikaan tuli tehtyä useampikin pataleipä. Vapailla tämä onnistuu, sillä vaikka pataleipä on superhelppo leivottava, aikaa sen tekeminen ottaa. Perusohje on sellainen, jota on hyvä muokkailla sen mukaan mitä kaapista jauhoja kaapista löytyy, ja mitä makuja kaipaa leipäänsä kaipaa. Tuore, itseleivottu, leipä tekee arkisesta keitosta juhlavan.
*
Pataleipä
1 leipä
2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
7 dl vehnäjauhoja
3 1/2 dl vettä
vähän oliiviöljyä
noin 1,5 dl vehnäjauhoja
Sekoita hiiva, suola ja jauhot sekaisin. Sekoita joukkoon nopeasti reilusti lämmin (+42 astetta) vesi. Älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä taikina pöydän kulmalle 12-18 tunniksi kohoamaan.
Kun alat käsittelemään taikinaa 12 tunnin nostatuksen jälkeen, laita oliiviöljyllä voideltu kannellinen uunipata uuniin ja käännä lämpötila 225 asteeseen. Anna padan olla uunissa noin 30 minuuttia.
Ripottele pöydälle hieman jauhoja ja kohoa yön yli levännyt taikina pöydälle. Puristele siitä ilma pois, mutta älä innostu vaivaamaan. Nostele taikina kulmista palloksi ja laita taikinapallo jauhotetulla leivinliinalla peitettyyn leipäkoriin nousemaan, kunnes uuni ja pata ovat lämpimpiä. (Ripottele vähän jauhoja myös leivän pinnalle ja peitä toisella leivinliinalla.)
Ota pata pois uunista ja kippaa kohonnut leipä uunipataan. Varo polttamasta itseäsi. Laita kansi kiinni ja pata uuniin. Paista leipää kannen alla noin 30 minuuttia. Ota sitten kansi pois, ja jatka leivän paistamista vielä noin 15 minuuttia.
Nosta kypsä leipä jäähtymään ja tarjoile hieman haaleana.
*
Loput pääsiäispäivät onkin sitten vietetty omalla porukalla. Vaikka vieraita ei ole ollutkaan, ruokaan on panostettu. Tammikuussa hankitun karitsanruhon toinen viulu syötiin hiihtolomalla Lapissa, ja toinen nyt pääsiäisenä. Resepti on viulussa aina sama. Kerran kun on hyvän löytänyt, mitä sitä vaihtamaan. Toiseksi pääsiäisruuaksi söimme lampaan sisäfilettä, punaviinikastikkeella ja veneperunoilla. Lisukkeena nautittiin coleslawn ja punasipulihillokkeen loppuja. Blogista löytyy vinkkejä lampaanfileen valmistukseenkin. Tänä pääsiäisenä en tullut lammasruokia kuvanneeksi, enkä kirjoittaneeksi ylös reseptejä johtuen ehkä siitäkin, että olin totaalisesti apukokin asemassa, kun mies marinoi ja paistoi sisäfilettä.
Pääsiäinen alkaa ruokajuhlana olla meidän perheessä joulun veroinen. Ruokaperinteitä on, mutta ne eivät ole yhtä pyhiä kuin joulun. Olemme myös luoneet omia perinteitä, vai mitä sanotte noista kiirastorstain rapujuhlista? Lammasta tai karitsaa meillä syödään ympäri vuoden, mutta juuri tällä hetkellä on sellainen olo, että kun tämä päivä on ohi, menee vähän aikaa ennen kuin meillä lammasta kokkaillaan. Kiintiö on täynnä. Pääsiäisenä on aina se hetki, kun kevät "alkaa". Olkoonkin, että pääsiäisen ajankohta ja sää vaihtelevat aika tavalla. Tänä pääsiäisenä päiväkahvit terassilla, pihan harjaaminen hiekoitushiekasta ja muutamat joutsenten ylilennot merkitsivät minulle kevättä. Lapsille keväänmerkki taisi olla polkupyörien, potkulautojen, rullaluistinten ja rullalaudan esiin kaivaminen. Eilen ja tänään on ollut niin lämmintä, että luulenpa, että saattaisin löytää jo leskenlehtiäkin. Ainakin lumet ovat lähes kokonaan kadonneet ja kotijärven jää on muuttunut eri näköiseksi. Kevään merkkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti