Sitä sortuu niin helposti kahmaisemaan kaupan pakastealtaasta valkosipuliperunoita, ranskalaisia, lohkoperunoita, röstiperunoita jne ruokansa lisukkeeksi. Ei kannattaisi, sillä itse tehden saa miljoona kertaa maukkaanpia lisäkkeitä. Ruotsalaiset ovat keksineet monta hyvää perunaruokaa iloksemme kuten Skånen perunat tai Hasselbackan perunat.
Tarinan mukaan ruotsalaiset keksivät Hasselbackan perunat jo 1940-luvulla ja ne olivat suosittuja lisäkkeitä sekä lihalle että kalalle vielä -70 ja -80 -luvilla, kunnes ranskalaiset syrjäyttivät ne. Jos minulta kysytään, niin Hasselbackat voittavat ranskanperunat 6-0.
Tarinan mukaan ruotsalaiset keksivät Hasselbackan perunat jo 1940-luvulla ja ne olivat suosittuja lisäkkeitä sekä lihalle että kalalle vielä -70 ja -80 -luvilla, kunnes ranskalaiset syrjäyttivät ne. Jos minulta kysytään, niin Hasselbackat voittavat ranskanperunat 6-0.
Eilen illalla tein pihvin kaveriksi pitkästä aikaa Hasselbackan perunoita.
Mielestäni tässä ruuassa toimivat parhaiten pienet perunat. Jo siitäkin syystä, että ne kypsyvät nopeiten, mutta myös siksi, että niistä tulee tosi nätin näköisiä. Perunat siis kuoritaan, kuorittu peruna laitetaan puukauhaan ja siihen leikataan aivan vieriviereen viiltoja. Ai miksi kauhaan? No siksi, ettei perunoista tule siivuja. Kauhassa peruna on helppo pitää paikallaan ja vetää viilto miltei perunan läpi.
Viillellyt perunat laitoin voideltuihin uunivuokiin. Maustoin perunat voisulalla ja suolalla. Salaisena aseena toimi jälleen savupaprikajauhe. Jääkaapista löytyi miltei kuivanut parmesanjuuston jämä, jonka raastoin perunoiden päälle.
Sitten vain uuniin. Sitä kauanko perunat olivat uunissa, en tullut kellosta katsoneeksi. Uunissa oli lämmintä 225 astetta. Kesken kypsymisen sudin vielä vähän lisää voita perunoiden päälle.
Harmi muuten, että kuvasta ei aivan erota sitä, miten täydellisesti pihvin kypsennys oli onnistunut. Mahtava medium!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti