keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Bretagnelainen voi-tattarikakku - kahdesti paistettua kakkua



Lauantain päiväkahvi on traditio. Aika usein haetaan kaupata tai leipomosta valmista, mutta nyt innostuin leipomaan. To do -listalla on ollut jo reilun vuoden (!) Bretagnelainen voi-tattarikakku. Kakkuun tarvittavat tattarijauhotkin on hankittu jo vuosi sitten. 

Muistan jauhoja ostaessani ajatelleeni, että tattarijauhojahan tarvitaan blineihinkin. Myös blinit ovat sillä to do -listalla. Blinit jäivät listalle edelleen, mutta kakku tuli testattua. 

Alun perin törmäsin reseptiin Viikunavarkaissa -blogin  kautta. Linkin kautta pääset reseptiin ja löydät edelleen alkuperäisen reseptin.


Bretagnelainen voi-tattarikakku

2 dl tattarijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/4 tl kanelia
240 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 munankeltuaista
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa rommia

voiteluun:
1 munankeltuainen
tilkka maitoa

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Voitele kakkuvuoka.

Sekoita jauhot, suola ja kaneli.

Vatkaa pehmeä voi kuohkeaksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa.

Riko munankeltuaiset eri kulhoon ja lisää mukaan kokonainen muna, vaniljasokeri ja rommi. Vatkaa rakenne rikki haarukalla.

Lisää kananmunaseos ohuena nauhana voiseoksen sekaan samalla koko ajan vatkaten. Voit käyttää vatkatessa isompaa nopeutta, jotta taikina saa tarpeeksi paljon ilmaa. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Älä kuitenkaan vatkaa tässä vaiheessa seosta turhaan.

Lusikoi taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla.  

Sekoita munan keltuainen ja tilkka maitoa ja voitele kakku munamaidolla. Vedä pintaan haarukalla viistoja viiltoja ristikkäin. Ripottele päälle vielä suolankukkia vajaa puoli teelusikallista.

Paista kakkua noin 45 minuuttia 175 asteessa.



Kakku on täydellinen kahvi- tai teehetkiin. Kakku on pinnaltaan kaunis. Se on tosi täyteläisen makuinen, eikä liian makea. Pinnalle ripotellut suolankukatkin tuntuvat kivasti kielenpäällä. Rommista tulee kakkuun vähän makua, ilmeisesti ei kuitenkaan liikaa, koska tämä kelpasi lapsillekin. Niin täyteläinen kakku on maultaan, että perheen herkkuhiirellekin riitti yksi palanen. 




Kakkua tuli tosiaan paistettua kahteen kertaan, koska leikatessa huomasin sen olevan aivan liian raakaa. Kippasin kakun nopeasti takaisin vuokaan, ja laitoin vielä vähäksi aikaa uuniin. Toisella kerralla onnistuin.

Luulenpa, että yksi syy miksi kakku on aikaisemmin jäänyt kokeilematta, koska siihen tarvitaan niin suuri määrä keltuisia. Ylijääneet valkuaiset pakastin odottamaan seuraavaa inspiraatiota. To do -listalla on myös Pavlova.

Ehkä pitäisi postata myös tuo to do -lista, joka tuntuu olevan sellainen alati kasvava. Yhden, kun saa pois, tulee monta uutta tilalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti